– Ihmisillä on mielikuva, että pienet häät pidetään maistraatissa ja kirkkohäät on iso tilaisuus, jossa on sata vierasta. Todellisuudessa kirkkohäätkin voi pitää hyvin pienimuotoisesti ja joustavasti, Kuusankosken kirkkoherra Kimmo Ylikangas kertoo.

Kirkollisia häitä ei tarvitse pitää kirkossa, vaan hääpari voi pyytää papin haluamaansa paikkaan.

– Useamman kerran on ollut yllätyshäitä, joissa vieraat eivät ole tienneet tulleensa häihin. Kotona ja mökillä on vihitty myös usein, ja laiturillakin on ollut pari vihkimistä. Silloin tosin jännitti, että jos sormukset tippuvat järveen, mutta onneksi ei käynyt niin, Ylikangas muistelee.

Yhdet häät järjestettiin keskellä yötä luonnon helmassa, kynttilöiden valossa. Tunnelmallisissa olosuhteissa pappi ei nähnyt lukea tekstejä, mutta hääpari saatiin silti saateltua avioliiton satamaan.

– Käytännössä otamme siis hyvinkin joustavasti hääparin tarpeet ja toiveet huomioon, Ylikangas summaa.

KOUVOLAN SEURAKUNNISSA tarjotaan mahdollisuuksia mennä vihille pienellä vaivalla ja nopeasti. Joka perjantai on tarjolla vikkeliä vihkimisiä, joihin voi varata ajan ottamalla yhteyttä seurakuntayhtymän toimitusvarauksiin. Avioliiton esteiden tutkimiseen menee viikon verran, joten käytännössä esimerkiksi torstaina tehdyllä varauksella saa vikkelän vihkimisen seuraavan viikon perjantaille.

Vihkivuoro kiertää Anjalankosken, Elimäen, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan seurakunnissa. Vikkelään vihkimiseen ei lähtökohtaisesti sisälly papin tapaamista etukäteen, sillä vihkitilaisuus pidetään yksinkertaisena ja lyhyenä, vain 5-10 minuutin mittaisena.

Vuosittain järjestettävä Hääpäivä-tapahtuma on tänä vuonna Kuusankosken kirkossa 2. kesäkuuta. Päivän aikana vihitään hääpareja puolen tunnin välein, ja ensimmäiset vihkivaraukset on jo tehty.

Ylikangas muistuttaa, että vikkelien vihkimisten ja Hääpäivä-tapahtuman lisäksi voi suunnitella mutkattomat ja pienet häät itselleen parhaiten sopivaan ajankohtaan ja paikkaan.  

– Vihille voi mennä vaikka papin toimistossa tai kappelissa. Seurakunta haluaa olla mukana elämän suurissa käännekohdissa ja rukoilemassa yhdessä Jumalan siunausta matkalle. Onhan siinä myös erilainen kaiku, kun luvataan rakastaa Jumalan kasvojen edessä.

INFO

VIKKELÄ VIHKIMINEN
perjantaisin klo 16
Kiertävä vihkivuoro Kouvolan seurakunnissa

HÄÄPÄIVÄ-TAPAHTUMA
Ti 2.6.2026
Kuusankosken kirkossa

Mukaan todistus toimitetusta avioliiton esteiden tutkinnasta, henkilötodistukset, sormukset ja kaksi omaa todistajaa. Tarvittaessa todistajat voi saada seurakunnalta. Vihittävillä pareilla on oltava rippikoulu käytynä, ja molempien on kuuluttava ev. lut. seurakuntaan. Vihkiminen on maksutonta.

Vihkiajan varaus vikkeliin vihkimisiin ja Hääpäivä-tapahtumaan ma-pe klo 9-11 Kouvolan seurakuntayhtymän toimitusvarauksista 040 522 0672.

Avioliiton esteiden tutkinta helposti verkossa: esteidentutkinta.fi.

