–Erityisesti lapsiperheiden taloudellinen tilanne on vaikeutunut, kertoo johtava diakoniatyöntekijä Virpi Kylmälahti. – Toisaalta yhteiskunnallinen tilanne syventää jo ennestään köyhyydessä elävien toimeentuloa.  

–Yhteiskunnan muutokset näkyvät diakoniatyössä viiveellä. Joten on odotettavissa, että tulevina vuosina vaikeissa elämäntilanteissa olevien henkilöiden ja perheiden avunpyynnön lisääntyvät, Kylmälahti kertoo. 

Seurakunnan syksyn työntekijäkokouksessa pohdittiin, miten seurakunta voi auttaa konkreettisesti. Mitä seurakunta voi tehdä, kun energia kallistuu, ruoka kallistuu ja ihmisten hätä kasvaa? Voisiko seurakunta haastaa ihmisiä välittämään ja tekemään pieniä, hyviä tekoja?  

Johtavan diakoniatyöntekijän Virpi Kylmälahden mukaan hämeenlinnalaisten köyhyydessä näkyy myös inflaation tuomat vaikutukset, jotka korostuvat lapsiperheiden, mutta myös yksin asuvien henkilöiden lisääntyvänä köyhyytenä. 

Diakoniatyössä on huomioitu, että kaupungin perhetyön kautta on tullut v. 2022 enemmän  asiakkaita kuin v. 2021. Sosiaalityöstä on myös lähetetty asiakkaita. 

– Asiakkaiden taloudelliset vaikeudet ovat johtuneet erilaisista elämän kriisitilanteista, perheenjäsenen sairastumisesta, elinkustannusten noususta. Erityisesti ruuan ja polttoaineen hinnan nousu on vaikuttanut talouteen, kertoo Kylmälahti. – Usein ensisijainen diakoniatyön tuen muoto on ruoka-apu sekä jonkun kotitaloututeen liittyvän laskun maksaminen. 

Diakoniatyöntekijöillä on ollut vuonna 2022, yhteensä 2700 tapaamista apua tarvitsevien henkilöiden  ja perheiden kanssa. Lisäksi laitoksissa ja asumispalveluyksiköissä on tavattu 1000 henkilöä. 

Vuoden aikana on järjestetty runsaasti diakoniaruokailuja. Reskan Kulmassa on ollut joka tiistai ilmainen aamupuuro, johon kaikki ovat olleet tervetulleita. Lisäksi kerran kuussa Lähiömessun jälkeen on ollut mahdollisuus nauttia ilmainen keittoateria. 

Aineellinen ja taloudellinen tuki 

Vuoden aikana diakoniatyössä on annettu taloudellista tukea ruoka-apuna ja vaateapuna  sekä myönnetty avustusta laskuihin noin 45 000 eurolla. Ruokakasseja on annettu, yht. 1254 kpl. Säästöpankkisäätiöiden 16 000 euron lahjoituksen avulla voitiin tukea vähävaraisia ikäihmisiä. 

Yksityiset henkilöt ja eri toimijatahot lahjoittivat diakoniatyölle lahjakortteja yht. 5030 eurolla. 

Lahjakortin saivat sata hämeenlinnalaista vähävaraista henkilöä ja perhettä. Lahjakorttien avulla mahdollistettiin mm. jouluruokien ostaminen ja lahjojen hankkiminen lapsille.  

Köyhyys Suomessa 

Johtavan tutkija Anna-Maria Isola (THL) mukaan köyhyys on ollut Suomessa laskusuunnassa vuosikymmenten ajan. Vuoden inflaatio Isolan mukaan mullistanut monen perheen talouden huonoon suuntaan. Yleisradio Oy:n haastattelussa Isola kertoo, että lapsiperheköyhyys on viimeisen vuoden ajan ollut rajussa kasvussa, vaikka köyhyys yleensä on ollut Suomessa vuosikymmenten ajan laskusuunnassa.  

Isola on jo parinkymmenen vuoden ajan tutkinut suomalaisten kokemuksia köyhyydestä. Ihmisten kertomuksissa toistuvat tietyt asiat. 

