Tervehdys jäi viimeiseksi. Isoveli ei enää palannut.

Se oli päivä, jolloin kaikki meni rikki. Ei ollut enää isoveljen antamaa mallia. Oli osattava itse.

Sen verran tapahtuneen verhoa on päästy raottamaan, että isoveljen käytössä olleisiin aknelääkkeisiin liittyi tuoteselosteessa mainittu harvinainen haittavaikutus, itsetuhoisuus ja mielialan heittely. Jälkeenpäin lääkevahinkoyhtiö myönsi, että lääke oli syynä veljen kuolemaan.

Kertaamme Kasimirin kanssa elämän raastavinta muistoa tornionmäkeläisen kerrostalon toiseksi ylimmän kerroksen kämpässä. Vuoden pimeimpään hetkeen on enää reilu viikko. Sitten valo alkaa voittaa. Ei hetkessä, mutta minuutti minuutilta. Niin kävi myös polttavalle kivulle ja ikävälle, jota Kasimir tunsi sisällään.

Tapahtuneiden asioiden purkaminen niin ammattiauttajille kuin läheisillekin helpotti. Katariina-siskon piirtämästä perhekuvasta seinältä löytyvät myös äiti ja Kasimir. Isoveli on sijoitettu pilven päälle. Vaikka vanhemmat erosivat jo ennen pojan syntymää, välit isään ovat edelleen läheiset.

Maakuntalehden juttu toi reilu vuosi sitten julkisuuden ohella paljon palautetta. Vielä hiljan eräs nainen pysäytti hänet toivottaen kaikkea hyvää.

Uuttakin on ehtinyt tapahtua. Päivälukio vaihtui iltalukioon. Kasimir pitää jouluista, mutta yhdessä todettiin, ettei joulu olisi kotona enää samanlainen. Tilalle on tullut matkustaminen. Kohteina ovat olleet Riika, Budapest, Praha ja viimeksi Vilna. – Ostin Vilnasta joululahjoja kavereille. Haluan antaa jotain merkityksellistä ja tärkeää, en roinaa. Pyrin muutenkin antamaan kierrätettyjä ja vastuullisia lahjoja eli sellaisia, joilla ketään ei ole riistetty tai kohdeltu huonosti.

Vastaukset kertovat Kasimirin vahvasta, maailmaa rakentavasta asenteesta. Instagramin kautta hän on jaellut ”tsemppaavia, iloisia ja ajankohtaisia asioita. Sellaisia, joista pitää olla huolissaan, sekä asioita mitkä meillä ovat hyvin”. – Kierrätyksestä innostuin jo päiväkodissa. Tuntui hyvältä tehdä oikeita asioita ja valintoja.

Puhjonrannan rippikoulun jälkeen Kasimir on ollut kaksi kertaa leirillä isosena ja toimii seurakunnassa aktiivisesti muulloinkin. – Armo on aika upea juttu. Teemme virheitä päivittäin, mutta meillä on lupa pyytää ja saada ne anteeksi.

Haastatteluhetkellä Kasimirin kaulalla roikkuu näyttävä, vaalea risti.
– Ostin sen Maata näkyvissä -festareilta. Pyrin ristillä tuomaan esiin sen, etten ole koskaan yksin. Jeesus kulkee vierelläni. Haluan uskoa, että taivas on totta, koska siellä saan kerran kohdata täältä lähteneet.

–Tähän elämään meidät on tarkoitettu iloitsemaan, Kasimir painottaa viitaten oman elämänsä tarkoituksen löytymiseen. – Rippikoulu ja isosena oleminen on opettanut minulle paljon uskosta, elämästä, asioista ja siitä, miten Jeesus on maksanut kovan hinnan syntiemme tähden. Ne ovat kasvattaneet myös ihmisenä. En menetä mitään siinä, että uskon.

– Rukoilen kun siihen on tarve. Rukous antaa toivoa paremmasta huomisesta ja siitä, etten ole täällä yksin. Jumala auttaa ja on tukena, vaikka kukaan muu ei olisi.