Artikkeli Tahdon – sinut ja helpot häät! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Molemmille oli selvää, että avioliitolle piti saada kirkollinen siunaus. Sen aika koitti 18.8.2018. Juhlapaikka oli jo katsottuna. Kymijoen Kultaankoskille parin johdatti Piian geokätköilyharrastus.
– Ajattelimme suunnata sinne kirkkosiunauksesta. Yllätyimme, kun perhepappimme, Anjalankosken Helena Lorentz totesi voivansa siunata meidät vaikka laiturilla.

JUMALAN EDESSÄ

Niin tapahtui kauniin tuulisena loppukesän päivänä, sadan kutsuvieraan todistaessa. Pappi puhui koskettavasti, taustallaan kosken kuohut ja edessään pari, joka ei vaihtanut sormuksia. Hehän olivat jo naimisissa.
– Oli se silti iso tilanne, kun muistutetaan Jumalan edessä tahdosta rakastaa, Piia huoahtaa.

– Juhlista jäivät mieleeni kauneus, luonto ja ilo yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa, Lassi toteaa.

Yhdeksänkuinen Sofie juhli vanhempiensa mukana. Piian morsiuspuku oli sama vuoden vanha, mutta paljon oli uutta, kai jotain sinistä ja lainattuakin.

Piian yllätyksen konemusiikkifani-Lassille toteutti kanttori Risto Eskola taikomalla klassikoista uusversioita. Häätanssia ei nähty, mutta häälauluna kuultiin parille tärkeä, Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. ”Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata …” tulkitsi trubaduuri Pete Tolonen. Taikuri Aatu Itkonen piti tunnelman katossa.

Lassi luonnehtii häitä kunnon maalaisiksi. Laiturikin oli oiva vihkipaikka luontoa rakastaville.

KATSEET KOHTASIVAT

Vuodesta 2016 yhtä pitäneen parin mielestä häät eivät elämää juuri muuttaneet. Tuntui kuitenkin tärkeältä saada yhteiselämälle siunaus ja juhlia sitä. Ikään kuin täydentää kokonaisuus.

Siunausta – ja rakkautta – tarvitaan arjessa, joka ei ole pelkkää juhlaa, vaan usein yhtä ruuhkaa. Marraskuussa 2017 syntynyt Sofie sai Aron-veikan kesäkuussa 2019.

Piian ja Lassin yhteinen tarina alkoi syksyllä 2015, kun noin vuotta aiemmin Joensuusta Kouvolaan muuttanut Piia Ripatti alkoi etsiä sopivaa tallia. Jo lapsena ratsastuksen aloittanut kaipasi hyvää harrastustaan. Samalla tallilla vuorovapaastaan nautti moottoripyörät hevosiin vaihtanut Lassi Vilander.

Stora Enson tehtaalla yli 40-vuotisen työuran tehnyt mies tahtoi elämäänsä uusia asioita. Eipä tiennyt, mitä kaikkea oli tulossa.

Katseet kohtasivat useaan kertaan. Piia totesi Lassin rauhallisen ja kiltin oloiseksi, hauskaksikin. Lassi oivalsi oitis, että tuo nainen saisi hommat hoitumaan.
– Ihmisestähän huokuu heti tietty olemus, Piia täsmentää.

Lassi tapasi käydä ratsastustunnin päätteeksi kahvilla. Pian Piia kutsui itsensä mukaan. Toisesta alkoi paljastua mielenkiintoisia asioita.

VAALITAAN AIKAA

– Piialla oli bassokitara! Ei oo totta, ajattelin, Lassi muistelee.
– Jota en edelleenkään osaa soittaa, Piia muistuttaa.

Lassi soittaa kitaraa, nyt taas pitkän tauon jälkeen Mystinen Piste -bändissä. Lisäplussaa tuli Imatralla syntyneen Piian eteläkarjalaisuudesta, ja Lassin komeasta talosta Myllykosken Yläpäässä. Siellä perhe nyt asuu.

