Tulevaisuudessa Jyväskylän Kaupunginkirkossa istutaan nykyistä mukavammin kallistetuissa penkeissä, kuoriosaan saadaan luiska – ja kuullaanpa kirkossa joskus ehkä flyygelinkin soittoa.

Remontin suunnitellaan alkavan syksyllä. Hankesuunnittelun keskiössä ovat ajanmukaiset ja esteettömät tilat, jotka mahdollistavat niin monipuolisen jumalanpalveluselämän, kirkolliset toimitukset kuin pienryhmien tapaamiset – ja taipuvat myös nykyistä paremmin erilaisten tapahtumien ja konserttien järjestämiseen.

– Tällä hetkellä tehdään toteutussuunnitelmia. Sen jälkeen haemme rakennuslupaa sekä tarvittavat lausunnot museovirastolta, kirkkohallitukselta ja kapitulilta. Kevään aikana suunnitelmat vielä tarkentuvat, sanoo Jyväskylän seurakunnan kiinteistöpäällikkö Raino Holappa.

Kirkkoneuvosto päättää suunnitelmista kevään aikana.

Vuonna 1880 valmistuneen kirkon edellinen remontti on tehty 1980-luvulla, ja talotekniikka kaipaa päivitystä. Myös kirkon tiiliverhous on paikoin rapistunut ja julkisivua on jouduttu osin verkottamaan irtoavien tiilien varalta.

Kattava hankesuunnitelma sisältää kaikki rakennuksen tekniset järjestelmät. Kaukolämmön laitteisto aiotaan uusia kokonaisuudessaan. Uudelle ilmanvaihtokoneelle rakennetaan kirkon lattian alle konehuone.
Esteettömyyttä ja liikkumista ollaan helpottamassa erilaisilla ratkaisuilla ja arvokohteet konservoidaan. Myös urut pääsevät käsittelyyn.

– Välipohjarakenteita tiivistetään, alapohjaa puhdistetaan, katto ja julkisivut korjataan sekä parannetaan ulkopuolen vesieristeitä ja veden ohjausta. Sisäpinnat pestään, maalataan tai konservoidaan Holappa jatkaa.

Muutos- ja korjaustöiden jokaisessa vaiheessa huomioidaan työn kohteen ainutlaatuisuus ja arvokkuus.

Kirkon ovet sulkeutuvat elokuussa, jolloin jumalanpalvelukset siirtyvät Valtiontalon Silmuun tai Taulumäen kirkkoon. Kun suunnitelmista on päätetty, työt alkavat myöhemmin syksyllä työmaan aitaamisella ja suojaustöillä. Jos remontti etenee suunnitellusti, ovet avautuvat jälleen alkuvuodesta 2028.

Hankkeen kustannusarvio on 5,2 miljoonaa, josta kuluvalle vuodelle on varattu kaksi miljoonaa euroa.

Artikkeli Mukava asento kirkon­penkissä on pian totta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pyhätön ulkoseinille on heijastettu taidokkailla valoilla varjokuvia. Ikkunoista tulvii lukuisten kynttilöiden ja lyhtyjen hohde.

Etupihalle asti kuuluu sisältä hiljaista, tenhoavaa musiikkia. Ovella oleva plakaatti kertoo kirkon uudet­ aukioloajat: 24/7. Astut sisälle ja tunnet viherkasvien tuoksun. Apostolin patsaan vierelle sivuseinälle on aseteltu kokonainen viherseinä.

Istahdat penkkiin, ergonomialtaan oikein miellyttävään. Tilaisuus, kirkon oman bändin gospel­ilta, voi alkaa. Vaikkei tämä musiikkityyli olisi sinun juttusi, ei hätää, sillä ohjelma kertoo huomenna vuorossa olevan kamarikonsertin, sen jälkeen salsamessun, ja sitten lauletaankin tuttuja virsiä ja yhteislauluja. Muun muassa.

Katseesi kiertää ja hämmästyt, miten paljon paikalla on lapsiperheitä. Illan päätteeksi siirrytään yhdessä maan alle, upeaan kryptaan, nauttimaan tuoretta pullaa, Reilun kaupan aromikasta kahvia ja juttelemaan muiden seurakuntalaisten ja tutun papin kanssa.

Yhdessä ateriointi, oli sitten kyse kirkkokahveista, soppakeittiöstä tai vaikka pääsiäisateriasta, on voimakas yhteyden symboli.

Ulos palatessa huokaat, miten hieno paikka Kaupunginkirkko onkaan. Keskellä kaikkea, vireä ja sielukas, pyhän ja arkisen kohtauspaikka.

