Ajaton enkelitaulu

Inkeroisissa perheensä kanssa asuvan Laura Falckin, 31, kotoa löytyy suojelusenkelitaulu.
– Kuvassa turvallisen näköinen naishahmo johdattaa kahta peloissaan olevaa lasta huteran sillan yli, kuohuvan kosken pauhatessa ympärillä. Tyttö ja poika vaikuttavat sisaruksilta. Tyttö on vanhempi, ja näyttää, että hän suojelisi vartalollaan pientä veljeään.
– Saan nyt olla omille lapsilleni tuo turvallisen tuntuinen nainen kuvassa, vaikka en enkeli olekaan, Laura sanoo.

Laura sai suojelusenkelitaulun lapsena äidiltään.
– Se on koristanut lapsuudessani ja teinivuosinakin huoneeni seinää. Aikuisuuden kynnyksellä taulu lähti mukaani muuttolaatikossa. Enkelitaulu on ollut välillä yöpöydällä, seinällä tai liimauksessa reunakoristeiden irrottua. Se on kuitenkin ajaton.

Hyvässä turvassa

Taulu herättää Laurassa muistoja lapsuudesta.
– Olen sängyllä maatessani ihmetellyt enkelitaulun sanomaa. Inkeroinen, jossa olen asunut lapsuuteni, kulkee Kymijoen vieressä. Monet sillat ylitimme äidin tai isän kanssa iltalenkeillä, lämpimissä vaunuissa istuen tai kädestä pitäen. Ehkä tuo kuva muistuttaakin kasvuympäristöstäni, jossa minua ja läheisiäni on ollut enkeli turvaamassa. 

– Ajatus suojelusenkelistä saa miettimään, mitä opetan uskonnosta lapsilleni. Lapset saavat kerhossa ja koulussa samanlaisen kasvatuksen, jonka itsekin olen saanut. Käymme yhdessä jouluna ja pääsiäisenä kirkossa sekä osallistumme Anjalankosken seurakunnan kerhoihin, tapahtumiin ja leireille. Laulan iltaisin lapsille lastenvirsiä.

– Suojelusenkelin olemassaolosta en tiedä, mutta silloin kun joku sanoo suojelusenkelin olleen matkassa pahassa paikassa, en todellakaan väitä vastaan. Oliko pelastus vain kohtalo vai pitääkö Jumala huolta lapsistaan, jääköön ikuiseksi arvoitukseksi, Laura pohtii.

Artikkeli Suojelusenkeli matkassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.