Syyskuun 11. päivän iltana, palattuani töistä kotiin, näin sosiaalisen median tulvivan kunnianosoituksia miehelle, jota ylistettiin kristittynä marttyyrina. Uteliaana etsin hänen nimensä ja sain tietää, että hän oli amerikkalainen oikeistolainen poliittinen aktivisti.

Se, mikä häiritsi minua heti, oli se, kuinka intohimoisesti ihmiset surivat häntä samalla kun pysyivät hiljaa dalitien[1], adivasien[2], heimokansojen, mustien, palestiinalaisten ja muiden kärsimyksestä. Kamppailtuani ajatusteni kanssa ja pohdittuani vilpittömästi, en voinut paeta Jeesuksen sanojen kaikua: “En ole koskaan tuntenut teitä.” ((Matt. 7:21–23; 25:31–46)) Näistä sanoista tuli linssi, jonka kautta tarkastelin aikaamme – niiden tekopyhyyttä, jotka väittävät uskoa mutta kieltävät oikeudenmukaisuuden.

Nykyään maailma on täynnä melua – sotaa, kansanmurhaa, ekologista romahdusta, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja niin edelleen. Mutta kaaoksen keskellä Raamattu puhuu yhä. Kuullaksemme, mitä Raamattu puhuu, meidän on luettava sitä avoimin sydämin ja kriittisin silmin.  Raamattu on inspiroinut rakkautta ja vapautta, mutta sitä on myös käytetty väärin orjuuden, patriarkaatin ja väkivallan oikeuttamiseen. Sama kirjoitus, joka vapauttaa, on myös käytetty aseena sortoon.

Etelä-Aasiassa dalitien, heimokansojen ja adivasien tarinat kaikuvat kuin sorrettujen huudot Jeesuksen omana aikana Rooman valtakunnan alla. Ymmärtämällä tuon maailman näemme, kuinka Jeesuksen sanoma haastoi riistojärjestelmät silloin – ja kuinka se kutsuu meitä toimimaan nyt.

Valta ja imperiumi ensimmäisellä vuosisadalla

Ensimmäisellä vuosisadalla Rooman valtakunta hallitsi rauhan ja edistyksen lupauksella, mutta sen rauha tuli alistamisen kautta. Vain 1–2 % väestöstä hallitsi puolta varallisuudesta. Köyhät, joita verotettiin raskaasti sekä imperiumin että temppelin toimesta, kamppailivat selviytyäkseen, kun taas orjuus ja velka vangitsivat monet.

Uskonnolliset johtajat tekivät yhteistyötä imperiumin kanssa, ja Jeesuksen sanoma oikeudenmukaisuudesta ja laupeudesta uhkasi heidän valtaansa. Hänen teloituksensa ei ollut vain hengellinen tapahtuma; se oli poliittinen – rangaistus siitä, että hän julisti valtakuntaa[3], jossa viimeiset olisivat ensimmäisiä. Varhaiset kristityt, jotka julistivat “Jeesus on Herra” eivätkä “Caesar on Herra”, uhmasivat imperiumin ideologiaa ja joutuivat vainon kohteiksi.

“En ole koskaan tuntenut teitä”

Sanoilla “en ole koskaan tuntenut teitä” (Matt. 7:23) on syvä merkitys. Raamatussa “tunteminen” tarkoittaa suhdetta, läheisyyttä ja kuuliaisuutta, ei pelkkää tietoisuutta. Jeesuksen nuhde kohdistuu niihin, jotka väittävät toimivansa hänen nimessään, mutta elävät vastoin hänen sanomaansa. Se paljastaa sisällöttömän uskonnon vaaran.

