– Lähdin koulutukseen, koska kaverit suosittelivat, ja riparilla oli niin kivaa, että halusin päästä kokemaan sen uudelleen vähän eri roolissa, Elmeri kertoo. – Välillä olen kyllä miettinyt, jaksanko aina lähteä kuukausitapaamisiin. Mutta nyt, kun olen päässyt tähän asti, se on ollut sen arvoista, Celina huokaisee.

Miika Erho ja Emma-Reetta Lötjönen ovat käyneet isoskoulutuksen vuotta aiemmin. Sinä talvena tapaamisia järjestettiin paljon etänä koronarajoitusten takia. Toisen vuoden isosina he ovat saaneet nyt osallistua koulutuksiin oman halunsa mukaan. Isoset saavat työstään pienen palkkion, eivät varsinaista palkkaa. – Ei kukaan rupea isoseksi rahan takia. Tärkeintä on, että pääsee leireille ja tutustuu uusiin ihmisiin. Miika kertoo. – Leireillä kukaan ei jää ulkopuolelle, kaikki otetaan mukaan. Myös niiden kanssa tulee leirillä toimeen, joiden kanssa ei muualla ole niin paljoa yhteistä, Emma-Reetta pohtii.

Koulutus on kaikille

Isostoiminta on oleellinen ja tärkeä osa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nuortentoimintaa. Vuosittain noin 150 nuorta aloittaa isoskoulutuksen ja keväisin noin 80 valmistuu isoseksi.

Koulutuksesta vastaava nuorisotyönohjaaja Samuli ”Hönde” Santala pitää tärkeänä, että isoskoulutus on avoin kaikille nuorille. Pääsyvaatimuksia ei ole. – Isoskoulutukseen voi tulla, vaikka ei haluaisi isoseksi. Koulutus voi kuitenkin antaa nuorelle paljon, vaikka ei isoseksi koskaan päätyisikään.

Ryhmänohjausta ja omia vahvuuksia

Isoskoulutuksessa oppii ohjaamaan pientä ja isompaa ryhmää, ohjaamaan leikkejä, iltaohjelman tekemistä, mietitään, millainen on hyvä isonen ja pohditaan omia vahvuuksia isosena.

– Isosen pitää olla valmis keskustelemaan uskoon liittyvistä asioista, mutta omaa vakaumusta ei vaadita eikä kysytä. Toiset ihmiset pitää hyväksyä, eikä ketään saa kiusata. Siinä ne vaatimukset pääosin ovat, Samuli luettelee.

Kaikki halukkaat eivät ensimmäisenä vuonna vielä pääse isoseksi, koska koulutettuja isosia on niin paljon. Samuli lupaakin uusille isosille, että viimeistään toisena vuotena isoseksi pääsee.

Numeroiden valossa isostoiminta on menestys. Suurimmat menestykset eivät kuitenkaan ole numeroissa, eikä siinäkään, että omat hyvät leirikokemukset innostavat monia hakeutumaan isoseksi. –Minusta yksi hienoimpia tilanteita on, kun nuori lähtee isostoimintaan, vaikkei oma rippikoulukokemus olisikaan ollut kovin hyvä, Samuli Santala huomauttaa.

Artikkeli Isosuus kasvattaa vapaaehtoisuuteen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Sen jälkeen siitä ei tullut loppua. Soitin veisuja veisukirjasta, opettelin uusia sointuja ja homma vyöryi vimman lailla eteenpäin kuin lumipallo. Se oli minun ikioma musiikkiopistoni.

Oma rippileiri ei ollut Aallolle mikään maata järisyttävä kokemus, vaan ihan ok viikko. Aktiivisuus seurakuntaelämää kohtaan kasvoi nuorten iltojen, nuorisokuoron ja isostoiminnan kautta. Ne olivat hänen harrastuksiaan. Kun isoshommia oli vyön alla useita, alkoi hän päästä hissukseen meininkiin sisälle.

– Aloin tuntea tosi syvää kiintymystä ja halua olla nuorten kanssa tekemisissä. Erityisesti leirityöskentely vetää minua puoleensa. Jokainen leiri on uudenlainen kokemus ja sosiaalisen kanssakäymisen soppa.

Vaikka Aalto on ollut käytännössä lähes koko 2000-luvun poissa Kuusankoskelta, hän palaa joka kesä 2-5 rippileirille synnyinseudulleen. Hän käy lisäksi täällä Raamattupiirissä, jonka nimi on ”Yläkerta”.

– Haluan pitää kiinteää yhteyttä kotiseurakuntaani. Sillä yhteisöllä, mistä olen lähtöisin, on minulle aina annettavaa.

Nykyisellä kotiseudullaan Helsingissä Aalto on omasta mielestään yllättävän vähän mukana seurakuntaelämässä. Hän ei ole tuntenut tarvetta hakeutua sen pariin.

AALLON oma henkinen kasvu nuorten rinnalla on ollut huimaa. Joskus 25–30 ikävuoden korvilla hän koki lievää ylimielisyyttä, kun meni tilanteisiin nuorten kanssa. ”Olen ollut piireissä ja tiedän nämä jutut, tässä teille totuutta uskosta” oli kuitenkin vaarallinen suhtautumistapa asioihin.

Sitten hän havahtui tosiasiaan, että nuoria sekä heidän tarpeitaan, toiveitaan ja huoliaan kannattaa kuunnella herkällä korvalla.

– Mukana olemista ja myötäelämistä, avautumista, jakamista ja ratkaisujen löytämistä yhdessä; siitä on elämä nuorten kanssa tehty ja sitä he kaipaavat.

Aalto on kokenut monesti, kuinka yllättävät asiat saavat nuoret syttymään ja avautumaan. Musiikki on tässä suhteessa myönteisesti vaikuttava elementti, joka osaa olla myös hyvin herkästi koettu vaikutin. Yksittäisestä biisistä voi löytää monta erilaista sanomaa.

Oma isoskoulutus avasi Aallolle oikeita ovia päästä sisälle nuorten maailmaan. Hyvällä ja uskottavalla isosella täytyy olla jollakin tapaa omakohtaista hengellistä pohdintaa taustalla, jotta voi olla nuoren tukena eri tilanteissa.

MUSIIKKI on Aallolle luontainen tapa harjoittaa uskoa ja erottamaton osa omaa uskonnollisuutta. Biisien puhuttelevuus ja koskettavuus kasvattavat häntä uskossa. Harri Järvensivu saa häneltä kunniamaininnan musiikkiharrastuksen saattamisesta uudelle tasolle.

– Harri heitti minulle parikymppisenä haasteen, haluaisinko käydä vetämään seurakunnan nuorten bändikerhoa. Eihän siitä voinut millään kieltäytyä.

Myönteinen vastaus tiesi samalla tarvetta opetella nuottien kirjoittaminen, ottaa sovituksellinen puoli haltuun, kuten myös muut bändisoittimet.

Soittajalla pitää olla soitettavaa aina, ja sitä on Aallolla riittänyt. Työ musiikinopettajana helsinkiläisessä musiikkiopistossa luo perustan musiikilliselle elämälle. Oman musiikin, myös hengellisen, tekeminen sekä soittokeikat pääkaupunkiseudulla yksin tai vaimon kanssa tuovat sopivasti lisämaustetta. Ainakin yksi haave messuja sovittavan musiikkimiehen silmissä vielä siintelee.

– Olisi hienoa päästä säveltämään messu Kouvolan seudulle.

Artikkeli Kotiseurakunta vetää kitaransoittajaa puoleensa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.