Millainen vene sinulla on?
Se on vanha ja minulle arvokas, koska ihan samanlaista ei ole toista. Voisin sanoa, että sillä on sielu. Merkki on Lovene 32 ja nimi on Rebecca. Siihen mahtuu isompikin porukka. Ostin veneen helmikuussa 2024 eli nyt on vasta toinen kesä sen kanssa. Kaupan jälkeen mietin pari viikkoa, että mitähän tuli tehtyä, mutta olen ollut tyytyväinen hankintaani.
Olen kunnostanut venettäni paljon. Suurin urakka oli päivittää puiset kaiteet ja kansirakenteet uusiin ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Hio­mista ja maalaamista on riittänyt. Viime talvena verhoilin ystäväni avustuksella uuteen kuosiin kaikki penkit, patjat, selkänojat ja verhot.

Miten sinusta tuli veneilijä?
Olen kotoisin Saarijärveltä ja tottunut liikkumaan vesillä kalastamassa ja muutenkin. Muutin seitsemän vuotta sitten Jyväskylään Päijänteen äärelle. Kun talvella hiihtelin järven selällä ja kesällä tutkin rantoja, heräsi ajatus, että haluan tutkia järveä enemmän omalla retkiveneellä, jossa voi asua.  

Missä veneilet?
Ajelen Päijänteellä. Viime kesänä kävin kerran Keiteleellä. Viihdyn vesillä parikin viikkoa. Hieno paikka on esimerkiksi Mämminiemi Toivakassa. Se on Jyväskylän kaupungin virkistysalue, mutta moni jyväskyläläinen ei vaikuta tietävän paikkaa. Siellä on sauna, nuotiopaikat, uimaranta ja veneranta. Tänä kesänä on tarkoitus mennä tutustumaan Etelä-Päijänteen saariin.

Kyllästytkö joskus veneilyyn?
En kyllästy helposti. Jos en halua liikkua, olen laiturissa. Se on vähän kuin olisin kesämökissä. Syksyllä on pientä painetta, kun tietää että kohta vene pitää nostaa ylös ja viedä talvitelakalle. Mutta se homma kuuluu tähän lajiin.

Mitä vaaroja näet veneilyssä?
Veneessä on monta paikkaa, jossa voi kompastua, joten pitää liikkua varovaisesti. Jos ei osaa uida, on hukkumisen vaara. Vaaroja on, mutta ne ovat vältettävissä, joten ei kannata pelätä. Voimakkaassa tuulessa rantautuminen voi olla vaarallista ainakin kalustolle.

Millaista väkeä veneilijät ovat?
He ovat hyvin yhteisöllistä ja avuliasta porukkaa. Meininki on rentoa eikä titteleitä käytetä. Veneilyä saatetaan pitää elitistisenä harrastuksena, mutta kokemukseni mukaan suurin osa porukasta on ihan tavallisia. Monet ovat perheellisiä ja viettävät kesää veneillen lastensa kanssa.

Onko veneily kallista?
Onhan siinä kuluja: polttoaine, satamapaikka, talvisäilytys, vesille laskut ja vesiltä nostot, huollot ja remontit. Minä säästän paljon, kun huollan ja remontoin itse ja veneeni kuluttaa polttoainetta maltillisesti. Säynätsatama hyvä paikka veneen talvisäilytykseen.

Millainen satama Lutakko on?
Upea, siisti ja rauhallinen tukikohta keskellä kaupunkia. Se sopii hyvin vastapainoksi luonnossa veneilemiselle. On kiva, että jyväskyläläiset tykkäävät hengailla täällä.

Artikkeli Mies ja sielukas vene julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Höyry leviää jännästi, kun tuo päärakennuksen puoleinen ikkuna ei menekään huuruun. On kiva katsoa siitä kesäisiä rantamaisemia, fiilistelee Juntunen.

Jyväskyläisnuoret ovat arvioimassa uudistunutta ja osin modernisoitua Lehtisaarta. Jyväskylän seurakunnan omistama saari sijaitsee Tuomiojärvessä, vain lyhyen venematkan päässä Viitaniemen rannasta. Testaajakolmikko kuuluu myös Jyväskylän seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmään, joten he ovat päässeet seuraamaan myös saareen liittyvien päätösten etenemistä seurakunnassa.

