– He ottivat minut kotiinsa asumaan, ja olin heille melkein kuin oma tytär. Todella mahtavia ihmisiä, Hasu hymyilee.

Sittemmin matkoja on kertynyt yhteensä 14, ja matka-aikaa voi mitata vuosissa. Hasun tutkimuksen kohteena ovat vuosien varrella olleet erityisesti kristinuskon monimuotoiset jäljet itäisessä Afrikassa.

– Kirkot ja uskonnollistaustaiset kansalaisjärjestöt ovat monissa kehitysmaissa merkittäviä tekijöitä. Ne hoitavat noin 40 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan terveys- ja koulutuspalveluista. Kirkot ovat myös poliittisia toimijoita, jotka ovat vaikuttaneet Afrikan maiden demokratisoitumiseen siirtomaa-ajan jälkeen, hän kertoo.

– Historiallisesti kirkot järjestöineen ovat olleet paikan päällä jo vuosikymmeniä, joissain tapauksessa pitkälti toistasataa vuotta. Ne ovat vahvasti läsnä ihmisten elämässä ihan ruohonjuuritasolla, eivätkä lähde sieltä pois heti, kun joku projekti päättyy. Se on iso plussa.

Vaikka uskonnon motivoimasta työstä versoaa paljon hyvää, ei Hasu tutkijana näe minkään uskonnon merkitystä kehittyvissä yhteiskunnissa yksiselitteisesti hyvänä tai pahana. Esimerkiksi seksuaaliterveyteen ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät konservatiiviset näkemykset saattavat luoda voimakasta syrjintää.

 Ajattelen, että kestävä kehitys on aikamme suurin haaste.

Hasun toimittamassa uunituoreessa kirjassa Kansalaisjärjestöt, uskonto ja kestävä kehitys kurkistetaan kahden uskonnollistaustaisen suomalaisjärjestön, Suomen Lähetysseuran ja Fidan, kehitysyhteistyöhön. Teos nostaa esiin työn myönteisiä tuloksia ja erityisesti kestävän kehityksen näkökulmaa.

– Ajattelen, että kestävä kehitys on aikamme suurin haaste, toteaa Hasu viitaten ajatukseen, että nykyihmisten tarpeet tulee tyydyttää tekemättä sitä kuitenkaan tulevien sukupolvien kustannuksella.

– Tässä yhteydessä kristillistaustaisten toimijoiden tulisi tutkia arvopohjaansa ja niitä teologisia periaatteita, jotka voivat tukea kestävää kehitystä. Esimerkiksi se ajatus, että ihminen ei omista luomakuntaa vaan on sen hoitaja, on keskeinen.

Toinen kestävän kehityksen kannalta ratkaiseva kysymys on, mitä asian eteen konkreettisesti tehdään. Viime vuosina kovasti kritisoitua ja karsittua kehitysapua Hasu pitää edelleen tuikitarpeellisena.

– Ajatus ihmisten auttamisesta kotimaissaan on katteeton niin kauan, kun kehitysyhteistyöstä leikataan. Mielestäni kehitysyhteistyö on moraalinen velvollisuutemme, sekä kestävän kehityksen että globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, hän toteaa painokkaasti.

Oman panoksensa Jyväskylän yliopistossa kehitystutkimuksen opettajana työskentelevä Hasu näkee selkeästi.

– En ole aktivisti vaan tutkijatyyppi ja akateeminen henkilö. Koen, että tehtäväni on kasvattaa uutta sukupolvea kriittiseen ajatteluun ja kestävältä pohjalta toimiviksi tulevaisuuden asiantuntijoiksi.

Keskusteluilta uskonnosta, kehityksestä ja kansalaisyhteiskunnasta Aalto-salilla Jyväskylässä 12.3. klo 19. Keskustelemassa FT Päivi Hasu, Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola, Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkö Katri Leino-Nzau, akatemiatutkija, dosentti Tiina Kontinen ja vaikuttamistyön asiantuntija Katja Köykkä Fidasta.

Artikkeli Tutkimusmatkoja uskontoon ja kehitykseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– On vaikea löytää tehokkaampaa kehitysavun muotoa kuin Afrikan maihin suunnattu tohtorikoulutus. Tohtorit pystyvät opettamaan maansa lapsille lukutaitoa ja pitämään GraphoGamen avulla opetusta yllä, Lyytinen sanoo.