– Jos köyhyys jatkuu pitkään, arki alkaa toistaa itseään. Eletään vain päivästä toiseen,  

joskus jopa tunnista toiseen, jos on esimerkiksi kipuja eikä ole rahaa ostaa kipulääkkeitä  ennen kuin tuet tulevat tilille. 

Toinen toistuva kokemus pitkään jatkuneessa pienituloisuudessa on Isolan mukaan tunne  

siitä, että ei pysty osallistumaan asioihin, joita ihmiset yleensä tekevät tässä yhteiskunnassa. Elämänpiiri kaventuu, ja lopulta voi olla vaikeaa lähteä ovesta ulos.  

– Pahimmillaan ihminen alkaa nähdä itsensä vain ongelmien kautta. Ei nähdä enää mahdollisuuksia, vaan kaikki asiat alkavat näyttäytyä riskeinä.

•  Hämeenlinna-Vanajan seurakunta perusti diakonian verkkokaupan yhteistyössä Kotimaanavun kanssa. Verkkokaupan kautta voi kotisohvaltaan lahjoittaa esimerkiksi ruokakassin, lapsille urheiluvälineitä ja vaikkapa hyvinvointi lahjakortin vähävaraiselle hämeenlinnalaiselle. Kauppa aukesi helmikuun lopussa.    https://www.hameenlinna-vanajanseurakunta.fi/verkkokauppa.fi 
• Diakoniatyö haastaa hämeenlinnalaisia neulomistalkoisiin. Kaupungissa on suuri pula villasukista ja tumpuista, etenkin miesten villasukkia kaivataan. Valmiit sukat voi viedä diakonikeskukseen Birger Jaarlin katu 3, 13100 Hämeenlinna. 040 804 9350. Avoinna ti, to, pe klo 9–12 
• Seurakunta lisäsi myös ruoka-apua. Maaliskuussa tarjotaan ilmaista keittoa soppatykistä 18.3. ja 25.3. Tarkemmat tiedot Internet-sivuilla.  
  Myöskään kerhoissa ja ryhmissä ei enää peritä välipalamaksuja.  

Artikkeli Operaatio Talvi auttaa hämeenlinnalaisia  julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Teatteri ja ystävät ovat kannatelleet minua näihin päiviin asti. Ne ovat tarjonneet hyväksyvän ja sallivan ympäristön silloin kun muu maailma ei ole sitä tehnyt, sanoo hämeenlinnalainen esiintyjä Miikka J. Anttila. 

Moninaisiin rooleihin ja työtehtäviin heittäytynyt, kovan työn kautta oppinut näyttelijä, esiintyjä ja tuottaja Miikka J. Anttila, 34, on viihtynyt jo vuosien ajan teatterien näyttämöillä ja mainoksissa, televisiossa ja elokuvarooleissa. 

Niissä hommissa hän on kuin kotonaan, mutta muualla on monesti toisin. 

— Minulla on ollut vahva ulkopuolisuuden tunne kaikkialla. Vain näytellessä olen tuntenut itseni ehjäksi ja kokonaiseksi, Anttila tunnustaa. 

Herkät kasvuvuodet olivat rankkoja. Etenkin yläasteella Miikkaa kiusattiin sanallisesti. Hänet jätettiin ulkopuolelle porukoista. 

— En muista lapsuudestani juuri mitään, nuoruudesta enemmän. Viime viikolla yksi koulukiusaaja tuli pyytämään anteeksi, mutten edes muistanut, mitä hän oli tuolloin tehnyt. 

Kouluaikoina Miikka itki usein. Hän oli katkera. Elämä tuntui epäreilulta. Hän käänsi ahdistuksensa sisään päin. Poika pakeni draamakerhoon ja teatteriin, joissa häntä ei kiusattu. 

— Siinä ympäristössä sain olla oma itseni. Teatteri oli turvallinen paikka työstää vaikeita asioita. Se oli pelastava ja hyvin terapeuttinen tekijä identiteettini kannalta. 

Luovu liiasta miellyttämisestä 

Miikan pahin pelko liittyi hylätyksi ja torjutuksi tulemiseen. Siitä syntyi tarve miellyttää muita, ehkä liika kiltteyskin. 

— Olen aikuisiällä yrittänyt opetella ulos miellyttämisestä, ihan terveessä hengessä. En ole muuttunut vanhan minäni vastakohdaksikaan. 