Kun tulipalo tuhosi päärakennuksen ja teki muitakin vahinkoja vuonna 2016, perinteisesti vilkkaalle kesäkohteelle koittivat poikkeusjärjestelyjen vuodet. Sisätilojen puuttuessa toimintaa jatkettiin vuosia muun muassa suuressa teltassa.

Nyt normaali kesäelämä on viimein palaamassa täysimääräisesti luonnonkauniiseen saareen. Seurakunnan työntekijät soutavat vieraita ihmettelemään kokonaan uudistettua kesänviettopaikkaa.

Huomiota herättää varsinkin saaren keskikohdan kummulle kohonnut, arkkitehti Kimmo Kauton suunnittelema uusi punainen päärakennus.

– Päärakennuksen paikkaa vaihdettiin hieman. Vanha, palanut sijaitsi alempana ja uusi tehtiin ylemmäs saarta. Ranta ja näkymät ikkunoista pääsevät nyt paremmin oikeuksiinsa, luonnehtii saaren toiminnasta vastaava ja sen uudistuksiin paljon vaikuttamaan päässyt seurakunnan nuorisotyöntekijä Pasi Bom.

Sonja Paljakka ei ole Häyrisen ja Juntusen tapaan lauteilla, vaan istuu hymyillen ja ulapalle tähyten rantarakennuksen terassilla.

– On tosi rentouttavaa ja rauhoittavaa vain oleskella paikallaan. Kuunnella linnun laulua, tuulta ja veden ääntä, Paljakka tuumailee.

Peppi Juntunen astelee löylyistä terassille vilvoittelemaan.

– Hyvä sauna ja toimiva kiuas. Tulee henkäys kuumaa, muttei kuitenkaan kovaa poltetta voimalla päin pläsiä.

Rennosti pyyhe olalla terassille asteleva Viljami Häyrinen antaa samankaltaisen kuvauksen.

– Hyvä yleissauna. Melko isokin porukka mahtuu samaan aikaan lauteille. Maksimitehoja ei tosin saatu vielä kiukaasta, kun ovi kävi ulos niin tiuhaan, viittaa Häyrinen saunarauharikkureihin, kommentteja ja otoksia poimiviin kuvaajaan ja toimittajaan.

Lehtisaareen vedettiin kolmisen vuotta sitten sähkö sekä rakennettiin vesi- ja viemäriputket. Vanha sauna ja muut rannan rakennukset purettiin kaksi vuotta sitten.

Saarivastaava Bom korostaa, että modernisoinneista huolimatta saaren alkuperäinen tarkoitus on haluttu säilyttää. Paikka on kaupunkimaisesta sykkeestä irtipääsyä, hengellistä syventymistä ja kesäistä rentoutumista varten.

– Jos joku vaikkapa laittaa ääntä kännykästä isolle, niin kyllä me työntekijät kehotamme laittamaan laitteen kiinni. Lehtisaaressa saa jutella rauhassa toisten ihmisten kanssa ja kuunnella vapaasti luonnon ääniä, Bom linjaa.

Vain etäinen humu rantaväylän moottoritieltä kantautuu saaren etelärannan töyräille.

Bom kertaa nuorille saaren historiaa.

– Äänimaisema ei varmaankaan ole muuttunut paljoa siitä, kun Jyväskylän maaseurakunnan kanttori Mikko Sipponen rakennutti tänne 1930-luvulla huvilan.

Lehtisaaresta tuli Sipposen perheen koti reilun vuosikymmenen ajaksi.

– Rospuuttoaikaan oli ehkä vähän vaikea lähteä Taulumäelle urkuja polkemaan, pohtii Bom.

Eläkkeelle jäätyään Sipponen luovutti saaren seurakunnan nuorten käyttöön. Siitä lähtien se on toiminut irtiottopaikkana Jyväskylän keskustan sykkeeseen.

Paljakka, Juntunen ja Häyrinen astuvat sisälle punaisen päärakennuksen suureen saliin. Hirsiset, maalaamattomat seinät, luontoa tulvivat ikkunat ja avara tila hiljentävät testiryhmänkin.

Hetken pohdittuaan kolmikko ryhtyy pukemaan ajatuksiaan sanoiksi.

– Ensifiilis on, että tämä on hyvin kotoisa ja mökkimäinen paikka. Tuntuu yksityisen omistamalta, eikä organisaation, kuvailee Paljakka.

