Kaupunginkirkon remonttia on suunniteltu huolellisesti pitkään.

– Toiveena ovat ajanmukaiset ja esteettömät tilat, jotka palvelisivat erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa vielä vuosien ajan remontin jälkeen.
Karasti uskoo, että tulevaisuudessa toiminta keskittyy entistä enemmän saman katon alle.

– Monista seurakunnan tiloista saatetaan luopua lähivuosina, siksi kirkkotilojen olisi hyvä olla mahdollisimman monikäyttöisiä.

Karastin toiveissa on, että Kaupunginkirkossakin voisi järjestää pienten ryhmien kokoontumisia ja pieniä tarjoiluja. Samaan aikaan ylläpitää monipuolista jumalanpalveluselämää, pitää kirkollisia toimituksia, tapahtumia ja konsertteja.

Karasti tiedostaa, että tilamuutosten tekeminen vanhassa, suojellussa rakennuksessa ei ole helppoa.

– Jään mielenkiinnolla odottamaan arkkitehdin tarkempia suunnitelmia.

Vuonna 1880 valmistuneen Kaupunginkirkon edellinen remontti on tehty 1980-luvulla, ja talotekniikka kaipaa päivitystä. Nykyisellään tilat eivät myöskään ole esteettömät ja sosiaalitilat ovat puutteelliset. Myös kirkon tiiliverhous on paikoin rapistunut ja julkisivua on jouduttu osin verkottamaan irtoavien tiilien varalta.

Remontin kustannusarvio on 5,2 miljoonaa, josta ensi vuodelle on varattu kaksi miljoonaa euroa.

– Suunnitelmat ovat vielä alkuvaiheessa. Peruskorjauksen suunnittelu jatkuu kevään ajan. Tarkoitus on, että remontti alkaisi syksyllä, Jyväskylän seurakunnan kiinteistöpäällikkö Raino Holappa kertoo.

Jos remontti toteutuu suunnitellusti, Kaupunginkirkon ovet olisivat jälleen auki alkuvuodesta 2028.

Artikkeli Vuosi 2026 tuo odotetun remontin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen on luotsannut Viitasen Piia -nimistä indie folk -yhtyettä nyt reilun kymmenen vuoden ajan, ja julkaissut yhteensä neljä kriitikoiden kehumaa pitkäsoittoa. Korona-ajan jälkeen Viitanen jäi hoitovapaalle, ja viime aikoina hän on päässyt kokeilemaan perhe-elämän sekä artistiuden yhdistämistä uudessa elämänvaiheessaan.

– Äitiyden ja musiikillisen minäni yhdistäminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Heti lapsen syntymän jälkeen sitä oli tietysti sidottu vain äitinä olemiseen, mutta nyt satunnainen keikkailu jo onnistuu, ja se rytmittää kivasti kotona olemista, Viitanen aloittaa.

Laulut vaativat aikaa ja tilaa.

– Pohdin aluksi paljon, onko liian aikaista karata kotoa keikoille, mutta puolen vuoden keikkatauon jälkeen harvakseltaan musisointi on tuntunut virkistävältä ja muistuttanut siitä, kuka olen uuden äitiroolini lisäksi. Tämä on sitä, mistä nautin ja josta haluan pitää kiinni.

Uutta musiikkiakin on jo syntynyt pitkän hiljaiselon jälkeen. Viitasen tavoitteena on päästä julkaisemaan uusi albumi ensi vuoden puolella, ja ensimmäinen single olisi tarkoitus julkaista vielä tämän vuoden lopulla.

– Tällä kertaa levyntekoprosessi on ollut pitkä. Albumilla on nyt kappaleita kolmen vuoden ajalta, joista osan olen tehnyt odotusaikana ja osan lapseni syntymän jälkeen, Viitanen avaa.

– Sävellän ja sanoitan laulut itse ja huomaan niiden työstämisen olevan erilaista nyt, kun aikaa on aiempaa vähemmän. Laulut vaativat aikaa ja tilaa, eivätkä ne synny, ellei ole mahdollisuutta pysähtyä niiden äärelle.

Viitanen ammentaa teksteihinsä elämästä ja ympäröivästä maailmasta laajalla skaalalla. Viitanen näkee lyriikoissaan myös elämänvaiheet, joissa hän on kulloinkin elänyt.

