Olemme Kristuksen opetuslapsia sekä yksilöinä että yhteisöinä. Sen vuoksi meitä kutsutaan rakentamaan oikeudenmukaisia ja inklusiivisia yhteisöjä osana ykseyteen tähtäävää ekumeenista matkaa tässä maailmassa, joka rakentuu marginalisoimisen ja ulossulkemisen varaan.

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:27–28)

Kysymykset

1. Ketkä ihmiset puuttuvat meidän pöydästämme? Keitä meidän pitäisi kutsua mukaan seurakuntaamme? Kenet me olemme sulkeneet siitä ulos?
2. Mitä marginalisoivia ja ulossulkevia voimia tunnistat?
3. Mitkä ovat sinun seuraavat askeleesi yhteisellä ekumeenisella, kristittyjen yhteyttä etsivällä tiellä?

Arushan konferenssin aikana kuultua

“Maailma on rikki. Sen vuoksi on välttämätöntä, että ekumeeninen liike rohkeasti todistaa Kolmiyhteisen Jumalan ykseydestä ja elää sen todeksi niin, että ihmiskunnan ykseys etenee. Maailma janoaa kristillistä opetuslapseutta, joka etsii sovintoa rikkinäisessä ja ongelmia täynnä olevassa maailmassa. Jotta näin voisi tapahtua, kirkon ykseys ja missio ovat välttämättömyys.” Jooseop Keum

“Tänään he ovat sodassa ja sisällissodissa traumatisoituneita ihmisiä, pakolaisia ja vainottuja vähemmistöjä eri maissa. He voivat olla vähemmistöheimoja, vähemmistöuskontojen edustajia, seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kaikkialla maailmassa he ovat naisia ja lapsia. Usein he kärsivät häirinnästä ja vainosta. Heillä on traumoja. Heillä ei koskaan ole mahdollisuutta tuoda näitä esiin. Heidän kokemuksensa on, että kukaan ei kuuntele heitä eikä kukaan pysty auttamaan heitä… Meidän vastuumme ja tehtävämme on tuoda sanoma toivosta, joka vapauttaa sorretut”.
Piispa Sofie Petersen

“Kuuden vuoden ajan minä, metodisti, olin mukana ekumeenisessa palveluprojektissa, jonka alun perin aloittivat roomalaiskatoliset nunnat kadulla asuvien ihmisten parissa. Monet heistä asuivat moottoritiesiltojen alla kaupungin keskustassa. Asukkaiden ja vapaaehtoisten yhteistyö keskittyi keiton ympärille. Viikoittain valmistimme yhdessä keittoa ja söimme sitä yhdessä. Sen jälkeen vietimme yhdessä jumalanpalvelusta laulaen, rukoillen ja kiittäen Jumalaa siitä keitosta ja toinen toisistamme. Olimme todellakin marginaaliin ajautuneiden ihmisten parissa, mutta keitolla São Paulon siltojen alla oli evankeliumia eteenpäin vievä vaikutus – inspiroiva ja parantava – jättimaisen kaupungin uskonnolliseen ja sosiaaliseen yläluokkaan. Se avasi sekä rikkaiden että köyhien silmät näkemään Jumalan armon.”
Thomas G. Kemper

“Kuten tarina kertoo, marginalisoidut ihmiset kamppailevat kääntääkseen epäreilun maailman ylösalaisin. Muuttuva ja muuttava opetuslapseus merkitsee Kristuksen seuraamista, hänen, joka on jo heidän kanssaan heidän kamppaillessaan epäoikeudenmukaisuutta ja alistamista vastaan. Ei riitä, että sanomme, että imperiumit tulevat joskus kaatumaan. Kuten varhainen kirkko teki, meidänkin tulisi julistaa ikään kuin imperiumit olisivat jo kaatuneet.”
Metropoliitta Geevarghese Coorilos

Omaa pohdintaa

Suomi on edelleen monella tavalla hyvinvointiyhteiskunta, vaikka meilläkin yhteiskunnan ääripäät ovat kiihtyvässä tahdissa erkaantumassa toisistaan. Monen kaltaiseni keskiluokkaisen ihmisen elämässä yhteiskunnasta syrjäytetyt ihmiset eivät juuri näy. Niillä reiteillä, joita päivittäin kuljen, ei näy kodittomia ja osattomia ihmisiä kuin satunnaisesti. Maailman suurkaupunkien tilanne on toinen. Kaduilla asuvia ihmisiä ei voi välttyä näkemästä.

Siksi on niin pysäyttävää lukea Thomas G. Kemperin kuvausta yhteisestä keittoateriasta ja sen evankeliumia eteenpäin vievästä voimasta – ei suinkaan köyhien ja osattomien, vaan rikkaiden ja hyvinvoivien parissa!

Taloudellinen epäoikeudenmukaisuus ja syrjittyjen ihmisten kohtaaminen on seurakuntien diakoniatyön arkea. Varsin usein puhumme näistä ihmisistä vain meidän työmme kohteena ja pidämme taloudelliseen ahdinkoon joutumista pitkälti joko heidän omana syynään tai erilaisten sattumien summana. Meidän kirkossamme ei ole totuttu tarkastelemaan taloudellista epäoikeudenmukaisuutta rakenteiden tai rakenteiden kritiikin näkökulmasta. Siihen nämä Arushan kuulumiset meitä kuitenkin haastavat.

Sen sijaan meidän tulisi keskittyä miettimään sitä, miten ihan jokainen voisi tuntea kuuluvansa yhteisöön sellaisena kuin on.

Tehtäväksemme annetaan rakentaa sellaista yhteiskuntaa ja sellaisia yhteisöjä, jotka kutsuvat mukaan eri tavalla syrjään sysättyjä ihmisiä. Usein keskustelu yhteiskunnallisesta huono-osaisuudesta menee sen miettimiseksi, ketä oikeastaan eniten syrjitään tai kuka saa huonoimmin äänensä kuuluviin. Tämän miettiminen ei ole ensisijainen tehtävämme. Sen sijaan meidän tulisi keskittyä miettimään sitä, miten ihan jokainen voisi tuntea kuuluvansa yhteisöön sellaisena kuin on.

Unelmoimme – sillä unelmaa se on – sellaisesta Kristuksen kirkosta, jossa olisi tilaa niin köyhälle kuin rikkaallekin, syrjään sysätylle tai valta-asemassa olevalle. Metropoliitta Geevarghese Coorilos nostaa esikuvaksi varhaisen kirkon. Uudesta testamentista voimme lukea, että varhaista kirkkoa repivät monenlaiset sisäiset ristiriidat. Silti se kasvoi, sillä kristittyjen toinen toistaan ja erityisesti yhteiskunnan huono-osaisimpia kohtaan osoittama rakkaus puhui puolestaan.

Rukous

Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään eksyneitä, vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaat ja käännyttämään itseensä keskittyneet. Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että sinä itse hengität maailman elämässä ja olet tullut sydämiimme. Koska elämme Hengessä, me voimme myös kulkea Hengessä. Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta – tulla oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi omassa ajassamme. Kansasi siunaukseksi, koko maapallon parhaaksi ja sinun nimesi kunniaksi, Herramme Kristuksen kautta. Aamen.

Elina Hellqvist
Uskontojen kohtaamisen asiantuntija

Artikkeli Mitä merkitsee yhteenkuuluvuus oikeudenmukaisissa ja inklusiivisissa yhteisöissä? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.