– Ja täällä mahtuu olemaan hyvin isommankin porukan kanssa, vaikka ripariryhmän. Ei tarvitse istua kuin sillit purkissa sadetta pitämässä, kokee Juntunen.

Kalastaja-Häyrisen katse tähyää kolmiosaisista ikkunoista kohti järven sinistä kimmeltä.

– Luonnon ihasteluksi se menee usein kalastaminenkin. Tuomiojärvi antaa niin huonosti kalaa, hän naurahtaa.

Rakennuksesta hän on toisten arvioitsijoiden kanssa samansuuntaista mieltä.

– Yksityismökiltä tuntuu. Se on ehdottomasti plussaa. Ikkunat ovat niin isoja, että niistä voi vähän uteliaasti seurailla sitäkin, mitä muut saarivieraat ulkona puuhaavat.

Pasi Bom heittää sekaan knoppitiedon.

– Tämä salin avotakka on arvovaltainen. Se on presidentin sukulaisen, peräti pikkuserkku-Stubbin tekemä.

Päärakennukseen mahtuu salin lisäksi pieni keittiötila, työntekijän toimisto ja vessa. Yläkerran parvikerroksessa on myös pienempi yhteinen oleskeluhuone.

– Sopivasti latauspistokkeita kännyköille eri puolilla huonetta, Juntunen havainnoi yläkertaa.

– Joo, ei tule ryysis kuten joskus kun kaikki lataavat puhelimiaan yhdessä kohtaa huonetta, komppaa Paljakka.

– Ohoh, taitaa olla sukupolvikysymys. Itselleni ei ole tullut mieleenkään pohtia pistokkeiden määrää, naurahtaa Bom.

Raati päättelee yläkertatilan soveltuvan erityisen hyvin pienille ripariryhmille, vaikkapa iltahartauksien viettoon tai muuhun rauhoittumiseen.

– Meillä on omalla mökillä samankaltainen parvitila, joten tulee kotoisa ja lämmin olo. Ja puu tuoksuu ihanasti, kuvailee Sonja Paljakka.

Myöhemmässä vaiheessa kesällä Lehtisaareen avautuu myös perinteinen hiljaisuuden niemi, jossa voi käydä hiljentymässä, tarkkailemassa lintuja tai lekottelemassa riippumatossa.

Juhannusaattona niemessä palaa myös kokko, mikäli varoituksia ei ole päällä.

Arviokierros päättyy saaren pitkän eteläsivun hartauspaikalle, jossa on jykevät puiset penkit, yksinkertainen pieni alttari ja risti.

– Tosi kiva hartauspaikka, kun näkee kauaksi. On järveä, puita ja heinikkoa, huokaa Paljakka.

Uudistunut Lehtisaari saa kolmikolta kokonaisuutena hyvät arviot.

– Ysi miinus tai vähintään kahdeksan ja puoli. Vanhoja juttuja on säilytetty mukavasti, kuten palaneen rakennuksen vanhat kivet, jotka on jätetty paikalleen. Vain pihan osittainen viimeistelemättömyys pistää kriittisemmin silmään, arvioi Peppi Juntunen.

Paljakan kouluarvosana on yhdeksän ja puoli.

– Hyvä kokemus, joten varmasti tulee käytyä saaressa uudestaankin.
Häyrisen mielestä kokonaisuus on vahvan yhdeksän arvoinen. Saari on jatkossa hänelle muutakin kuin pakollinen tauko kalojen narraamisesta.

– Kelpaa kyllä rantautua muutenkin kuin vain ukkosta pakoon.

Lehtisaari

Lehtisaari Tuomiojärvellä on avoinna 4.6.–24.8. ti–pe klo 15–21 ja la–su klo 13–21, ma suljettu.

Soudut saareen Viitaniemen rannasta (Viitaniementie) ti–pe tasatunnein klo 15–19 ja la–su tasatunnein klo 13–19. Soudut saaresta pois tunnin välein aina 10 vaille ennen tasatuntia.

Saaressa voi soutuvenekapasiteetin vuoksi vierailla vain 100 henkilöä kerrallaan.

Vierailuaika saaressa on enintään 3 tuntia.

Lehtisaari on päihteetön, savuton alue ja roskaton saari.

jyvaskylanseurakunta.fi/lehtisaari

Viikoittain toistuvat ohjelmat (10.6.–19.8.)