Terapiassa hän tajusi, ettei voinut mitenkään vaikuttaa kaikkiin olosuhteisiin ja ikäviin asioihin. 

— Minun oli täysin turha syyttää itseäni niistä asioista, joita en voinut valita, tai kokea niistä huonommuuden tunnetta. 

Toisten kurjaa käytöstä ei tarvitse enää kestää ja hyväksyä. 

— Hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelon takia annoin ihmisten käyttäytyä huonosti minua kohtaan. 

Miikka J. Anttilalle rohkeus tarkoittaa tänään avoimuutta ja riskiä, jonka ihminen ottaa paljastaessaan jotakin olennaista itsestään, vaikka pelkää. Hän kokee aiemmin jarrutelleensa liian monessa asiassa. 

— Olen jättänyt sanomatta asioita, ajatellut liikaa muita tai mitä muut ajattelevat minusta. Pidätellyt itseäni. 

Vapaudu ulkoa annetuista rooleista 

Isoja itsetuntemukseen liittyviä oivalluksia Miikka J. Anttilalle tarjosi vuonna 2017 ensi-iltansa saanut, Ria Katajan ohjaama ja Ofelia-ryhmän esittämä näytelmä Arjen yksinäiset. Kolme näyttelijää ja ohjaaja ammensivat käsikirjoitukseen aineksia omasta elämästään. 

Miikka lausui avainrepliikkinsä kohtauksessa, jossa esiintyjät riisuivat roolinsa pois ja jakoivat katsojille oman tarinansa suoraan. 

— Se oli hyvin puhdistava kokemus. 

Näyttelijä kertoi selviytyjän, suorittajan, miellyttäjän, viihdyttäjän ja tarkkailijan rooleistaan. Nämä roolit tulivat esiin sosiaalisissa tilanteissa, joissa hän yritti vältellä häpeän tunnetta. 

— Kun jokin näistä rooleista on valloillaan, kaikki ne asiat, mitä muilta ihmisiltä saan — vaikka katseen tai huomion — se menee sille roolilleni, eikä suinkaan aidolle minulle, joka sitä huomiota eniten tarvitsisi tai kaipaisi. 

Tietyt roolit ahdistavat Anttilaa, koska ne tuntuvat ahtailta. Esimerkiksi sukupuoliroolit määrittävät ihmisen persoonallisuutta. Ne luovat epätasa-arvoa, lokerointia ja normeja. 

Hän on oppinut vähitellen tunnistamaan omia roolejaan, joista osa on tullut ulkopuolelta, ja osan hän on itse kehittänyt. Miehen tavoitteena on luopua itsensä vertaamisesta muihin. Hän keskittyy seuraamaan omaa vaistoaan kavereiden, sukulaisten ja naapurien luomiin roolipaineisiin vastaamisen sijasta. 

On turha verrata itseään ikätovereihin, joilla on menestyksen merkit: omistusasunto, puoliso, perhe ja perinteet. Silloin tuntee itsensä vain epänormaaliksi. Hänelle ovat normaaleja asiat, jotka tuntuvat oikeilta. 

— Teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä nyt. 

Sinun vuorosi loistaa 

Miikka J. Anttilan elämän kauneimpiin ja ikimuistoisimpiin kokemuksiin kuuluvat hänen 30-vuotisjuhlansa. Ystävät järjestivät ne, luonnollisesti turvallisessa teatterimiljöössä. 

Miikka epäili vahvasti, ettei juuri kukaan tulisi paikalle, mutta yhtäkkiä hän kohtasi yli sata ihmisistä eri elämänvaiheistaan ja työkuvioistaan. Ohjelma sisälsi useita esityksiä ja puheita. 

Näyttelijä Otto Kanerva lauloi hänelle Juha Tapion biisin Sinun vuorosi loistaa. Illan pääesiintyjä ja huipennus oli juhlakalun silloinen suosikkiartisti Laura Voutilainen. 

— Kaikki ne esitykset, mitä sain kuulla ja nähdä, niitä kuunnellessa kasvoin pituutta! Päällimmäinen tunne oli kiitollisuus. 

Juhlan sankari mietti, mikä kukin vieras oli opettanut ja antanut hänelle. 