Nykyajassa tämä varoitus kuuluu entistä kovempaa. Maailmanlaajuisesti eliitit – poliittiset, taloudelliset ja uskonnolliset – keräävät valtaa samalla kun saarnaavat hyveitä. Monikansalliset yritykset riistävät työntekijöitä ja tuhoavat ekosysteemejä “yhteiskuntavastuun” varjolla. Hallitukset käyttävät miljardeja aseisiin, kun viljelijät tekevät itsemurhia ja ihmiset näkevät nälkää. Poliitikot vetoavat Jumalan nimeen saadakseen ääniä ja säätävät sortavia lakeja. Uskonnolliset johtajat puolustavat oppeja, mutta sivuuttavat kärsimyksen. Heillekin Jeesus sanoo: “En ole koskaan tuntenut teitä.” Hänen sanansa tuomitsee järjestelmiä, jotka siunaavat ahneutta, ja kutsuvat solidaarisuuteen köyhien ja marginaalissa olevien kanssa.

Etelä-Aasiassa näemme karua todellisuutta. Sri Lankassa perheet kamppailevat inflaation ja köyhyyden kanssa, kun eliitit suojelevat itseään. Nepalissa dalitit kohtaavat yhä kastiväkivaltaa huolimatta kastisyrjinnän kiellosta. Bangladeshissa naiset ompelevat vaatteita maailmalle mutta pysyvät alipalkattuina ja kuulumattomina. Bhutanissa maaseudun viljelijät ja jakinpaimenet kärsivät ilmaston paineesta huolimatta maan “onnellisuus”-imagosta.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka varallisuus ja usko voivat tulla vääryyden naamioiksi. Evankeliumeissa Jeesus julisti vapautusta köyhille ja näki syntisinä pidettyjen ihmisyyden. Hänen palvelutyönsä rakensi myötätunnon vastakulttuuria imperiumia vastaan. Nykyisessä globaalissa “imperiumissa” – ahneuden ja mediakontrollin maailmassa – meitä kutsutaan kulkemaan samaa tietä. Vallan keskittyminen – jossa maailman viisi rikkainta hallitsevat julkista ajattelua muokkaavia alustoja – luo illuusion vapaudesta samalla, kun totuus vaiennetaan.

Kristityt, jotka hurraavat vihaa saarnaaville johtajille, ovat unohtaneet Kristuksen, joka seisoi ristiinnaulittujen, ei valloittajien rinnalla. Jeesus ei ole vallan palatseissa tai kiillotetuissa etuoikeuden pyhäköissä. Hän on Gazassa, raunioiden alla haavoittuneiden kanssa. Hän on dalit-naisten ja alaikäisten luona, joita on raiskattu ja murhattu; heimoperheiden luona, jotka on karkotettu kodeistaan; adivasien luona, joilta on riistetty maa. Hän on nälkäisten, vangittujen ja unohdettujen luona. Oikein luettuna Raamattu on sorrettujen kirja – ei imperiumien tai eliittien. Se kutsuu meitä mittaamaan totuutta, ei sen mukaan, kuinka “raamatulliselta” se kuulostaa, vaan sen mukaan, vähentääkö se kärsimystä ja vahvistaako se elämää.

Imperiumin haastaminen ja vastustaminen

Vääryyden nimeäminen on ensimmäinen askel kohti parantumista. Kuten Kimberlé Crenshaw[4] muistuttaa, sitä mitä emme voi nimetä, emme voi korjata. Kastisyrjintä, sukupuoliväkivalta ja heimokansojen karkotus on kohdattava, ei hengellistettävä pois. Jeesus ristiinnaulittiin, koska hän uhkasi valtarakenteita – ei siksi, että hän oli vain “hyvä mies”. Hänen ylösnousemuksensa julistaa, ettei rakkautta ja oikeudenmukaisuutta voi haudata ikuisesti. Hänen seuraamisensa tarkoittaa imperiumin vastustamista, hyvän uutisen tuomista marginaaleille ja elämistä Jumalan ”sukukunnassa, jossa kuuluminen tulee hierarkian tilalle.

