Erika Granlund
– Vuosien varrella joululaulusuosikki on vaihdellut, mutta viime vuosina se on ollut Taivas sylissäni. Sitä en voi laulaa ilman liikutusta. Laulusta on tullut todella merkityksellinen etenkin oman lapsen syntymän jälkeen. Tämä rakkain joululauluni soi myös kolme vuotta sitten juhannuksen aikaan lapseni kastajaisissa. Laulu sopi tilaisuuteen hyvin, koska siinä kerrotaan toivosta, jonka pieni Jeesus-vauva toi mukanaan. Joulun salaisuus on juuri se, että Jumala tuli maailmaan pienen ja heikon olennon kautta. Samoin jokainen syntyvä lapsi kantaa toivoa mukanaan, ja heiveröinen pienokainen herättää meissä rakkautta ja huolenpitoa.

Tiia Vestman ja samojedi Huppa
– Minusta paras joululaulu on Kassu Halosen säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama Sydämeeni joulun teen – ja ehdottomasti Vesa-Matti Loirin tulkintana. Laulu sopisi myös virsikirjaan, kuten Vexi itse aikoinaan totesi. Kappale virittää oikeaan tunnelmaan ja kiteyttää sen, mistä joulussa on kyse. Huppa-koira rupeaa ulvomaan, kun soittelen lauluja haitarilla. Se ei taida osata arvostaa, tai ehkä se haluaa myös osallistua.

Toni Launonen
– Joulun odotukseeni on kuulunut jo useampana vuonna Rajaton-lauluyhtyeen joulukonsertti. Heidän tuotannostaan on noussut lempijoululauluksi Kuninkaat kulkevat, katsokaa. Vaikka sanoitus liittyy loppiaiseen, minulle tuo kappale kertoo joulun tulosta.

Venla Rantala
– Se on varmaankin Joulu saapuu jokaiselle. Siinä lauletaan, että ”Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on?” Se on mun mielestä paras, mutta en osaa sanoa miksi. Se vaan on kiva laulu.

Helmi Räihä
– Tykkään laulusta Lapsenkokoinen joulu, jota me lauletaan myös kuorossa. Tykkään sen sävelmästä, ja siinä on myös kivat sanat. Siinä sanotaan, että ”Taivas antoi meille lahjan lapsenkokoisen, painan pääni poskellesi, lapsi suloinen. Annoit meille joulun ensimmäisen.”

Artikkeli Mikä on rakkain joululaulusi? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olemme Jyväskylän Vanhan hautausmaan vanhimmassa osassa, aivan Touru­joen laakson kupeessa. Seisomme Schönemanien perhehaudan äärellä. Marja Nieminen on opastanut täällä vuosikymmeniä, ja tuntee myös Gustaf Schönemanin elämäntarinan.

– Sama herkkyys näkyy varmasti myös hänen kirjoittamissaan lauluissa, pohtii Nieminen.

Gustaf Schönemanin nimi ei ehkä sano nykyihmiselle paljonkaan, mutta hänen sanoittamansa laulut tuntevat kaikki. Tänäkin jouluna kaikkialla Suomen kirkoissa ja konserttisaleissa, ainakin striimausten välityksellä, kajahtavat muistorikkaat Joulupuu on rakennettu ja Jouluyö, juhlayö.

Nieminen sanoo, että Schöneman ansaitsee tulla monella tapaa muistetuksi, etenkin Jyväskylässä.

– Hän teki täällä pappina, tai saarnaajana kuten tuolloin myös sanottiin, hyvin merkittävän uran. Hän toimi seurakunnan palveluksessa peräti 30 vuotta.

Hänen sanotaan olleen leppoisa ja aina valmis palvelemaan tavallista kansaa.

Laukaalaissyntyinen Schöneman oli eräs innokkaimmista Keski-Suomen maakunnan puolestapuhujista. Keski-Suomea ei tuolloin vielä ymmärretty omaksi maakunnaksi, sillä yhteinen menneisyys sitoi Savoon ja Hämeeseen.

