Useimmiten vainajan tuhkat päätyvät seurakunnan ylläpitämille hautausmaille, mutta hautaustoimilaki antaa mahdollisuuden tuhkan hautaamiseen myös muualle. Tuhkan voi sirotella esimerkiksi omalle tontille, mökille tai vesistöön. Muistomerkkiä ei saa kuitenkaan pystyttää ilman aluehallintoviraston lupaa.

– Tuhkan sirotteleminen tai hautaaminen vaatii aina maa- ja vesialueen haltijan tai omistajan luvan, Pajunen muistuttaa.

Useissa kaupungeissa on määritelty erikseen kaupungin omistamat alueet, jonne tuhkia saa sirotella. Jyväskylässä on kaksi paikkaa, joihin kaupunki on myöntänyt pysyvän luvan tuhkan sirottelulle. Tuhkan voi sirotella Vaajanvirtaan Vaajakosken Varassaaressa tai Päijänteelle Nenäinniemen kaakkoispuolella. Nenäinniemen sirottelupaikka on saavutettavissa ainoastaan veneellä. Varassaaressa tuhka on mahdollista sirotella veteen rannalta.
Tuhkan sijoittamisesta määrää hautaustoimilaki. Vainajan tuhka on sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluttua tuhkauksesta.

Tiesitkö?

Tuhkahautauksessa on
monta vaihtoehtoa.

Uurnahauta

Arkkuhauta

Uurnaholvi eli kolumbaario. Uurnaholvi on tuhkauksen säilytyspaikka. Uurnaholveja voi olla esimerkiksi hautausmaan muurissa, kappeleissa tai kirkoissa. Jyväskylässä uurnaholvit ovat muurirakenteissa.

Muistolehto. Hautaamisen suorittaa hautausmaan henkilökunta. Omaiset eivät ole hautauksessa läsnä, ja hautasija on vain seurakunnan tiedossa. Tuhka haudataan ainoastaan sulan maan aikana.

Sirottelualue. Omaiset voivat olla halutessaan mukana tuhkan sirottelussa. Tuhka sirotellaan ainoastaan sulan maan aikana.

Muualle kuin hautausmaalle. Tuhkan voi haudata tai sirotella maa-alueelle sekä sirotella vesialueelle. Tällöin tulee aina olla alueen omistajan tai haltijan kirjallinen suostumus.

Artikkeli Tuhkauksen suosio kasvaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Läheinen ja rakas ihminen on poissa, ja sitä on usein vaikea käsittää. Tilanne on uusi, ja käytännön järjestelyt vieraita, Takanen toteaa.

Rauhallisuus ja empaattisuus ovat hänen mukaansa ne työkalut, joilla tilannetta lähdetään käymään läpi. Usein ensikäynnillä vierähtää tunti, eikä kiireen tuntua saa tulla. Asiakas saa rauhassa kertoa ajatuksiaan ja odotuksiaan tulevista hautajaisista, eikä kaikkea tarvitse kerralla päättää.

Tärkeintä on, että asiakas saa hyvän palvelun ja tuntee tulleensa kuunnelluksi.

– Aina voi tulla uudestaan pienenkin asian takia tai soittaa. Tärkeintä on, että asiakas saa hyvän palvelun ja tuntee tulleensa kuunnelluksi, Takanen pohtii.

Suru ja yksinäisyys ovat vahvoja tunteita, joita Takanen on huomannut erityisesti miesten pelkäävän. Hän kehottaakin yleensä omaisia katsomaan vainajaa ennen kuin arkku suljetaan.

Ortodoksihautajaisissa arkku pidetään avoinna, mutta luterilaisissakin hautajaisissa omaiset voivat vielä kappelilla ennen siunaustilaisuuden alkua pyytää avaaman arkun.

– Moni sanoo ensin, että ei halua nähdä, mutta parissa päivässä voi mieli muuttua. Kun vainajaa tullaan katsomaan, voidaan viipyä arkun äärellä hyvinkin pitkään, hän kertoo.

Kokemus on useimmille hyvä ja tarpeellinen. Se vahvistaa, että tapahtunut on totta, ja surutyö voi alkaa.

Ennen kuin vainajaa pääsee katsomaan, laittavat Kari Takanen ja Joonas Pirkkanen vainajan esille, yleensä sairaalan hiljaiseen huoneeseen.

Usein kuolema on odotettu. Saattohoitopotilaiden omaiset ovat tulevaan jo ehtineet varautua, mutta silti kuolema yllättää.

 Joskus tapahtumat tulevat tyynylle asti.

Kari Takanen myöntää, että vaikka työasiat on oppinut jättämään työpaikalle, ei se aina onnistu.

– Joskus tapahtumat tulevat tyynylle asti. Lapsen kuolema tai hirveä onnettomuus saa helposti miettimään, että mitenkähän omaiset pärjäävät, hän myöntää.

Matka sairaalalta siunauskappelin kylmiöön ajetaan omaisten toivomaa reittiä. Esimerkiksi Pohjanmaalla elää edelleen vanha tapa, jossa käydään kääntymässä vielä viimeisen kerran vainajan kotitalon pihassa. Vastassa saattaa olla saattoväkeä, ja virsikin voidaan siinä tilanteessa veisata.

Myös kaupunkiajossa toivotaan usein, että ajetaan vainajalle tuttuja katuja pitkin.

