Seimi voi todistaa. Sen luona voi kuunnella. Seimi muistuttaa, että joulu ei ole vain lahjoja ja laatikoita, kinkkua ja rihkamaa. Seimi kertoo, että joulu ei ole vain talven iloksi keksitty juhla.

Seimi kertoo lahjasta, jonka saaminen ei vaadi joulua edeltävää kiltteyttä.

Kun kuuntelet seimen saarnaa, vältyt vaaralta tehdä joulusta vain herttainen, liikuttava ja kaunis näytelmä.

Kun kuulet seimen saarnan, näet, ettei joulu ole vain lasten juhla tai lapsuuden joulumuisteloiden juhla.

Joululla on sanomansa myös aikuiselle. Seimi kertoo, että joulun keskus ei ole aatto lahjoineen ja ruokineen, vaan joulu ja evankeliumi. Seimi virittää ilon, riemun ja ennen kaikkea kiitollisuuden siitä, että meistä välitettiin niin paljon, että Jumala tuli kaltaiseksemme.

Löydätkö itsesi seimestä?

Jokainen ihminen näkee jouluseimen omalla tavallaan.

Isä Jan Aarts on kirjoittanut: ”Jouluseimessä ei ole ovia. Jokainen saa tulla sisään tai jäädä taaemmaksi katsomaan. Jos hyvin katsoo, löytää oman kuvansakin. Onhan siinä itsepäinen härkä, joka aina lyö päänsä ja loukkaa toisia. Siinä on aasi, joka ei koskaan tahdo ymmärtää mitään. Seimessä ne ovat kuitenkin saaneet hyvän paikan ja lämmittävät Jeesus-lasta hengityksellään.

Seimen ääreen kerääntyvät myös lampaat paimenensa luo. Ilman häntä ne eivät löydä tietään vihreille niityille eivätkä suuntaa elämälleen.

Seimessä ovat tietysti myös paimenet. Yhteiskunnan reunalla teltassa asuvat köyhät saavat ensimmäisinä kuulla ilosanoman: teille on syntynyt vapahtaja, Kristus, Herra.

Sieltä tulevat tietäjät arvokkaitten lahjojensa kanssa. He ovat nähneet tähden, toivon merkin ja seuranneet sitä. Myös heille on syntynyt Vapahtaja, joka pelastaa heidät.

Seimessä on kuva myös kaikille hyville isille: pyhä Joosef. Isät ovat joskus hiljaisia ihmisiä, kuten Joosef, joka ei evankeliumeissa puhu yhtäkään sanaa, mutta uskollisina ja turvallisina he huolehtivat monista asioista ja toimivat tarpeen vaatiessa tarmokkaasti.

Mariassa löytävät tietysti kuvansa kaikki äidit. Hän on uskovien esimerkki, uskollisuuden esikuva, iloitseva äiti, kärsivä äiti, Herran ylistäjä.

Jokainen voi löytää oman kuvansa jouluseimestä. Katso tarkkaan.”

Seimen symboliikka

Ensimmäisissä seimissä olivat aasi ja härkä lähellä Jeesus-lasta. Eläimet ovat lapsen takana lämmittäen häntä hengityksellään. Härkä, aina Joosefin selän takana, kuvaa juutalaista kansaa ja aasi, aina Marian selän takana, kuvaa kaikkia muita kansoja. Näin koko maailma on seimen äärellä.

Seuraavaksi mukaan tulivat paimenet lampaineen. Alkuun paimenia oli kolme, edustaen näin kolmea ihmisen ikäkautta: lapsuutta, aikuisuutta ja vanhuutta. Vanhin paimen on ruskeassa vaatteessa keppi kädessään, toinen on vihreässä nutussa punaiset housut jalassaan ja nuorin paimen kulkee turkisliivi päällään yhdessä lampaiden kanssa. Vanhin paimen on polvillaan, muut seisovat. Heidät kuvataan usein tuomassa lahjoina leipää, omenoita, erilaisia leivonnaisia, kalaa ja muita jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita.

Vasta paljon myöhemmin asetelmaan tulivat Maria ja Joosef. Maria asetetaan ihan lähelle lasta, usein suojelevasti kumartuneena Jeesus-lapsen ylle. Marialla on vaatteissaan väreinä valkoinen, puhtauden väri, punainen kuninkuuden väri sekä sininen, uskollisuuden ja Kristuksen väri. Joosef seisoo mietteliäänä ja usein huolestuneen näköisenä lapsen vieressä. Hänen pukunsa on keltainen, viisauden, uskon ja Pyhän Hengen väri. Joosef on isä ja suojelija, perheen pää, jonka hoiviin on uskottu äiti ja lapsi.

