Tyypillinen asiakas on yli 40-vuotias yksinasuva mies, mutta pariskuntiakin on paikalla. Lapsiperheitä varten on oma jakopäivänsä.

Ovi aukeaa hiukan ennen kymmentä, ja odottelijat pääsevät sisälle ottamaan vuoronumeronsa. Pelkän ilmaisen leivän hakijat eivät vuoronumeroa tarvitse.

Omaa vuoroa odotellaan kahvila Agapen pöydissä jutustellen. Kahvikupillisen ja lahjoituspullan saa 50 sentillä, ja moni hakeekin aamukahvinsa tiskiltä.

Ruisleipä on terveellistä

Ilmaiset ruisleipäpalapussit ovat Ville Teriön mieleen. Terveellinen ja kuitupitoinen ruis maksaa hänen havaintojensa mukaan kaupassa paljon enemmän kuin vaalea höttöleipä.

– Se on ihan väärin, että terveellinen ruoka maksaa tuplaten sen mitä vähäravinteinen, hän toteaa.

Asia tuli konkreettiseksi, kun hän pudotti painoaan 14 kiloa.

– Ruokavalio oli kallis, kun kaiken epäterveellisen karsi pois. Nyt kun en enää laihduta, pienenivät ruokamenotkin, hän kuvaa nurinkurista tilannetta.

Terveellisesti hän edelleen yrittää syödä. Tummaa riisiä, kasviksia ja salaattitarpeita tulee ostettua. Teriö haluaa lautaselleen väriä, siksi narskuva salaatti on osa ateriaa.

Juhla-ateria on tiedossa, kun ystävä tulee kylään hirvipaistin kanssa. Teriö on luvannut laittaa lisäkkeet, perunat ja salaatin. Hymy nousee kasvoille, kun hän ajattelee tulossa olevaa yhteistä hetkeä.

Työelämästä pois jäänyt, vapaaksi kirjoittajaksi ja runoilijaksi ryhtynyt Ville Teriö myöntää, että kuun lopussa alkavat rahat olla vähissä. Ystävä oli käynyt hakemassa ruokakassin ja neuvoi Leiväntalon Villelle.

­­ – Olin kuullut tästä paikasta jo ehkä viisi vuotta sitten, mutta en yhtään tiennyt missä tämä on, vaikka keskustassa asunkin, hän tunnustaa.

Hänen talouttaan leipäpussit ja ruokakassi helpottavat, mutta vähävaraisten eläkeläisten kannalta hän pitää toimintaa erityisen tärkeänä. Pienet eläkkeet eivät riitä, jos esimerkiksi lääkemenot nousevat.

Setelillä Ruokapankkiin

Ruokapankista saa ruokasetelillä kerran viikossa mukaansa kassillisen ruokaa. Seteliin tarvitaan myönteinen toimeentulotukipäätös ja henkilötodistus.  Ruokaseteleitä myöntävät myös Jyväskylän seurakunnan diakoniatyöntekijät alueittain. Kassillisen hinta on kaksi euroa.

-Voisi hyvinkin maksaa vaikka neljä euroa, onhan sisältö reippaasti yli kympin arvoinen, Teriö arvioi, mutta tietää senkin, että monelle neljä euroa olisi jo liikaa.

Teriö innostuu ajatuksesta, että kaupunkiin saataisiin yhteisöruokapaikkoja, joissa pääsisi edullisesti syömään ja tapaamaan ”kohtalotovereita”. Yhteislauluakin voisi olla.

Kassin sisältö vaihtelee sen mukaan, mitä lahjoitusruokaa alueen kauppiaat ovat toimittaneet. Pääsääntöisesti tarjolla on parasta ennen  -päiväyksiä lähenteleviä tuotteita. Kasseihin pakataan usein jugurttia, leikkeleitä, eineslaatikoita ja makkaroita. Perheen koosta riippuen kasseja voi ostaa useammankin.

Hedelmät, vihannekset ja kasvikset eivät lain mukaan kuulu avustuskasseihin, koska niissä ei ole käyttöpäivämääriä. Omalla vastuulla saa napata mukaansa esimerkiksi juureksia, tummia banaaneja tai kolhiintuneita tomaatteja.

Tuoretavara hyödynnetään Leiväntalolla päivän lounaaksi. Torstaisin lounas on ilmainen, perjantaisin siitä peritään kuusi euroa.

Jyväskylän seurakunta myöntää avustusta Katulähetys ry:n pyörittämän Ruokapankin toimintaan. Työtä tekevät vakituiset työntekijät sekä lukuisat vapaaehtoiset.

Yv-keräys köyhyyden torjuntaan

Kevään Yhteisvastuu-kampanja haastaa suomalaisia pohtimaan nälkää. Yhteisvastuun vuoden 2018 teemana on riittävän ravinnon turvaaminen köyhyydessä eläville ihmisille maailman katastrofialueilla sekä Suomessa.

Keräysvaroista 60 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. Loput 40 prosenttia keräysvaroista käytetään taloudellisesti vaikeassa tilanteessa elävien ihmisten auttamiseen Suomessa kirkon diakoniarahaston ja seurakuntien kautta.

Paikallisesti kerätyistä varoista 20 prosenttia jää Jyväskylän seurakunnan diakoniatyön käyttöön.