Edellä kuvattu antaa kevyen aavis­tuksen siitä, millaisia unelmia jyväskyläläisillä on 140-vuotiaasta Kaupunginkirkostaan. Osa haaveista voi piakkoin toteutuakin. Kirkko peruskorjataan, ja sitä silmällä pitäen Jyväskylän seurakunta kysyi verkossa avoimella kyselyllä ideoita kirkon kehittämiseksi.

Henki ja elämä -lehti poimi satojen vastausten joukosta erilaisia ehdotuksia ja esitteli ne kirkkotilojen uudistuksiin erikoistuneelle konsultille, Mika K. T. Pajuselle.

Olennainen kysymys kuuluu, miten erilaisiin käyttötarkoituksiin vanha pyhättö voikaan taipua.

Aloitetaan avoimuudesta. Moni toivoo kirkon ovien olevan aina auki eli jonkinlaisen nykyaikaisen 24/7-ajattelun tuomista sinne. Mika K. T. Pajunen ei tyrmää ajatusta, mutta muistuttaa näin ison muutoksen vaativan seurakunnalta hyvää suunnittelua, resursseja ja selkeän strategisen valinnan.

– En äkkiseltään muista kuulleeni, että yksikään kaupunkikirkko Suomessa olisi aina auki. Ainoastaan Saariselän Pyhän Paavalin kappelin tiedän olevan auki ympäri vuorokauden. Näin saattaa olla myös joissakin muissakin luonnon keskellä sijaitsevissa kohteissa.

Pajunen muistuttaa, että kaupunkikirkoissa aukioloon liittyy aina diakoninen ulottuvuus.

– Onko kirkosta mahdollista tarjota nukkumapaikkaa ja suojaa esimerkiksi kodittomille? Tässäkin on eräs valinnan ja resurssoinnin paikka, konsultti pohtii.

Sehän on kaikkien etu, että kirkko palvelee ensisijassa käyttäjiään.

Toinen huomattavissa määrin toivottu uudistus on kryptan rakentaminen. Useat kaupunkilaiset haluaisivat kirkkoon tee- ja kahvitilan, jonne voisi kokoontua messujen jälkeen ja järjestää pienimuotoisia tilaisuuksia.

Pajusen mukaan tämä on yleinen kirkkotilojen kehittämisen yhteydessä nouseva ajatus. Sen takaa hän löytää vankkaa kristillistä teologiaa.

– Jos ajatellaan vähänkin syvällisemmin, niin koko kristillinen jumalanpalvelushan syntyi alun perin juuri Jeesuksen ja hänen seuraajiensa ateriayhteydestä. Yhdessä ateriointi, oli sitten kyse kirkkokahveista, soppakeittiöstä tai vaikka pääsiäisateriasta, on voimakas yhteyden symboli.

– Mutta millä tilaratkaisuilla tämä voitaisiin Jyväskylän kaupunginkirkossa toteuttaa? Se jää suosiolla seurakunnan ja peruskorjauksen suunnittelijoiden harkittavaksi, Pajunen sanoo.

Kaupunkilaisten vastauksissa­ toistuu kokemus kirkon nykypenkkien kehnosta ergonomiasta. Myös tämä on Pajuselle tuttu juttu. Penkkien isompi muuttaminen on kuitenkin yleensä seikka, johon tarvitaan vähintäänkin lausunto Museovirastolta.

– Mutta ei penkkienkään suhteen kannata arastella, vaan viedä ajatukset alusta asti rohkeasti kaikkien tarvittavien tahojen päätettäväksi, hän kannustaa.

– Sehän on kaikkien etu, että kirkko palvelee ensisijassa käyttäjiään. Minusta tilojen aktiivinen käyttö on myös niiden parasta suojelua.

Lasten hyljeksintä ei kyllä kuulosta Jeesuksen seuraamiselta!

Ikuisuuskysymys ovat lasten äänet­ kirkkotilassa. Iäkkään pyhäkön ja pienten kirkkovieraiden yhteensovittaminen aiheuttaa joskus kitkaa. Pajusen mukaan kyse on ennemmin kirkossa kävijöiden asenteista kuin itse rakennuksesta.

– Olen kuullut monesti lapsiperheiden sanovan, että eiväthän he oikein tohdi tulla yhteiseen jumalanpalvelukseen, koska heidän koetaan häiritsevän siellä. Lasten hyljeksintä ei kyllä kuulosta Jeesuksen seuraamiselta!

