– Nauru on myös yhteisöön liittyvä liima. Jakamalla suru puolittuu, mutta ilo kaksinkertaistuu. Se kasvaa ja siitä tulee jonkinlaista elämää kantavaa voimaa, pohtii viime vuosina stand up -komiikan maailmaan sukeltanut pastori huumorin merkitystä.

Jyväskylän Kirkkopäivilläkin esiintyvä Kanala viehättyy monenlaisesta huumorista.

– Olisi kiva sanoa, että tykkään lämpimästä huumorista, mutta kyllähän minä innostun myös stand upin ja roastin tapaisista jutuista, joissa on mukana kohdennettua naljailua, hän myöntää.

– Huumori on kiinnostavaa silloin, kun asioihin tuodaan joku vino kulma, niin kuin vaikka Kari Hotakainen tekee. Mutta kaikkein mukavinta on tilannehuumori, jossa väkisinkin nauraa myös itselleen.

Kanalan oma stand up -ura lähti liikkeelle halusta kokeilla jotain uutta vaimon kanssa.

– Me olemme tiimi. Esityksissä minä vedän ensin oman setin, sitten vaimo. Ja koska Millakin on pappi, hän tuo minun heittoihini uutta vinkkeliä sekä vaimona että pappina. Siitä syntyy kokonaisuus, Kanala kuvaa yhteistyötä pastori Milla Mäkitalon kanssa.

Kirkkopäivien stand up -illassa yliopiston päärakennuksella Kanala toimii myös seremoniamestarina eli MC:nä.

– Ensimmäinen setti on minun, mutta siitä eteenpäin johdattelen illan muita esiintyjiä matkaan. Koen että roolini MC:nä on syöttää, jotta toinen voi tehdä maalin. Tässä tapauksessa syötän ensin vaimolle, sitten Kormilaisen Villelle ja Vaismaan Mikolle, kertoo Kanala, intohimoinen jalkapallofani.

Päivätyössään seurakunnan johtajana Kanala toivoo, että huumorintaju näkyy lämpönä ja erilaisten näkökulmien tarjoamisena.

– Hyvä, lämmin huumori työpaikalla vapauttaa ihmiset ajattelemaan ja ideoimaan. Sellaisessa ilmapiirissä toisten ideoita ei lyödä heti läskiksi sanomalla, ettei tuo ole ennenkään toiminut.

– Toisaalta työyhteisössä täytyy esimiehenä olla aina valmis koripallokielellä nostamaan käsi ylös virheen merkiksi eli kertomaan reippaasti omat mokansa. Huumori, jossa ei tuomita tai syyllistetä, antaa tilaa myös epäonnistua ja yrittää uudestaan.

Seurakuntalaisille pastori, joka myötäelää elämän valoisissa hetkissä ja iloitsee iloitsevien kanssa, on mieleen. Esimerkiksi vihkitoimituksista hymyilevä ja hyväntuulinen Kanala on niittänyt kiitosta.

– Onhan se mielettömän iloinen asia, että ihmiset ovat löytäneet toisensa! Minusta on aivan luonnollista liittyä siihen iloon, ja se tulkitaan usein mahdottoman hyväksi jutuksi.

Siirtyminen genrestä toiseen ei ole tuottanut sanan ammattilaiselle suurta päänvaivaa.

– Stand upin kirjoittaminen on kiinnostavaa, vähän niin kuin rakentelisi tavallista hersyvämpää saarnaa, hän hymyilee.

– Lyhyesti sanottuna kirkolla ja minulla pappina on lopulta vain kaksi tehtävää: lohduttaa ja rohkaista. Ja siihen taas on kaksi tapaa, armo ja rakkaus. Viestintätapa on lämmin huumori – miksei myös stand up.

Tältä pohjalta pitäisi Kanalan mielestä koko kirkon operoida.

– Mielestäni me emme aina kykene riittävään itseironiaan tai lämpöön, iloon ja riemuun, omassa viestissämme. Evankeliumissa on kuitenkin kyse ilosanomasta.

Kanalasta kirkossa on, kenties historian jäänteenä, harmillisen paljon pompöösiä virkamiesmäisyyttä. Herätysliikkeissä on aikoinaan nimitelty yhteisön ulkopuolisia suruttomiksi ja muutenkin ihmisiä on monin tavoin pyritty vakavoittamaan.

