– Kokemus hengellisestä väkivallasta voi olla vuosien takaista tai tuoretta. Ryhmä tarjoaa paikan, jossa koetusta on mahdollisuus puhua, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, kertoo Ålander.

Hengellinen väkivalta tapahtuu usein yhteisöissä. Ryhmän jäsenyys ei ole kuitenkaan rajattu kokemukseen tietyistä hengellisistä yhteisöistä tai uskonnoista.

– Meidän molempien kohdalla hengellinen väkivalta tapahtui yhteisöissä, jotka olivat keskenään aivan erilaisia. Myös taustamme eroavat. Silti teemat väkivallassa ovat täysin samat, kertovat kokemusasiantuntijat.

Ryhmä kokoontuu kevään aikana kuusi kertaa Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksessa Seinäjoella.

Pelottelua ja painostamista

Hengellinen väkivalta on yksi muoto henkisestä väkivallasta, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Se on kokemuksellista väkivaltaa, jossa vahingoitetaan ihmisen uskonnonvapautta ja uskonnollista identiteettiä.

– Siihen liittyy usein pelottelua, painostamista tai eristämistä uskonnon nojalla, tai muuta epäasiallista käytöstä. Poissuljettua ei ole myöskään fyysinen väkivalta, kertoo toinen kokemusasiantuntijoista.

Riski hengelliselle väkivallalle kasvaa tiukkasääntöisissä yhteisöissä, joissa jäsenillä on usein kollektiivinen identiteetti, ideologia ja toimintatavat sekä vahva johto.

Vertaistukiryhmän toiminta itsessään ei ole hengellistä.

– Emme rukoile, pidä hartauksia tai kysele uskonkäsityksistä. Ryhmä on avoin kaikille hengellistä väkivaltaa kokeneille, Ålander jatkaa.

Pelkkä tunne riittää

Ilmoittautumisen jälkeen Ålander muodostaa lopullisen ryhmän käytyään lyhyen alkukeskustelun ilmoittautuneiden kanssa. Ryhmä toimii suljettuna ryhmänä, jossa keskustelut ovat luottamuksellisia.

– Samalla tavalla toimivat seurakunnan sururyhmät. Emme tarjoa terapiaa, vaan paikan, jossa asioista on mahdollisuus puhua ja saada ehkä ymmärrystä tunnereaktioille, joita on kokenut. Ryhmä toimii sosiaalisena vertaistukena. Kokemusasiantuntija korostaa, että riittävä perustelu ilmoittautumiselle voi olla myös pelkkä tunne.

– En ollut itsekään aluksi varma, että olenko kokenut hengellistä väkivaltaa. Ajan kuluessa, irtauduttuani yhteisöstä, sain käsiteltyä asiaa ja peilattua käsityksiäni arkisiin, yhteisön ulkopuolisiin käsityksiin. Se toi varmuuden kokemastani, hän kertoo.

Kokemusasiantuntijat pitävät vertaistukiryhmää hyvin tarpeellisena.

– Olen päässyt eteenpäin tilanteesta puhumalla ja puhumalla. Vertaistuella on todella suuri merkitys. Se auttaa muistamaan, että ihan kuka vain voi kokea hengellistä väkivaltaa, eikä se ole uhrin syy.

Toinen kokemusasiantuntijoista kertoi löytäneensä netistä ryhmän, joka auttoi häntä silloin, kun kamppailu kokemusten kanssa oli suurinta.

Sanna Ålander toivoo uuden vertaistukiryhmän herättävän mielenkiintoa. Tapaamisissa keskustelut rakentuvat eri teemojen ympärille, kuten esimerkiksi häpeän ja syyllisyyden. Ryhmäläiset voivat nostaa esiin myös haluamiaan teemoja kokoontumiskertoihin. Keskusteluissa voi olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu.

Ilmoittaudu mukaan

Vertaistukiryhmä hengellistä väkivaltaa kokeneille aloittaa toimintansa 18.4.2023. Jos aihe koskettaa sinua, ota yhteyttä Sanna Ålanderiin sähköpostitse sanna.alander@evl.fi tai puhelimitse 044 768 1458. Vertaistukiryhmä kokoontuu kuusi kertaa suljettuna ryhmänä kello 17.30–19 kevään aikana. Kokoontuminen tapahtuu Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksen tiloissa Seinäjoen Kalevankadulla.

Artikkeli Paikka, jossa voi puhua kokemastaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pastorit Ulla Palola ja Tuulia Kokkonen ovat kokeneet, että eristämistä tapahtuu niin evankelis-luterilaisen kirkon sisällä eri herätysliikkeissä kuin myös niin sanotuissa karismaattisissa yhteisöissä kuten vapaa- ja helluntaiseurakunnissa.

– Monissa ahtaissa hengellisissä yhteisöissä kritiikin esittäminen on kiellettyä. Epäkohdan tai epäilyksen esittäjä pyritään hiljentämään ottamalla tämä puhutteluun tai äärimmäisenä keinona erottamalla ihminen yhteisöstä, Kokkonen toteaa.

Yhteisöstä erotettu menettää usein kaikki sosiaaliset kontaktinsa ja jää tyhjän päälle. Kokkosen mukaan pelko hylkäämisestä estää puuttumasta epäkohtiin tai kaltoinkohteluun.