Hyvä uutinen marginaaleille

Lopulta “en ole koskaan tuntenut teitä” on sekä tuomio että kutsu pois näennäisestä uskosta kohti aitoa, myötätuntoon juurtunutta opetuslapseutta. Se lohduttaa köyhiä samalla kun varoittaa mahtavia. Jeesuksen “tunteminen” tarkoittaa seisomista siellä, missä hän seisoo: historian ristiinnaulittujen joukossa. Se tarkoittaa nälkäisten ruokkimista, alastomien vaatettamista, vangittujen luona käymistä ja halveksittujen puolustamista. Mikä tahansa vähempi on uskontoa ilman suhdetta, uskoa ilman oikeudenmukaisuutta.

Tulkoon meistä Kristuksen seuraajista ihmisiä, jotka kuuntelevat syvästi, toimivat rohkeasti ja rakentavat yhteisöjä, joissa on rakkautta ja arvoa kaikille. Antakoon Pyhä Henki meille voiman – rakastaa, toimia ja toivoa.

Kirjoittaja Lalmuanpuii Hmar on Uuden testamentin apulaisprofessori Bishop´s Collegessa, Intian Kalkuttassa.

Reproduced with permission from CWM INSiGHT, November issue (Kirjoitus on julkaistu suomennettuna Coucil for World Missionin Insight julkaisun luvalla, marraskuun 2025 numerosta.)

Suomentaja Vesa Häkkinen.

[1] dalitit perinteisesti kastittomiksi kutsuttujen itsestään käyttämä nimitys.

[2] adivasit ovat Intian erilaisia etnisiä ja heimoryhmiä, joiden sanotaan olevan alkuperäisiä asukkaita maassa

[3] Englanninkielisessä alkutekstissä tässä on sanaleikki. Kirjoittaja käyttää sanaa kin-dom. Englanniksi kingdom tarkoittaa kuningaskuntaa. Kin-dom voitaisiin kääntää sanalla sukukunta.

[4] Kimberlé Crenshaw on amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti.

Artikkeli ”En ole koskaan tuntenut teitä” – raamattupohdinta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meitä kutsutaan sekä yksilöinä että yhteisönä sitoutumaan iloisin mielin Pyhän Hengen tapoihin toimia. Pyhä Henki vahvistaa erilaisista marginaaleista tulevia ihmisiä itsenäisinä toimijoina heidän etsiessään oikeudenmukaisuutta ja arvokkuutta. Pyhän Henki antaa meille voiman ja rohkeuden (Apt. 1:8; Apt. 4:31)

“Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. ” (Matt. 5:6)

Kysymykset:

1. Miltä näyttää elämä, jossa on iloa?
2. Keitä ovat marginalisoidut ihmiset siellä, missä sinä asut?
3. Mitä tarkoittaa se, että jollakulla on ”toimijuus”?

Arushan konferenssin aikana kuultua

“Olen köyhä, epäsuosittu ja sorrettu. Mutta olen Jumalan arvokas lapsi, hänen kuvaksensa luotu. Minulla on toimijuus ja ääni, olen arvokas ja vapaa! Olen vapaa, koska elän ja kuljen Hengen voimassa. Olen vapaa, ja täynnä iloa vien eteenpäin Jumalan hyvää sanomaa ja toivoa Kristuksen opetuslapsena, joka marginaaleista käsin muuttaa maailmaa. Kiitos Jumalalle!”

“Yksi suurista riskeistä muutoksesta puhuttaessa on muutoksen ymmärtäminen keinotekoisella tavalla. Meidän ei pitäisi pudota siihen ansaan, että tarkastelemme ainoastaan parantuneita tuloslukuja, tehokkaampaa evankeliointia, korkeampia osallistumislukuja tapahtumiin, parempaa mainetta, suurempaa budjettia ja niin edelleen. Tämä ei ole muutosta sanan perimmäisessä merkityksessä. Meitä kutsutaan muutokseen, joka on Jumalan antamaa ja Jumalasta lähtöisin.

