”Joosef oli lakia kunnioittava mies”, evankelista Matteus kuvaa Jeesuksen äidin kihlattua. Lain mukaan oli täysi oikeus hylätä morsian, joka oli hankkiutunut raskaaksi jonkun toisen kanssa. ”Ei minun kattoni alle vierasta lasta”, Joosef ehkä mietti. ”Ei meidän sukuumme sellaista häpeää.” Hän aikoi purkaa kihlauksen vähin äänin, ettei Marialle koituisi enempää vaikeuksia. Sekin oli jo myönnytys miehelle, jolla lain mukaan olisi ollut lupa järjestää kevytmielinen morsian julkisesti tuomiolle.

Joulun sanoma kertoo Jumalan muuttavasta voimasta. Suuri tulee pieneksi, Kaikkivaltias avuttomaksi vauvaksi. Lapsi, jonka syntyperä vaikuttaa epämääräiseltä, nousee maailman pelastajaksi. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Joosef olisi ehkä halunnut ihan tavallisen perheen. Mutta Jumalalla oli toinen suunnitelma. Niinpä Joosef alkoi odottaa vauvaa Marian kanssa valmistautuen isän rooliin. Hän otti vastuun, avasi sydämensä ja kotinsa tuntemattomalle tulevaisuudelle ja lähti matkalle Betlehemiin.

Nyt kapaloidaan kaikkein vaatettajaa
ja imetetään ruuan lahjoittajaa.
Nyt itkee hän, ken ilon meille antaa
ja heikko äiti kantajaamme kantaa.

Jeesus oli muukalainen maailmassa, jo ennen syntymäänsä vieras omassa perheessään. Syntymän hetkellä hänelle ei löytynyt kunnollista paikkaa, vain tallin hämäryys ja seimi sängyksi. ”Ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta ihmisen pojalla ei ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisi”, hän kuvasi oloaan aikuisena. Muukalaisuuden teema soi hänen seuraajiensa vaiheissa, kristikunnan historiassa, virsissä ja rukouksissa. Syrjityt, halveksitut, ulkopuoliset ja vieraat ovat kautta aikojen löytäneet veljen ja ystävän Jeesuksesta. Syntymällään, elämällään, opetuksellaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus vetää yksinäistä yhteyteen, perheetöntä perheen jäseneksi, ulkopuolista sisälle lämpimään. Hän, jolle ei ole tilaa majapaikassa, laskeutuu elämän ruohonjuuritasolle ja löytää lämmön eläinten läheltä.

On avuton hän, jolla yksin valta
on auttaa syntiset pois synnin alta.
Hän, lapsi, vaivojansa vaikeroiva
on meitä varjeleva, vartioiva.

Ihmiset elävät monenlaisissa perheissä. Toisilla ei ole minkäänlaista perhettä. Onko perhe-elämä jotenkin erityisen kristillinen asia? Jeesus ei ollut mikään perinteisten perhearvojen puolustaja. Kerran hän kieltäytyi tapaamasta perhettään, kun nämä olivat tulleet häntä katsomaan. ”Kuka on minun äitini? Ketkä ovat sisariani?” Melko tylyä. Jeesus ei tiettävästi mennyt koskaan naimisiin ja suhtautui vähän nihkeästi koko asiaan. ”Jos te rakastatte vain niitä, jotka rakastavat teitä, mitä erinomaista siinä on? Niinhän pakanatkin tekevät”, hän saarnasi. Jeesus kyseenalaisti totunnaisen käsityksen siitä, kuka on omaa väkeä ja kuka ei. Jumalan rakkaus ylittää totunnaiset rajat.

Ei kukaan pelätä voi pienokaista,
ei ujostella köyhää lapsukaista.
Nyt veljenä jo saamme pitää Herran,
ken tuomitseva maailman on kerran.

Älkää pelätkö! Enkelin tervehdys toistuu Raamatussa monta kertaa. Jouluyönä paimenille, laumaansa vartioiville yötyöläisille. Ja kuukausia aiemmin Joosefille, jonka perheeseen tuo merkillinen lapsi syntyy.

”Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: »Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Älä pelkää, vaikka on pimeää ja kylmää. Älä pelkää, vaikka tilanne näyttää huonolta. Älä pelkää, vaikka muut sanoisivat mitä. Älä pelkää rakastaa sitä, jolla on huono maine. Älä pelkää avata oveasi, ottaa luoksesi vierasta ja muukalaista.” Jumala on meidän kanssamme”, enkeli lupaa Joosefin poikapuolen myötä.

Hän kääntää pimeän valoksi, hän pelastaa meidät synneistämme ja niiden seurauksista: tuhosta ja kuolemasta. Jumala toimii, hän yllättää. Enkeli tuo viestin, vaikket olisi valmis – vaikket edes ymmärtäisi odottaa ilosanomaa.

Jumala rakastaa luomakuntaansa, kasveja, eläimiä ja ihmisiä, myös sinua. Ja sinun lähimmäistäsi. Älä pelkää avata sydäntäsi, sillä vain avoimin sydämin voi saavuttaa yhteyden. Ota toinen ihminen rohkeasti luoksesi, avaa kätesi muille, älä linnoittaudu kunnollisuuden muurin taakse. Älä anna periksi. Rukoile. Usko muutokseen. Ja iloitse: Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa, myös hyvää. Pimeyteen syttyy valo, myrsky tyyntyy, kaikki järjestyy. Jumala on meidän kanssamme. Joulu tulee, maailman Vapahtaja syntyy.

Seimessä lepää rakas Jeesuksemme,
siksipä kiitosta nyt veisailemme:
Siunattu siemen, ennustettu varhain,
Jumalan Poika, joululahja parhain.

Virrensäkeet Siionin virrestä 188  (Carl Mauritz Lilliehöök 1747)

Artikkeli Joulusaarna: Älä pelkää! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.