Seimen henkilöihin kuuluvat myös tietäjät, kuninkaat itäisiltä mailta. Heidät kuvataan mahtaviksi ja rikkaiksi. Toivathan he arvokkaita lahjoja lapselle. Yksi tuo lahjaksi kultaa, vallan, rikkauden ja ikuisuuden , onhan Jeesus maan ja taivaan kuningas. Toinen tuo suitsuketta, Jumalan läheisyyden ja ihmiskunnan vertauskuvana; Jumala on aina meitä lähellä. Kolmas tuo mirhaa hartauden ja kärsimyksen merkkinä; Jeesus kärsi ja kuoli ihmiskunnan, meidän kaikkien puolesta. Legendoissa tietäjät ovat saaneet myös nimet ja heidät kuvataan eri ikäisinä: Melchior on vanhin, Baltasar on keski-ikäinen ja ehkä Intiasta, nuorin Caspar on tummaihoisena kotoisin Afrikasta, Etiopiasta.

Seimen historiaa

Joulua alettiin viettää 300-luvulla ja vasta sen jälkeiseltä ajalta on meille säilynyt kuvauksia joulun tapahtumista.

Vanhin jouluaiheinen kuva on löytynyt Rooman katakombeista, sarkofagiin kaiverretusta korkokuvasta 300-luvun alkupuoliskolta. Siinä on syntymäpaikaksi kuvattu talli. Jeesus-lapsi makaa seimessä, jonka ympärillä on härkä, aasi sekä muutamia paimenia karitsoineen.

Jeesuksen maalliset vanhemmat tulevat kuviin vasta myöhemmässä vaiheessa: Maria 340-luvulla ja Joosef 400-luvulla.

Seimitradition isänä pidetään Franciscus Assisilaista. Kerrotaan, että käytyään pyhiinvaellusmatkalla Pyhässä maassa, Franciscus Assisilainen järjesti vuonna 1223 Creccion metsässä seiminäytelmän, jonka innoittamana alettiin rakentaa seimiä kirkkoihin. Seimi yleistyi Euroopassa 1300-luvulta lähtien. Suomen vanhimmasta seimestä ei ole tietoa, mutta yksi vanhimmista on seimi, jonka teetti arkkipiispa Lauri Ingmanin isä vuonna 1869. Seimen malli oli saatu Saksasta.

Suomen luterilaisiin kirkkoihin seimi on löytänyt tiensä 1980-luvulla, ensin Turun tuomiokirkkoon. Seuraavalla vuosikymmenellä seimi on saanut paikan yhä useammassa kirkossa ja nyt se löytää tietään myös suomalaisten koteihin. Vanha jouluperinne on herännyt uudestaan eloon.

Tule seimipolulle

Hämeenlinnassa voi tänä vuonna pysähtyä seimen sanoman äärelle vaikkapa jouluostosten lomassa. Seurakunta on yhdessä keskustan eri liikkeiden kanssa järjestänyt seiminäyttelyn ajalle 28.11.–29.12.

Liikkeet ovat antaneet näyteikkunapaikan seimelle ja seurakunta tuo seimet ikkunoihin.

Seimet ovat eri maista ja kaikki erilaisia. Jokaisen seimen oheen on kirjoitettu hieman taustaa, jos se on tiedossa. Reittikartan saat seurakunnan verkkosivuilta tai palvelutoimistosta Raatihuoneenkatu 19:stä.

Seimet rakennetaan seuraavien liikkeiden näyteikkunoihin:

• Kauneushoitola Inkeri Valtonen, Raatihuoneenkatu 33 (parveke)
• Seurakunnan kokoontumistila ja palvelutoimisto, Raatihuoneenkatu 19
• Noblessa keittiöt, Sibeliuksenkatu 3
• Cafe Green, Raatihuoneenkatu 11
• Matto Kortesniemi, Raatihuoneenkatu 5
• Kahvila Dois Amores, Raatihuoneenkatu 4
• Ekokampaamo Hiusatelje, Arvi Kariston katu 7
• Askartelukauppa Tmi Tervapuro Leila, Hallituskatu 1
• Antiikkiliike Santa Maria, Hallituskatu 7
• Reim Isännöinti, Sibeliuksenkatu 4
• Kahvila Laurell, Sibeliuksenkatu 7.