Keski-Suomi-aatteen lisäksi Schönemanilla oli niin ikään sormensa pelissä Jyväskylän maalaiskunnan ja maaseurakunnan perustamisessa. Toimelias ja pidetty Schöneman valisti kansaa myös uskonnonopettajana, kaupunginkirjaston esimiehenä ja uutterana lehtikirjoittelijana.

– Hänen sanotaan olleen leppoisa ja aina valmis palvelemaan tavallista kansaa. Nämä piirteet eivät säätyajan papille olleet mitenkään itsestään selviä.

Jyväskylä oli 1800-luvun jälkipuoliskolla suomenkielisen musiikin kehto. Seminaarissa vaikutti muun muassa maineikas P. J. Hannikainen, monien tunnettujen laulujen ja joululaulujen tekijä.

Marja Nieminen arvelee, että Hannikaisen ja muun runoilevan sivistyneistön esimerkki sai Schönemaninkin tarttumaan kynään.

Pappi kokeili pedagogisen Uusi Kuwa-Aapinen -teoksensa viimeisellä sivulla vuonna 1875 joululaulun kirjoittamista, mutta tuolloin ei hittiä vielä syntynyt.

Seuraava vuonna sitten tärppäsi. Schöneman oli kirjoittanut lisävihkoon uuden laulun nimellä Joulukuusi. Se on meidän tuntemamme Joulupuu on rakennettu, jota myöhemmin on kielellisesti hieman muokattu. Sävelmä on vanha suomalainen kansansävel.

Rakastetun laulun taustalta löytynee myös tragedia. Kerrotaan, että Schöneman omisti laulunsa tyttärelleen, mihin viittaa kansansävelen alkuperäinen nimi Lapsen laulu. Schönemanien tytär Anna Fatima oli kuollut neljä vuotta aiemmin, vain 8-vuotiaana.

– Elettiin aikaa, jolloin kulkutaudit veivät paljon ihmisiä, kuten nykyään korona-aikanakin, toteaa Marja Nieminen hiljaa.

Toinen Schönemanin klassikoista kajahti ensimmäisen kerran ilmoille Jyväskylän kaupunginkirkossa seminaarilaisten laulamana vuonna 1883.

Toimelias pappi oli kääntänyt itävaltalaisen Franz Gruberin säveltämän ja Joseph Mohrin alun perin sanoittaman Stille Nacht, heilige Nachtin nimellä Jouluyö, juhlayö.

Laulunsa Schöneman julkaisi suomentaen nimensä leikkisästi K.O. Kaunoseksi.

Jyväskylää voisi nimittää Suomen joululaulukaupungiksi.

Papin viimeiseen elinvuoteen liittyy erikoinen käänne. Lähes koko elämänsä keskisuomalainen Schöneman päätti vuonna 1894 yllättäen siirtyä 55-vuotiaana Karjalan kannaksella sijainneen Muolaan seurakunnan kirkkoherraksi.

Vain muutaman kuukauden kuluttua muuton jälkeen Jyväskylään kantautui suru-uutinen. Suomalainen-lehden mukaan Schöneman oli vilustunut kiertäessään opettamassa Raamattua kotipitäjässään. Muutama päivä vilustumisen jälkeen hän kuoli Muolaassa.

Viimeisen tahtonsa mukaisesti Schöneman sai leposijansa Jyväskylästä.

– Tänäkin jouluna minä köpötän Taulumäen kirkkoon, Schönemanin ja muiden tekemiä hienoja lauluja kuulemaan ja laulamaan, sanoo Marja Nieminen.

– Jyväskylää voisi nimittää Suomen joululaulukaupungiksi, sillä monet arvokkaat laulut on tehty täällä, Nieminen toteaa.

Artikkeli Jyväskyläläinen pappi sanoitti joululaulujen klassikot julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.