– Tilaratkaisuilla voidaan vaikuttaa äänimaisemaan, mutta lopulta vastuu jää aina kirkossa kävijöille itselleen. Miten me voisimme antaa tilaa toisillemme ja toivottaa toisemme paremmin tervetulleiksi?

Voisiko kirkko olla keskellä kaupunkia oleva keidas, jossa olisi kasvillisuutta?

Useammassa palautteessa kaupunginkirkkoon toivottiin runsaasti kukkia, eräässä visiossa ehdotettiin jopa viherseinää. Voiko runsas kasvillisuus kirkossa toimia? Näistä ehdotuksista Pajunen suorastaan innostuu.

– Ainakin ideana kuulostaa oikein hyvältä! Voisiko kirkko olla keskellä kaupunkia oleva keidas, jossa olisi kasvillisuutta? hän pohtii.

Toinen Pajuselta erityisesti peukkua saava ehdotus on Kirkkopuiston lisävalaistus. Valojen avulla voitaisiin luoda jopa heijastuskuvia kirkon seinään, Valon Kaupunki -tapahtuman hengessä.

– Kirkko on perinteisesti ollut taiteiden suojelija ja tässä olisi tapa suuntautua kirkon seinien sisältä ulkomaailmaan. Kuvat voisivat liittyä kirkkovuoteen tai seurakunta voisi tilata töitä vaikkapa nykytaiteilijoilta, Pajunen ehdottaa.

Musiikkia toivotaan laidasta laitaan: heviä, bändejä, gospelia, klassista, barokkia, salsaa, perinteisiä virsiä unohtamatta.

– Akustiikka vaatii aivan oman suunnittelijansa, mutta tässäkin on kyse valinnasta. Uskon ja toivon, että eri musiikkityylit saadaan hyvin sopimaan kirkkoon.

Muun muassa varsinaissuomalaisen Liedon harmaakivikirkon uudistuksessa mukana ollut Pajunen haluaa lopuksi rohkaista ideoita pursuavia jyväskyläläisiä. Samalla hän muistuttaa, että uudistuksissa on aina kyse kompromisseista.

Uuden edessä kannattaa silti olla avoimin mielin liikkeellä.

– Toivon, että Kaupunginkirkko avautuu vastaisuudessakin jyväskyläläisille ovena Jumalan vieraanvaraiseen läsnäoloon, Pajunen sanoo.

Uudistaakaan ei tarvitse pelkän uudistamisen ilosta. Moni palautteen antaja onkin jo nykyisellään hyvin tyytyväinen rakkaaksi koettuun Kaupunginkirkkoon ja sen vireään toimintaan.

Artikkeli Vireitä ideoita Kaupunginkirkosta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Rukous on universaalia keskustelua Suuremman kanssa, lohdullinen asia. Nyt minulla on tilaisuus luoda musiikilla iltarukouksen tunnelmaa, Klemetti sanoo.

Hieman erilaiseen iltarukoukseen hän haluaa tallentaa kuvan tästä keväästä ja ajasta koronan keskellä, välittää myötätuntoa heille, joilla on vaikeaa – toivon paremmasta.

– Tuntuu kivalta tehdä kappale uudella näkökulmalla. Teen mielelläni paljon ja monenlaista musaa. Litkuna minulla on itselleni asettamiani rajoitteita, mutta tätä musiikkia voin tehdä syvällisemmin ja tuoda enemmän esille omaa itseäni, Sannaa.

Hän luonnehtii Litku-musaa rock- tai pop-johdannaiseksi indiemusiikiksi, joka ei kuitenkaan ole päivän poppia.

Freelancetaiteilija elää esiintymisillä ja musiikin tekemisellä. Puolet kaikesta työstä ja tuloista lähti koronan myötä. Vaikka tauko tekee hyvää, keikkamatkoille on jo ikävä.

– Toiveikkaana tähyilen syksyn keikoille. Parasta kuitenkin elää päivä kerrallaan tilanteessa, jolle ei mitään voi. Pidän osaltani ääntä kulttuurialan puolesta, ettei se jäisi kaiken tuen ulkopuolelle.

Artisti haaveilee uudesta musiikista – ei niinkään menestymisestä tai suurista saavutuksista. Kuudes Litkun ja bändin levy Kukkia muovipussissa ilmestyi maaliskuussa, ja seuraavaa aletaan äänittää kesällä. Siihen on syntynyt gospel- ja kantrivaikutteisia kappaleita, jopa musikaalimaisia biisejä.