Kiitämme kaikkia liikkeitä yhteistyöstä!

Artikkeli Kuuletko ja näetkö seimen sanoman? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Rudolfin ollessa 5-vuotias perheen isä kuolee keuhkotautiin. Juliana-äiti elättää itsensä ja poikansa pesemällä pyykkiä ja sairastuu pian itsekin. Vain 13-vuotiaana Rudolf jää orvoksi äitinsä menehtyessä verensyöksyyn.  

Orpo Rudolf saa kodin enonsa perheessä joutuen ilmeisesti kokemaan hoivan ja ravinnon puutetta.

Elettyään vielä vuoden Pietarissa nälkiintynyt ja ihmisarka nuorukainen pakkaa pieneen koriin maallisen omaisuutensa ja etsii yksin tien isänsä kotipaikkaan Tyrväälle, missä uskovainen isoäiti ottaa hänet vastaan. Mummo hoivaa poikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti ja laulaa tälle lauluja Siionin kanteleesta. Rudolf vaeltelee mieluummin metsässä kuin hakeutuu muiden ihmisten seuraan. Edes rippikouluun hän ei suostu menemään.

Pian kuolema kuitenkin vierailee jälleen, mummo kuolee vuoden päästä, jouluaattona 1905.

Elämä jatkuu

Lapsuuden ja nuoruuden kriisit näyttävät kasvattaneen Koivussa kyynisyyden sijaan myötätuntoa. Hänen joulukuvissaan joulupukki opettaa nälkävuonna antamisen iloa, ja isä palaa rintamalta kotiin perheensä luokse jouluksi. Ja joulu tulee sittenkin, kuten eräs Koivun kuvittama joulusatu on nimetty.

Isoäidin kuoleman jälkeen Rudolf Koivu muutti Helsinkiin työskentelemään pilalehden juoksupoikana, kunnes sattumalta kohtasi kaupungilla kummitätinsä Maikki Salmensaaren ja pääsi muuttamaan tämän perheen luo Seutulaan. Rudolf tunsi uskonnollisen perheen lämpimässä ilmapiirissä itsensä perheenjäseneksi. Opettajavanhemmat huolehtivat, että Rudolfkin saattoi kansakoulun päätökseen. Perheen neljälle nuoremmalle lapselle Rudolf kirjoitti ja kertoi satuja, joita hän elävöitti tekemillään paperinukeilla. Lapsirakkaus säilyi läpi elämän itse perheettömäksi jääneessä taiteilijassa.

Lapsirakas Koivu osasi katsoa maailmaa lapsen silmin.

Salmensaaret kustansivat taiteellisesti lahjakkaan nuorukaisen opiskelun Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa, missä hänen opettajinaan toimivat muun muassa Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt ja Hugo Simberg.

Vaivaiskoivun sitkeys

Vapaaksi taiteilijaksi valmistunut Koivu haaveili taidemaalarin urasta, mutta ohjautuminen pysyvästi kuvittajan tehtäviin ei kuitenkaan johtunut vain siitä, että kuvitustyöt mahdollistivat vakaamman toimeentulon. Ortodoksiäidin mieltymys ikoneihin sekä lapsena Pietarissa nähdyt venäläisten satukirjojen painetut kuvat olivat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen. Koivulla oli omassa kirjastossaan noin 300 nidettä koti- ja vieraskielisiä satukirjoja. Satukirjailija Raul Roineen kanssa hän pohti syvällisesti satujen ja satukuvitusten symboliikkaa.

Koivu myös ilmaisi tunteitaan ja sisintään kuvituksissaan. Hänen kuvissaan esiintyi sinnikkäästi vaivaiskoivu, jollainen hän itsekin oli ollut saapuessaan Tyrväälle resuisena ja nälkiintyneenä.

Koivulla oli yhteys sisällään olevaan lapseen ja kyky ammentaa alitajunnasta. Hänen joulukuvansa ovat herkkiä ja idyllisiä, ehkä kuvastaen sellaista joulua, jota hän itse lapsena jäi kaipaamaan.

Uskonnollinen kasvualusta nuorukaisena Tyrvään mummolassa ja kummitädin perheessä oli merkinnyt Koivulle turvaa ja huolenpitoa. Joulun hengelliseen kuvastoon Koivu, itsekin joulun lapsi, paneutui syvällisesti ja suurella hartaudella.

Hyväntahtoinen Tahvo

Lahjakkaan nuoren taiteilijan kuvitukset eläintarinoihin, joulukertomuksiin ja legendoihin myivät hyvin.

