Reilut kaksi vuotta sitten Hannes Asikainen kysyi pitkän pakkasjakson aikana Jyväskylän Vaajakoskella rintamamiestalon vesiputkia sulatellessaan itseltään tärkeän kysymyksen.

– Onko ihmisellä pakko olla aina näin kylmä?

Vähän sen jälkeen Jyväskylän seurakunnan kanttorin silmiin sattui tärkeä ilmoitus. Merimieskirkko etsi kausityöntekijöitä ulkosuomalaisiin seurakuntiin, mukaan lukien Costa del Solille, Espanjan Aurinkorannikolle.

Kanttori pääsi vuorotteluvapaalle, laittoi hakupaperit ja sai työpestin Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan kausikanttoriksi.

Nyt hän istuu ilmeisen onnellisena Las Salinas -kadulla Fuengirolan keskustan lähellä sijaitsevalla seurakuntakodilla. Ympärillä porisee iloista puhetta. Perhekerhon pikkuisten lisäksi paikalla on hyväntuulisen oloisia suomalaisia vanhuksia.

Meneillään on kakkostalvi merimieskirkon ulkosuomalaistyössä, Vaajakosken pakkasia lämpimämmässä ilmanalassa.

Vaikka kanttorin työnkuvan mieltäisi olevan lähinnä urkujen soittoa eri kirkollisissa juhlatilaisuuksissa, Aurinkorannikon suomalaisessa seurakunnassa normaali työpäivä on vallan toinen.

– Suomessa kanttorilla on paljon töitä vihkimisissä ja hautajaisissa, mutta Espanjassa niitä tulee vastaan minullekin puolen vuoden aikana vain muutama, Asikainen yllättää.

Jokainen työpäivä on erilainen.

– Vertaisin työtä täällä ennemmin liikennepoliisin hommaan. Olen täällä ohjaamassa seurakunnan musiikkielämää, joka soljuu ja muotoutuu eri ihmisten mukana.

Asikaisen kokemuksen mukaan Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan toiminta ei ole työntekijävetoista, vaan vapaaehtoiset ovat hyvin suuressa roolissa seurakuntaelämän muotoutumisessa.

– Jokainen työpäivä on erilainen. Ohjaan ja johdan esimerkiksi kuoroja, autan jatkuvasti erilaisten musiikkiesiintymisten järjestelyissä ja hoidan myös tekniikan juttuja konserteissa, valottaa kausikanttori.

Seurakuntaelämän maallikkovetoisuus on eräs asia, josta Asikainen ottaisi mielellään hieman lisää vaikutteita Suomeenkin.

Kotimaan seurakunnista poikkeava piirre on Asikaisen mukaan myös vahva jumalanpalveluskeskeisyys.

– Kaikki tähtää seuraavana sunnuntaina pidettävään messuun. Siihen osallistuvat vuorollaan kaikki seurakunnan musiikkiryhmät. Voimallisempaa laulua itse seurakuntalaisilta kuin mitä messuissa säännöllisesti kuulen, saa hakea.

Asikaisen työ poikkeaa kotimaasta jo aivan lähtökohdiltaan siinäkin, ettei Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan toimintaansa käyttämistä katolisista kirkoista yleensä löydy suomalaiskanttorien perustyövälineitä, urkuja.

Harvoin tulee näet ajatelleeksi, että virrenveisuu on enimmiltä osiltaan Martti Lutherin aloittaman reformaation oheistuotetta.

– Seurakunnan messu pidetään vuorotellen seurakuntakodilla ja katolisissa kirkoissa aurinkorannikon eri kaupungeissa, Asikainen kertoo.

– Koska katoliseen kirkolliseen elämään yhteislaulettavat virret eivät Espanjassa yleensä kuulu, kirkoissa ei ole urkuja. Minun on siten raahattava kannettavia digitaalisia urkuja Nissan Micrallani eri puolilla rannikkoa.

Urkujen soiton lisäksi kausikanttori kaivaa mielellään seurakunnan tilaisuuksissa kotelosta soittimen, jonka taitajana hän on erityisen tunnettu. Muusikko on levyttänyt ja konsertoinut soittaen kitarallaan virsiä jo reilut 20 vuotta.

Aurinkorannikolla elää suurin ulkosuomalaisten yhteisö koko maailmassa. Arvioiden mukaan suomalaisia alueella on talvikausilla jopa noin 30 000–40 000 henkeä.

Normaaliarjesta erillinen paratiisi Aurinkorannikkokaan ei ole. Lämmön, hyvän ruuan ja kauniiden maisemien ohella alueella elävillä on omat, normaalit elämänhaasteensa.

Suomalaisia erilaisissa tilanteissa auttavat kaksi Merimieskirkon palkkaamaa pappia ja yksi valtion rahoituksella työtään tekevä sosiaalikuraattori. Seurakunnassa on heidän ja kausikanttorin lisäksi myös yksi toimistotyöntekijä.

– Henkilömäärä on käytännössä tehtäviin nähden riittämätöntä, mutta yritämme palvella seurakuntalaisia parhaamme mukaan, Asikainen tiivistää.
Aurinkorannikon alueeseen kuuluu Merimieskirkon ulkomaantyöstä isompikin siivu.

– Järjestämme jumalanpalveluksia 1–2 vuodessa esimerkiksi Madridissa sekä Portugalin Portimaossa ja Lissabonissa, Asikainen sanoo.

– Portugalin puolella musisoin esimerkiksi kauneimmat joululaulut kiertueella viime joulukuussa.

Artikkeli Kitara, kanttori jaVälimeren taivas julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.