– Ne ovat aika henkilökohtaisia, kauniita kappaleita. Yritän tehdä musiikkia, joka koskettaa itseäni, silloin se voi koskettaa myös muita, Klemetti summaa.

Jyväskylän seurakunta Yläkaupungin Yö -tapahtumassa

14.5. Hieman Erilainen Iltarukous: Feat Litku Klemetti klo 21
15.5. Häämusiikki Goes Wild! klo 17
15.5. DJ-kollektiivi Samea ja Salla Partala & Näkymättömät
dub set klo 18

Ilmaiset suorat lähetykset Yö-tv:ssä eli Yläkaupungin Yön Youtube-kanavalla sekä seurakunnan nettisivuilla osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi. Konsertit mahdollisesti vain verkossa. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Ajankohtaisimmat tiedot verkkosivuilla.

Artikkeli Litku Klemetin rukous soi pianolla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yhä useammin alttarille marssitaan kuitenkin vähemmän perinteisten sävelmien tahdissa. Pariskunta on voinut rakastua tietyn musiikin soidessa tai jalkapallotreeneissä kohdanneet saattavat toivoa häihinsä Mestarien liigan tunnusmusiikkia.

Erityisesti elokuvasävelmät ja tv-ohjelmien tunnusmusiikki ovat nykyisin suosittuja, ja ne soivat usein upeasti uruilla. Sellaisia ovat vaikkapa Star Wars Throne Room ja MacGyverin tuttu tunnari.

Vihkiparin valitsema häämusiikki tekee suuresta juhlasta juuri heille ja häävieraille entistä merkityksellisemmän. Siksi toiveita pyritään täyttämään mahdollisuuksien mukaan. Kanttoreiden ohjelmistosta löytyy valmiina laaja valikoima vihkimusiikkia, erikoisempien toiveiden toteuttaminen vaatii nuottien etsimistä ja aikaa harjoitteluun.

– Kirkollisen toimituksen luonne ja kirkkotilan pyhyys otetaan musiikkivalinnoissa tietysti huomioon. Silläkin on merkitystä, missä kohtaa tilaisuutta kappale esitetään, sanovat kanttorit Piia Laasonen ja Hanna Penttinen.

Penttinen ja Laasonen ovat mukana esittämässä villinpuoleista häämusiikkia Jyväskylän Kaupunginkirkossa 15. toukokuuta, Yläkaupungin Yö -tapahtumassa. Jyväskylän seurakunnan järjestämä Konsertti toteutetaan koronarajoitusten mukaan, mahdollisesti vain verkossa.

Musiikilla, soitolla ja laululla on kautta aikain ollut tärkeä sija suomalaisissa häissä. Musiikki säestää ja luo iloista ja juhlavaa tunnelmaa.
1800-luvun perinteentutkijat kirjasivat ylös ikivanhoja kalevalamittaisia häälauluja ja -itkuja. Myöhemmin Mendelssohnin ja Wagnerin häämarssit sekä muut urkusovitukset yleistyivät kirkollisten seremonioiden musiikkina.

Kaikki kanttorit soittavat urkuja, mutta myös muiden soittimien osaamista löytyy, kuten klassisen kitaransoiton taitajia ja pianisteja.

Lisäksi hääpari voi pyytää muun esiintyjän laulamaan tai soittamaan. Jopa sähkökitaraan on jo totuttu kirkkohäissä, toisin kuin vielä 20 vuotta sitten.

– Sähkökitara ja urut ovat täydellinen, ylväs yhdistelmä, toteaa muusikko Esko Turpeinen ja lupaa Häämusiikki Goes Wild! -tapahtumaan reilua hevikepitystä.

Osalle hääpareista perinteet ovat tärkeitä ja toiset arvostavat yksilöllisyyttä. Vaihtoehdoista saatetaan valita kappaleet, jotka ovat vain näennäisen yksilöllisiä – silloinkin, kun perinteitä halutaan tietoisesti rikkoa.
Myös sellaista sattuu, että hääpari pyytää kanttoria valitsemaan musiikin.

– Tyylit saattavat muuttua, mutta musiikin merkitys säilyy. Jos nykyisin haluaisi pyytää jotain erikoista, niin se olisi Bachia, kanttorit tuumaavat.

Lähteenä on käytetty haastattelun lisäksi Jere Jäppisen artikkelia Suomalainen häämusiikki Kalevalasta karaokeen Helsingin kaupunginmuseon Häät-kirjassa vuodelta 2001.