Koivu avusti säännöllisesti useiden kustantajien lastenlehtiä ja etenkin niiden joulunumeroita, kuten Valistuksen Joulupukkia ja WSOY:n Sirkan Joulua. Muun muassa Sirkkaa ja Otavan Pääskystä toimittanut Anni Swan auttoi Koivua saamaan vakituisia kuvittajantöitä Werner Söderströmiltä.

Rudolf Koivu paneutui suurella hartaudella joulun hengelliseen kuvastoon.

Taiteilijakollegat verottivat Koivun voimavaroja rahaa lainaamalla ja käyttämällä hänen Yrjönkadulla, liian lähellä taiteilijoiden suosimaa Brondinin kahvilaa, sijainnutta ateljeetaan levähdyspaikkana. Koivun oma alkoholinkäyttö oli kohtuullista, mutta hän jaksoi istua kohteliaana kuuntelemassa juopuneiden jaarituksia. Vipit palasivat harvoin antajalleen, ja kiltti ”Tahvo” Koivu kärsi itsekin rahapulasta. Hän myös inhosi kaupankäyntiä ja alihinnoitteli järjestelmällisesti työnsä.

Loisteliasta satutaidetta

Taidemesenaatti August Thitz pelasti nelikymppisen Koivun boheemielämän häiriöiltä tarjoamalla tälle työskentelyrauhan ja kodin luonaan. Thitzin suojeluksessa Koivu eli parasta luomiskauttaan.

Samoihin aikoihin Koivu löysi nuoresta satukirjailija Raul Roineesta hengenheimolaisen, jonka kanssa hän jakoi sekä introvertin ja visionäärisen luonteenlaadun että viehtymyksen mielikuvituksekkaisiin ja syvällisiin satuihin. Heidän yhteistyönään syntyi loistokasta satutaidetta ja Suomen lasten rakastetuinta kirjallisuutta.

Työ uuvutti

Jatkosota vei Roineen rintamalle, Koivun terveys heikkeni. Vanheneva Rudolf Koivu oli vaatimaton, eristäytyvä, ahkera ja ylityöllistetty.

Sota-aika oli niukkaa, ja Koivu siirtyi kaupungista parempien elinolosuhteiden toivossa maaseudulle, Kanta-Hämeeseen. Viimeisinä vuosinaan hän vietti paljon aikaa Tuuloksessa ja Hauhon Eteläisissä.

Vuonna 1946 Koivu sai aivohalvauksen. Toipuminen oli kesken, kun hän jatkoi työskentelyään. 55-vuotias Koivu löydettiin Helsingin ateljeensa lattialta liikarasituksen aiheuttaman aivoverenvuodon saaneena, työpöydällä runsas määrä keskeneräisiä kuvituksia.

Tekninen mestarillisuus ja rikas mielikuvitus tekivät Koivusta niin halutun kuvittajan, että hän lopulta hukkui työhön.

Rudolf Koivun työ ja esimerkki ovat vaikuttaneet suomalaisen satukuvituksen korkeaksi muodostuneeseen tasoon. Lapseton ja perheetön Rudolf Koivu kuvasi aina erityisen kauniisti ja herkästi lapsia. Hänen kuvansa koskettavat katsojan sisäistä lasta. Joulu merkitsi taiteilijalle itselleen konkreettisesti sekä elämää että kuolemaa. Hänen runsaslukuiset joulukuvituksensa eivät ole siirappisia, vaan valoisia ja lempeitä.

Rudolf Koivu oli taidemaalari ja Suomen kaikkien aikojen merkittävin lastenkirjojen kuvittaja. Hänet tunnetaan Zacharias Topeliuksen, H. C. Andersenin, Grimmin sekä Tuhannen ja yhden yön satukirjojen kuvista. Yhteistyössä kirjailija Raul Roineen kanssa hän teki useita tunnettuja teoksia.

Rudolf Koivun joulu Hämeenlinnan taidemuseossa 2.11.2018–13.1.2019.

Lähteet: Amanuenssi Maria Laineen ja museonjohtaja Taina Lammassaaren haastattelu. Rudolf Koivun ystävien verkkosivu Rudolfkoivu.fi, näyttelyssä esillä oleva Juho Gartzin Satua koko elämä? -elokuva.

Lue tästä joulun ajan Kotikirkko-lehti kokonaisuudessaan!

Artikkeli Joulun lapsi Rudolf Koivu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.