Kävin alakoulun kaikki luokat aina eri koulussa. Myös vaimollani on samanlainen historia. Jatkuva koulunvaihto vaikutti minuun positiivisesti. Opin sosiaalisuutta ja sain uusia kavereita.

Parturintyössä ihmiset ovat se tärkein juttu. Minulla on runsaasti vakioasiakkaita, ja ikähaitari ulottuu lähes vauvasta vaariin. Nuoria käy paljon, ja heidän kanssaan käydään tosi hyviä keskusteluja. On myös hienoa seurata heidän kasvamistaan aikuisiksi.

Juuri nyt olen erikoistunut partojen muotoiluun, ja sitä kautta asiakaskunta on laajentunut yliopistolla opiskeleviin ulkomaalaisiin. Vähän aikaa sitten liikkeen edessä seisoi opiskelija, joka laittoi kännykkäkuvaa kaverilleen kysyäkseen, oliko se varmasti tämä parturiliike.

Harrastan paljon musiikkia, samoin koko perheeni. Jossain vaiheessa ehdin ajatella bändimuusikon uraa. Musiikin lisäksi meitä perheenä kiinnostavat teatteri, taide ja kulttuuri sekä matkailu.

Erityisesti Espanja on lähellä sydäntä, siellä hurahdimme patikointiin. Meillä on aina saanut näyttää tunteet. Sivullisesta se on varmaan näyttänyt hurjalta, mutta se puhdistaa ilmaa. Kerran yksi italialainen vaihto-oppilaamme totesikin, että häntä on petetty. Hänen oli luvattu pääsevän suomalaiseen perheeseen, mutta hän joutuikin italialaiseen perheeseen.

Kun on ystäviä eri puolilla maailmaa, joutuu pohtimaan nykymaailman asioita myös heidän näkövinkkelistään. Tukholmalaisen ystäväperheen ja Espanjassa asuvan ystävän kanssa olemme puhuneet myös terrori-iskuista.

Minusta toisten sättiminen on mennyt aivan liian pitkälle. Ei se, että näyttää erilaiselta, saa johtaa siihen, että joutuu tarkkailun alaiseksi. Ulkomaalaiset ystävät ovat auttaneet minua ymmärtämään asioita paremmin.

Artikkeli Kuin Serranon perheessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.