Lehdessä kerrottiin, että videoilla on miljoonayleisö. Päivittäin ihmettelen ihmisiä, jotka liikkuvat yleisillä paikoilla korvakuulokkeet päässä. Heitä on kaduilla, kaupoissa ja kahviloissa. He ovat nuoria ja vähän vanhempia. Joillakin on nappikuulokkeet, toisilla metsurien kuulosuojaimia muistuttavat jättimäiset pampulat.

Näen ihmisiä, jotka istuvat saman pöydän ääressä räpläämässä omia puhelimiaan. Syventymässä siihen, mitä netissä tapahtuu, hörähtelemässä itsekseen. Näennäisen yhdessä, mutta yksin.

Samaan aikaan, kun erilaisten viestintävälineiden ja -kanavien kirjo on ennen näkemättömän laaja, yksinäisyys on ymmärretty todelliseksi, isoksi, sairastuttavaksi ongelmaksi. Yksinäisyys on arkea sadoilletuhansille. Se koskettaa eritoten yksinasuvia ja yksinhuoltajia, työttömiä sekä maahanmuuttajia. Yksinäisyyttä kokevat eniten nuoret ja toisaalta vanhukset.

Tässä lehdessä on juttu nuoresta tubettajasta. Matilda Mäkitalo tekee videoita, joilla hän kertoo omasta elämästään ja kiinnostuksensa kohteista. Mäkitalon kaltaiset tubettajat voivat olla monille, elleivät nyt aivan ystäviä, niin ystävänkaltaisia ihmisiä. He katsovat katsojaa silmiin ja juttelevat niin kuin ystäville ja kavereille jutellaan. Seuraajien määrästä voi päätellä, että tubettajia tarvitaan.

En taatusti ole tubettajien kohderyhmää ja siksi on helppo tunnustaa, että olen asiasta aivan pihalla. En toki aivan heti keksi myöskään tilannetta, jossa haluaisin katsella videota rikki puristuvista esineistä. Olen kertakaikkisen pihalla lukuisista asioista tässä ajassa. Eikä siitä liene aina edes haittaa.

Ekopaaston nimissä voisi keskittyä hetkeksi live-elämään. Mitä ehtisi tehdä älylaitteiden käytöstä vapautuneella ajalla? Mitä ehtisi nähdä ja kuulla, ketä kohdata – vaikka sattumalta? Ja ennen kaikkea, mitä menisi ohi? Se räjähtävä vesimeloni -video on katsottavissa myöhemminkin. Samoin some-päivitys, jossa kaveri näyttää syöneen lounaaksi kanapastaa ja porkkanaraastetta.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 10.3.2017

Artikkeli Ihan pihalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.