– Laulujen tekeminen on olemiseni tapa ja väylä itseilmaisulle. Olen pohtinut kirjoittaessani lukuisia henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisiakin kysymyksiä elämästä. Myös aiempi työhistoriani sosiaalialalla kuuluu tuotannossani, Viitanen kertoo.

– Olen laulanut muun muassa luonnosta sekä sodan ja rauhan välisestä tematiikasta. On tavallaan surullista, miten ajankohtaisia aiheet ovat yhä. Ensimmäisten kirjoittamieni rauhanlaulujen aikaan sota ei ollut niin lähellä meitä kuin se on nyt.

Musiikillisista unelmista kysyttäessä Viitanen toivoo saavansa jatkaa valitsemallaan tiellä.

– Haaveenani on luoda uutta ja esittää sitä ihmisille. On pieni ihme, että olen saanut tehdä musiikkia päätoimisesti jo näin pitkään, Viitanen kiittää.

Yläkaupungin Yö on ihana juttu, jonne mielellään suuntaa nauttimaan ohjelmasta.

– Yhtyeemme ei soita valtavirtamusiikkia, eikä sitä siten soiteta esimerkiksi suurilla radiokanavilla. Indiellä on omat lainalaisuutensa, ja esimerkiksi taloudellisesti urapolku voi olla hyvinkin haastava.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna Viitanen esiintyy Jyväskylän seurakunnan järjestämässä konsertissa Yläkaupungin Yö -festivaalilla. Monitaiteinen kaupunkifestivaali on pääkaupunkiseudulla asuvalle Viitaselle entuudestaan tuttu.

– Olen opiskellut aikoinaan Jyväskylässä, ja vanhempani asuvat siellä yhä. Yläkaupungin Yö on ihana juttu, jonne mielellään suuntaa nauttimaan ohjelmasta. Viime vuonnakin olin paikan päällä fiilistelemässä silloista tarjontaa, Viitanen muistelee.

Keikalla on luvassa lauluja kaikilta yhtyeemme aiemmilta levyiltä sekä jotain uutta.

Viitanen esiintyy soolona Kaupunginkirkossa tapahtuman avajaisiltana, perjantaina 26. toukokuuta.

– Keikalla on luvassa lauluja kaikilta yhtyeemme aiemmilta levyiltä sekä jotain uutta, vielä julkaisematonta materiaalia. Odotan iltaa jo nyt todella paljon, Viitanen paljastaa.

Kaupunginkirkkoa Viitanen kuvailee keikkapaikkana kauniiksi ja kotoisaksi.

– Olen esiintynyt kirkoissa jonkin verran ja ollut vaikuttunut niiden tunnelmallisuudesta kerta toisensa perään. Kirkkosalit ovat olleet niin hyviä ja sopivia paikkoja näille lauluille, Viitanen iloitsee.

Artikkeli ”Laulujen tekeminen on olemiseni tapa” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ravantin perheessä jo isä Herkko Kivekäs ja veli Pekka Kivekäs ovat tulleet tunnetuiksi lahjakkaina virsirunoilijoina. Omien runojen kirjoittamisesta Leena Ravantti innostui jo lapsena.

– Taisin olla 8–9-vuotias, kun löysin tien runojen maailmaan.

Sittemmin runoharrastus on tuottanut useita lastenrunokirjoja, runoleikkejä sekä laulu- ja virsitekstejä. Ravantti on myös kääntänyt useita virsiä suomeksi.

Virsikirjan uusi lisävihko otettiin käyttöön neljä vuotta sitten. Lisävihkoon koottiin jo olemassa olevia tuttuja kotimaisia ja kansainvälisiä sävelmiä ja hengellisiä lauluja sekä kokonaan uusia virsiä. Ajankohtaisempien tekstien ja sävelmien haluttiin vastaavan paremmin ihmisten tarpeisiin, iloihin, toiveisiin ja kipuihin.

Ravantin mielestä on tärkeää, että virret muuttuvat yhteiskunnan ja ihmisten mukana, jotta evankeliumin sanoma avautuisi ihmisille paremmin.

– Toiveena oli, että uudet virret puhuisivat selkeästi niistä asioista, jotka ovat tässä hetkessä tärkeitä ja mieltä askarruttavia.

– Ennen virret käsittelivät paljon agraariyhteiskunnan asioita, mutta tarvitaan myös kaupunkilaisten elämään liittyviä kuvia ja sanoja.

Lisävihkossa on neljä Leena Ravantin tekemään virttä. Lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy kahdessa käännöstekstissä.