Samat asiat toisessa viehättävät yhä. Suhteen alussa nautittiin yhteisistä matkoista, joista yhdellä, elokuussa 2016 Lassi kysäisi Piialta, josko jo kihloihin. Holmenkollenin kosintaa Piia ei vielä kelpuuttanut, kun ei ollut sormustakaan mukana. Saana-tunturilla hän jo vastasi myöntävästi. Sormukset käytiin ostamassa yhdessä Norjan puolelta.

Koronavuosiin ei matkoja ole mahtunut, mutta nyt taas niistä voi jo haaveilla.

Hektisen arjen keskelläkin pyritään vaalimaan sekä yhteistä että kummankin omaa aikaa. Joustoa elämään tuo Lassin, 66 eläkkeellä olo. Piia, 38 saa rauhassa suhata päivittäin töihin Kouvolaan.

Artikkeli Tie on kevyt kaksin kulkea julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kaasolla on hääjuhlassa aika näkyvä ja vastuullinenkin rooli, joten tehtävä vaatii vähän heittäytymistä ja epämukavuusalueelle menemistä.

Sisaren hääjuhla pidetään elokuussa lapsuuden kotitilan navetan vintillä, ja juhla maaseudulla tulee olemaan perinteikäs kokonaisuus. Kotipaikan tunnelma tuo juhlaan rentoutta ja rauhaa koko hääväelle.

Häitä on valmisteltu nyt puolitoista vuotta. Kaason tehtävä valmisteluissa on tähän mennessä ollut isojen linjojen suunnittelua, mutta kesän lähestyessä käytännön järjestelyt ja tekeminen pääsevät vauhtiin.

Tärkeintä ja mieluisinta tehtävässä on olla morsiamen henkisenä tukena

– Häätiimissä on minun lisäkseni bestman, joka vastaa enemmän ohjelmasta ja viihdepuolesta. Minulla on taas juhlan järjestelyihin kotikenttäetua, koska miljöö on tuttu.

Monipuolistuva häiden vietto tuo vaihtelua myös hääjuhlassa avustavien läheisten rooleihin. Perinteisesti kaasoa ajatellaan morsiamen pukijana ja seuralaisena hääjuhlan aikana, ja kunniatehtävään valikoituu usein läheinen ystävä tai sukulainen. Yleensä kaaso on nainen, mutta hän voi olla myös mies.

Nykypäivänä kaasoja voi olla yksi tai useampia morsiamen ystäväpiiristä ja myös häiden koosta riippuen. Aiemmin Ponsa ajatteli, että kaasot valmistelevat lähinnä hääohjelmaa ja koristeluita. Kaasouteen liittyy kuitenkin paljon tehtäviä, jotka eivät näy häävieraille.

– Kaaso toki hoitaa monia juoksevia asioita morsiamen apuna, mutta tärkeintä ja mieluisinta tehtävässä on olla morsiamen henkisenä tukena jakamassa niitä tunteita, joita hääpäivä ja koko naimisiinmeno voi herättää.

Liika päsmäröinti ei kuulu kaason tehtäviin. Ponsasta on ihanaa järjestää juhlia, mutta hänestä on tärkeä pitää fokus hääparin toiveissa ja noudattaa niitä. Kulttuurituottajan ammatti antaa hänelle hyvät lähtökohdat kaiken tarvittavan huomioimiseen.

On kunniatehtävä olla tällä tavalla mukana läheisten tärkeässä juhlassa.

Kaaso on usein päävastuussa myös morsiamen polttareiden järjestelyistä. Morsiamena Ponsa ajatteli ensin, ettei välttämättä tarvitsisi tai haluaisi polttareita. Sittemmin ajatus on muuttunut.

– Ajattelen nyt, että polttarit on aika tärkeät. Tuntuu hyvältä ja ilahduttaa, kun ystävät kokoontuvat yhteen ja yllättävät. Jos polttarit ovat lähellä hääjuhlaa, ne voivat tarjota myös hetken irtioton hääjärjestelyistä.