Jyväskylän seurakunta Yläkaupungin Yö -tapahtumassa

14.5. Hieman Erilainen Iltarukous: Feat Litku Klemetti klo 21
15.5. Häämusiikki Goes Wild! klo 17
15.5. DJ-kollektiivi Samea ja Salla Partala & Näkymättömät
dub set klo 18

Ilmaiset suorat lähetykset Yö-tv:ssä eli Yläkaupungin Yön Youtube-kanavalla sekä seurakunnan nettisivuilla osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi. Konsertit mahdollisesti vain verkossa. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Ajankohtaisimmat tiedot verkkosivuilla.

Artikkeli Vihille Mestarien liigan tahdissa? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yksi tämänvuotisen tapahtuman nimekkäimmistä tekijöistä on kreikkalais-ranskalainen taiteilijakaksikko Maro Avrabou ja Dimitri Xenakis, joiden teos Guardian Angels (Suojelusenkelit) antaa uuden elämän vanhoille kastelukannuille.

– Päivisin kastelukannut ovat kasvien suojelijoita ja vartijoita, valkoisia niin kuin enkelit. Illalla niihin syttyvät värikkäät valot ja ne kastelevat ympäröiviä puita. Valokuitujohdot simuloivat virtaavaa vettä, taiteilijat kertovat.

Kirkkopuistoon sijoittuva installaatio heijastelee kasvuun tarvittavia luonnon elementtejä, valoa, vettä ja maata.

– Teos viittaa kasvien ja laajemminkin luonnon vaalimiseen. Haluamme nostaa esiin myös ihmisen roolin – tämä on kunnianosoitus kaikille puutarhureille.

Tunnelmaa puistoon luovat muun muassa jättimäiset kukat ja ihmeelliset perhoset.

Kirkkopuistossa nähtävä valoteoskokonaisuus on nimeltään Salainen puutarha. Värikkäiden kastelukannujen lisäksi valoa ja tunnelmaa puistoon luovat muun muassa jättimäiset kukat ja ihmeelliset perhoset.

Kaupunginkirkon ovet ovat auki valon aistijoille kaikkina tapahtuman kolmena iltana. Kirkkoon voi astua vain hengähtämään hetkeksi, mutta tarjolla on myös musiikkia, valokuvanäyttely ja live talk show.

Laura Siltalan vetämän talk show’n teema on niin ikään luonnon ja ihmisen vuorovaikutus. Illassa kysytään, mikä on luonnon vaikutus ihmiseen, ihmisen vaikutus luontoon, sekä mitä haasteita tulevaisuus tuo tullessaan. Mukana ovat ekoteologi Panu Pihkala sekä tietokirjailija Rinna Saramäki.

Valon kaupunki laajenee Kävelykadulle toteutettavan teemakadun myötä.

Tulevassa tapahtumassa valo kattaa koko kaupungin entistä paremmin.

– Valon kaupunki laajenee Kävelykadulle toteutettavan teemakadun, Valokadun, myötä. Kirkkopuistosta Aren aukiolle asti on luvassa valosomisteita, valotaidetta sekä myyntikojuja, kertoo tapahtuman koordinaattori Jani Ruotsalainen.

Syksyinen valotapahtuma on Ruotsalaisen mukaan näkyvä osa laajempaa Valon kaupunki -hanketta, jolla kehitetään myös kaupungin pysyvää valaistusta.

– Se kokoaa tänne suuren joukon ihmisiä asiantuntijoista matkailijoihin, ja on siksi oivallinen tapa viestiä Jyväskylästä valaistuksen edelläkävijänä. Kaupunkivalaistuksen suhteen Jyväskylä on Suomen energiatehokkain kaupunki, ja sitä sanomaa on ilo viedä eteenpäin.

Valon kaupunki -tapahtuma 27.–29.9.

Kaupunginkirkko avoinna tapahtuman aikana torstaista lauantaihin kello 17–22. 

Kaupunginkirkon ohjelmassa valokuvanäyttely, musiikkia sekä Ilta Lauran kanssa -live talk show perjantaina 28.9. kello 21. 

Tarkempi ohjelma seurakunnan nettisivuilla www.jyvaskylanseurakunta.fi

Koko tapahtuman ohjelma osoitteessa www.valonkaupunki.jyvaskyla.fi

Artikkeli Lohtua valon kaipuuseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Idea hieman erilaisesta jumalanpalveluksesta oli muhinut jo jonkun aikaa nuorisotyönohjaaja Henrik Ketolan mielessä. Messu, joka tuntuisi sekä kotoisalta että rennolta, ja johon kuka tahansa voisi helposti tulla mukaan.

