Eläinten määrän kasvun myötä ne näkyvät jatkuvasti enemmän myös katukuvassa. Tästä seuraa, että eläinten – nimenomaan koirien – reviiriä on kasvatettu aiemmasta. Nykyisin on koiraystävällisiä ravintoloita ja kahviloita, on toimistokoiria, ja on kauppoja ja kampaamoja, joissa omistajan koira kuuluu kalustoon. Niin mukavalta ja luonnolliselta kuin se koiranomistajasta tuntuukin, asialla on kääntöpuolensa.

Suomessa on eläinallergikkoja jokseenkin sama määrä kuin koiria, jopa hieman enemmän. Koirien reviirien kasvaminen tarkoittaa eläinallergisten ihmisten reviirin kutistumista. Eläinallergikko joutuu kiertämään kaukaa kahvilat ja kampaamot, joissa eläimen pääsy sisälle on ihmisen pääsyä tärkeämpää. Kuristava tunne kurkussa, äänenmenetykset, yskänpuuskat, ihottuma tai astman pahenema eivät ole niin miellyttäviä oireita, että niitä yksikään allergikko huvikseen itselleen ottaisi. Hän väistää.

Eläinten määrän kasvu on johtanut myös kummallisuuksiin – hyvässä ja pahassa. Valtaosassa suomalaiskodeista lemmikkien asiat ovat erinomaisesti. Esimerkiksi koira on monelle kuin perheenjäsen, rakas ja uskollinen ystävä. Se tuntee omistajansa, ja omistaja sen tarpeet ja toiveet. Sitten on lemmikkien omistajien ääripäät. On niitä, joille lemmikki tuntuu olevan minän jatke tai lelu. Lemmikki puetaan sävy sävyyn omistajan kanssa, burberryjä säästelemättä, ruuasta ja palveluista tinkimättä. Toisessa ääripäässä ovat ne lemmikit, jotka kärsivät omistajiensa pahoinvoinnin myötä.

Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä leipäjonoissa. Samaan aikaan on ihmisiä, jotka syöttävät koirilleen ruokaa, josta lahjoitetun ruokakassin varassa elävä väki voi vain haaveilla. Se on ajattelematonta ja väärin. Eläin on kuitenkin vain eläin. Olkoon miten rakas tahansa.

Artikkeli Eläimellistä menoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ikävä kyllä, eläinsuojeluongelmia riittää, eivätkä ne ole vähentyneet. Ihmisten lisääntyvä pahoinvointi näkyy siinä, että myös eläinten pahoinvointi on lisääntynyt, Tammisto kertoo.

Huonokuntoisia eläimiä saatetaan kaupitella eteenpäin, tai löytöeläinkoteihin tuodaan omia lemmikkejä ikään kuin löydettyinä, kun niitä ei jakseta hoitaa. On myös tapauksia, joissa kissa on jätetty muuton jälkeen tyhjään asuntoon virumaan ilman ruokaa, kun siitä on haluttu päästä helposti eroon.

– Ei kunnioiteta elämää, se on kaikkein kuvottavinta. Jos eläintä ei pystytä hoitamaan, joskus eettisin ja paras vaihtoehto on lopettaa se. Eläimen ei saa antaa kärsiä, Tammisto sanoo.

Hän huomauttaa, että eläinsuojelulaki velvoittaa eläimen omistajaa tarkistamaan eläimensä kunnon kerran vuorokaudessa.

Eläinsuojeluvalvontaa tekevät eläinlääkärit, terveystarkastajat ja poliisi. Jyväskylässä eläinsuojeluilmoitukset tehdään ensisijaisesti valvontaeläinlääkärille. Uhkaavissa tilanteissa, kun eläimen kärsimys on aivan ilmeistä ja näkee jonkun käyttävän väkivaltaa eläintä kohtaan, on otettava yhteys suoraan poliisiin.

Yhteistyö viranomaisten ja vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden välillä sujuu Tammis-ton mukaan hyvin.

– Joskus sosiaalihuolto saattaa olla yhteydessä meihin, mikäli henkilö ymmärtää vapaaehtoisesti luopua eläimestään, hän sanoo.

Saana Tammistolta kysellään toisinaan, miksi eläinsuojeluyhdistys on niin selkeästi ”kissayhdistys”. Hänen mukaansa kissat ovat paljon esillä siksi, että niiden eläinsuojelullinen tila on kotieläimistä kaikkein heikoin. Kissoja saa ilmaiseksi, niitä ei arvosteta, ne jätetään monesti leikkaamatta ja annetaan niiden kulkea ja lisääntyä vapaasti.