Tiistaisin
Mökkipappi paikalla klo 15–18.
Kesäkerho kouluikäisille 2014–2017 syntyneille lapsille 5.8. asti kesäkuussa tiistaisin klo 15–17 ja heinä–elokuussa klo 13–15. Kerhon teemoina ovat luonto ja retkeily. Kerhopäivinä muun
muassa pelataan ja leikitään ulkona sekä harjoitellaan retkeilytaitoja. Lisäksi tutustutaan
videointiin ja valokuvaukseen. Kerho alkaa Viitaniemen venerannasta ja päättyy samaan paikkaan. Saareen kuljetaan soutuveneillä. Kerho on maksuton. Lisätiedot Vappu Koho 050 595 3947.
Ilm. jyvaskylanseurakunta.fi/lehtisaari/tapahtumat

Keskiviikkoisin
Kesämökkikeskiviikot – yhteistä ohjelmaa kaikenikäisille klo 15–18. Ohjelma vaihtuu viikoittain.

Torstaisin
Mökkidiakoniatyöntekijä paikalla klo 15–18.

Artikkeli Linnun laulua ja sihahduksia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ensimmäisenä päivystysvuorossa on seurakuntapastori Laura Kalenius. Hänelle osuu tänä kesänä kaksi vuoroa toripappina.
– Ihmiset viihtyvät kesäisin torilla. Kouvolan seurakunnan papit menevät sinne, missä ihmiset ovat, Laura kertoo päivystyksen ideasta ja jatkaa:
– Toripappina liikun ympäri toria ja pysähdyn kahville, jos siltä tuntuu. Meillä ei ole tiettyä, oikeaa mallia hoitaa toripäivystystä. Mennään aina tilanteen mukaan.

Laura odottaa kaikenlaisia kohtaamisia torilla. Papin kanssa saa tulla juttelemaan iloissa ja suruissa.
– Kaikista mahdollisista aiheista maan ja taivaan välillä, hän vahvistaa.

Laura Kalenius on ollut jo edellisenä kesänä toripapin tehtävissä. Siitä on jäänyt hyviä muistoja.

– Viime kesän vuoroon minulle sattui todella lämmin, aurinkoinen päivä. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja rentoja. Tapasin monta tuttua seurakuntalaista, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Tapasin myös uusia tuttavuuksia ja kävin monta antoisaa keskustelua, hän muistelee.

– Torilla tavataan! Laura huikkaa lopuksi.

Kirppis ja kesäkahvila Keskuskirkolla

Keskiviikkoisin 5.6.–7.8. klo 10–15 on Keskuskirkolla Kirppis ja kesäkahvila. Katso tiedot kaikista Kouvolan seurakuntien kesäkirkoista ja -kahviloista osoitteesta kouvolanseurakunnat.fi/kesä

Artikkeli Toripappi päivystää Kouvolan torilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän seurakunnan pääkirkko Taulumäen kirkko on jälleen avoinna yleisölle. 90-vuotisjuhlavuottaan viettävän kirkon ovet avautuvat juhannuksen jälkeen ja ovat avoinna elokuun loppupuolelle asti.

– Olemme työntekijöiden kanssa iloisia siitä, että voimme pitää ovet auki juhlavuoden kunniaksi myös tänä poikkeusaikana, Taulumäen kirkon suntio Eija Lipsonen (kuvassa) kertoo.

Arkkitehti Elsi Borg loi vuonna 1929 valmistuneesta kirkosta kokonaistaideteoksen lukuisine harkittuine yksityiskohtineen.

– Jo kirkkorakennus sinällään on nähtävyys. Lisäksi kirkossa voi tutustua monen eri taiteilijan teoksiin, Lipsonen kertoo.

Seurakunnan työntekijöitä on paikalla kirkon aukioloaikana keskustelua ja esittelyä varten. Kirkkotilaan on myös pystytetty rukouskivialttari itsenäistä hiljentymistä varten. Kirkon eteisessä on juhlanäyttely, jossa voi perehtyä lähemmin kirkon historiaan. Vierailijoiden turvallisuudesta huolehditaan erityisjärjestelyin.

Taulumäen kirkossa on messu sunnuntaisin klo 18. Heinä–elokuussa kirkossa kuullaan kolme Jyväskylän seurakunnan kesäkonserttisarjan konserttia. Olli Mustonen ja Iiro Rantala konsertoivat niin ikään Taulumäen kirkossa osana Jyväskylän Kesän ohjelmistoa.