Se tarkoittaa muutosta jaetun yhteisen hyvän edistämiseksi, mikä koskettaa jokaista Jumalan rakastamaa ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää keskittyä Jumalan kuvaksi luotuun ihmiseen kokonaisuutena. Se tarkoittaa muutosta parempaan siten että meidän ihmisten moninaisuus kaikilta osin otetaan huomioon. Se tarkoittaa muutosta kaikissa paikoissa ilman että ketään jätetään ulkopuolelle. Näin todetaan myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa, joihin sitoudumme ja joita pidämme Jumalan tahtoman muutoksen mukaisina. Meillä on vastuu koko luomakunnasta. Se maailma, jossa meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan opetuslapsina, on tämä maailma. Se on meidän kotimme – niin lähellä kuin globaalissa merkityksessä -, ainoa koti, joka meillä on.”  Olav Fykse Tveit, Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri

“Marginaalit, jotka todellisuudessa pitävät sisällään ihmiskunnan enemmistön, ovat meidän sitoutumisemme keskiössä. Valta ihmiskunnassa on alle 1 %:n käsissä. Luonnonvarat tuhoutuvat, kun niitä käytetään alle 10 %:n ylenpalttisen elintason ylläpitämiseen samanaikaisesti, kun lähes puolet ihmiskunnasta kärsii köyhyydestä. Meidän pitää kysyä itseltämme tänään missä elämä on?”

Omaa pohdintaa

Arushan viesti haastaa meitä jokaista vahvasti toimimaan marginalisoitujen ihmisten hyväksi. Marginaaleja on monenlaisia, myös meidän yhteiskunnassamme. Mutta miten tunnistaa nämä marginaalit?

Arushan pohdinnoissa avainkäsitteeksi nousee toimijuus. Toimijuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus puhua omasta puolestaan ja pyrkiä edistämään hyvän toteutumista omassa elämässään. Jokaisen ihmisen toimijuuden vahvistuminen nähdään tässä tekstissä Pyhän Hengen lahjana!

Marginaalissa ovat ne ihmiset, joilta toimijuus puuttuu. Keitä ovat ne, jotka meidän yhteiskunnassamme eivät saa ääntään kuuluviin eivätkä pysty puolustamaan omia oikeuksiaan? Juuri näitä ihmisiä kristittyjä kutsutaan tukemaan ja auttamaan – ei pysymään hiljaa ja kiltisti sivussa, vaan löytämään oma ääni.

Huolestuneena luin tuoretta tutkimusta, jossa todettiin, että köyhien perheiden lapset Suomessa eivät usko omiin mahdollisuuksina menestyä elämässä läheskään niin paljon kuin paremmin toimeentulevien perheiden lapset. Miten voisimme vahvistaa ja rohkaista ihan jokaista lasta uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä?

Aiemmin hiljennettyjen ja vaiennettujen oman äänen löytäminen merkitsee myös sitä, että me etuoikeutetutut joudumme luopumaan omasta vallastamme ja jakamaan sitä. Arushan viesti haastaa meidät etsimään ja pitämään kiinni ei vain omista etuoikeuksistamme ja parhaastamme, vaan toimimaan kaikkien yhteisen hyvän edistämiseksi.

Arushan viestissä nousee vahvasti esiin myös kestävä kehitys ja huoli maapallon tulevaisuudesta. Isojen koko maapallon elämää uhkaavien kriisien kuten ilmastonmuutoksen edessä ei tarvitse vaipua epätoivoon. Pyhä Henki vahvistaa ja rohkaisee meitä aktiiviseen toimintaan koko luomakunnan parhaaksi. Meillä ei ole muuta kotia kuin tämä planeetta.