Väkivallan kokemusta lisäävät vaatimukset kielilläpuhumisesta sekä pelottelu pahoilla hengillä ja helvettiin joutumisella. Kun kaikki maailman pahuus on oman ryhmän ulkopuolella, on vaarallista irrottautua joukosta.

– Minä ajattelen että hengellinen väkivalta on kuin luikerteleva käärme – sitä on vaikea nähdä, saati ottaa kiinni, Kokkonen pohtii.

Usein tilanteet ovat kahdenkeskisiä. Väkivaltaa on vaikea todistaa, kun ulkoisia merkkejä siitä ei jää, eikä tapahtuneelle ole muita kuulijoita tai silminnäkijöitä.

Tervehtimistavat muuttuvat

Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon sisällä toimiva herätysliike. Sen piirissä kasvaneet uskovat, että vain tässä yhteisössä olevat pelastuvat. He ovat tottuneet yhteisön antamiin selkeisiin elämänohjeisiin ja rajoituksiin, jotka tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.

Moni kokee tämän kiinteän yhteisön turvalliseksi näiden määrittelyjen kautta. Henkilökohtainen usko on kuitenkin eri asia kuin yhteisön antamat määritelmät, joita ei voi kyseenalaistaa.

Kaikille ei ole helppoa, kun lapsuuden turvallinen usko ei annakaan tilaa omille pohdinnoille uskosta ja elämästä. Hengellinen väkivalta on sitä, että yhteisö katsoo asiakseen määritellä ja kontrolloida, miten yksilön pitää uskoa ja elää pelastuakseen.

– Ei tekijä ehkä edes tunnista väkivaltaa, hän uskoo toimivansa rakkaudesta ja toisen parhaaksi. Meidän kristittyjen pitäisi oppia antamaan tilaa toistemme tavoille elää uskoa todeksi, Ulla Palola sanoo.

Sukulaisten ja ystävien hylkäämäksi tuleminen on raskas kokemus, johon voi liittyä myös häpeän tunteita. Vanhoillislestadiolaisuudessa se ilmenee selvimmin, kun vanhat ystävät eivät enää käytäkään Jumalan terve -tervehdystä, jota käytetään oman yhteisön sisällä.

– Se on yllättävän tärkeä ja vaikeakin asia, että ei enää tiedäkään miten voi tervehtiä, tai voiko ollenkaan, Palola toteaa.

Hän on kokenut herkistyneensä hengellisen väkivallan signaaleille.

– Vähän sama tilanne kuin homeallergikoilla. Hengellisen väkivallan aistii ympärillään, vaikka ulkopuoliset eivät sitä tunnistaisikaan, hän vertaa.

Vertaistuki auttaa

Uskon varjolla tapahtuva kaltoinkohtelu on tuhoisaa niin ihmisen omalle minäkuvalle kuin jumalakuvallekin. Kokkonen ja Palola toivovat, että hengellistä väkivaltaa kokeneet löytäisivät rohkeutta nostaa kipeitäkin asioita esille, vaikka se tuntuisi vaikealta.

Helmikuun lopulla aloittava keskusteluryhmä on tarkoitettu kaikissa kristillisissä yhteisöissä vaikeuksiin joutuneille. Ryhmä on täysin luottamuksellinen, ja ryhmään halukkaat haastatellaan ennen työskentelyn aloittamista.

Kokoontumiskerroilla on lyhyt alustus ja keskustelua. Ryhmän kokoonpano määrittelee, millaisia asioita käsitellään, mutta Kokkonen ja Palola uskovat keskustelua syntyvän ainakin sosiaalisista suhteista, perhetilanteista ja erilaisista peloista. Ryhmä on Jyväskylän evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaa.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos

• yhteisö pitää itseään erehtymättömänä
• yhteisö tulkitsee Raamattua mustavalkoisesti tai mielivaltaisesti
• yhteisön oppeja, toimintatapoja tai johtajaa ei saa arvostella
• yhteisö käyttää toisinajattelevia kohtaan rankaisumenetelmiä, kuten puhuttelua
• yhteisössä toisinajattelevia ei tervehditä tai heihin kohdistetaan muuta sosiaalista eristämistä
• yhteisö käyttää liiallista syyllistämistä tai nöyryyttää julkisesti
• yhteisö sanelee seurustelukumppanin ja perhe- ja seksuaalielämän säännöt
• yhteisö puuttuu jäsenen ulkonäköön, harrastuksiin tai ammatinvalintaan
• yhteisö kieltää psyykkisistä häiriöistä kärsiviä hakeutumasta ammattiavun piiriin
• yhteisön opetus ja toimintatavat aiheuttavat lapsille pelkotiloja
• yhteisön sisällä tapahtuvia rikoksia ei saateta poliisin tietoon
• yhteisö vaatii jäseneltään säännöllistä osallistumista tilaisuuksiin ja rahallista tukea
• yhteisö pelottelee irtautumista harkitsevia ulkomaailmassa vaanivilla pahoilla hengillä tai kadotuksella.

Tuulia Kokkonen

Artikkeli Hengellinen väkivalta voi rikkoa ihmisen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.