Myös Kaupunginkirkon pitkää historiaa juhlitaan tänä vuonna kirkon täyttäessä 140 vuotta. L. I. Lindqvistin suunnittelemassa kirkossa voi vierailla keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin kello 11–14. Kirkko on avoinna elokuun alkupuolelle asti. Kirkossa ei ole opastusta.

Kaupunginkirkon juhlallisuuksiin kuuluu elokuun loppupuolella kuultava Viimeinen Hoosianna – 28 vuotta Kaupunginkirkon urkurina -kesäkonserttisarjan konsertti, jonka yhteydessä julkaistaan kirkon 140-vuotisjuhlavirsi. Sen on säveltänyt konsertissa esiintyvä, Jyväskylän seurakunnan pitkäaikainen kanttori Risto Valtasaari ja sanoittanut Leena Ravantti.

Korpilahden kirkko on kesällä avoinna torstaisin elokuun loppuun asti. Alueseurakunnan työntekijä on tavattavissa kirkossa. Muina aikoina kirkon opastuksesta voi sopia erikseen.

Säynätsalon kirkossa voi vierailla keskiviikkoisin heinäkuun loppuun asti. Kirkko on avoinna parin tunnin ajan hiljentymistä varten. Paikalla on aina työntekijä keskustelua ja kohtaamista varten.

Muut Jyväskylän seurakunnan kirkot ovat avoinna tilaisuuksien yhteydessä.

Mahdollisista muutoksista tiedotamme nettisivuillamme.

Kirkkojen aukioloajat kesällä 2020

- Taulumäen kirkko on avoinna 22.6.–24.8. ma–pe klo 12–16.
- Kaupunginkirkko on avoinna 3.6.–7.8. ke–pe klo 11–14.
- Korpilahden kirkko on avoinna torstaisin 31.8. asti klo 12–16
- Säynätsalon kirkko on avoinna 24.6.–29.7. keskiviikkoisin klo 13–15. 
- Roihu Palokan kauppakeskuksessa on avoinna ark klo 10–18 ja la klo 10–16.
- Kuokkalan kirkko on avoinna pyydettäessä. Pyynnöt Facebookin Kuokkalan kirkko -sivulle mielellään päivää ennen toivottua aukioloa.

Seurakunnan muut kirkot ovat avoinna tilaisuuksien yhteydessä. Sepän Kipinä on suljettu 19.6.–2.8.

Artikkeli Taulumäki avaa ovensa juhlavuonna julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sattumaa tai ei, mutta kun puolenkymmentä seurakunnan vapaaehtoisporukkaa sopi kahvion  vastuuvuoroista, Marja-Liisa päätyi Paula Marttilan ja Maire Heikkilän kanssa kesän aloitukseen. Oma vuoro osuu kohdalle kolmasti kesästä, mutta mikään ei estä pistäytymästä kahviossa vaikka joka viikko.

– Torilla aistii kesän ja sen, miten ihmiset ovat valmiiksi iloisella mielellä. Monet kasvot ovat tuttuja, mutta aina joukkoon mahtuu lomalaisiakin, jotka ovat paikalla ensi kertaa. Kahviossa jutellessa saattaa selvitä, että torille poikennut on joskus asunut täällä tai päässyt kirkossa ripille. Onpa joku vihittykin. Kun sitten satunnainen vieras tapaa torilla tutut kasvot, siinä on kohtaamisen riemua.

– Alkukesästä ihmisiä tulee torille kukkien ostoon, myöhemmin mansikoita ja uusia perunoita hakemaan. Leipä on haluttu artikkeli. Lähetyksen kahvioon leivotaan 80 pullaa. Joskus ne menevät kaikki, toisinaan ylimääräisiä myydään toriajan päättyessä.

Tori on auki yhdestä kolmeen, mutta usein kahdelta jo hiljenee. Jos torimyyjiä olisi enemmän, ostajiakin saattaisi riittää pitempään. Torikävijöiden valtaosa on eläkeläisiä. Kesällä toimintaa on niukemmin, joten tori on tapaamispaikka.

Seurakunnan torikahvion alkuun liittyy aina lyhyt työntekijän tai jonkun muun pitämä hartaus, laulu ja rukous. Vaikka kahviossa hälinää riittää, joskus kohtaaminen syvenee. On ollut surua, sairautta tai muuta elämän huolta. Niitäkin voi silloin yhdessä jakaa.