Rukous

Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään eksyneitä, vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaat ja käännyttämään itseensä keskittyneet. Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että sinä itse hengität maailman elämässä ja olet tullut sydämiimme. Koska elämme Hengessä, me voimme myös kulkea Hengessä. Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta – tulla oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi omassa ajassamme. Kansasi siunaukseksi, koko maapallon parhaaksi ja sinun nimesi kunniaksi, Herramme Kristuksen kautta. Aamen. 

Elina Hellqvist
Uskontojen kohtaamisen asiantuntija

Artikkeli Pyhä Henki rohkaisee aktiiviseen toimintaan ja oman äänen käyttöön julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuonna 2007 Helsingin katukuvaan ilmestyneiden romanikerjäläisten joukossa oli myös Romanian Cetatea de Baltăn kylästä kotoisin oleva 16-vuotias Mihaela Stoica, joka oli viimeisillään raskaana. Nyt hän on kolmen lapsen äiti ja asuu perheineen Helsingissä kaupungin vuokra-asunnossa. Esikoinen Fernando käy koulua ja lasten isällä Suras Moldovanilla on työpaikka.

– Kirjassa seurataan Mihaelan kautta kahta sukua, jotka itse tekevät jotain oman elämänsä eteen. He ovat onnistuneet parantamaan elinolojaan kerjäämällä. Kotikylässä ei ole kummoisia mahdollisuuksia elää, sillä töitä ei ole. Työttömyyskorvaus on 30 euroa kuukaudessa.

Kerjääminen on alentavaa ja tuhoaa terveyden. Se repii lapset ja vanhemmat erilleen aiheuttaen sosiaalisia ongelmia.

– Kerjääminen ei ole ratkaisu köyhyyteen ja romanien tilanteeseen yleisesti, mutta henkilökohtaisesti se voi sitä olla, Oksanen sanoo.

Romaneja kohdellaan kuin roskaa. Heitä ei haluta nähdä, siksi heitä ei katsota. He menettävät joka päivä sen mitä heille kuuluisi: ihmisoikeutensa ja tulevaisuutensa.

Oksanen tietää jotain menettämisestä. Kimmon ollessa pieni lapsi, menetti hänen 7-henkinen perheensä kaiken omaisuutensa autoilija-isän yritystoiminnan konkurssissa. Kirjassaan Kasvonsa menettänyt mies Oksanen kuvaa kokemuksiaan siitä, kuinka bakteerin ja viruksen aiheuttama sairaus tuhosi hänen kasvonsa ja identiteettinsä.

Ehkä tästä syystä hänet on päästetty sisälle romaniyhteisöön.

– Romanit ovat aistineet, etten ole ollut liikkeellä rasistisissa tarkoituksissa. Lähtökohtaisesti he vihaavat toimittajia, sillä romanialaiset toimittajat vihaavat romaneja.

– Olen humanisti, siihen kuuluu olla ihminen, luusereiden suureksi ystäväksi tunnustautuva Oksanen lisää.

Suoran avun antaminen hädänalaisille ei ole ollut Suomessa tapana enää vuosikymmeniin. Kerjääminen on häpeällistä. Omillaan pitää tulla toimeen, ja jos ei tule, yhteiskunta auttaa.

Näky anovaan asentoon kumartuneesta rääsyihin pukeutuneesta kerjäläisestä iskee täysillä päin näköä. Moni käy välähdyksenomaisesti läpi tunteitaan ja asenteitaan. Hämmentävä ja epämiellyttävä hetki on kuitenkin pian ohitettu.

Oksasen ja Piiroisen kirja Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina on tärkeä, sillä se antaa tietoa romaneista ja kerjäämisen taustoista ja oikoo näin väärinkäsityksiä.

Selkeä ja helppolukuinen kirja koostuu lyhyistä esseistä, joista jokainen kutoutuu monisyiseen kokonaisuuteen. Osa teksteistä on henkilöiden näkökulmasta kerrottuja tarinoita.

– Annan ihmisen kertoa, sanoo Oksanen.

– Tarinat ovat preesensissä, sillä nämä ihmiset elävät hetkessä.