— Kun mietin niitä puheenvuoroja, ja miten muut olivat nähneet minut, totta kai se antoi itseluottamusta ja -varmuutta. Se oli totaalinen hyväksytyksi tulemisen kokemus. Sen jälkeen omat siipeni ovat kantaneet paljon paremmin.

 Vuosikymmenen onnistuja 

Syntymäpäiviensä jälkeen Miikka J. Anttila ajatteli, että hänen elämänsä parhaat vuodet tulevat varmaankin olemaan 30—40-vuotiaana. 

— Tuntui, että vasta päälle kolmikymppisenä aloin elää nuoruuttani, mitä en tehnyt silloin kun muut ikätoverit. 

Vuonna 2018 Anttila valittiin Hämeenlinnassa ensimmäiseksi Vuoden Onnistujaksi. Hän oli ollut tekemässä osatuottajana ja näyttelijänä ensimmäistä omaa pitkää elokuvaa, Kyrsyä — Tuftland, ja pääsi sen siivittämänä Cannesin elokuvajuhlillekin. 

Tuo tunnustus tarkoittanee, että hämeenlinnalainen yhteisökin on hyväksynyt Anttilan sellaisenaan, arvostettuna ja pidettynä kotikaupungin poikana? 

— Totta, vaikken silloin ottanut asiaa siltä kannalta. Minulla on huijarisyndrooma. Ajattelin, että olisi ollut monia muita, joille palkinto olisi pitänyt myöntää. 

Huijarisyndroomaan vaikuttaa se, ettei hän ole valmistunut teatterikoulusta, vaan oppinut näyttelijäksi työn kautta. 

— Aina kun työssä tulee onnistumisia, ja tulen valituksi vaikka tv-sarjaan tai näytelmään, mietin miten onnistuin taas huijaamaan niitä! 

Nyt Miikalla on pieni rooli romanttisessa tv-komediassa Kullannuput. Hän on näyttelijänä ja yhtenä tuottajana taitoluistelumaailmaan sijoittuvassa elokuvassa Free Skate. Tuleva kesätyö on Rauman kesäteatterissa Pepe Willbergin lauluihin perustuvassa Elämältä kaiken sain -näytelmässä. 

— Toimin myös Hämeenlinnassa Amorin apulaisena Miia Raussin kanssa. Paikallisen ravintolan Rakkauden ilta -pikadeittailutapahtumassa me autamme ihmisiä rakastumaan toisiinsa — ja Hämeenlinnaan. 

Jälkimmäinen on osa Hämeenlinnan markkinointia. Tavoitteena on saada vierailijat tulemaan uudelleen. Anttila kehuu antaumuksellisesti hienon historian havinaa täynnä olevan kotikaupunkinsa vilkasta kulttuurielämää, kauneutta ja laajaa tapahtumatarjontaa. 

On tärkeää uskoa johonkin 

Kirkko on ollut Miikka J. Anttilalle keskeinen tapahtumapaikka monissa elämänkaareen liittyvissä juhlissa. Instituution sisällä asiat näyttävät menneen hänestä koko ajan parempaan suuntaan. 

— Kuulun kirkkoon, ja olen taipuvainen uskomaan, mitäpä sitä kieltämään. Minusta on tärkeää, että ihminen uskoo johonkin. 

Hän tykkäsi teininä kovasti rippikoulusta, ja toimi isosena. Hämeenlinnan kirkossa mies on näytellyt Luther! -musiikkinäytelmässä, jossa hän esitti tulisieluisen Martti Lutherin haastanutta Hieronymusta. 

— Käyn kirkossa jonkin verran, lähinnä konserteissa. Muistan aina kirkkoon mennessäni ihastella itse rakennusta, josta tulee rauhallinen olo. 

Jumalaa koskevat ajatukset liittyvät ”armoon, armollisuuteen ja luottamukseen ylipäätään”. 

Pahimpana korona-aikana esiintyjä pyysi jotain merkkiä. 

— Minulla oli ahdistava ja tukala tilanne. Katastrofi kosketti meitä kaikkia esiintyjiä, kun monet töistä lykkääntyivät. 

Miikka lähti aamulla kävelemään Turuntietä pitkin kotoaan töihin keskustaan. 

— Esitin pyynnön tai rukouksen, että jos ikinä joku Voima minua tässä tilanteessa kuulee, niin saisin merkin, jota en voi ohittaa ja jonka varmasti ymmärtäisin. 