Häätiimin tärkeä tehtävä on hoitaa hommat niin, ettei hääpari joudu miettimään järjestelyitä, vaan he saavat keskittyä tärkeään päivään. Ponsa ajattelee, että kaasoksi lupautuvien on hyvä varata tehtävälle tarpeeksi aikaa omasta kalenterista. Kaasoksi on hyvä pyytää sellainen ihminen, johon on täysi luottamus.

– On kunniatehtävä olla tällä tavalla mukana läheisten tärkeässä juhlassa.

Artikkeli Tärkeän päivän tuki ja turva julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Näin romanttiseen sävyyn voisi kuvailla laukaalaisten Oona ja Ismo Jousmäen toissakesäistä vihkimistä heidän kotipihassaan.

– Minä tosissaan jännitin, että kaatuuko vene, kun me kiivetään siihen. Ei jännityksestä pääse tutussakaan ympäristössä kokonaan eroon, se vain saattaa suuntautua vähän eri asioihin, Oona Jousmäki nauraa.

Vihkiminen suoritettiin Jousmäkien rantasaunan terassilla Laukaan Vihtasillassa, ja seremonian jälkeen pari todella poistui paikalta soutuveneellä – vastarannan laituriin ja siellä odottaneeseen autoon. Hääjuhla pidettiin oman talon pihaan pystytetyssä juhlateltassa. Vieraiksi oli kutsuttu molempien lähisukulaiset.

Meidän häissä vieraat rymysivät hiekkalaatikolla ja keinussa.

– Siinä porukassa on kaikkiaan kymmenkunta pientä lasta, joten tämä oli siltäkin kannalta ihanneratkaisu. Ei tarvinnut miettiä, miten lapset jaksavat istua kirkossa. Meidän häissä vieraat rymysivät hiekkalaatikolla ja keinussa, Ismo Jousmäki muistelee.

Kirkkohäihin liittyy tiukasti pinttyneitä käsityksiä. Vaikka kirkko on monelle edelleen se ainoa oikea miljöö avioliiton solmimiselle, on paljon myös niitä, jotka ehkä kaipaavat jotakin pienimuotoisempaa ja henkilökohtaisempaa ja olettavat, ettei kirkollinen vihkiminen silloin tule kyseeseen.

Jousmäet vihkinyt seurakuntapastori Ville von Gross Jyväskylän seurakunnasta on huomannut ilmiön.

Tietenkin pappejakin on erilaisia, mutta kyllä minä ainakin olen valmis uusiin ideoihin.

– Kyllä sellainen ajatus tuntuu olevan, että vihkimistä varten pappi ei lähtisi kirkon ulkopuolelle. Tietenkin pappejakin on erilaisia, mutta kyllä minä ainakin olen valmis kaikenlaisiin uusiin ideoihin, hän sanoo.

Ylivoimainen enemmistö hänen suorittamistaan vihkimisistä on tapahtunut kirkkoympäristössä.

– Yllättävän paljon on tosin ollut vihkimisiä maatiloilla. Varmaan ne, jotka ovat käyneet vain perinteisissä kirkkohäissä, eivät tule edes ajatelleeksi, että asian voi tehdä toisinkin.

– Onhan se papille omanlaisensa haaste, jos heinäkuussa on vaikka Taulumäen kirkossa kolme vihkimistä peräkkäin. Tällaisessa omaleimaisessa miljöössä on helpompi päästä kiinni niihin ihmisiin, keitä he ovat ja miksi he haluavat tulla vihityksi juuri siinä tietyssä ympäristössä.

Mielikuvituksen käyttäminen häiden järjestelyissä ja vihkipaikan miettimisessä saattaa nousta entistä suurempaan rooliin, jos aikoo vihille tulevana kesänä. Kokoontumisrajoituksista ja koronatilanteesta ylipäätään kun ei kesän osalta vielä tiedetä kaikkea.

Jousmäille oli selvää, että he halusivat kirkollisen vihkimisen, mutta myös, että tapahtumasta tulisi pienimuotoinen. Ajatus omassa rannassa vihkimisestä syntyi hiljakseen sen jälkeen, kun Oona parisen vuotta sitten muutti Ismon aiemmin hankkimaan taloon.

