Tikkakoskella asuvat Jenni, haastatteluhetkellä vielä Jenni Kivimäki, ja Niko Saarinen jäävät kysyt­täessä miettimään, kumpi heistä teki kolmisen vuotta sitten aloitteen. Toinen oli arvoituksellisesti jostakin lisännyt toisen kaverikseen Snapchat-sovelluksessa, vaikka he eivät tunteneet ennestään, eikä yhteisiä tuttaviakaan ollut.

Nimi näkyi aikansa kavereiden joukossa ilman erityistä yhteydenpitoa, kunnes Jenni jakoi erään julkaisunsa koko kaverilistalleen.

– Niko kommentoi jotain, ja siitä se tutustuminen lähti, Jenni muistelee.

Juttu alkoi luistaa, ja he huomasivat kummankin olevan vuosimallia 1997. Niko syntyi 6.6. ja Jenni 9.9.

Pari viikkoa viestiteltyään Jenni saapui Porista Nikon luo Muurameen, ja yhdessä oli hyvä olla. Samat asiat naurattivat, ja arvotkin osuivat yksiin.

– Juttelimme alusta alkaen tärkeistä perusasioista – muutakin kuin kuulumisia. Kohta totesimme, että yhtä hyvin voisimme muuttaa saman katon alle.

Molemmat halusivat perheen, ja pian oli selvää, että lapsi saisi tulla. Nyt esikoinen on vihdoin täällä, hartaasti toivottuna ja lääketieteen tuloksellisella avulla. Raskaustesti näytti onnellisesti positiivista ensimmäisen hedelmöityshoidon jälkeen. Jenni saattoi vihdoin ilmoittaa tulevalle isälle ilouutisen ja jo seiskaluokalla valmiiksi miettimänsä täydellisen nimiyhdistelmän.

Mietimme, että on parempi kertoa etukäteen, mitä on tiedossa.

– Sanoin Nikolle, että jos tulokas on tyttö, nimeksi tulee Aava Evelia. Nikolle se sopi, mutta hän halusi lisätä vielä keskimmäisen nimen, Heli, 22 vuotta sitten kuolleen äitini mukaan, tuore vanhempi taustoittaa.

Molempien suvut rakastuivat välittömästi tummatukkaiseen tulokkaaseen. Hoitajia riittäisi jonoksi asti.

– Ei tuo olisi meillä päivääkään, jos vain antaisimme tytön hoitoon, Niko toteaa.

– Sanovat, että voit tuoda, mutta ei tarvitse enää hakea pois, Jenni jatkaa huvittuneena.

Pienokainen aloitti uuden sukupolven Jennin puolella, ja Nikon suku iloitsee erityisesti tytöstä, koska ennestään löytyy kuusi poikalasta. Vauva tuntuu perineen äitinsä luonteen ja isänsä ulkonäön, vaikka tämä ei yhdennäköisyyttä itse myönnä huomaavansa.

Marraskuun vauvan tammikuiseen kastejuhlaan kutsuttiin pyöreästi 40 sukulaista ja ystävää. Samalla vieraille selvisi yllätys, että kasteen yhteydessä vietetään myös häät.

– Mietimme, että on parempi kertoa etukäteen, mitä on tiedossa. Suvut tapaavat toisensa nyt ensi kertaa, joten jännitystä riittää muutenkin, pariskunta kertoo ennen juhlaa.

Molempien mielestä nyt on tärkeää juhlistaa perhettä ja nimenomaan uutta, pientä ihmistä. Kumpikaan ei välitä suurista juhlista, ja häät menevät siinä sivussa.

Kuokkalan kirkko tuo juhlaan oman arvokkuutensa. Pari suunnitteli siellä etukäteen tilaisuuden ohjelmaa ja etenemistä yhdessä pappi Antti Hiltusen kanssa. Yhdistelmätoimitukseen ei toistaiseksi löydy vakiintunutta valmista mallia.

– Kasteen ja vihkimisen yhdistelmä on aika harvinainen, vaikka muutamassa olen jo ollut mukana. Tuplatoimitusta voi hyvin suositella pareille, jotka järjestävät lapselleen kastejuhlaa, mutta eivät ole vielä avioliitossa, Hiltunen huomauttaa.

Juhlapuheeseen on luvassa molempiin toimituksiin liittyviä teemoja. Lisäksi lopun rukouksessa huomioidaan kokonaisuus. Tapahtumat suunnitellaan soljumaan sujuvasti eteenpäin, oleellinen kummastakin toimituksesta nivotaan mukaan – ja juhlasta tehdään juuri tälle perheelle sopiva.

 He tuovat lapsensa kastettavaksi Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi.

– Tällä kertaa vihkipari on ensin kanssani tapahtumien keskipisteessä. Sen jälkeen kummit ja vauva liittyvät mukaan, ja siirrymme kastemaljan ympärille puolikaareen, Hiltunen avaa toimituksen etenemistä.

Hääpari sitoutuu yhteiseen elämään ja perheelle rukoillaan Jumalan siunausta. Hiltunen näkee, että juhlan ytimessä on vanhempien halu antaa lapselleen kaikkea parasta ja tuoda turvaa elämään.

– He tuovat lapsensa kastettavaksi Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi. Toisiinsa sitoutumalla he rakentavat lapselleen turvaa – vaikka avioliitto toki on vanhemmuutta laajempi asia.

Vauvan myötä pari halusi koko perheelle yhteisen sukunimen, koska se on kummallekin tärkeä asia.

– Kumpi tahansa nimi olisi käynyt molemmille, mutta Saarisen lopulta kirjasin kohdalleni avioliiton esteiden tutkinnan lomakkeeseen, Jenni toteaa.

Artikkeli Tuplasti syytä juhlaan! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.