Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. Jaak. 5:7-11

Olkaa kärsivällisiä ja kestäviä, sitä Jaakobin kirje pyytää ja antaa kolme esimerkkiä kärsivällisyydestä: viljelijä, profeetat ja Job.

Viljelijä tekee oman vaativan työnsä ja jää odottamaan kasvua. Profeetta julistaa sitä, mikä on oikein ja totta. Vastaus julistukseen ei ole hänen vallassaan. Jobin kirjan päähenkilö oli hyvässä asemassa elänyt mies, jonka uskollisuutta Jumalalle Paholainen sai testata mitä julmimmilla keinoilla. Job menetti rakkaitaan, omaisuuttaan ja terveytensä, mutta ei kironnut Jumalaa, vaikka tälle kurjuuttaan valittikin.

Viljelijä, profeetta ja Job ovat esimerkkejä ihmisistä, jotka suuntaavat ajatuksensa tämän hetken vaivoja ja vastoinkäymisiä pidemmälle. Viljelijä odottaa sadonkorjuuta. Profeetta kutsuu ihmisiä muuttamaan elämäänsä ja jatkamaan eteenpäin Jumalaan luottaen. Job aavisti Jumalan suuruuden ja hyvän tahdon, vaikka hänen elämänsä olosuhteet eivät tämän tulkinnan puolesta puhuneet.

Kärsivällisyyden esikuvat toimivat päämäärästä käsin. On mielenkiintoista, että esikuvista voidaan löytää liittymäkohtia keskeisiin Jumalan valtakunnan ilmiöihin. Viljelijän työ liittyy yhteiseen ateriaan ja profeettojen julistus Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Jobin kertomuksen loppu voidaan tulkita aavistukseksi ajasta, jolloin kaikki kyyneleet pyyhitään pois. 

Viljelijä, profeetat ja Job odottivat ja odottavat pikemminkin täyttymystä tai päämäärää kuin loppua. Edessä odottaa se, mihin tämän päivän työ tähtää. Ruoan, yhteyden, oikeudenmukaisuuden, rauhan, rakkauden ja lohdutuksen eteen nähty työ ei ole milloinkaan turhaa, vastoinkäymisistä huolimatta. Luther opetti Isä meidän -rukoukseen liittyen, että Paholainen kärsii, ”jos yksikin ihminen saa Ju­ma­lal­ta mu­ru­sen lei­pää ja syö sen rau­has­sa”. Jokainen syöty leivän pala, jokainen oikeudenmukainen ja rakastava teko, jokainen sovussa eletty hetki ja jokainen pyyhitty kyynel todistavat Jumalan valtakunnasta ja viittaavat tietä eteenpäin.

Mitä tulee kyyneliin, ne ovat tulleet tutuiksi viljelijöille ja profeetoille siinä missä Jobillekin. Jumala on ottanut näiltä vastaan monenlaisia kysymyksiä, valituksia ja mykkää huutoa. Vaikka päämäärästä olisi vahva aavistus, matka sinne on monella tavalla tuntematon. Kehotus kärsivällisyyteen on siksi tarpeellinen.

Yhteistä viljelijälle, profeetalle ja Jobille on myös toimiminen muiden hyväksi. Viljelijä tekee työnsä, jotta muutkin saavat ravintoa. Profeetta toimii, jotta yksilöiden ja yhteisöjen elämät muuttuisivat parempaan suuntaan. Kertomus Jobista on auttanut monia kärsimysten keskellä. Viljelijöitä on ollut ja on paljon. Vain harvat heistä ovat saaneet nimensä historiankirjoihin, vaikka juuri heidän työnsä on ruokkinut ne, joiden nimet olemme oppineet tuntemaan. Osa profeetoista on suuria ja tunnettuja, osa huonommin tunnettuja. Jobin nimen tuntevat monet. Jumalan lähetykseen on osallistunut ja osallistuu suuri joukko. Joistain tulee tunnettuja, jotkut toimivat tuntemattomuudessa. Jokaisella on tehtävänsä ja paikkansa. Jokainen on merkittävä.

Artikkeli Harva viljelijä on saanut nimensä historiankirjoihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.