OMASSA ELÄMÄSSÄÄN Marja-Liisa on saanut itsekin kokea Jumalan rakastavaa ja eheyttävää huolenpitoa. Kun Kouvolasta seurakuntien linja-autot vuonna 1987 matkasivat Helsingin olympiastadionille Billy Grahamin missioon, Marja-Liisa tiesi jo lähtiessä, että nyt oli aika jättää elämä vahvempiin käsiin.

–Konkreettinen seuraus illasta oli, että syntyi yhteys seurakuntaan. Sisimpään tuli varmuus, että tapahtui mitä hyvänsä, jalkojen alla oli kestävä turvakallio. Löytyi myös oma paikka raamattupiiristä.

– Seurakunnasta sain pian kutsun tekstinlukijaksi kirkkoon. Aluksi pelotti, mutta toisaalta tuntui hyvältä.

Vuosien myötä vapaaehtoistehtävät ovat lisääntyneet. Nyt Marja-Liisa työskentelee kirkkoväärtinä eli ottaa tulijoita ovella vastaan, lukee päivän tekstejä ja kerää kolehtia. Kahvinkeitto- ja leipomisvuorojen lisäksi mieleisiä tehtäviä ovat adventtimyyjäiset ja syksyinen kynttiläilta, jossa lausutaan runoja ja luetaan psalmeja musiikin ohella.

– En ole puhuja-ainesta, joten käytännön palvelutehtävät sopivat minulle. Väki kuitenkin ikääntyy, joten uusi vereksiä voimia kaivataan mukaan.

PIENET JA YKSINKERTAISET asiat ovat  Marja-Liisan mielestä parhaita elämässä. Ei tarvitse nähdä vaivaa matkustamalla kauas, sillä kaikki elämässä tärkeät asiat löytyvät hyvin läheltä: kirkon oven saa avata ilmaiseksi, Raamatusta löytyvät elämän sanat ja Vapahtajammekin lupaa, ettei hän milloinkaan meitä hylkää eikä jätä.

Artikkeli Torikäynti on päivän piristys julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lasten riemua oli mukava seurata, mutta mukaan mahtui myös säikäyttäviä hetkiä. Olin altaassa ensimmäistä kertaa tyttäreni kolmivuotiaan pojan kanssa. Säikähdin kun poika yhtäkkiä vajosi pinnan alle. Reagoin nopeasti, tartuin poikaan ja nostin hänet pinnalle. Kun sama toistui uudestaan, poika tönäisi minua harmistuneena. Hän olisi tietysti halunnut olla pinnan alla pidempään, kun oli juuri oppinut sukeltamaan.

Viiden lapsenlapsen ukkina tunnen itseni etuoikeutetuksi ylimääräiseen onneen. Saan seurata heidän kasvuaan ja jatkuvaa muutostaan. Viikossakin ehtii tapahtua paljon ja koko ajan opitaan uusia taitoja. Isovanhemmuus on tuonut elämään aivan uuden ulottuvuuden. Vaikka ikää tulee lisää ja fyysisesti vanhenee, henkisellä puolella kokee nuorentuvansa. Lasten kanssa tempaantuu väkisinkin lattiatasolle ja huomaa olevansa taas leikki-iässä.

Kesän ollessa lopuillaan tyttäreni eskari-ikäinen oli kuullut isänsä sanovan, että onpa se mukavaa, kun on näin kylmä ja sateinen kesä. Poika oli hämmentynyt ja katsonut vanhempiaan kysyvästi, mitä tästä piti ajatella. Isä ja äiti kertoivat, että kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millainen äänensävy ja ilme sanojalla on. Hän voi itse asiassa tarkoittaa jopa aivan päinvastaista. Sitä kutsutaan ironiaksi.

Seuraavana päivänä poika sanoi vanhemmilleen, että hän niin toivoo, että ukin poreallas puhkeaisi ja vedet valuisivat maahan. Hämmentyneet vanhemmat kuulivat hetken päästä poikansa nauravan äänen: Iloniaa. Puhkeamistahan hän olisi viimeksi toivonut, kun poreallas oli varmaan yksi parhaista asioista viime kesässä.

Kuvaava sana. Harmistus muuttuu iloksi ja ironia iloniaksi. Ironiatonta iloa ovat lapsenlapset tuoneet ukille ja mammalle roppakaupalla.

Artikkeli Iloniaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.