Ravantille tärkeitä virsien aiheita ovat tässä ajassa pinnalla olevat asiat: kilpailu, kiire, stressaava elämä, ilmastonmuutos ja muut uhkakuvat. Virressä 962 Ravantti puhuu luonnon vaalimisen ja varjelemisen puolesta sekä virressä 911 talven merkityksestä.

– Ilmastonmuutos on todellinen uhka. Luontoon liittyvät kysymykset ovat minulle erityisen tärkeitä, jotta oppisimme vaalimaan kaikkea elämää.

– Joskus minua pyydetään kirjoittamaan tietystä aiheesta. Esimerkiksi talvesta kaivattiin virttä lisävihkoon. Tässä virressä halusin kirjoittaa niistä iloista, joita tähän vuodenaikaan liittyy, Ravantti kertaa.

Joskus hyvä virren aihe voi löytyä ihan arkisesta elämästä tai Raamatun teksteistä.

Hyvä teksti syntyy Ravantin mukaan kielellä, jota ihmiset ymmärtävät.

– Virren pitäisi olla tämän ajan kieltä, jossa ei käytetä vaikeita ilmaisuja. Tekstejä tehdessäni yritän etsiä ihan tavallisia sanoja, joilla puhua uskon kysymyksistä. Käytän mielelläni arkikieltä, jolla me nykyisin puhumme ja keskustelemme.

– Uusia virsiä työstäessäni oli kivakin kokeilla, millaisia sanoja virsiin voi tuoda. Virressäni 964 taidetaan ensimmäistä kertaa mainita sanat kauppakeskus, tori ja katu, Ravantti sanoo.

Jeesus, ristinpolkuasi
kuljit muita palvellen,
hiljaisella voimallasi
mursit kahleet ihmisten.
Murra niitä tänäänkin.
Astu teille kaupungin,
kadun kulmiin, toreillemme,
ruuhkaan kauppakeskustemme.
Virsi 964: 1

Arkikielestä huolimatta tekstin pitää Ravantin mukaan olla myös hyvää runoutta.

– Kielen pitää soida, jotta tekstiä on helppo laulaa. Tuntuu ihanalta löytää runollinen ilmaisu, joka on myös ymmärrettävä.

Vaativimmillaan uuden virren työstäminen on kuin palapelin tekoa. Kielen ja sanojen rytmin on osuttava täsmällisesti yhteen sävelen kanssa.

Vahvasta virsitaustasta on ollut Ravantille apua virsien kirjoittamisessa.

– Toisinaan teen tekstin jonkin tutun virren sävelmään. Se helpottaa tekstin tekemistä, vaikka lopullinen sävel onkin aivan toinen.

Uusia virsiä Ravantilta kysytään aika ajoin. Viimeisimpänä työnä on ollut Jyväskylän Kaupunginkirkon 140-vuotisjuhlavirsi, jonka on säveltänyt Jyväskylän seurakunnan pitkäaikainen kanttori Risto Valtasaari.

Pyyntö oli Ravantille mieluinen, sillä kirkko on hänelle tuttu ja läheinen. Ravantti ehti työskennellä yli kymmenen vuotta silloisen Jyväskylän kaupunkiseurakunnan pastorina.

– Päällimmäisenä ajatuksena tässä virressä on omasta kirkosta iloitseminen. Virsi sopii pääosin minkä tahansa kirkon vuosijuhlavirreksi, mutta erityisesti yksi säkeistö viittaa suoraan Kaupunginkirkkoon, Ravantti kertoo.

Kaupunginkirkon 140-vuotisjuhlavirsi on julkaistu myös virsivideona. Se vie katsojan ja kuulijan musiikilliselle seikkailulle erilaisiin musiikkityyleihin ja kirkon nykytodellisuuteen. Samalla katsoja voi ihailla Kaupunginkirkon elämänmakuisia tunnelmia ja perinteikästä arkkitehtuuria. Video on katsottavissa seurakunnan nettisivulla, Henki & elämän Youtube-kanavalla ja muilla somekanavilla.

Virsi on kuin ruisleipää

Virsi on laulu, ja samalla paljon enemmän.

– Virren tehtävänä on olla seurakunnan yhteistä rukousta ja ylistystä. Olennaista myös on, että virsi valottaa kristinuskon sanomaa monipuolisesti ja elävästi, virsirunoilija Leena Ravantti sanoo.