– Kirkossa on asetettu ihmisille ihan turhia taakkoja. Mutta emmehän me ole täällä taakkoja kasaamassa, vaan armon takia, julistamassa vapautusta.

Jeesusta esikuvanaan pitävä Kanala kokee, että niin kirkkoa, uskontoa kuin Raamatun tarinoitakin voi mainiosti tarkastella huumorin ja hilpeiden tulkintojen kautta.

– Jeesushan oli huumoriveikko. Hän käytti esimerkiksi herkullisia punch lineja, joilla näpäytti vallanpitäjiä.

Missä sitten menevät riemun rajat, mikä ei enää naurata?

– Sellainen yhden ihmisen ottaminen silmätikuksi, jossa tarkoitus on tehdä toisesta naurunalainen, se ei minusta ole hauskaa. Se rikkoo henkisen koskemattomuuden, toteaa Kanala painokkaasti.

– Tilanne on toinen, jos asiasta on sovittu etukäteen, hän jatkaa viittaamalla komedialliseen roastiin, jossa päähenkilö istutetaan yleisön eteen kuuntelemaan itseensä kohdistuvia herjoja.

– Roastissa on läsnä keskinäinen sopimus ja tsemppaus, siinä naljailu on tavallaan kehuakin. Lopulta kohdistettu nauru voi olla puhdistavaa, koska esiintyjänä asetun myös itse ironian kohteeksi, Kanala avaa.

Tätäkin lajia helposti heittäytyvä pastori on kokeillut. Viime vuonna Jäähypenkki Roast -nimisessä tapahtumassa muun muassa Amanda Harkimolle irvailleelle Kanalalle napsahti roisista julkisesta puheesta peräti kantelu Helsingin tuomiokapituliin.

– Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, hän toteaa rauhallisesti.

– Minusta kriittisyys on hyvä asia. En ajattele, että kaikkien tarvitsee tykätä siitä mitä teen. Joskus voi kysyä niinkin, onko juttu ihan onnistunut, jos siitä kuulee pelkästään myönteistä palautetta.

Pastori Kanalan -stand up-ilta Kirkkopäivillä yliopiston päärakennuksessa la 18.5. kello 21. Esitys on maksuton.

Artikkeli Kari Kanalan kaksi tehtävää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Syksyllä ilmestynyt teos Huumorin ja naurun filosofia avaa kansantajuisesti näkökulmia huumoriin alkaen antiikin Kreikan filosofeista rönsyillen tämän hetken suosituimpiin stand up -koomikoihin.

Huumoria ja naurua voi katsella oman aikansa yhteiskuntien peilinä, mutta myös filosofisena iäisyyskysymyksenä. Se, mikä meitä naurattaa, kertoo meistä itsestämme.

Huumorissa on kyse odotusten ja tapahtumien välisestä epäsuhdasta. Kun kaksi yhteensopimatonta asiaa törmäävät yhteen hersyvällä tavalla, ollaan Hietalahden mukaan huumorin ytimessä.

Sangen pöljät jutut saattavat saada pärskähtämään.

– Me huvitumme silloin, kun jokin asia menee sopivasti vinksalleen. Havaitut poikkeamat normaalista koskettavat yhtä lailla huumorinfilosofia, tehtaanjohtajaa ja Kelan työntekijää, itse absurdin huumorin ystäväksi tunnustautuva Hietalahti pohtii.

Jokaisen oma elämänhistoria ja karttuneet kokemukset muovaavat myös huumorintajua. Oman alan erikoisvitsit eivät aina aukea ulkopuolisille, samoin kuin eivät perhetapahtumista nousevat naurun hetket.

– Huumoritutkijan tulisi etäännyttää itsensä omasta huumorimaustaan, jotta ei tule ikään kuin huomaamattaan asettaneeksi arvomääreitä sille, mikä on jotenkin parempaa huumoria, Hietalahti tuumaa.

Hänen mielestään kuitenkin huumori, joka laittaa hoksottimet koetukselle, on erityisen hersyvää. Sen pitäisi haastaa miettimään omia taustaoletuksia ja katsantokantoja.