Kirjasta välittyy empatia, mutta kerronta on sekä kaunistelematonta että kauhistelematonta eikä romanejakaan kuvailla ihannoiden.

Kirjan 135 kuvaa avaavat peittelemättä Mihaelan ja hänen sukulaistensa elämää. Heidi Piiroisen kuvat kertovat saman, minkä Oksanen toteaa: Ei tarvitse miettiä, miksi tuolta on lähdetty.

Järjestäytynyttä rikollisuutta?

On esitetty, että romanien kerjäämisen taustalla on järjestäytynyttä rikollisuutta. Kuten myös, että ryysyt ovat rooliasu ja oikeasti kerjäläiset ovat hyvin toimeentulevia.

– Myytti, että romanit edustavat rikollisuutta, on helppo ja siksi niin vahva. Selitys, jota monet mediat ja mielipidekirjoittelu vahvistivat, antoi ihmisille myös toimintamallin uudessa tilanteessa, toteaa Oksanen.

Hän on havainnut, että mitä monisyisempi asia on, sen suurempi on taipumus mennä yli siitä, missä aita on matalin.

– Hokemat jäävät mieleen. Mediat ovat hokeneet, että roposilla rakennetaan linnoja Romaniaan. Anteeksi vaan, mutta jotkut ihmiset eivät jaksa ajatella itse, on helpompaa ottaa totuus lööpistä. Onhan se hankalaa, jos joutuu ajattelemaan, etsimään tietoa ja käsittelemään tunteitaan!

On kuitenkin totta, että jotkut romanit käyttävät järjestelmiä hyväksi ja tekevät rikoksia. Oksanen huomauttaa, että kun kerrotaan romanimiehen myyneen lapsensa, ja se on totta, muuttuu asia mielikuvissa koskemaan koko yhteisöä.

– Jokainen ihminen pitää katsoa yksi kerrallaan. Katsoa sisältä, ja sen perusteella tehdä arviot siitä, kuka hän on. Rikollinen on rikollinen. Suomessa kerjääminen ei ole rikos. Kerjäläinen ei ole rikollinen vaan kerjäläinen, Oksanen painottaa.

Kerjäläinen ei ole rikollinen vaan kerjäläinen

– Mihaela perheineenkin tuli Suomeen tarkoituksenaan etsiä kausityötä. Kuten he, monet romanit ovat uskovaisia, usein ortodokseja tai helluntailaisia. Kun työtä ei löydykään, kerjuukuppi ja toisten armon varaan jättäytyminen on ainut mahdollisuus, sillä rikolliset keinot eivät tule kysymykseen.

Tarpeettomuuteen tipahtaneet

Romaneiden historiaan on piirretty satojen vuosien orjuus, joka yhä näkyy asenteissa ja hierarkioissa.

Kommunismin aikana romanit elivät omavaraistalouksissaan omissa yhteisöissään muun yhteiskunnan ulkopuolella. He arvostivat perinnetaitojen oppimista, eivät koulunkäyntiä.

– Heillä oli töitä perinteisissä ammateissaan käsityöläisinä, muusikoina, hevostenhoitajina ja ennustajina. Ceaușescujen teloitus, ja siirtyminen markkinatalouteen romuttivat kaiken tämän. Romanit edustivat karsittavaa kuluerää kuolleine ammatteineen. Työt päättyivät ensimmäisenä romaneilta myös tehtaissa ja maataloudessa.

Työttömyys vaivaa myös valtaväestöä, mutta romanien työttömyys on moninkertainen. Romanian romaneista 80 prosenttia elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella.

Romanit edustivat karsittavaa kuluerää kuolleine ammatteineen.

– Romaneilla ei ollut valmiuksia reagoida muuttuneisiin tulevaisuuden tarpeisiin. Heillä oli sukupolvien lukutaidottomuus sekä eriytyneitä kulttuureita ja osaamisia, joille ei ollut enää tarvetta.

