Olen kotoisin Etelä-Karjalasta, mutta juurtunut Keski-Suomeen opintojeni ja työni kautta. Opiskelin yhteisöpedagogiksi Suolahden Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Jyväskylän kaupungilla olen ollut töissä jo 17 vuotta.

Asun perheeni kanssa Kinkovuoressa, mutta hyvin paljon vapaa-ajastani kuluu hevostallilla Korpilahdella. Armi on 5-vuotias suomenhevoseni, jonka kanssa käyn ratsastamassa lähes päivittäin. Hiljattain minut valittiin myös Korpilahden Ratsastajien uudeksi puheenjohtajaksi.

Hevoset ovat kuuluneet elämääni yli 30 vuoden ajan. Ensimmäinen kosketukseni hevosiin taisi olla 6-vuotiaana maatalousnäyttelyssä. Se, miten ratsastaja sai hevosen peruuttamaan, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vietin koko nuoruuteni hevostalleilla ja kilpailinkin aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksessa. Juniorivuosien jälkeen hevosharrastus hieman hiipui, kunnes kolmikymppisenä ostin ensimmäisen oman hevoseni. Haaveilen, että voisin jossakin vaiheessa vielä palata kilpakentille.

Hevosharrastus on varsinaista arjen terapiaa. Ratsastaessa ja hevosta hoitaessa huolet ja murheet unohtuvat, tallin mukavia ihmisiä unohtamatta. Minulle hevosten kanssa toimiminen onkin enemmän elämäntapa kuin harrastus. Hevoset ovat minulle myös osa-aikatyö, sillä toimin sivutoimisena sosiaalipedagogisena hevostoiminnan yrittäjänä.

Hevosten lisäksi vapaa-aikani kuluu lenkkeilyn ja pianonsoiton parissa. Perheen kanssa retkeilemme ja harrastamme geokätköilyä. Kaipaan mielekästä tekemistä, sillä tylsistyn helposti. Olemme miettineet myös oman hevostilan ostamista, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt. Ehkä jonakin päivänä tämäkin haave toteutuu.

Artikkeli Hevoskärpänen puraisi jo varhain julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.