Kohta vastaan tuli tuntematon mies, joka tervehti ohi kulkiessa: ”Moi, Miikka!” Muukalainen jatkoi, että heidän täytyisi ottaa selfie. 

Kysymyksessä oli kaima, pastori Miikka Anttila, joka tunnisti Miikka J:n kuvista. Heidät oli usein sekoitettu vuosien saatossa, postia ja palautteita myöten. 

— Tapaus vastasi täysin pyyntöäni merkin saamisesta. 

Mitä koet, että sinulle haluttiin sanoa? 

— Kyllä sinua kuullaan, Miikka. Et ole yksin maailmassa. Vastaukset ovat jo olemassa, vaikket oli vielä niitä nähnyt. Ei ole olemassa kysymystä, mihin ei olisi vastausta. 

Artikkeli Teatteri pelasti minut  julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koulukirkkoja, ryhmäytystä ja melontaa

Seurakunta tekee yhteistyötä kaikkien Hämeenlinnan koulujen kanssa. Yhteistyöhön kuuluu uskonnollisia tilaisuuksia kuten joulu- ja pääsiäiskirkkoja, yleissivistävää opetusta, kouluyhteisöä tukevaa työtä kuten leiripäiviä ja kriisityötä. Jokaisen koulun kanssa sovitaan sopivista yhteistyömuodoista. – Koitamme vastata koulujen tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Seurakuntana haluamme toimia siellä missä ihmiset ovat, Hurme tiivistää.

Yhteistyötä tehdään monipuolisesti myös Vuorentaan koulussa. Huippuhetkiä ovat Kähärin mukaan melontaretket Syöksynsuulle.

– Parasta leiripäivissä on se, että niiden aikana voi vain olla, eikä kenenkään tarvitse suorittaa, Kähäri korostaa. Hurme kertoo, että leiripäivien tarkoituksena on myös tarjoilla oppilaille kokemuksia yhteisöllisyydestä ja siitä, että jokainen on hyväksytty ja arvokas. Vuorentaan koulussa on oppilaita monenlaisista taustoista. Kähärin mukaan onkin tärkeää, että seurakunta järjestää ohjelmaa kaikille. Jokaista oppilasta kohdellaan tasa-arvoisesti.

– Seurakunta toimii erilaisten elämänkatsomusten kohdalla hienotunteisesti ja kunnioittavasti. Seurakunnan toiminnasta koulussa myös keskustellaan vanhempien kanssa avoimesti. Seurakunnan järjestämät uskonnolliset tilaisuudet herättävät joskus kysymyksiä.

Kohtaamisen ammattilaisia

– Esimerkiksi koulukirkkoja varten järjestämme aina korvaavaa ohjelmaa, Kähäri kertoo. Kohtaamisen ammattilaisia Hurme määrittelee, että seurakunnan ja koulun yhteistyö on luonteeltaan kumppanuutta. Kumppanuus tarkoittaa sitä, että seurakunta toimii koulun tukena yhteisessä kasvatustehtävässä. Kähäri pohtii, että kumppanuuden avaimia ovat luottamus ja seurakunnan työntekijöiden rautainen ammattitaito.

– Seurakunnan työntekijät ovat ”kohtaamisen ammattilaisia”, Kähäri tiivistää. Toisaalta seurakunnan työntekijöillä on ammattitaitoa myös konkreettisissa asioissa. Kähäri kehuu, että kun seurakunta järjestää ohjelmaa, paketti on kasassa.

– Kun koitin mennä melontapäivänä mukaan ohjeistamaan melomisessa, minulle tiedusteltiin ystävällisen päättäväisesti soveltuvaa koulutusta. Pysyinkin sitten loppupäivän kiltisti sivummalla, Kähäri nauraa. Yhteistyön kannalta on tärkeää, että seurakunnan työntekijät ovat tuttuja. Hurme kertoo, että jokaiselle koululle on nimetty oma koulukummi. Kun työntekijä tulee tutuksi, opettajien on helppo pyytää apua arjen haasteisiin. Kähärin mukaan pitkä kumppanuus tarkoittaa myös sitä, että seurakunnassa ymmärretään koulun arkea ja vuodenkiertoa. Siten asioista voidaan sopia helposti ja joustavasti.