Valoa näkyvissä?

Kun elämä kotimaassa ei ole elämisen arvoista syrjinnän ja köyhyyden vuoksi, eikä tulevaisuuskaan tarjoa mitään, on helpompi ymmärtää, miksi monet romanit lähtevät kerjuulle tai kausitöihin ulkomaille.

Vapaa liikkuvuus on tuonut romaneille mahdollisuuksia. He viipyvät joitakin kuukausia tai jopa vuosia kerjuulla ja voivat mahdollisilla säästöillään parantaa elinolojaan.

Olosuhteet kaduilla kerjääville ovat karmeat. Romanit ovat tottuneet huonoon kohteluun niin kotona kuin ulkomailla.

– Eväspussi kelpaa, samoin ystävällinen katse. Mutta rahan ja paremman toimeentulon vuoksi he ovat kerjuulle lähteneet, Oksanen summaa.

Valoa luulisi kuitenkin olevan näkyvissä, sillä EU panostaa koulutuksen, asumisolojen ja työllisyyden parantamiseen isoilla summilla.

– Paljon on paikallisten pormestarien käsissä. Cetatea de Baltăssa EU:n tukirahat ovat löytäneet niille tarkoitetun kohteensa, kunta on rakentanut vesijohdot ja kaasuputket kylän köyhälle alueelle. Monessa tapauksessa kuitenkin romanien olojen parantamiseen kohdennetut rahat ovat menneet välistävetäjille.

On laskettu, että Romanian kansalaisia on ulkomailla yli neljä miljoonaa.  Oksanen tuo esiin myös teorian, jonka mukaan hallitus ja valtaväestö haluavatkin pitää romanit heikossa asemassa ja heidän pysyvän ulkomailla.

– Silloin heistä ei ole yhteiskunnalle kuluja, vaan he päinvastoin lähettävät rahaa kotiin ja hoitavat itse ongelmansa niin kuin suinkin vain kykenevät.

Monet ovat kotiin palattuaan pystyneet tienesteillään muuttamaan syrjäkyliltä parempiin oloihin. Koti kuntakeskuksessa mahdollistaa myös lasten koulunkäynnin. Tulevat sukupolvet saavat mahdollisuuden parempaan elämään.

Jos elämä olisi pelkkää rahaa, voisi kerjäämisen sanoa kannattavan. Kun valuutta muutetaan elämänlaaduksi, lasku jo yhdestäkin kadulla vietetystä päivästä on epäinhimillinen.  Kimmo Oksanen Ohikuljetut -kirjassa

Oksanen pitää lasten koulunkäyntiä avainasiana paremman tulevaisuuden saavuttamisessa. Hän perää EU:lta parempaa tukien valvontaa.

– Koteihin pitäisi saada pesumahdollisuudet. Monet romanilapset lopettavat koulunkäynnin, koska heitä syrjitään huonon hygienian vuoksi.
Jos vanhemmat ottavat lapset mukaan ulkomaille kerjäämään, koulunkäynti katkeaa siihen. Toisaalta ero vanhemmista aiheuttaa myös omat ongelmansa.

– Kun vanhemmat ottavat lapsensa pois koulusta, he varastavat heidän tulevaisuutensa, Oksanen sanoo.

– Jos ihmiset pitävät lapset koulussa ja lapset jaksavat sitä käydä, olisi pikku hiljaa mahdollista nousta, vaikkakin romaneja kyllä poljetaan isolla saappaalla. Se on kuin kiipeämistä Himalajalle, tarvitaan paljon onnistumisia, jotta tarpeettomuuden ja tulevaisuudettomuuden ketju saadaan katkeamaan.

Heidi Piiroisen näyttely Ohikuljetut 20.5.2018 asti Suomen Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla.

Kimmo Oksanen ja Heidi Piiroinen: Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina. WSOY 2018.

Artikkeli Ohikuljetut julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.