– Virsi ei siis ole sisällöltään ja säveleltään mitä tahansa höttöä, vaan se on paremminkin kuin ruisleipää, joka ravitsee ja lohduttaa silloin, kun on vaikeaa. Kristittynä eläminenkään ei ole aina iloista liitoa, vaan elämä voi olla monella tavalla kauhean koettelevaa. Silloin kovin kepeät hengelliset laulut eivät anna niin paljon kuin virsi, joka puhuu Jumalasta pohjimmaisena turvana, Ravantti muistuttaa.

– Virren tehtävänä on puhua niistä asioista, joiden varaan Jeesus kutsui meitä rakentamaan elämämme: uskosta, toivosta, rakkaudesta, heikkojen ja kärsivien puoltamisesta ja rinnalla kulkemisesta.

Kysymykseen lempivirrestä Ravantti ei osaa vastata. Iloa, toivoa ja rohkaisua tuovia virsiä löytyy niin vanhojen kuin uudempienkin virsien joukosta.

– Rakkaita virsiä on niin paljon. Pappina työskennellessäni aloitin työpäiväni usein laulamalla virttä Tule kanssani, Herra Jeesus. Monissa elämänvaiheissa turvaa on tuonut myös virsi Mua siipeis suojaan kätke, Ravantti kertoo.

Artikkeli Stressi ja kauppakeskukset pääsivät virsikirjaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Leikin ja touhusin tiiviisti naapurin lasten kanssa korttelin pihapiirissä, joka minusta muistutti hengeltään Pikku Pietarin pihaa. Isomman asunnon saimme vasta pikkusiskoni synnyttyä kahdeksan vuotta minun jälkeeni.

Neljätoista vuotta sitten jäin täysin palvelleena eläkkeelle. Matematiikan opettajana toimin viimeiset kolmekymmentä vuotta Keuruulla.

Olen aina tykännyt lapsista, vaikka itselläni ei niitä ole. Parasta opettajan työssä olivat oppilaat ja ”murkkujen” innostaminen opiskelemaan ja oppimaan mahdollisimman hyvin.

Välillä kun vähän kiivastuin tunnilla, joku oppilaistani saattoi todeta: ”Sinähän sanoit, että me ollaan sinulle haaste”. Silloin ei auttanut kuin kääntyä päin liitutaulua pieneksi hetkeksi nauramaan.

Pienestä pitäen minua ovat kiinnostaneet monenlaiset asiat ja olen aina ollut innokas oppimaan uutta. Luen paljon ja tykkään keskusteluista. Virkkauksesta lähtien olen ehtinyt harrastaa kaikenlaista elämäni aikana.

Olen ratkaisukeskeinen ihminen, joka koettaa saada asiat menemään parhain päin. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan, sillä elämä ei ole hallittavissa.

Kanssakulkijoista olen yrittänyt pitää huolta ja vastaavasti olen kovin kiitollinen heiltä saamastani tuesta. Kun Jyväskylässä asuvien vanhempieni tuen tarve alkoi reilut 40 vuotta sitten vaikuttaa ajankohtaiselta, muutin lähemmäksi heitä, koska autottomana ihmisenä olin joukkoliikenteen varassa.

Kymmenen vuotta sitten palasin takaisin Jyväskylään tukeakseni äitini sisarta. Hän kuoli viitisen vuotta sitten lähes satavuotiaana.
Eräs motoistani on peräisin isän äidiltä, joka tuumi, että tulevaa tautia ei kannata sairastaa.

Jyväskylän Kaupunginkirkosta on tullut minun ja läheisteni suosikki. Alttaritaulussa Jeesus siunaa lapsia ja katossa loistavat tähdet. Siellä on hyvä olla pieni ja turvassa.

Artikkeli Tulevaa tautia ei kannata sairastaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meistä tuli hyvät ystävät, hengenheimolaisuuden tunne syntyi jo ensitapaamisella, Seppänen muistelee.

Seppänen jatkoi vapaaehtoistyötä myös seurakunnassa. Mikama tuli mukaan jäätyään eläkkeelle kymmenisen vuotta myöhemmin. Parivaljakkona he ovat tuttu näky Vanhan pappilan seniorikokoontumisissa ja Kaupunginkirkon perjantaisissa Hiljaisuuden hetkissä. Aiemmin he ehtivät toimia vapaaehtoisina myös Aseman Pysäkillä.

