– Minä rakastuin siinä hetkessä, Savela muistelee.

Siihen aikaan vanhemmat eivät halanneet jälkikasvuaan. Uusi tapa koskettaa oli molemmille merkityksellinen.

– Siitä halauksesta alkoi rakkaus ja sitä kesti 65 vuotta. Vuosi oli 1954.

Jyväskylän seudulta kotoisin oleva pari asettui Vaajakoskelle. Talo rakennettiin itse, vaikka rahaa ei ollut.

– Ensimmäinen lapiokin rakennustyömaalle ostettiin velaksi, Savela päivittelee.

– Olin nähnyt naapurissa verannan, ja ihastunut siihen. Sellaisen sain ja pidän siitä yhä.

Pyhäinpäivällä on iso merkitys, se on tärkeä juhla. On mahtavaa, että saan muistella menneitä.

Savelat kokivat kolme keskenmenoa, mutta saivat myös yhden tyttären, Tarjan.

Tämän vuoden joulukuussa tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Savela jäi leskeksi. Pitkäaikainen puoliso sai useita aivo- ja sydäninfarkteja ennen kuolemaansa.

– Hoidin Heimoa itse kuusi vuotta. Olen yhä onnellinen siitä, että Heimo sai kuolla kotonaan.

Viime hetket olivat koskettavia.

– Olin saanut hänet sänkyyn ja kokeillut kädellä, että valtimo löi vielä. Ajattelin soittavani ambulanssin, jos tilanne huonontuisi. ”Valkoinen lakana”, Heimo vain totesi yhtäkkiä, ja nukkui siihen, minun käsivarsilleni.

– Voiko ihminen kauniimmin lähteä, Savela kysyy.

Pyhäinpäivän aikaan muistoja edesmenneestä miehestä tulvii mieleen valtavasti. Yhteinen eletty elämä on läsnä jatkuvasti, sillä Savela elää edelleen itse rakennetussa kodissa.

– Pyhäinpäivällä on iso merkitys, se on tärkeä juhla. On mahtavaa, että saan muistella menneitä. Joulunodotukseni alkaa pyhäinpäivästä.

Elämä itsekseen on Savelan omien sanojen mukaan sujunut ”ihan hyvin”.

– Sinä jouluna olo oli yksinäinen ja aika meni pitkälti hautajaisjärjestelyissä, hän kertoo.

– Nyt olen tolpillani ja saan muilta moitteita vain siitä, että en käy missään.

Savela tunnustautuu kyllä koti-ihmiseksi.

– Viihdyn kotona ja rakastan tehdä käsitöitä. Kun ihmiset kysyvät, mitä voisivat tuoda tullessaan, vastaan, että yhden vyyhdin 7 veljestä -lankaa.

Savela on myös pitänyt pyhäkoulua jo kuudenkymmenen vuoden ajan ja saanut lapsia kotiinsa kolmessa polvessa. Hän on opettanut lapsia ja lapset häntä.

Yli puolivuosisatainen avioliitto ehti tuoda Savelan elämään perspek­tiiviä. Hän ihmettelee, kuinka nykyajan parisuhteet ovat kertakäyttöisiä ja kaatuvat pieniinkin vastoinkäymisiin.

– En ajatellut koskaan eroavani, Savela painottaa.

– Emme me riidelleet. Jos minua suututti, tein pienen lenkin kotimme lähistöllä, kotiin palatessa näin asian usein uusin silmin, hän kertoo.

Savela kertoo pariskunnan olleen onnellinen koko yhteisen elämänsä ajan, vastoinkäymisistä huolimatta.

– Vieläkin oon siihen ukkoon rakastunut.

Artikkeli ”Vieläkin oon siihen ukkoon rakastunut” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.