Uuden kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston toimikausi on neljä vuotta. Ensimmäinen kirkolliskokouksen istunto on Turussa 13.–17. toukokuuta.

MIKKELIN hiippakunnalla on kirkolliskokouksessa neljä pappisedustajaa ja seitsemän maallikkoedustajaa. Kouvolasta valituksi tuli Kuusankosken seurakunnan kappalainen Mirva Lehtinen, joka uusi paikkansa. Lehtistä uudelleenvalinta lämmittää.
– Kiitos äänestäjille! Edellisen kauden kokemus on arvokasta: tunnen jo kokoustavat ja tekniikan, ymmärrän päätöksenteon kulun ja myös sen verkkaisuuden. Tähän kauteen on helpompi lähteä, kun tuntee myös ihmisiä päätösten ja mielipiteiden takana.

UUDELLA kaudella Mirva Lehtinen haluaa edistää tavallisten, sopivan kokoisten seurakuntien toimintaa ja hallinnon keventämistä, jotta seurakuntatyölle jäisi enemmän tilaa.
– Tulevalla kaudella pohditaan ainakin seurakuntien rakenneuudistusta. Kirkolliskokouksessa ei päätetä yksittäisistä asioista, vaan suuremmista linjoista. Haluan edistää niitä päätöksiä, joilla tuetaan jokaisen elämän kunnioitusta ja tasa-arvoista kohtelua eri puolilla Suomea. Miten otamme vastaan uudet seurakuntalaiset, maahanmuuttajat ja kirkon yhteyttä etsivät? Miten kirkko voisi olla lähellä, vaikka välimatkat ovat pitkiä? Näitä asioita olisi hyvä edistää koko kirkon tasolla, Lehtinen pohtii.

Mirva Lehtinen uusi paikkansa myös Mikkelin hiippakunnan hiippakuntavaltuustossa. Kouvolasta hiippakuntavaltuustoon valittiin myös Kouvolan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Elina Lehtomäki sekä Kouvolan seurakunnan kappalainen Saara-Maria Jurva.

TUOMIOKAPITULI kannustaa seurakuntien työyhteisöjä ja tukee muutoksissa.
– Kouvolan seurakunnissa sen päätöksenteko ei suoraan näy. Verkostoitumisesta muiden valtuutettujen kanssa ja uusien toimintatapojen jakamisesta on kyllä paljon hyötyä. Hiippakuntavaltuusto voi käsitellä myös seurakunnilta ja valtuutetuilta tulevia aloitteita ja edistää siten hiippakunnallemme tärkeitä asioita. Mikkelin hiippakunnassa väki vähenee ja ikääntyy. Miten tässä toimintaympäristössä ja muuttuvissa tilanteissa seurakunnat voisivat olla rohkeita toiminnoissaan ja uskaltaa kohti ihmisiä laitostumisen sijaan? Mirva Lehtinen haastaa.

Kirkolliskokous
-32 pappis- ja 64 maallikkoedustajaa
-kirkon ylin toimielin
-käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta
-vastaa kirkon suhteista valtioon sekä muihin kirkkoihin ja järjestöihin

Hiippakuntavaltuusto
-14 maallikko- ja 7 pappisjäsentä
-tukee ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa

Artikkeli Kirkko sai uudet päättäjät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

LEHTINEN vihittiin papiksi 2003. Hän työskenteli kymmenen vuotta Kiteellä, myös kirkkoherrana. 2014 hänet valittiin Iitin seurakuntaan ja pari vuotta myöhemmin Kuusankoskelle.

Lehtinen oli seurannut kirkolliskokouksen toimintaa päätöksentekotasolla perehtymällä tulevaisuusvaliokunnan mietintöön. Toukokuun kirkolliskokous siirrettiin koronatilanteen vuoksi elokuulle. – Kasvomaskit olivat käytössä, turvavälit kunnossa, ylimääräinen ohjelma oli karsittu. Yhteinen veisuu jäi messua lukuun ottamatta puuttumaan, Lehtinen kertoo.

Keskustelu oli vilkasta. Ohjelmassa oli kirkon kannalta kipeitäkin asioita. – Vaikka kirkossa jotakin tuntuukin menneen rikki, toivoa on. Tämän kirkolliskokouksen kokoonpano vaikuttaa kompromissihakuisemmalta kuin aikaisemmat.

”Sirpaleista tulee uutta, jos me niin haluamme. Mitä yhdessä rakennammekin, tiedän, että tunnistamme siinä Kristuksen. Tunnistamme siinä kirkon, vaikka saumat korjaamisen jäljiltä tulevat siinä näkymään.” Näin edustaja Lehtinen päivitti viimeisenä kokousiltana.

Lehtinen valittiin kirkolliskokouksen kanslia- ja käsikirjavaliokuntiin. Työ jatkuu hyvinkin pian, sillä seuraava kirkolliskokous on jo marraskuussa. Lehtinen valittiin myös hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajaksi.

Kirkossa Mirva Lehtiselle on tärkeää suuren hiljaisen enemmistön äänen kuunteleminen. 
– Ääripäät huutavat. Kuka kuulee häntä, joka kutoo hiljaa sukkaa ja kiikuttaa kassillisen kastesukkia tai leipomiaan pullia lähetysmyyjäisiin? Miten kirkossa osataan suhtautua kaikkiin tasapuolisesti?

JOUKO LEPPÄSELLÄ on vuosien kokemus vaikuttamisesta niin kunnan kuin kirkonkin puolella. Vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä aikoinaan perheen mukana eronnutta Leppästä kosiskeltiin jo 2000-luvun alussa politiikkaan. – Viinikaisen Sakke soitteli joskus 2010-luvun alussa ja pyysi seurakuntavaaleihin. Totesin, että kun seurakunta kutsuu, silloin mennään.

Hiippakuntavaltuusto kokoontui ensimmäistä kertaa kesäkuussa. Ohjelmassa oli järjestäytymistä ja tiliasioita. – Kokousta edelsi messu Mikkelin maaseurakunnan kirkossa. Oli virkistävää päästä ehtoolliselle ensi kertaa koronakevään aikana, Leppänen kertoo.

Kirkon suurin haaste on Jouko Leppäsen mukaan selkeä. – Jumalan Sanan levittäminen ja juurruttaminen niin, että evankelis-luterilaisten seurakuntien jäsenmäärä kasvaisi.

Kirkolliskokous aloitti kautensa

Kirkolliskokous järjestettiin 10.-14.8.2020 Turussa poikkeusoloissa. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeutta. Helsingin piispa Teemu Laajasalo totesi, että avioliittokysymyksessä on lopulta kyse kirkon yhtenäisyydestä, sillä jos kukin erimielinen ryhmä pitää omasta linjastaan täysin kiinni, pahimmassa tapauksessa kirkko voi jopa hajota.

Kirkolliskokouksessa käsiteltiin lisäksi kolme aloitetta seurakuntarakenteiden kehittämisestä, ja nämä aloitteet lähetettiin hallintovaliokunnan käsiteltäviksi. Edustaja-aloitteissa puolestaan käsiteltiin ehtoollisjumalanpalvelussäännösten muuttamista, kirkon tilastoinnin vähentämistä sekä konfirmaation ja kodin siunaamisen kaavojen uudistamista.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko vieraili kirkolliskokouksessa keskiviikkona 12.8., ja totesi evankelis-luterilaisen kirkon olevan Suomessa tärkeä henkisen tasapainon vahvistaja. Hän kiitti kirkon diakoniatyötä ja osallistumista kriisityöhön.

Artikkeli Vaikuttajat tositoimiin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.