Kuohun nimen arvellaan kertovan Kuohunkosken kuohunnasta keskellä kylää. Nimi viittaa myös kylän järvien ympärillä kupliviin lähteisiin. Moni muistaa maailmalla palkitun pulloveden, Kuohun kirkkaan.

Seudun asutus rakentui 1800-luvun lopulla myllyjen ympärille. Kylä kasvoi, kun Kuohun sahan työvoimaa asettui sahan, tien ja rautatien tienoolle 1920-luvulta alkaen.

– Meillä on mahtava historia, josta kyläläiset ovat innostuneita puhumaan ja nuoremmat kuulemaan, sanoo Kuohun Nuorisoseuran puheenjohtaja Eila Korpiaho.

Nykyisin kylältä kuljetaan pääosin töihin Jyväskylään tai Petäjävedelle. Saha lopetti toimintansa 1980-luvulla. Henkilöliikenne Kuohun juna-asemalla päättyi samoihin aikoihin. Kyläkauppa, posti ja kuuluisa Kuohun baari kuuluvat nekin menneisyyteen.

– Kyläympäristössä on tapahtunut kehitystä, mutta palvelut ovat vähentyneet, Korpiaho toteaa.

Kylällä on parannettu vesi- ja viemäriverkostoa ja sähkökaapeleita piilotettu maahan. Jätehuolto tehostui entisestään, kun hyötykeräyspiste avattiin. Myös kylätiet ovat paremmassa kunnossa kuin muutama vuosikymmen sitten. Liikenne kyläteillä on vilkastunut.

Kylä tuntuu kodilta, ja yhteisöllisyys täällä on aivan huippua.

– Kuohu on yhä rauhallinen kylä. Kuohulaiset ovat auttavaisia, ystävällisiä ja toisilleen tilaa antavia. Parasta täällä on ehdottomasti luonto, sen vesistöt, metsät, mäet, pellot ja runsas eläimistö, Korpiaho luettelee.

Suuri osa Kuohun noin 700 asukkaasta on lapsiperheitä, jotka haluavat asua luonnon keskellä ja kyläkoulun lähellä. Maarit ja Mika Karvinen ostivat talonsa 12 vuotta sitten, ja neljä lasta ovat syntyneet paljasjalkaisina kuohulaisina. Perheen isä tekee liikkuvaa työtä Jyvässeudulla remonttihommissa, ja äiti aloittaa syksyllä luokanopettajana oman kylän koululla.

Kuohulla on tapana auttaa naapuria ja tehdä yhdessä.

– Kylä tuntuu kodilta, ja yhteisöllisyys täällä on aivan huippua. Kaikkia tervehditään kylän raitilla, vaikka ihan jokaista ei tuntisikaan, Maarit Karvinen sanoo.

Karviset ovat rakentaneet oman pihan puuhamaahan kiipeilyseinän, keinun ja leikkimökin lapsille. Talvisin talon takametsään tehdään hiihtolatu. Kavereita touhuihin löytyy naapuritaloista.

– Kylältä löytyy jokaiselle jotakin tekemistä ja tapahtumaa. Uimarannalla syttyy juhannuksena kokko, ja uutena vuotena paukutellaan yhdessä raketteja koululla, Maarit Karvinen sanoo.

Kylältä löytyy jokaiselle jotakin tekemistä ja tapahtumaa.

Päiväkotiin ja kouluun kertyy Karvisilta kahden kilometrin taival, ja matkan varrelle osuu vilkasliikenteisen Keuruuntien ylitys. Vaaranpaikkoihin kaivattaisiin kevyen liikenteen väylää ja alikulkuja.

Kyläkoululla tapahtuu paljon iltaisinkin. Liikuntasali, urheilukenttä ja jääkaukalo ovat ahkerassa käytössä. Kuohun Veto -urheiluseura, kansalaisopisto, 4H ja muut tahot järjestävät liikuntaryhmiä eri-ikäisille. Karvisilta Maarit käy kahvakuulassa ja Mika venyttelyjumpassa.

Lapsetkin ovat löytäneet omat harrastusryhmänsä. Päiväkodin ja koulun yhteinen vanhempaintoimikunta järjestää tapahtumia lapsiperheille. Etenkin diskot ovat suosittuja.

– Aktiivisia vanhempia on niin paljon, että toimintaa ja tapahtumia voidaan yhdessä tehdä. Tapahtumia odotetaan ja kävijöitä riittää, sanoo toimikunnan rahastonhoitajana puuhaava Maarit Karvinen.

Kuohun Hupikävelijät patikoivat säännöllisesti lähiseudun maastoon tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä ja luonnonkauniita kohteita. Samalla he perehtyvät Kuohun historiaan paikkojen ja tarinoiden kautta.

– Kävelijät kutsutaan kokoon Facebook-ryhmässä. Ne ovat sellaisia leppoisia ja hyväntuulisia sunnuntaiaamun kävelyretkiä, Maarit Karvinen naurahtaa.