GraphoGame on tunnettu Suomessa yli kymmenen vuotta nimellä Ekapeli. Sadat tuhannet lapset ovat pelanneet sitä vuosien varrella, ja moni heistä on oppinut lukemaan sen avulla.

Ekapeli on Heikki Lyytisen, Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen ja Niilo Mäki -instituutin tutkimuksen hedelmä. Lyytinen ja kumppanit alkoivat tutkia 90-luvun alkupuolella lapsia, joiden suvussa oli lukivaikeutta.

Tutkimustulokset kertoivat, että erityistä apua koulutiensä alkutaipaleella tarvitsivat ne, joiden puhutun ymmärtäminen ei ollut kehittynyt normaalille tasolle kahden ja puolen vuoden iässä. Tutkimustulosten perusteella kehitettiin Ekapeli.

Koulumotivaatio voi kärsiä

Lukemaan oppimisessa ei ole kysymys pelkästään lukemisesta. Lukemisen viivästyminen voi tuoda ongelmia, joita joutuu paikkailemaan vuosien ajan. Esimerkiksi lapsen koulumotivaatio voi kärsiä pahasti.

Huonommuuden tunne on pahinta mitä voi tapahtua.

– Kun lapset oppivat lukemaan, he huomaavat, että eivät ole sen huonompia kuin muut. Huonommuuden tunne on pahinta mitä voi tapahtua. Siitä syystä tämä systeemi kehitettiin, Lyytinen kertoo.

Ekapelistä saavat apua tänäkin päivänä erityisesti lapset, joiden suvussa on lukivaikeutta, ja jotka eivät osaa kirjaimia ennen koulua.

Lukutaito kaikille maailman lapsille

Jyväskylän yliopistosta eläkkeelle jäämisen jälkeen Heikki Lyytisen arkeen mahtuu lastenlasten kanssa touhuamisen lisäksi Unicef-professuuri. Sen tavoitteena on saada lukutaito kaikille maailman lapsille.

Professuuriin liittyen Lyytinen on ohjannut tohtorikoulutettavia viidessä Afrikan maassa. Kustannukset ovat muutamia tuhansia euroja väittelijää kohti. Tähän mennessä suomalaiset ovat huolehtineet koulutuksen kuluista.

– Nyt näyttää siltä, että muistakin maista löytyy maksajia. Se on hyvä, sillä muuten professuurin tavoite ei voi tulla lähellekään maalia elinaikanani.

Ekapeli lähti maailmalle

Myös Ekapeli on lähtenyt maailmalle. Jyväskylän yliopisto myi GraphoGamen lisenssioikeudet jakelijalle, joka vie sitä ulkomaille. Tällä hetkellä peli löytyy sovelluskaupoista Norjassa, Ranskassa ja Portugalissa. Käännösversioita on tehty kuitenkin kolmestakymmenestä kielestä.

Laitoin sellaisen ehdon, että köyhissä maissa peli ei saa maksaa.

– Laitoin sellaisen ehdon, että köyhissä maissa peli ei saa maksaa.
Pelillä on miljoonittain mahdollisia käyttäjiä ympäri maailman. Kieliversioita tehdään yhdessä kohdemaiden kielen asiantuntijoiden kanssa.

– Afrikkalaisten lasten lukemaan oppimisen perusta on itse asiassa Raamatussa. On uskomaton määrä kieliä, joilla suurella osalla ei ole muuta kirjoitusta kuin Raamattu ja erilaisia virsiä.

Poikia innostetaan lukemaan

Pisa-tulokset kertovat, että suomalaisten poikien lukuinnostus on notkahtanut. Kirjojen tilalle on tullut digitaalinen maailma.

– Nyt on niin topakasti puututtu lukemaan motivointiin, niin notkahdus häviää, Lyytinen luottaa.

Hän muistuttaa, että Suomessa sadat tuhannet aikuiset eivät ymmärrä lukemaansa. Lyytisen mielestä tähän olennaisin syy on, että ihmiset eivät yksinkertaisesti lue.

Ihminen kyllä oppii lukemaan, kun lukee riittävästi.

– Ihminen kyllä oppii lukemaan, kun lukee riittävästi. Nykymaailmassa ei oikein pärjää, jos ei ole hyvää lukutaitoa.

Heikki Lyytinen puhuu TA-VA-TAAN kylässä -Raamattutapahtumassa Jyväskylässä 19.5.2018

Artikkeli Lukutaidon opettaminen on parasta kehitysapua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.