Artikkeli ”En ole koskaan yksin” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Camilla Latvalan mielestä elämän tarkoitus on olla läsnä, tehdä hyvää toisille ja kehittää itseään paremmaksi – unohtamatta nauttia ympärillä olevista hienoista asioista.

– Jos itselläni ei olisi elämässä mitään tarkoitusta, en usko, että nousisin aamulla sängystä.

Elämän tarkoituksen hahmotus on vaikuttanut myös alanvalintaan. Työssä voi olla läsnä ja auttaa. Latvala aloitti lähihoitajaopinnot vuoden alusta. Ammattiin valmentavassa valma-koulutuksessa hän sai askelmerkkejä itsetuntemusharjoitteiden ja opettajien myötä. Avun saaminen opetti vastuuta omasta toiminnasta: toista ihmistä voi auttaa etsimään elämän tarkoitusta.

– Jokaisen sanoilla ja teoilla on merkityksensä. Voin auttaa jotain ihmistä löytämään elämän tarkoituksen, mutta voin myös vaikuttaa niin, että toinen kokee, että hänen elämällään ei ole merkitystä.

Elämän tarkoituksen ajattelu ei saa olla pakkomielteistä.

– On lohdutonta ajatella, että on vain yksi tarkoitus. Esimerkiksi usko voi olla tärkeä, mutta pitää nähdä myös muut mahdollisuudet.
Camilla Latvala syntyi vanhoillislestadiolaiseen perheeseen, mutta otti etäisyyttä liikkeeseen. Nyt hän kuuluu jälleen herätysliikkeeseen. Usko toi lisää merkityksellisyyden tunnetta elämään.

– Se antoi valoa myös siihen, miten ympärillä olevia asioita voi muuttaa paremmiksi.

Käytännöllinen kysymys

Akatemiaprofessori Sara Heinämaan mukaan kysymys elämän tarkoituksesta on käytännöllinen: Mitä voin elämässäni tehdä ja millaiseksi henkilöksi voin tulla? Pohdinnalla on paljon teoreettisia ulottuvuuksia, jotka koskevat ihmiselämän luonnetta ja rakennetta.

– Elämään sisältyy tietynlaisia käännekohtia ja rajapaaluja: tiedostamme syntyneemme tiettyyn aikaan ja paikkaan ja tajuamme etenevämme kohti kuolemaa. Elämämme jäsentyy osaksi yhteisöjä, kuten perhe, työyhteisö, ystäväpiiri, kansa ja myös globaalit verkostot. Nämä rakenteet ovat teoreettisen jäsennyksen aiheita. Jokainen meistä joutuu omalla kohdallaan päättämään, millaisille tarkoituksille elämänsä omistaa.

– Elämämme ei ole asiantuntijaongelma. Kaikenlaiset saarnamiehet – tieteiden ja uskontojen – ovat jokaisen toisen ihmiselämän osalta amatöörejä.

Elämän tarkoitusta koskevaa kysymystä ei pidä sekoittaa kosmologisiin kysymyksiin kuin miksi universumissa on elämää, miten elämä syntyy tai miksi on jotain eikä mitään.

– Ne ovat maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, eivätkä ne väistämättä kosketa meitä kaikkia.

Elämän tarkoitus on eräänlainen päämäärä, joka suuntaa toimiamme, tekojamme ja pienempiäkin pyrkimyksiämme. Se ei kuitenkaan ole päätepiste, jonka vasta lopuksi saavutamme. Kyse on oikeasta toiminnan tavasta, joka kytkee meidän ympäröivään maailmaan. Aristoteleen mukaan elämän tarkoitusta voi nimittää eräänlaiseksi onnellisuudeksi. Hän tarkoitti tällä sielun moninaisten kykyjen hyveellisyyttä.

– Tarkoituksena on tulla hyväksi. On myös esitetty, että elämän tarkoitus on tulla parhaaksi mahdolliseksi ihmiseksi, mutta koska jokainen ihminen on taipumuksiltaan ainutkertainen, voimme saavuttaa tämän lukemattomin eri tavoin, monilla erilaisilla poluilla.

Usko antaa uuden merkityksen

Pastori Ville von Gross aloitti elämän tarkoituksen miettimisen ”oikein kunnolla” luettuaan ensimmäisen filosofian kirjan.

