Idea hieman erilaisesta jumalanpalveluksesta oli muhinut jo jonkun aikaa nuorisotyönohjaaja Henrik Ketolan mielessä. Messu, joka tuntuisi sekä kotoisalta että rennolta, ja johon kuka tahansa voisi helposti tulla mukaan.

Kun Ketolan työtehtävät vaihtuivat reilu vuosi sitten ja hän aloitti nuorten aikuisten työn koordinaattorina, oli aika jatkojalostaa idea todeksi. Ketola halusi ottaa työskentelyyn mukaan mahdollisimman paljon vapaaehtoisia, nuoria aikuisia.

Yksi vapaaehtoisista oli Ilona Vehmas, joka opiskelee kolmatta vuotta luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa.

– Meitä oli kymmenkunta ideoimassa ja lopulta kuusi siinä oikein tiiviissä ryhmässä, jolla toteutimme ensimmäisen messun. Hioimme siihen ”kevytnäytelmällisen saarnaspektaakkelin”, Ilona Vehmas muistelee.

Työskentelyn tuloksena syntyi kerran kuukaudessa järjestettävien iltamessujen sarja. Jumalanpalveluskokonaisuuksia on tähän asti luotu musiikin kautta. Blues, hevi ja gospel -teemat olivat esillä syksyllä. Keväällä on luvassa rap-, pop-, irkku- sekä jazzmessu.

– Jatkossa tyylejä voisi myös yhdistellä. Hienoa olisi urkuhevimessu, Ketola ehdottaa.
– Voisihan se olla, että hieman erilainen jumalanpalvelus goes classic, Vehmas täydentää.
– Mikään ei estä, että joskus ei olisi musiikkia lainkaan. Voisi olla joku muukin teema, vaikkapa hiljainen messu, Ketola esittelee mahdollisuuksia.

Sekä Ketola että Vehmas kavahtavat ajatusta, että syntyisi vastakkainasettelua näiden ja muiden messujen välille. Kyse on kuitenkin samoista elementeistä, jotka ovat olemassa kaikissa jumalanpalveluksissa. Messuja toimittamassa on ollut myös alueseurakuntien pappeja ja nuorisotyöntekijöitä.

Kaupunginkirkon valinta tapahtumapaikaksi oli selviö, koska sinne on helppo tulla eri puolilta kaupunkia.

– Halusimme, että tämä palvelisi koko seurakuntaa ja myös niitä, jotka eivät ole mukana seurakunnan toiminnassa tai eivät kuulu edes kirkkoon, Ketola havainnollistaa.

Ketola on huomannut, että parhaiten tieto messuista on levinnyt sosiaalisen median kautta. Jokaisesta tapahtumasta on tehty myös etukäteen esittelyvideo, jota on voinut jakaa Facebookissa. Kun kaikki on tehty itse, eivät satsauksetkaan ole vaatineet paljoa rahaa. Lopputuloksena jokaisessa messussa on ollut keskimäärin puolitoistasataa osallistujaa.

– Ikähaitari on ollut laaja, nuorimmat ovat olleet parin viikon ikäisiä. Valtaosa on iältään siinä kolmenkympin ja viidenkympin väliltä, Ketola kertoo.

Vehmas ja Ketola ovat nauttineet erityisesti messujen rennosta tunnelmasta. Se on tarttuvaa sorttia. Kirkkoon voi tulla myös kesken messun tai lähteä sieltä silloin kun haluaa. Myös spontaanit aplodit bändille ja aito mukana eläminen sekä fiilistely kuuluvat asiaan.

– Ilossa on pyhyys ihan samalla tavalla läsnä kuin vakavuudessakin. Ne ovat elämän eri puolia ja me tarvitsemme molempia, Vehmas pohtii.

Työntekijät ja vapaaehtoiset puhaltavat yhteiseen hiileen ja näkevät vaivaa valmisteluissa, jotta kaikilla olisi paikan päällä hyvä olla. Jokaiselle on löytynyt sopivia tehtäviä, niillekin jotka eivät välttämättä halua olla esillä. Messuista saatu palaute on ollut kauttaaltaan rohkaisevaa.

– Joku muisteli, että ensimmäisessä messussa jaettiin ihan sikana pullaa. Meillä oli tosi hauskaa keittiössä, kun leivoimme. Jaoimme pullaa ja mehua ulkona suoraan pakettiautosta, Vehmas naurahtaa.

Hieman erilainen jumalan­palvelus,
Kaupunginkirkko klo 17

goes rap, feat. Daikini su 11.2. 
goes pop, su 11.3. 
goes irkku, su 8.4.
goes jazz, su 6.5.

Artikkeli Rento fiilis luodaan yhdessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kouluun saavuin suoraan mökiltä. Kesäaika/talviaika-vaihdos havahdutti toimintaan. Laitoin polyrottinkikalusteet varastoon ja haravoin puiden lehdet. Pyydä ja päästä -kalastus, valaistu saunakiulu -villitys ja nurmikko mökillä valtaavat naapurustoa kuin hirvikärpäset.

Autoa ajaessa merisää radiossa ja turhat julkkisuutiset ärsyttivät kuin Cheekin keikka. Ohitin Salon iltatorin ja kiertoliittymän jälkeen navigaattori opasti moottoritielle. Nastarenkaat, sadan tonnin puurekat ja hämärässä erottuva tunnelin loppu -liikennemerkki. Ei mikään sunnuntaiajelu.