Häitä suunnitellessa todettiin, että miksi lähteä rakkaasta pihasta kirkkoon, kun kirkon voi tuoda pihaan.

Ville von Grossin havaintojen mukaan halu järjestää pienimuotoiset häät on jostakin syystä tekijä, joka saa monet luopumaan kirkollisesta vihkimisestä. Ajatellaan, että kirkollinen vihkiminen on järjestettävä fyysisesti kirkossa, kirkon on oltava täynnä vieraita, ja että lopputuloksena on ”kymppitonnin lasku”. Vihkimisestä tekee kuitenkin kirkollisen papin antama siunaus, eikä pappi laskuta kymppitonnia – ei itse asiassa senttiäkään.

Yhtä arvokas se tilaisuus on vähälläkin väellä, kun paikalla ovat ne vihkiparille tärkeät ihmiset.

Myös kirkossa häät voi järjestää vaikka viidelle ihmiselle.

– Toivottavasti nämä käsitykset olisivat pikkuhiljaa murtumassa. Tämä on sikälikin hassua, kun kuitenkin esimerkiksi kastetilaisuuksia järjestetään paljon kodeissa ja mummoloissa, eikä kukaan silloin ihmettele, että miten se pappi tänne tuli. Ja vaikka vihittäisiin kirkossa, niin eihän senkään tarvitse olla täynnä kuin kuninkaallisissa häissä. Yhtä arvokas se tilaisuus on vähälläkin väellä, kun paikalla ovat ne vihkiparille tärkeät ihmiset, von Gross muistuttaa.

Häihin liittyy monenlaisia odotuksia, eikä niihin liittyvästä kipuilusta pääse välttämättä täysin eroon, vaikka tilaisuuden suunnittelisi miten omaehtoisesti. Oona Jousmäki myöntää pyöritelleensä pitkään sitä, voiko häihin todella kutsua vain 20–30 ihmistä. Että onko se outoa, että puuttuuko tilaisuudesta juhlavuus.

– Kun siitä päästi irti ja antoi itselleen luvan suunnitella ihan puhtaasti meidän näköistä tapahtumaa, tuli tosi vapautunut olo. Oli todella kivaa suunnitella yhdessä, hän sanoo.

– Kyllä tällaisessa asiassa kannattaa kuunnella sitä omaa ääntä. Mulle jäi niin hyvä mieli siitä päivästä. Pystyi olemaan tosi rennosti.

Se oli lämmin ja välitön tilaisuus, jossa oli kivalla tavalla vanhan ajan tuntua.

Myös häävierailta saatu palaute oli ihastunutta. Vaikka esimerkiksi ulkona syömistä etukäteen vähän ihmeteltiin, jäljestäpäin tilaisuutta kiiteltiin kauniiksi, ikimuistoiseksi ja hääparin näköiseksi. Samaa mieltä on vihkimisen toimittanut pastori.

– Se oli lämmin ja välitön tilaisuus, jossa oli kivalla tavalla vanhan ajan tuntua. Vaikka oltiin ulkona, oli helppo puhua. Yleensä ihmiset kyllä ihmeellisesti kuulevat, jos on sellainen puhe, minkä he todella haluavat kuulla, Ville von Gross muistelee.

Erilaiset olosuhteet saattavat tuoda myös papin rooliin uudenlaisia muuttujia.

– Yhden kerran pellonreunassa oli niin paljon paarmoja, että ne lensivät puhuessa suuhun, ja Kuusaankosken laiturilla pelkäsin, että nyt jos pudotan sormukset, ne ovat tuolla johlossa ikuisesti.

– Toivottavasti tällaisia tulisi lisää! von Gross tuumii.

Artikkeli Kirkkohäät omassa rannassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Teemun mieleen jäivät tilaisuuden ainutlaatuisuus ja kaiken helppous.
– Hääpäivä täytti odotuksemme, myös yllätyksenä. Kouvolan Sanomat teki meistä etusivun jutun, joka vei monen sukulaisen ja ystävän aamukahvit väärään kurkkuun.