– Kahvin keittämisen ja tarjoilujen järjestämisen lisäksi vapaaehtoistyö on ollut erilaisten ihmisten kohtaamista, Mikama kertoo.

Vapaaehtoisena toimiminen on tuonut molemmille paljon uusia ystäviä ja mielekästä tekemistä eläkepäiviksi. Samalla on päässyt itse osalliseksi tilaisuuksien varsinaisesta annista, jolloin työ ja huvi ovat yhdistyneet.

– Kun palaan kotiin, mietin vielä kaikenlaista. Ihan kuin olisi tehnyt isommankin hyvän työn, Mikama toteaa.
– Senioritapaamisissa ihmiset tulevat halaamaan ja kiittämään meitä ja toteavat, että ihanaa, kun olette täällä meidän kanssa, Seppänen täydentää.

Keskustan aluekappalaisen Seppo Wuolion ja seurakuntapastori Heidi Watian mielestä vapaaehtoiset muodostavat yhden tärkeimmistä kulmakivistä seurakuntatyössä.

– Vapaaehtoisten panos ja merkitys vain korostuvat entisestään tulevaisuudessa, kun työntekijämäärä vähenee kirkossa, Wuolio täsmentää.

Kirkko osa elävää kaupunkikeskustaa

Wuolio ja Watia maalaavat kuvaa Kaupunginkirkosta kaiken toiminnan lähtöpisteenä ja alueen hengellisenä keskuksena. Kirkkoon kokoonnutaan yhteen ja sieltä käsin lähdetään ihmisten pariin. Kirkko on sananmukaisesti keskellä kylää ja osa elävää kaupunkikeskustaa.

– Monissa vanhoissa kirkoissa on aita kirkon ympärillä. Meillä kirkkoa ympäröi täysin avoin puisto, johon ihmiset kokoontuvat piknikille tai kulkevat sen kautta suuntaan jos toiseenkin, Watia havainnollistaa.

Keskustan alueseurakunnassa ollaankin havahduttu siihen, että kirkon keskeinen sijainti antaa myös suuntaviivoja toiminnalle. Erilaiset kaupunkitapahtumat kuten Yläkaupungin Yö, Valon kaupunki -tapahtuma ja uudenvuoden vastaanotto kokoavat ihmiset luontevasti kirkkopuistoon.

– Olemme ottaneet koppia näistä tapahtumista ja lähteneet niihin mukaan, Watia toteaa.

Kirkon ovet auki kaikille halukkaille

Wuolion johdolla toimintaa on jatkuvasti kehitetty siihen suuntaan, että kirkon ovet olisivat mahdollisimman usein auki kaikille halukkaille. Eräänlaisena esikuvana hän pitää Tukholman Sankta Klaran kirkkoa, jonka toimintaan Wuolio pääsi tutustumaan vuosia sitten. Soppatykki, kahvikärryt, kirkon avoimet ovet, rukous ja Jumalan sanan todesta ottaminen saivat kirkon täyttymään ihmisistä.

– Pitää etsiä ja löytää tapoja kohdata ihmisiä sekä kirkossa että siellä missä he ovat. Tässä on tärkeää myös diakoninen ulottuvuus, Wuolio täsmentää.

Kirkkoon tullaan myös eri puolilta Jyväskylää ja kauempaakin. Varsinkin kesäaikana, kun ovet ovat Tiekirkkona auki matkailijoita varten.
Keskeisen sijaintinsa ansiosta kirkko toimii ikkunana koko seurakuntaan ja sen jumalanpalveluselämään. Erityismessut ja monipuolinen musiikkitarjonta ovatkin keskeisessä osassa Kaupunginkirkon perustoimintaa.

– Jokainen ihminen tunnistaa kirkon paikaksi, jolla on erityinen tarkoitus. Jumalanpalvelus, rukous, hiljentyminen ja pyhän kohtaaminen, Wuolio tarkentaa.

Wuolio nostaa esiin myös ajatuksen kirkon alakerrassa olevan tilan kunnostamisesta kryptaksi, jossa olisi seurakuntasali ja mahdollisesti kahvila. Suunnitelmat sen osalta ovat vielä täysin auki.

Toteutuessaan se vahvistaisi entisestään toimintanäkyä, jota jo nyt pyritään toteuttamaan Sankta Klaran mallin mukaisesti: diakoninen avoin kirkko, jossa keskiössä ovat ihmisten kohtaaminen, avoimet ovet ja aktiiviset vapaaehtoiset. Vielä toistaiseksi lähdetään torstaisen viikkomessun jälkeen kirkkokahveille Aseman Pysäkille.