– Mutta en ymmärtänyt maailmaa sen paremmin. Kirja antoi enemmän kysymyksiä.

Historia ja tähtitiede eivät antaneet vastausta. Teologiaa opiskellessaan von Gross ymmärsi, että kysymys on enemmänkin kaipuusta kuin vastauksen loogisesta oikeellisuudesta.

– Kysymys on henkilökohtainen: mikä on elämäni tarkoitus? Mihin rakennan maailmankatsomukseni ja perusturvani?

Kristinuskon mukaan elämän tarkoitus on rakentaa sellainen luottamus Jumalaan, joka kestää yli kaikkien elämän vaiheiden. Usko antaa elämälle uuden ja erilaisen merkityksen, jos ihminen ottaa sen tosissaan.

– Maailma olisi erilainen paikka, jos ihmiset toteuttaisivat rakkauden kaksoiskäskyn. Meidän tulisi tehdä toisille, kuten tahtoisimme itsellemme tehtävän.

Kristitylle Taivaan kotiin pääseminen on elämän tarkoitus, mutta elämällä voi olla useita merkityksiä.

– Itselläni on kaksi vahvaa kutsumusta. Ensimmäinen on olla rakastava isä lapsilleni. Se kattaa koko perheeni ja puolisoni. Toinen kutsumus on pappeus, jonka pyrin hoitamaan niin hyvin kuin vain mahdollista. Kutsumukset antavat elämälle tarkoituksen.
Jokainen ihminen on ainutkertainen, ja se korostuu suhteessa toisiin ihmisiin.

– Elämä on oppimista ja kasvamista ehjäksi. Lopullisen vastauksen saa elämän matkan päätyttyä, kun koti-ikävä lakkaa. Itseäni puhuttelee virren 511 säkeistö: ”Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen”.

Elämän tarkoitus pyrkiä hyvään

Elämän tarkoitus on pyrkiä kaikkeen hyvään. Se lähtee siitä, miten kohtelee itseään, sanoo Jouni Takkinen. Ensin täytyy rakastaa itseään, jotta pystyy arvostamaan toisia.

Takkinen vietti lapsuutensa  maaseudulla ja sai hoivaa kolmelta sukupolvelta.

– Minun on helppo sanoa, että täytyy pyrkiä hyvään, sillä elämäni on ollut turvallinen. En tiedä, millaiseksi olisin kasvanut, jos taustalla olisi pahoinvointia.

Takkinen uskoo, että jokainen pohtii jossain vaiheessa elämänsä tarkoitusta, ei filosofoiden vaan arjen tasolla.

– Jokainen miettii, miten elämä on mennyt tai mikä on suhde läheisiin.
Elämän tarkoitus muuttuu ajan myötä. Kolmen lapsen isä ei ajattele kuin ”kaikkitietävä teini”, jolla kaikki on edessä.

– Vanhemmuus tuo vastuun ja ilon. Oma ainutkertaisuus lakkaa, kun tulet isäksi. Sen parempaa asiaa ei voi olla kuin että näkee lastensa kasvavan.

Elämän tarkoitus voi heijastua ammatinvalintaan. Takkisen ammatinvalintaan ovat vaikuttaneet enemmän talouslamat. Mies on vaihtanut työtä graafiselta alalta ravintolatyöntekijään ja nyt työnjohtajaksi putkifirmaan.

– Joskus kun kiistellään pikkuasioista, vaikka aikatauluista, muistutan, että rakennamme ihmisille koteja, se on työmme tarkoitus.

Työkohteet vaihtelevat uudisrakentamisesta remontteihin. Remonteissa kunnioittava asenne korostuu

– Silloin mennään ihmisten koteihin. Siinä ollaan olennaisten äärellä, ja siellä kohtaa koko ihmiskirjon.

– Mikään inhimillinen ei ole vierasta. Pystyn kohtaamaan erilaisia tilanteita ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Lähimmäisenrakkautta pystyy toteuttamaan paremmin, jos ei ole ennakkoluuloinen.

Artikkeli Elämän tarkoitus on hyväksi tuleminen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.