Kun vihkitilan takia osallistujamäärä piti rajoittaa 13:een, juhlittiin häitä vielä elokuussa mökillä isommalla joukolla.

16 VUOTTA SITTEN Valkealassa rippileirillä tutustuneet, 2011 kihlautuneet ja pitkään yhdessä asuneet Heidi ja Teemu kuulivat kyllikseen hääuteluja. Vuosien järjestelyrumba, rahansatsaus ja täydellisten juhlien paine eivät houkuttaneet, mutta maistraattikaan ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Kumpikin kaipasi kirkollista siunausta yhteiselle elämänmatkalle.

Heidin keväällä 2014 bongaama Amorin päivä- ilmoitus alkoi pian Teemustakin tuntua omalta jutulta.

Järjestelyistä vastaava Orilammen Maja varaisi vihkipaikaksi Mäntysaaren kappelin Vuohijärvellä. Valkealan seurakunta toimittaisi paikalle papin ja kanttorin.

Hääparin kontolle jäisi ilmoittautuminen sekä avioliiton esteettömyystodistuksen, hääpukujen ja -kimpun hankkiminen.

TUNTEIKKAAN PÄIVÄN koskettavimpana hetkenä molemmat muistavat kohtaamisen kuvauspaikaksi sovitulla Jokelan myllyllä. Pari oli viettänyt edeltäneen yön omilla tahoillaan. – Näin silloin Heidin ensi kerran morsiuspuvussaan, Teemu paljastaa.

Amorin päivään osallistui kaksi paria, jotka Mäntysaaressa vihki Valkealan kirkkoherra Marko Marttila.

Hetken herkkyys ja jännitys veivät muistikuvat papin puheesta, mutta haitarilla soitettu häämarssi jäi elävänä mieleen. Kuten myös hääristeily Vuohijärvellä, rakkauslukon ripustus Lapinsalmen siltaan ja sen avaimen heitto virtaan.

Hääjuhlaa vietettiin Orilammen Majalla yhdessä, kumpikin pari omissa pöydissä seurueineen.

AVIOLIITTO MERKITSEE ennen kaikkea sitoutumista. Se luo vankan perustan perheelle. Tästä Heidi ja Teemu ovat samaa mieltä.
– Hääpäivässä tärkeintä oli päästä naimisiin ja saada jatkaa aviopuolisoina tätä yhteistä matkaa.

Median luomat paineet vievät usein pohjan ja hohdon itse asialta, Teemu pohtii.

Nykyhäät voivat merkitä myös velanottoa, välirikkoja ja morsiamia hermoromahduksen partaalla. – Mieluummin satsaisin maailmanympärysmatkaan kuin tuhansien eurojen häälainaan, Heidi hymähtää.

Häiden jälkeenkin on elämää. Tommoloiden elämän hääpäivää perusteellisemmin muutti Lennin syntymä neljä vuotta sitten.

Hääpäivä 19.9.2019

Hääpäivänä voi solmia kirkollisen avioliiton yksinkertaisesti, mutta kauniisti. Vihkimisiä järjestetään Kouvolassa puolen tunnin välein klo 17-21 Käpylän, Myllykosken, Valkealan ja Elimäen kirkoissa sekä Kuusankosken seurakuntakeskuksen toimituskappelissa.

Halutessaan vihkipari voi kutsua vihkitilaisuutta seuraamaan sukulaisia ja ystäviä.

Vihkiparilla on mahdollisuus astella alttarille häämarssin tahdissa. Kanttorit ovat valinneet valmiiksi muutamia häämarsseja, joista vihkipari voi valita omansa.

Ilmoittautumiset hääpäivään 12.9.2019 mennessä numeroon 040 522 0672. Lisätietoja: www.kouvolanseurakunnat.fi/haapaiva

Artikkeli Olipa hyvät häät! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.