Kylän sydämenä sykkii komea Kylätalo. Kuohun Nuorisoseuran punainen hirsitalo rakennettiin keskelle kylää 1927 ja peruskorjattiin talkoovoimin ja osin Kylän Helmi -hankerahalla 2006. Kunnostus tehtiin Keski-Suomen museon ohjeiden mukaisesti. Talkooväki keitteli punamultamaalin itse talon pihalla isossa tynnyrissä.

Kylätalossa on harjoiteltu ja esitetty näytelmiä koko sen historian ajan, mutta uudistettu talo puhalsi uutta virtaa myös Kuohun harrastajateatteriin. Siitä lähtien Kylätalolla on nähty yleensä esityskausi vuodessa. Päivi Karttunen ohjaa ja käsikirjoittaa näytelmiä monenlaisista aihepiireistä. Parhaillaan esitetään Kadonnut mieli -näytelmää, jossa vanhusten hoitolaitoksessa on puutetta hoitajista, ja johtaja kavaltaa rahaa.

Meille on kuitenkin pääasia, että yleisöllä on hauskaa.

– Vuosien varrella olemme käsitelleet monenlaisia aiheita. Meille on kuitenkin pääasia, että yleisöllä on hauskaa, Karttunen sanoo.

Kylätalo on avoin kyläläisille ja sitä vuokrataan myös kylän ulkopuolisille. Nuorisoseura järjestää talolla kirppiksiä. Talon tapahtumakalenteri sisältää monenlaista säännöllistä toimintaa, kuten seurakunnan Päiväpiirin, kyläläisten Ystävätuvan tapaamiset ja lukupiirin.

Kuohun perinteinen kylätapahtuma Kuohun Sattumat on tänä kesänä urheilupainotteinen, ja toiminta keskittyy koulun urheilukentälle. Ohjelmaan suunnitellaan juoksulenkkiä, lapsille ongintaa ja urheilukisoja, myyntiä ja leikkimielistä kisailua. Illalla saatetaan pistää tanssiksi.
Kylällä odotetaan uuden osayleiskaavan valmistumista. Sen myötä toivotaan tarjolle uusia rakennustontteja, koska kysyntää on ja tulijoita riittäisi.

– Uudet asukkaat ovat tervetulleita, koska he tuovat mukanaan uutta elämää. Meille on erityisen tärkeää säilyttää oma kyläkoulu, Maarit Karvinen toteaa.

Artikkeli Leppoisa kylä kaupungin kainalossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aiemmin tein väsyttävää kolmivuorotyötä. Harkitsin välillä alan vaihtoa, mutta sitten keskityin tekemään pelkästään yövuoroja. Teen aina neljä yötä peräjälkeen, joita seuraavat vapaapäivät. Yli kymmenen vuoden kokemuksella olen huomannut, että rytmi sopii minulle erittäin hyvin. Minun on helppo valvoa yöllä ja nukkua päivällä. Tiedän, että monelta tällainen ei onnistu.

Työvuoroni alkaa klo 20.45 ja päättyy klo 7.15. Yövuorossa tahti on rauhallisempi kuin päivällä. Parin tunnin välein teen kierroksen ja tarkistan, että kaikki on hyvin. Saan itse rytmittää vuoroon sisältyvät tehtävät, mutta kuulolla täytyy olla koko ajan.

Kaikkea saattaa tapahtua

Kun on kyse ikäihmisistä, kaikkea saattaa tapahtua. Jos joku kaatuu tai saa sairaskohtauksen, voin tarvittaessa kutsua apuun toisen yövuorolaisen, joka päivystää toisaalla talossa.

Työvuoron päätyttyä nukun yleensä iltapäivään asti. Illalla on helppo lähteä töihin, usein tuntuu kuin olisin menossa kyläilemään. Aamulla saatan jäädä vielä tunniksi kuuntelemaan aamuvuoroon tulevien kuulumiset. Työtahti tuntuu kiristyneen alalla, ja työntekijät ovat jaksamisen äärirajoilla. Säästöjä etsitään myös työntekijäresursseja vähentämällä.

Yötyöstä löytyy tietysti huonojakin puolia. Erilaisesta rytmistä johtuen kavereiden näkemiset ja kyläilyt jäävät vähiin ja sosiaalinen puoli kärsii. Usein viikonloput ja juhlapyhät menevät työn merkeissä. Vapaa-ajalla harrastan kävelyä ja mökkeilyä.

Mitä hullumpi rooli, sen parempi

Viimeistä vuotta lukuun ottamatta olen ollut kymmenisen vuotta mukana Kuohun nuorisoseuran harrastajateatterissa. Olen sosiaalinen tuttujen seurassa, mutta muutoin seurailen asioita mieluummin sivusta. Siksi esityksiä katsomaan tulleet työkaverit ovat hämmästelleet, kun minusta löytyy tällainenkin puoli. Monesti olen esiintynyt päärooleissa ja noustessani lavalle nautin täydellisestä heittäytymisestä roolin vietäväksi. Mitä hullumpi rooli, sen parempi.

Artikkeli Kolmivuorotyö vaihtui yövuoroihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.