Monelle Hopeatiistainkin kasvoina tutuksi tullut diakonissa Kirsti Esala
jää eläkkeelle. Seinäjoen alueseurakunnassa ikäihmisten diakoniatyötä jatkamaan saatiin niin ikään tuttu kasvo, kun tehtävään valittiin diakoni Tarja Niemi Peräseinäjoen kappeliseurakunnasta. Kirsti työskenteli tehtävässään 13 vuotta, Tarjalle on työvuosia Peräseinäjoella ehtinyt kertyä samoin toistakymmentä.

– Kun itse ikääntyy, niin tuntuu, että ikäihmiset jatkuvasti nuorentuvat! Nykyään seitsemänkymppinen ei ole vanhus – useimmat ovat hyvinvoivia, jaksavia, aktiivisia, meneviä ja osallistuvia, hymyilee Kirsti.

Myös Tarja iloitsee kohtaamisista, monella hiljan eläkkeelle jääneellä riittää virtaa ja annettavaa esimerkiksi seurakunnan eri vapaaehtoistehtävissä.

– Erityisesti nyt, kun korona-ajan rajoitukset vihdoin ovat jäämässä taakse, haluaisin rohkaista jokaista osallistumaan. Harva meistä lopulta viihtyy täysin yksin.

Kaksikko suosittelee aloittamaan vaikkapa Hopeatiistaista, senioreiden yhteisessä aamupäivässä kuullaan mielenkiintoisia vieraita sekä ruokaillaan ja hiljennytään yhdessä.

– Hopeatiistaihin ovat kaikki tervetulleita, tulijat otetaan iloiten vastaan, lupaa Kirsti.

Oikeus hengelliseen hoivaan

Merkittävässä osassa ikäihmisten parissa tehtävää diakoniatyötä on yhteistyö muiden ikääntyneille palveluita tuottavien tahojen kanssa.

– Teemme kotikäyntejä paitsi koteihin myös hoivakoteihin ja palvelukeskuksiin. Olen todella iloinen siitä, että hengellisen hoivan merkitys ikääntyneiden hyvinvoinnissa on ymmärretty, sanoo Kirsti Esala.

Kotihoidon työntekijä on usein ollut tärkeä linkki seurakunnan diakoniatyöhön päin.

– Eräs kotihoidon esimies ohjeisti minusta aikanaan todella hienosti väkeään sanoen, että vaikka oma maailmankatsomus ja arvomaailma olisi
toisenlainen, pitää olla silmät ja korvat auki ja muistaa, että ikäihmisillä on aina myös hengelliset tarpeet.

Kirsti muistelee vuonna 2013 voimaan tulleesta vanhuspalvelulaista käydyn keskustelun yhteydessä piispa Yrjö Sariolan toivoneen, että jokaisen oikeus hengelliseen hoivaan olisi kirjattu myös sinne.

– Itse olen surrut tuon lain henkeä, jonka mukaan jokaisen pitäisi pärjätä yksin omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Ikääntyneitä kohdatessani tulin tietämään, että monet kaipaavat ”vanhan ajan” vanhainkotia, turvallista senioriasumista, vaikka ei vielä tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa. Saisi mennä yhteiseen ruokapöytään,
olisi seuraa ja yhteistä tekemistä. Sehän olisi aivan unelma, jos seurakunnalla voisi olla oma ikääntyneiden palvelukoti tai senioritalo, visioi Kirsti.

Avuntarve rohkeasti puheeksi

Tarja Niemi kertoo saavansa aika ajoin vastata kysymykseen siitä, milloin seurakunnan työntekijään voi ottaa yhteyttä ja pyytää käymään. Hän rohkaisee ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä.

– Me olemme seurakuntalaisia varten. Kohtaamisissa jutellaan yleensä hyvin monenlaisista asioista laidasta laitaan, voidaan rukoilla ja laulaa yhdessä tai viettää ehtoollishetkeä.

– Jokainen meistä tietää omasta kokemuksestaan, miten tärkeä on toinen ihminen, joka kuuntelee ja jolla on aikaa erityisesti silloin, kun on tarve käydä läpi elämän kipuja ja kolhuja.

Tarja rohkaisee jokaista pitämään huolta oman lähipiirinsä ikäihmisistä.

– Olitpa sitten sukulainen tai naapuri, jos näet yksinäisyyttä tai avuntarvetta, asian voi ottaa rohkeasti puheeksi ja kysyä, voisiko esimerkiksi seurakunnan työntekijää pyytää käymään.

Usein on myös ilo kuulla, miten ikäihmiset huolehtivat toinen toisistaan.

– Korona-aikanakin on pidetty soittorinkejä ja uskaltauduttu yhdessä ulos lenkille.

Pienet asiat ovat isoja asioita

Yhteydenottokynnystä seurakuntaan ei kannata pitää korkealla vapaaehtoistyötäkään miettiessään.

– Moni aivan turhaan pohtii, että onkohan minusta johonkin tehtävään vai ei. Vapaaehtoistyö on usein ihmisten kohtaamista ja palvelemista. Vapaaehtoistehtäviin perehdytetään ja vapaaehtoisia tuetaan tarpeen mukaan, kertoo Tarja Niemi.

Juuri työelämästä pois jäätyään moni haluaa pitää pienen hengähdystauon ennen sitoutumista vapaaehtoistehtäviin.

– Pienet asiat ovat isoja asioita – olen esimerkiksi todella kiitollinen jokaisesta, joka on mukana tekemässä syntymäpäivätervehdyskäyntejä 85 vuotta täyttävien ikäihmisten luo.

Virkistystä varttuneelle väelle

• Hopeatiistai joka viikko kello 10-23 Seinäjoen seurakuntakeskus.
• Ystävän tuvan tuolijumppa maanantaisin kello 10 Seinäjoella Kismuksella (Kalevankatu 12 B)
• Kaverikeskiviikko kello 10 Peräseinäjoen seurakuntatalo
• Päiväporinat jokaisen kuukauden kolmas torstai kello 13 Nurmon seurakuntakoti
• Tupakamari tiistaisin kello 12 Ylistaron kirjaston kahvila
• Tonavanrannan hartaus torstaisin kello 13 Ylistaro

Tutustu seurakunnan toimintaan osoitteessa:
Tapahtumat – Seinäjoen seurakunta (seinajoenseurakunta.fi)

Artikkeli Elämä on yhteinen matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.