– Haluan nähdä, millaista kurssitarjontaa on kunakin vuonna tarjolla.

Ajan hermolla on tärkeä olla, sillä perheen kaikki viisi nuorta käyvät kansalaisopiston musiikin kursseilla.

– Ilmoittautumispäivä on kauhea, kun on monta lasta. Kurssit vaihtelevatkin vähän sen mukaan, mihin sattuu pääsemään, Sulkula kertoo nauraen.

Kurssipaikat ovat lähellä ja harrastaminen on edullista

Ilarin, Antonin, Pauluksen, Evitan ja Sakarin käsissä soivat muun muassa piano, kitara, viulu, mandoliini ja kontrabasso. Kansalaisopiston kursseille on ollut helppo lähteä kokeilemaan erilaisia instrumentteja, nuoret kertovat. Kurssipaikat ovat lähellä ja harrastaminen on edullista.

– Ja opettajat ovat aivan ihania ja innostavia, Sulkulat kehuvat.

Myös hiihtoa ja suunnistusta aktiivisesti harrastavalle perheelle musiikki on tuonut mukavaa vastapainoa.

– Tykkäämme tehdä muutakin, joten on hyvä, ettei musiikin harrastamisesta ole muodostunut liian vakavaa, laulamista itsekin harrastava Sulkula sanoo.

Pelkästään omaksi iloksi soittaminen ja laulaminen ei ole jäänyt, vaan taitoja on voinut hioa niin kansalaisopiston pelimannikokoonpanossa kuin perheen omassa Yllätys-ryhmässä. Sulkulat ovat järjestäneet omia konsertteja sekä esiintyneet pyydettäessä perhejuhlissa.

Tarja Sulkula on iloinen siitä, että kaikki lapset ovat kansalaisopiston myötä innostuneet musiikista.

– Nautin suunnattomasti siitä, kun kuulen lasten soittavan tai laulavan. Meillä iltasadun tilalla on usein ollut iltalaulu tai -soitto. Bachin on kerrottu halunneen säveltää musiikkia Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi. Niin minäkin ajattelen musiikin merkityksestä, Sulkula sanoo.

Kansalaisopisto tarjoaa monenlaisia harrastusmahdollisuuksia iästä riippumatta. Jo eläkkeellä olevat Anneli Lahtinen ja Pertti Asikainen ovat monivuotisia kansalaisopiston kävijöitä. Lahtinen on harrastanut muun muassa käsitöitä, keramiikkaa ja puutöitä.

– Erityisen ylpeä olen puukäsitöissä tekemästäni kaappikellosta, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt puutöitä, Lahtinen sanoo.

– Kansalaisopistossa olen voinut kokeilla kaikkea uutta. On terapeuttista purkaa ajatuksia tekemällä käsillä jotakin.

Keittiömestarin työstä eläkkeelle jäänyt Pertti Asikainen on vetänyt kansalaisopistossa erilaisia ruokakursseja miehille ja käynyt itse muun muassa hierontakurssilla, joogassa ja voimistelussa. Tällä hetkellä Asikainen toimii Jyväskylän kansalaisopiston opistolaisyhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistys ylläpitää Kiviniemen kesämajaa Tuomiojärven rannalla ja järjestää jäsenille erilaisia retkiä.

Kokonaan harrastaminen ei ole jäänyt muiden kiireiden ohessakaan. Tänä syksynä Asikainen haluaisi kokeilla espanjan opiskelemista.

– Suunnitelmissa olisi muuttaa talveksi Espanjaan, Asikainen valottaa.

Tarjonnassa on jokaiselle jotakin

Jyväskylän kansalaisopistossa järjestetään vuosittain lähes 1 500 erilaista kurssia.

– Kurssitarjontaa on niin paljon, että jokainen löytää sieltä varmasti jotakin. Saamamme palautteen perusteella ihmiset nauttivat opiskelusta ja tulevat kursseille innoissaan, kansalaisopiston rehtori Sini Louhivuori kertoo.

Kansalaisopisto on pysynyt Louhivuoren mukaan hyvin mukana ajan hermolla.

– Perinteitä vaalitaan, mutta joka vuosi ohjelmaan otetaan mukaan myös jotain uutta. Kysyntään ja toiveisiin vastataan mahdollisuuksien mukaan. Se on näkynyt muun muassa kielitarjonnassa ja uusien tekniikoiden hyödyntämisessä esimerkiksi kädentaidoissa. Tätä päivää ovat myös erilaiset verkkokurssit ja -luennot, joiden avulla opiskelun saavutettavuus paranee haja-asutusalueilla, Louhivuori tähdentää.

– Kun yhteiskunnan eriarvoistuminen lisääntyy, kansalaisopisto on se paikka, jossa kynnyksen pitäisi olla niin matalalla, että jokaisella on mahdollisuus sinne tulla, Louhivuori painottaa.

Yhdeksän vuotta rehtorina toiminut Louhivuori jää eläkkeelle syyskuun alussa. Uutena rehtorina aloittaa Mikko Saikkonen.

Artikkeli Perinteitä vaalien, uudesta innostuen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ruotsissa asuin kolmeen eri otteeseen 90-luvulla sekä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Työskentelin pisimpään Tukholman metrossa lipunmyyjänä.

Pidän itseäni kansalaisopiston suurkuluttajana, niin runsaasti kursseja mahtuu vuosien varrelle. Laulaminen on intohimoni ja harrastan sitä sekä yksin että ryhmissä.

Minulla on yhteiskristillinen tausta ja vuosien kokemus vapaaehtoistyöstä eri seurakunnissa ja yhteisöissä. Kuulun näkövammaisille tarkoitetun Henki&elämä-äänilehden lukijatiimiin. Ylistyslauluiltojen johtamisen lisäksi olen toiminut englannin ja ruotsin kielen tulkkina eri tilaisuuksissa.

Nyt olen ollut työttömänä muutaman vuoden. Sisäilmasairastuminen ja astma rajoittavat työnhakuani, koska terveitä työtiloja on vähän.
Suoranainen lottovoitto oli, kun pääsin tammikuussa kuntouttavan työtoiminnan kautta Sepän Kipinään aulaemännäksi. Siellä on terve ilma hengittää ja mukava työyhteisö.

Tämä työ on minun juttuni. Olen ihan liekeissä. Sosiaalisena ihmisenä parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen. Työhistoriaani katsoessani huomaan, että olen aina halunnut työskennellä ihmisten parissa ja auttaa muita. Ystäväni ja perheeni tietävät, että tekisin mitä vain heidän puolestaan.

Arvostan ilon tuottamista toisille ja hyviä ihmissuhteita enemmän kuin rahaa. Toivon tulevaisuudelta lisääntyvää terveyttä ja vakituista työpaikkaa.

Minua pelottavat yhteiskuntamme koventuneet arvot ja kahtiajakautuminen. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu näyttää kasvavan, kun taas myötätunto toisia kohtaan tuntuu vähenevän.

Minulle ihmisarvo on tärkeämpi kuin ihmisen tuottavuusarvo. Elämässä ei kaikki aina mene niin kuin Strömsössä, kuka tahansa voi yllättäen menettää terveytensä tai työnsä. Siksi tarvitsemme lisää armeliaisuutta ja lähimmäisenrakkautta.

Artikkeli Aulaemännän pesti kuin lottovoitto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.