– Puhelinyhteydet ovat kunnossa puolin ja toisin, Kähäri toteaa. Ennen kaikkea lapsille on tärkeää, että koulussa on mukana tuttu aikuinen.
– Moni tulee muuallakin moikkailemaan ja kertoo, että ollaan törmätty koulussa, Hurme kertoo.

Hämeenlinna-Vanajan seurakunta on Hämeenlinnan koulujen kumppani. Kumppanuuden peruspilareita ovat luottamus, ammattitaito ja yhteinen halu toimia lasten ja nuorten parhaaksi.

1. YLEISSIVISTÄVÄ OPETUS
   • opetussuunnitelman mukaista opetusta
   • seurakunnan työntekijä on katsomuskasvatuksen asiantuntijan roolissa
   
   Seurakunta on osa Suomen historiaa
   
   Mitä haudat ja hautausmaa kertovat Suomen historiasta? Kysymykseen etsitään vastauksia Kirkonkulman koulun 3.–4.-luokkalaisten valinnaisen historian kurssilla. ”Seikkailuja menneisyydestä” -kurssin on kehittänyt opettaja Kristiina Kalliokoski. Kurssin aikana tutustutaan dinosauruksiin ja rakennetaan unisieppareita. Retki Vanajan kirkolle, jonka ympäristöön tiivistyy koko Suomen historia, on olennainen osa kurssia. Kalliokoski kertoo, että vierailun aikana pohditaan, mitä olivat kuppikivet, mitä tapahtui nälkävuosien aikana, miksi köyhät haudattiin joukkohautoihin ja rikkaat kirkon lattian alle, millaisesta ajasta kertoo suojeluskuntalaisten muistomerkki ja miksi hautausmaalla on sankarihautoja. –Eniten oppilaita kiinnostaa usein kirkon asehuone ja Suomen sotahistoria. Toki evästaukokin on odotettu osa vierailua, Kalliokoski nauraa. Vierailun aikana lapset saavat kysellä ja hahmottaa omaa paikkaansa osana paikallista historiaa. – Historiaan liittyvät asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee ja kokee, summaa Kalliokoski.
   
   
2. KRIISITYÖ
   • apua yllättävässä tilanteessa
   • koulun ehdoilla ja kuunnellen
   
   Surukori toimii kättä pidempänä kriisitilanteissa Nuorisotyönohjaaja Ninnu Hurme ei muista, että olisi itse turvautunut surukoriin. Surukorin ajatuksena kuitenkin on, että kun koululta tulee soitto, seurakunta on valmis. – Kriisitilanteet tapahtuvat usein odottamatta. Silloin on hyvä olla takataskussa jotakin kättä pidempää. Surukorista löytyy esimerkiksi valokuvakehys, valkoinen pöytäliina ja kynttilä. Esineiden avulla voidaan rakentaa muistopöytä. Korissa on myös materiaalia suruhartauteen. Opettajat voivat järjestää hartauden itse tai pyytää avuksi seurakunnan työntekijän. Hurme muistuttaa, että kun suru kohtaa koulua, tärkeintä on olla paikalla ja kuunnella sekä opettajia että oppilaita. – Surukorissa on mukana myös niin sanotut tunnenaamat. Naamojen avulla voidaan käsitellä surua pientenkin lasten kanssa, Hurme kertoo.
   
   
3. KASVUN JA HYVINVOINNIN TUKI
   • ennaltaehkäisevää oppilashuoltoa tai työhyvinvointia
   • yhteisölähtöistä, katsomusten kirjoa kunnioittaen
   
   Seiskaluokkalaiset mukaan koulun porukkaan
   – Seiskaluokkalaisten ryhmäytys on perinne, joka on tullut jäädäkseen, kertoo Nummen yläkoulun opettaja Anne Lahtinen. Seiskaluokkalaisten ryhmäytys järjestetään joka syksy koulun, seurakunnan ja kaupungin yhteistyönä. Ohjelmassa on esimerkiksi älytehtäviä ja ”suon” ylitystä lautojen avulla. Tavoitteena on kiinnittää uudet seiskaluokkalaiset koulun porukkaan. Lahtinen korostaa, että päivien järjestelyistä suuri vastuu kuuluu tukioppilaille eli ”tukareille”. Tukarit koulutetaan tehtäväänsä koulussa.
   