Tavoitteena olevalla noin 8000 eurolla on tarkoitus järjestää yhteisöruokailuita Keltinmäen kirkon lisäksi ainakin Huhtasuolla ja kattaa muun muassa elintarvikkeitten kuljetuskustannuksia.

Yhteisvastuukerääjät ovat liikkeellä isommalla joukolla JYP:n pelissä perjantaina 2.3, Sepän kauppakeskuksessa 3.3. ja Kävelykadulla 7.3. Alueseurakunnat järjestävät myös yhteisvastuutapahtumia kevään aikana.

Keräys avataan 4. helmikuuta.

Artikkeli Kuun lopussa on ruoka vähissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Diakoni Jukka Rantanen ylistää vuolaasti vapaaehtoisia, jotka mahdollistavat jokaviikkoisen tapahtuman.

– Ilman vapaaehtoisia tätä ei voisi toteuttaa. On hienoa, että niin monet ovat löytäneet tästä ruokailujutusta mielekkään tavan osallistua yhteisön toimintaan, Rantanen toteaa.

Vapaaehtoiset kattavat pöydän, tiskaavat, jakavat mahdollisen ylijääneen ruuan ruokailijoitten omiin astioihin kotiin vietäväksi ja huolehtivat, että kaikki sujuu joustavasti. Lämmin sana, hymy ja olalle taputus tulevat vielä kaupan päälle.

Valtaosa vapaaehtoisista on eläkeläisiä, mutta joukossa pyörii myös 19-vuotias Iina Talvitie. Lastenohjaajaksi opiskeleva Talvitie pitää yhteisöruokailua hyvänä ideana.

– Tässä tulee hävikkiruoka järkevään käyttöön, ja täällä työskentely on mukavaa. Ruokailussa kohtaa erilaisia ihmisiä, joihin ei välttämättä muuten tutustuisi, hän perustelee.

Alueneuvoston varapuheenjohtaja Annikki Jokinen on samoilla linjoilla. Hän iloitsee siitä, että keltinmäkeläiset ovat löytäneet yhteisöruokailun. Kävijämäärä on kasvanut jatkuvasti, ja pian ollaan lähellä sadan ruokailijan rajaa.

– Ei täällä kysellä kirkon jäsenyydestä tai elämänkatsomuksesta. Useimmat jäävät syötyään istuskelemaan ja seurustelemaan, kiirettä ei ole. Ja aivan selvästi ruokapöydissä on syntynyt uusia kontakteja.

Hän uskoo, että kirkon kynnys on tapahtuman myötä tullut matalammaksi. Useimmat ruokailijat eivät osallistu muuhun seurakunnan toimintaan, mutta kertakäynnin jälkeen voi olla helpompi tulla tuttuun paikkaan uudestaan.

Lahjoitusruokaa kaikille

Idea Keltinmäen yhteisöruokailuun on tullut Kirkkohallituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallisesta Yhteinen keittiö -hankkeesta, jonka tarkoitus on ehkäistä syrjäytymistä ja hyödyntää hävikkiruokaa.

Kyseessä on syyskuussa alkanut kokeilu, jonka jatkamista harkitaan myöhemmin kokemusten valossa.

Keltinmäen alueseurakunnan vapaaehtoisten järjestämä ruokailu on avoin kaikille. Ruoka tulee lahjoituksena Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Caterina-henkilöstöruokalasta. Ruoan kuljettaa Keltinmäen kirkolle Jyväskylän Katulähetys.

Ateriasta peritään aikuisilta euro, lapsilta 50 senttiä, alle 4-vuotiaille ateria on ilmainen. Vaikka ruoka tulee lahjoituksena, jonkin verran tarvitaan varoja muun muassa kuljetuskustannuksiin. Vararahasto on tarpeen myös yllättävien tilanteiden varalle.

– Lupaamme, että kaikille on tarjolla lämmin ateria. Jos Caterinan ruoka ei riitä, voimme nopeasti tehdä keiton tai puuron omista tarvikkeista, Rantanen kertoo.

Salaatit maistuvat Irja Ahoselle, joka tuli aterialle työpäivän päätteeksi. Kun Ahosen puhelin soi kesken ruokailun, hän heti arvuuttelee soittajalle olinpaikkaansa. – Keltinmäen kirkossa, täällä on euron ruokailu, hyvää ruokaa ja hirveästi ihmisiä, hän mainostaa.

Kun puhelu päättyy, hän myöntää kehuneensa kaikille kirkon yhteistä ruokahetkeä.

-Tämä tekee kirkon jotenkin inhimillisemmäksi, tuo lähemmäksi ihmisiä. Tosi hieno juttu, saa syödä eikä ruoka mene hukkaan.

Eläkeläispariskunta Bernhard ja Mirja Tervotukian kotiaskareita maanantain ruokailu on helpottanut. Jos ylijäämäruokaa on tarjolla vielä ruokailun jälkeenkin, sitä on otettu kotiin mukaan. Muina arkipäivinä käydään koululla, jossa eläkeläisille tarjoillaan päivän lounas kouluruokailun päätyttyä.

– Ei tarvitse kuin viikonloppuisin laittaa itse ruokaa, Tervotukia myhäilee.

Keltinmäen kirkolla on tarjolla lahjoituksena saatua, samana päivänä valmistettua ruokaa maanantaisin klo 17-18.30. Hinta aikuisilta euron, 4-12-vuotiailta 50 senttiä.

Artikkeli Keltinmäessä kohdataan ruokapöydässä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.