Keskustan alueseurakunta

• Aluekappalainen Seppo Wuolio
• 26 työntekijää
• Toimitilat: Kaupunginkirkko, Vanha pappila, Lahjaharjun kappeli, Keskustan nuorten tilat ja päiväkerhotila Yliopistonkadulla
• Alueneuvoston jäsenet: Bella Forsgren, Pirjo-Liisa Junttila, Antti Kakkuri, Eero Kuusela, Jari Ritsilä, Pipsa Wilhelms (pj)
• Alueet: Keskusta, Keljo, Lutakko, Tourula, Lohikoski, Taulumäki, Viitaniemi, Mäki-Matti, Nisula, Mattilanpelto
• kartta.jkl.fi -> aluejaot -> alueseurakunnat

Artikkeli Kirkko keskellä (Jyväs)kylää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kulttuuri ja liikunta sopivat todistetusti samaan koko perheen hyvän mielen tapahtumaan. Laitinen toi aikoinaan vaikutteet jatkokehittelyä varten Espoon EMMA-museon pyöräilykierroksilta ja Helsingin Taiteiden Yö -tapahtumasta.

Idea sai siivet, ja nyt Jyväskylässä suunnistetaan kulttuurin parissa jo kymmenennettä kertaa. Vastaavaa tapahtumaa ei aivan samanlaisena muualta löydy.

Kulttuurisuunnistuksen järjestävät yhdessä kaupungin väki, seurakunta, yhdistykset, yritykset ja vapaaehtoiset. Tapahtumassa esitellään kaupungin syksyn kulttuuritarjontaa sekä liikuntamahdollisuuksia. Mukana on kohteita, joihin ei välttämättä muuten pääse.

Tärkeintä on osallistua ja viettää mukava sunnuntai-iltapäivä

– Suunnistaessa tutustuu omaan kaupunkiin uudesta näkökulmasta, voi innostua vaikkapa uuteen harrastukseen. Tärkeintä on osallistua ja viettää mukava sunnuntai-iltapäivä porukalla kohteita bongaillen, Laitinen innostaa.

Viime vuosina on kehitetty rasteille erityistä ohjelmaa, esityksiä, konsertteja, työpajoja, opastuksia, mittauksia ja arvontoja. Rastit voivat sisältää kulttuuria, taidetta ja liikuntaa omatoimisesti tai ohjatusti. Myös lapsille löytyy työpajoja ja koettavaa.

Juhlavuoden kunniaksi mukana on uusia kohteita sekä tutumpia paikkoja tuorein sisällöin. Suunnistajat voivat oman mielenkiintonsa ja aikataulunsa mukaan vierailla vapaasti rastipisteillä. Osa suunnistajista viettää kohteissa aikaa, kuuntee, osallistuu ja nauttii kahvion tarjoilusta. Jotkut suunnistavat urheilumielellä reippaillen kaikki 15 kohdetta.

Kulttuurisuunnistuksen kaikkien rastien tiedot sekä niihin liittyvät kiperät kysymykset löytyvät tapahtumapäivän Keskisuomalaisesta. Kiertämällä vähintään neljä rastia, keräämällä niistä leimat sekä vastaamalla kysymyksiin pääsee osallistumaan kulttuuri- ja liikunta-aiheisten palkintojen arvontaan.

Kulttuuriluotsit ovat mukana eri kohteilla ja vetävät opastettuja kierroksia. Else Heikkilä esittelee Kaupunginkirkkoa. Kirkolla rastin pääsee suorittamaan etsimällä yksityiskohtia kirkon arkkitehtuurista ja taiteesta.

– Etenkin uusille jyväskyläläisille tapahtuma on oiva mahdollisuus tutustua mielenkiintoisiin paikkoihin, kun ovet ovat avoinna. Kaupunginkirkko on kiinnostava rastikohde jo siksi, että se on Jyväskylän vanhimpia rakennuksia. Sen alttaritauluissa, patsaissa ja lasimaa-
lauksissa riittää tutkittavaa, Heikkilä vinkkaa.

Kulttuurisuunnistus Jyväskylässä 8.9. klo 12–16.
Lue lisää

Artikkeli Kulttuuria, rasteja ja liikuntaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.