Kun Ketolan työtehtävät vaihtuivat reilu vuosi sitten ja hän aloitti nuorten aikuisten työn koordinaattorina, oli aika jatkojalostaa idea todeksi. Ketola halusi ottaa työskentelyyn mukaan mahdollisimman paljon vapaaehtoisia, nuoria aikuisia.

Yksi vapaaehtoisista oli Ilona Vehmas, joka opiskelee kolmatta vuotta luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa.

– Meitä oli kymmenkunta ideoimassa ja lopulta kuusi siinä oikein tiiviissä ryhmässä, jolla toteutimme ensimmäisen messun. Hioimme siihen ”kevytnäytelmällisen saarnaspektaakkelin”, Ilona Vehmas muistelee.

Työskentelyn tuloksena syntyi kerran kuukaudessa järjestettävien iltamessujen sarja. Jumalanpalveluskokonaisuuksia on tähän asti luotu musiikin kautta. Blues, hevi ja gospel -teemat olivat esillä syksyllä. Keväällä on luvassa rap-, pop-, irkku- sekä jazzmessu.

– Jatkossa tyylejä voisi myös yhdistellä. Hienoa olisi urkuhevimessu, Ketola ehdottaa.
– Voisihan se olla, että hieman erilainen jumalanpalvelus goes classic, Vehmas täydentää.
– Mikään ei estä, että joskus ei olisi musiikkia lainkaan. Voisi olla joku muukin teema, vaikkapa hiljainen messu, Ketola esittelee mahdollisuuksia.

Sekä Ketola että Vehmas kavahtavat ajatusta, että syntyisi vastakkainasettelua näiden ja muiden messujen välille. Kyse on kuitenkin samoista elementeistä, jotka ovat olemassa kaikissa jumalanpalveluksissa. Messuja toimittamassa on ollut myös alueseurakuntien pappeja ja nuorisotyöntekijöitä.

Kaupunginkirkon valinta tapahtumapaikaksi oli selviö, koska sinne on helppo tulla eri puolilta kaupunkia.

– Halusimme, että tämä palvelisi koko seurakuntaa ja myös niitä, jotka eivät ole mukana seurakunnan toiminnassa tai eivät kuulu edes kirkkoon, Ketola havainnollistaa.

Ketola on huomannut, että parhaiten tieto messuista on levinnyt sosiaalisen median kautta. Jokaisesta tapahtumasta on tehty myös etukäteen esittelyvideo, jota on voinut jakaa Facebookissa. Kun kaikki on tehty itse, eivät satsauksetkaan ole vaatineet paljoa rahaa. Lopputuloksena jokaisessa messussa on ollut keskimäärin puolitoistasataa osallistujaa.

– Ikähaitari on ollut laaja, nuorimmat ovat olleet parin viikon ikäisiä. Valtaosa on iältään siinä kolmenkympin ja viidenkympin väliltä, Ketola kertoo.

Vehmas ja Ketola ovat nauttineet erityisesti messujen rennosta tunnelmasta. Se on tarttuvaa sorttia. Kirkkoon voi tulla myös kesken messun tai lähteä sieltä silloin kun haluaa. Myös spontaanit aplodit bändille ja aito mukana eläminen sekä fiilistely kuuluvat asiaan.

– Ilossa on pyhyys ihan samalla tavalla läsnä kuin vakavuudessakin. Ne ovat elämän eri puolia ja me tarvitsemme molempia, Vehmas pohtii.

Työntekijät ja vapaaehtoiset puhaltavat yhteiseen hiileen ja näkevät vaivaa valmisteluissa, jotta kaikilla olisi paikan päällä hyvä olla. Jokaiselle on löytynyt sopivia tehtäviä, niillekin jotka eivät välttämättä halua olla esillä. Messuista saatu palaute on ollut kauttaaltaan rohkaisevaa.

– Joku muisteli, että ensimmäisessä messussa jaettiin ihan sikana pullaa. Meillä oli tosi hauskaa keittiössä, kun leivoimme. Jaoimme pullaa ja mehua ulkona suoraan pakettiautosta, Vehmas naurahtaa.

Hieman erilainen jumalan­palvelus,
Kaupunginkirkko klo 17

goes rap, feat. Daikini su 11.2. 
goes pop, su 11.3. 
goes irkku, su 8.4.
goes jazz, su 6.5.

Artikkeli Rento fiilis luodaan yhdessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.