   Seiskapäivän ohjelman toteuttamiseen tukarit saavat valmennusta myös seurakunnan ja kaupungin nuorisotyönohjaajilta. – Tukarit saavat mahdollisuuden ottaa vastuuta ja he pääsevät tutustumaan omaan luokkaansa. Seiskaluokkien ryhmäytys on heillekin vuoden kohokohtia. Ryhmäytyspäivä on tärkeä myös opettajille. – Vastuu oppilaista on toki meillä opettajilla, mutta kun seurakunta ja kaupunki järjestävät ohjelman tukareiden kanssa, opettajat saavat mahdollisuuden opetella nimiä, tutustua oppilaisiin ja tutkia ryhmädynamiikkaa, Lahtinen kertoo.
   
   
4. USKONNOLLISET TILAISUUDET
   • uskonnon harjoittamista positiivisen uskonnonvapauden hengessä
   • huoltajat päättävät osallistumisesta
   
   Päivänavaus toimii korona-aikana digitaalisesti
   – Päivänavauksen tarkoitus on herätellä ajatuksia. Päivänavaus on myös kiva tapa koota koulu yhteiseen hetkeen – yhteisiä hetkiä kun ei kiireisessä arjessa ole liikaa. Näin tiivistää perinteisen toimintamuodon idean seurakunnan nuorisotyönohjaaja Soila Pollari. Päivänavauksilla on suomalaisissa kouluissa pitkä perinne.
   
   Päivänavaukset herättävät mielikuvia virsilaulusta jumppasalissa ja opettajan johtamasta hartaasta rukouksesta. Pollari nauraa, että nykyisin päivänavaukset ovat vähän erilaisia. – Toteutustavat vaihtelevat salipäivänavauksista keskusradioon. Nyt korona-aikana olemme pitäneet päivänavauksia ulkona ja kuvanneet videopäivänavauksia. Videoilla seikkailevat esimerkiksi Kuningas Tollo ja omenamato. Päivänavauksia pidetään useassa hämeenlinnalaisessa koulussa. Päivänavaukset ovat uskonnollisia, mutta niissä käsitellään myös yleisempiä, esimerkiksi ystävyyteen tai luontoon liittyviä teemoja. Pollarin mukaan parhaita päivänavauksia ovat ne, jotka tehdään yhdessä oppilaiden kanssa.
   –Muutama vuosi sitten teimme Hämeenlinnan yhteiskoulun 6-luokkalaisten kanssa näytelmän pääsiäisen tapahtumista. Joskus taas oppilaat ovat valmistelleet päivänavaukseen laulun, joka on esitetty koko koululle.
   
   

Artikkeli Seurakunta on kuin hyvä kaveri julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

”Nuket tuovat rohkeutta tekstin ilmaisemiseen”, kertoo seurakunnan nuorisokuoroja Auroraa ja Vox Vanajaeta johtava kanttori Ismo Savimäki.
”Luther! -projekti on erittäin kasvattava kokemus nuorille ja antaa ulottuvuutta heidän lauluunsa myös jatkossa. Teksti ilmaistaan sekä isosti tunnetasolla että äärimmäisen selkeästi artikuloiden.”

Luther! on moninainen ja monitasoinen teos, joka tuo yhteen erilaisia elementtejä. Työskentelyä on virittänyt löytämisen ja yllättymisen ilo.

Myös nukkien veistäminen on ollut monelle mieluisaa. Moni nuori on todennut sen olevan rentouttavaa ja rauhoittavaa. Kukin Aurorassa laulava nuori on tehnyt oman nuken. Jokainen on saanut suunnitella nukkensa itse, mutta lähtökohtana on ollut, että tyttöjen nukeista tulee nunnia ja poikien nukeista munkkeja. Työtä ovat ohjanneet nukketeatteritaiteilija Hannu Räisä sekä teoksen ohjaaja Taina Maria Savimäki.

Antti Polameren säveltämässä teoksessa Aurorasta ja Vox Vanajaesta muodostuva noin 70-henkinen kuoro laulaa lähes koko tarinan. Puherooleissa ovat Antti Kemppainen Lutherina ja Miikka Anttila Hieronymuksena. Hieronymus on hienostunut nuori herra, joka haastaa tulisieluisen Lutherin. Savimäet eivät kerro enempää arvoituksellisesta hahmosta.