– Nauru voi purskahtaa ilmoille kyllä ilman noita vaatimuksiakin. Sangen pöljät jutut saattavat saada minut pärskähtämään, hän myöntää.

Huumoria voi käyttää tehokeinona.

Kirkon suhtautuminen huumoriin on vaihdellut, ja huumorin merkityksestä uskonnon parissa on käyty pitkällisiä kamppailuja. Se, että ajassa liikkuu Jeesus-vitsejä myös Fingerporin nyrjähtäneessä maailmassa, on Hietalahden mielestä osoitus siitä, että aihepiirillä on edelleen merkitystä ihmisten elämässä.

– Esimerkiksi Ukko Ylijumalasta tai veden jumala Ahdista kuulee paljon vähemmän vinoiluja kuin kristillisistä opetuksista.

Kysymykseen siitä, onko Jumalalla huumorintajua, hän löytää vastauksen Monty Python -koomikkoryhmältä: ”Miten saada Jumala nauramaan? Kerro hänelle suunnitelmasi.”

Hänestä näyttää siltä, että uskonnollisilla alueilla on tilaa huumorille. Uskonnollinen maailma ei näyttäydy suljettuna tai uhkaavana, jolle vinoilusta rangaistaisiin.

– Myös syvästi uskonnolliset ihmiset voivat nauraa uskoonsa liittyville asioille ilman että olisivat heittämässä koko hengellistä perustaa romukoppaan.

Nauru ei kaiu tyhjiössä.

Hän allekirjoittaa väitteen, että kevennykset ja tarinat puheissa toimivat piristysruiskeina, oli äänessä sitten opettaja, pappi tai poliitikko.

– Huumoria voi käyttää tehokeinona, mutta sen pitäisi tapahtua yleisöä kunnioittaen.

Hietalahti kuitenkin tähdentää, että jos toista haluaa nöyryyttää huumorin keinoin, on vastareaktio odotettavissa. On turha syyttää kuulijoita huumorintajuttomuudesta, jos kyseenalaistaa kaiken, minkä varaan he ovat elämänsä rakentaneet.

Samantyyppisiä reaktioita ihmisissä syntyy, oli heidän uskonnollinen viiteryhmänsä mikä tahansa.

Aprillipäivän kynnyksellä tulee miettineeksi, onko vanha juksausperinne jo aikansa elänyt. Jarno Hietalahti odottaa, että lehdistö jatkaa vielä perinnettä, jotta ajatuksellinen kilvoittelu toimittajien ja lukijoiden välillä aprillipäivänä jatkuisi.

– Aprillipäivä saa mielen kuplimaan, koska mikä tahansa lehden jutuista voi olla kokonaan tai osin valetta. Oma lisänsä on tullut niin sanotun totuudenjälkeisen ajan myötä, kun sosiaalisessa mediassa leviävät uutiset voivat olla mitä sattuu päivästä toiseen, hän hymähtää.

Hän kokee, että maailma tarjoaa huumorin suhteen loputtomasti pohdittavaa. Humanistinen huumori perustuu avarakatseisuuteen ja toisten kunnioittamiseen.

– Huumori on eriskummallinen peili jaetusta ihmisyydestä, eikä nauru kaiu tyhjiössä.

Häntä kiehtoo se, millainen huumorintaju halutaan koodata tekoälylle ja millaiseksi huumorintaju alkaa muokkautua, kun koneet oppivat asioita itsekseen. Huumorintaju edellyttää maailmankuvaa, jotta koneet voisivat vitsailla kuten ihmiset.

– Voidaanko koneelle tehdä täydellinen huumorintaju, ja mitä se oikeastaan tarkoittaisi. Pitänee ottaa selvää, Hietalahti sanoo.

Huomioita huumorin olemuksesta

• Huumori tarjoaa huojennusta.
• Huumori pohjautuu yllätykseen.
• Huumorin ytimessä on ristiriita.
• Huumori on poikkeama.
• Huumori tarkoittaa asioiden välistä yhteen­sopimattomuutta.
• Huumori on asenne.
• Huumorista löytyy suojautumismekanismi.

Artikkeli Kaikki on sopivasti vinksallaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.