Takanen kertoo huomanneensa, että Etelä-Suomen liikenteessä ei ruumisautoa erikoisemmin kunnioiteta, mutta mitä edempänä maaseudulla ollaan, ovat vanhat tavat vielä voimissaan.

– Pohjanmaalla tuli hiljattain vastaan nuoria miehiä täynnä oleva auto. He pysähtyivät odottamaan, että ajoimme ohi.

Liikenteen tukoksi ei kuljetusauto halua jäädä. Mahdollisuuksien mukaan jono päästetään ohi siirtymällä hetkeksi vaikka linja-autopysäkille.

Joonas Pirkkanen on pienestä pitäen pyörinyt isänsä kukka- ja hautaustoimistossa auttelemassa. Kun hän sai ajokortin viisi vuotta sitten, hän aloitti virallisesti perheyrityksen työntekijänä. Nuori mies ajaa vainajien kuljetuksia tarvittaessa ympäri maata.

Hautaustoimiston autoilla ajetaan pitkiäkin matkoja. Vainajia kuljetetaan kotipaikkakunnilleen paitsi Suomessa myös muihin Pohjoismaihin.

Välillä on pakko pitää taukoa ja tankatakin. Arkkua kuljettava auto saattaa herättää uteliaisuutta, ja usein auto pysäköidäänkin vähän syrjemmälle ruoka- ja kahvitaukojen ajaksi.

Kuljetuksia on myös Helsinki-Vantaan lentokentälle. Takaset ovat saattaneet matkaan vainajia, jotka lähtevät sinkkiarkussa esimerkiksi Iraniin, Keniaan tai Turkkiin päästäkseen kotimaansa multiin.

Minusta tämä on ihan luonnollinen asia, tärkeää työtä.

Ihan ensimmäiseksi Joonas Pirkkanen ei uudelle tuttavuudelle kerro mitä tekee työkseen.

– Useimmat ikäiseni sanovat, että he eivät tähän pystyisi. Minusta tämä on ihan luonnollinen asia, tärkeää työtä, hän tuumaa.

Yliopistonkadun Kukka ja Hautaustoimisto on palvellut asiakkaita vuodesta 1983. Alkuun yritys toimi vain Tikkakoskella, kaupunkiin laajennettiin vuonna 2001.

Tulevaisuudessakin tarvitaan hautaustoimistoja, uskoo Joonas Pirkkanen. Isältään hän on omaksunut rauhallisen ja rauhoittavan puhetyylin. Työasu, tumma puku, valkoinen paita ja musta kravatti vahvistavat luotettavaa vaikutelmaa.

Jos ja kun hän jatkaa isänsä viitoittamalla uralla, tulee työssä eteen väistämättömiä muutoksia. Osa niistä on jo toteutunut, kun tavat muuttuvat.

Paras suositus on tyytyväinen asiakas.

– Vaikka sähköiset nettipalvelut ovat tulleet helpottamaan yhteydenpitoa ja monet asiat pystyy hoitamaan verkossa, tulevaisuudessakin tullaan sureva kohtaamaan kasvotusten. Sureva tarvitsee tukea ja opastusta, sillä suru voi tehdä neuvottomaksi, hän miettii.

Muutos hautaustavoissa on jo tapahtunut kaupungeissa. Yli 60 prosenttia vainajista tuhkataan, ja hautaustoimiston kautta hankitaan arkun lisäksi tuhkauurna.

– Maaseudulla perinteinen arkkuhautaus on edelleen yleisesti käytössä, huomauttaa Kari Takanen.

Kukkakauppa muuttuu koko maassa traditioiden muuttuessa. Perinteisten seppeleiden tilalle ovat tulleet kukkavihkot tai kokonaan kukitetut pyöreät ja sydämen muotoiset surulaitteet.

Erilaiset kulttuurit tulevat näkymään Joonas Pirkkasen työssä. Maahanmuuttajat ovat jo tehneet muslimihautauksen tutuksi, vainaja on haudattava kolmen päivän sisällä kuolemasta.

Sen sijaan romanihautajaisten ylenpalttisuus pitkine valvojaisineen alkaa olla katoavaa perinnettä.

Myös tekniikka kehittyy. Painavan arkun siirtäminen vaatii kaksi miestä ja voimaa, mutta erilaisia nostolaitteita sekä portaissa kuljettamista helpottavia apuvälineitä on jo saatavissa.

Kari Takanen kertoo esimerkkinä, että kotona saattohoidossa kuolleen vainajan kuljetus kerrostalon seitsemännestä kerroksesta on melko haasteellinen tehtävä. Harvoissa taloissa paarit mahtuvat hissiin.

Vaikka tekniikka kehittyy ja yhteydenpito hoituu osin verkossa, ei perustehtävä muutu.

– Paras suositus on tyytyväinen asiakas, joka kokee omaisensa saaneen parhaan mahdollisen kohtelun, Kari Takanen toteaa.

Hautaustoimistojen yleisimmät palvelut

• Arkku- ja uurnamyynti sekä erilaiset kukka-asetelmat
• Siunausaikojen ja paikkojen varaukset
• Muistotilaisuustilojen ja pitopalvelun varaamiset
• Kuljetukset
• Asiapapereiden toimittaminen virastoihin
• Kantajien varaaminen tarvittaessa
• Kukkalaitteiden toimitukset siunaustilaisuuksiin
• Lehti-ilmoituksen toimittaminen
• Muistokivet ja lisäkaiverrukset

Artikkeli Kiireettömästi vainajaa kunnioittaen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.