Esityksessä seikkailee myös keskiaikaisen commedia dell´arte -perinnettä henkivä pieni seurue naamionäyttelijöitä. Seurue kommentoi liikkeillään ja eleillään kuoron laulamaa tarinaa yleisölle.

”He toimivat tunteiden tulkkeina ja välittävät kokemuksia käyttäen koko kirkkotilaa, kun taas kuoro nukkeineen esiintyy kirkon etuosassa”, Taina Maria kertoo.

Lisää ulottuvuutta teos saa kirkon kupoliin heijastettavista maalauksista. Tuire Toivolan teokset ovat sekä esittäviä kuvia että tunnelmaa rakentavia abstrakteja värimaisemia. Projisoinnin toteuttaa Veikko Pulli.

Savimäet kertovat käsikirjoittaja Eila Kostamon perehtyneen todella syvällisesti Lutherin elämän vaiheisiin. Kostamo tarkistutti tekstin Lutherin käsityksiä tutkineella emerituspiispa Eero Huovisella. Teos ei ole siis vain Lutherin tarinan innoittama vaan todella kertoo hänen tarinaansa – toki teatterin ja taiteen keinoin.

Teoksen työnimenä oli Tohtori Lutherin kamppailut.

”Se mitä vastaan tai minkä puolesta taistellaan, vaihtelee. Teoksessa Luther kamppailee aikansa kirkon, yhteiskunnan, Jumalan, paholaisen ja ennen kaikkea itsensä kanssa”, Ismo kertoo.

Ensimmäinen ja suurin kamppailu on sen rehellisessä pohtimisessa, mikä on hyvää ja arvokasta.

”Voima on tärkeää, mutta se ei riitä. Pitää myös olla hereillä ja herkkänä koko ajan, jottei voima eksy sivupoluille ja käänny tarkoitustaan vastaan. Näinhän Lutherin opeista innostuneillekin kävi. Vaatii paljon, että menee vain sitä kohti, minne haluaakin kulkea”, Ismo pohtii.

”Olen todella paljon alkanut pohtia prosessin aikana, mikä on oikein ja mihin kannattaa uskoa – mikä tämä ääni sisälläni on ja mistä se tulee”, kertoo Taina Maria.

Vaatii paljon, että menee vain sitä kohti, minne haluaakin kulkea.

Lutherin elämään ja taisteluihin eläytyminen ja rooleihin heittäytyminen kokeellisessa projektissa on ollut koko työryhmälle innostava kokemus.

”Koko porukka on ollut jatkuvassa muutoksessa. Kokonaisuus muokkautuu käsikirjoituksen varassa – mikä puolestaan muokkaa meidän ajatuksiamme. Teos rakentuu pala palalta yhtenäiseksi. Ja vasta kun se on valmis, tai jopa vasta kun se on esitetty ja ohi – vasta silloin voidaan tietää, mitä se meille merkitsi”, pohtii Taina Maria Savimäki.

”Parasta olisi, jos teoksemme herättelisi tekijöitä ja yleisöä miettimään, mikä on tavoittelemisen ja kiinnipitämisen arvoista ja loisi rohkeutta mennä niitä kohti myös käytännössä”, Ismo Savimäki summaa.
Luther! Hämeenlinnan kirkossa 7. ja 8.10. klo 19

Käsikirjoitus Eila Kostamo ∙ sävellys Antti Polameri ∙ kuorot: Aurora ja Vox Vanajae, johtaa Ismo Savimäki ∙ muusikot: Antti Polameri rummut, Timo Seppälä kitarat, Jedrik Laine koskettimet ∙ ohjaus Taina Maria Savimäki ∙ Luther: Antti Kemppainen ∙ Hieronymus: Miikka J. Anttila ∙ visuaalinen työryhmä: Tuire Toivola, Hannu Räisä, Veikko Pulli, Taina Maria Savimäki

Esityksen kesto 1 t 15 min. Liput 20/10 €, Ticketmaster.fi ja tuntia ennen ovelta.

Artikkeli Tohtori Lutherin kamppailut julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.