Tienvarsien valomainostaulut ja bensamittarin kännykkäsovellus saivat poikkeamaan Shellille. Aasialaisruokaintoilu ja huoltoasemaravintolan äänetön televisio pistivät silmään. Join Ekströmin vanhanajan mustaherukkamehun. Miestenhuoneessa oli vessapaperi, johon oli painettu kahdella kielellä lauseita rakkaudesta.

Matkaevääksi tarttui pakattu kolmioleipä sekä Take away -kahvi. Olisiko pitänyt sittenkin kohdata markettien ylisuuret elintarvikevalinnat tai valita pikaruokalan autokaista.

Nyt digikoulussa ihmettelen Windowsin vianmääritys -ilmoitusta. Langaton näppäimistö ei toimi. Käyn kuumana, kun vierustoveri kysyy lainaksi kannettavan tietokoneen jäähdytysalustaa.

Huh helpotus! Herään painajaisesta. Se on ärsyttävän pullollaan asioita (tekstissä kursivoituna), jotka linkittyvät viime vuosien turhake-ehdotuksiin. Suomen Luonto -lehden toimitus valitsee Vuoden turhakkeen joulukuun puolessa välissä.

Artikkeli Digikouluun ilman nettiyhteyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Klikkiotsikot ovat niin yleisiä ja ilmeisiä, että ne ovat kääntyneet jo itseään vastaan. Ei huvita klikata. Facebookissa on toiminut reilun parin vuoden ajan Klikinsäästäjä-yhteisö, joka nostaa esiin yleisöä kalastelevia otsikoita ja kertoo tiiviisti, mistä uutisessa on kyse.

”Festari ei pärjää vain pelkillä makkaraperunoilla – Nyt myydään eniten tätä!”, otsikoi Tamperelainen-lehti pari vuotta sitten. Jutussa kerrotaan Tammerfestin street food -tarjonnasta. Artikkelin lopusta löytyy shokeeraava tieto: makkaraperunat edelleen on eniten myyty yksittäinen annos.

Iltasanomat tiesi kertoa lokakuussa, että leivinuunin ”lisälaite” yllätti pariskunnan – tunnelmallinen lauantai-ilta meni pilalle. Tuo lisälaite osoittautui uunin pelliksi, joka oli kiinni.

”Kävikö seurakunnalla paha moka? Lasten leirillä härski nimi”, kertoi voice.fi. Miten sen nyt ottaa, jos syyslomaleirin nimeksi on valittu Ruskaa pakkasella.

Sorruin tarkoituksella vastaavaan kalasteluun jutun kuvatekstissä. Tässä tulee vastaus arvoitukseen, jota en edes esittänyt kuin vasta nyt. Se on jäänyt mieleeni kouluajoilta. Mies meni puutarhaan ja näki puun, jossa oli omenoita. Mies ravisti puuta. Sen jälkeen puussa ei ollut enää omenoita, mutta ei maassakaan. Miten se on mahdollista?

Selitys on yksinkertainen. Alun perin puussa oli kaksi omenaa. Toinen omena putosi ravistelun seurauksena maahan. Ei voida siis enää puhua monikkomuodossa, sillä sekä puussa että maassa oli vain yksi omena.

Artikkeli Klikkiotsikoihin hiiren korvalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jotta saadaan palaset vastaamaan paremmin todellisuutta, ehdotan käytettäviksi asiayhteyttä paremmin kuvaavia termejä.
Facebook voisi luoda kategorioita, joista käyttäjän pitäisi valita vain yksi, itselle parhaiten sopiva. Valinnan jälkeen henkilön profiilisivu olisi ulkoasultaan valmiiksi sen näköinen kuin luokitus antaa luvan odottaa.

Epäsosiaalinen. Laaja kategoria, joka sisältäisi kaikenlaisen aggressiivisen käyttäytymisen, häiriköinnin, toisten mollaamisen jne. Profiilisivun ulkoasun väri punainen.

Piilososiaalinen tai pakkososiaalinen. Stalkkaajat muodostaisivat pääkäyttäjäryhmän. Mukaan laskettaisiin myöskin ne työnsä puolesta pakotetut sosiaalisen median seuraajat, jotka muutoin eivät vinkuisi Facebookin perään. Pohjavärinä harmaa. Tässä kategoriassa ongelma on tietysti siinä, että ei ole paljoa seurattavaa, kun kukaan ei tee päivityksiä tai kommentoi.

Yltiösosiaalinen. Ryhmän suuren sydämen muodostaisivat tykkääjät, kehujat, spämmääjät ja toisten seinille omia päivityksiään tekevät. Ne, jotka muiden mielestä ovat aina joka paikassa kommentteineen. Väriä en ole vielä keksinyt. Olisiko vaaleanpunainen?

Negasosiaalinen. Ryhmän ytimessä keskenään epäsovussa temmeltäisivät niin loukkaantujat, ainaiset valittajat kuin pätijätkin. Sellaista pohjaväriä tuskin onkaan, joka kelpaisi heille kaikille. Olkoon siis ruskea.

Artikkeli Faceliftingin paikka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.