Yhdistyksen nettisivuilla etsitään tällä hetkellä kotia viidelle kissalle, kolmelle kanille ja kolmelle koiralle

Jyväskylässä tehtiin vielä muutama vuosi sitten noin satakunta eläinsuojelutarkastusta vuodessa. Kahtena viime vuotena määrä on pompannut 150 tarkastukseen vuodessa. Tarkastuksia tehdään ihmisten ilmoitusten perusteella. Soittajalla on huoli eläimestä ja epäilys eläimen kaltoinkohtelusta herää.

– Tyypilliset tapaukset ovat erilaiset ihmisen elämänhallinnan puutteesta johtuvat eläimen kaltoinkohtelut. Yli 90 prosenttia tapauksista koskee nimenomaan ihmisten lemmikkejä, Jyväskylän kaupungin eläinsuojelun valvontaeläinlääkäri Mikko Kananen kertoo.

Kanasen mukaan tarkastukset ovat lisääntyneet, koska ilmoituksia on tullut aiempaa enemmän. Hän epäilee, että viime vuosien tasoon on saattanut vaikuttaa näkyvämpi uutisointi uudesta eläinsuojelulaista. Eläinsuojelulaki on herättänyt voimakasta keskustelua ja sitä on myös kritisoitu paljon.

Vaikka tarkastukset ovat lisääntyneet tuntuvasti, niistä koituvien jatkotoimenpiteiden määrä vain hiukan. Tarkastuksista karkeasti ottaen joka kolmannessa havaitaan puutteita ja joudutaan antamaan eläinsuojelumääräyksiä. Kiireellisiä toimenpiteitä tapahtuu vähemmän, noin joka viidennessä tarkastuksessa. Kiireellinen toimenpide tarkoittaa nykyisessä eläinsuojelulaissa joko hoidon hankkimista, eläimen myymistä tai lopettamista.

– Uudessa eläinsuojelulaissa tullaan puhumaan eläimen haltuun ottamisesta.

Valvontaeläinlääkäri Mikko Kananen huomauttaa, että viranomaisen havainnot kertovat vain niistä tapauksista, joihin eläinsuojelulainsäädäntö antaa viranomaiselle toimivaltaa. Hän korostaa, että on paljon ihmisten pahoinvointiin liittyvää eläinten huonoa kohtelua, johon viranomainen ei pysty puuttumaan, kuten koiran päivittäisen ulkoiluttamisen laiminlyönti.

– Viranomaisella ei ole näyttöä ulkoiluttamisen laiminlyönnistä, ellei tilanne ole aivan surkea. Myös määräysten toteuttamisen valvonta on mahdotonta, Kananen sanoo.

Hän huomauttaa myös, että eläinlääkäripalvelujen yksityistyminen ja ketjuuntuminen ovat tehneet eläinten kunnollisen hoitamisen osalle eläinten pitäjistä mahdottomaksi.

– Tämä pahoinvointi tulee viranomaisen tietoon vain tapauksissa, joissa on lähdetty eläinlääkärille ja kieltäydytty eläinlääkärin ehdottamista hoidoista. Eläimistä, jotka jäävät kokonaan hoitamatta, tulee vähän ilmoituksia, mutta muiden syiden vuoksi tehdyissä tarkastuksissa myös eläinten terveydenhuollon laiminlyöminen on tyypillinen löydös.

Kanasen mukaan tällä hetkellä eletään lemmikkieläinbuumia – eläimiä ollaan valmiita hankkimaan mistä tahansa myyntipalstalta pelkän päähänpiston perusteella. Tämä on tehnyt lemmikkieläinkaupan kutsuvaksi epärehellisille ihmisille, joille eläinten hyvinvointi ei merkitse mitään.
– Lemmikkieläimet ovat muuttuneet entistä enemmän kauppatavaraksi, sekä lyhytjänteisen hankinnan ja omistuksen kohteeksi.

Toinen isompi eläinlääkärin huomaama trendi on se, asiakaskunta on nuorentunut. Siirtymää on tapahtunut alkoholisoituneista tai muutoin syrjäytyneistä ikäihmisistä syrjäytyneisiin nuoriin.

– Nuorten ihmisten kohtaaminen näissä merkeissä tuntuu erityisen surkealta. Ihmisen huono vointi vaikuttaa eläimen vointiin ja toisaalta huonosti voiva eläin lisää ihmisen pahoinvointia.

Tiuhti ja Viuhti löytyivät navetan villipopulaatiosta

Laukaalainen Leena Koskinen, 26, on pitänyt kissojen sijaiskotia kahden vuoden ajan. Kimmokkeen sijaiskodin pitämiseen Koskinen sai eläinsuojelua vapaaehtoisena tehneeltä työkaverilta, joka vinkkasi, että sijaiskodeista on pulaa. Siitä kaikki lähti.

Koskisella ei ole omia lemmikkejä, mutta hän on silti eläinrakas. Koskisen mielestä kissojen sijaiskodin pitäminen on hyväntekeväisyyttä, tavalla joka sopii hänelle.

– Lapsuudenkodissani oli kissoja, mutta aikuisiällä en ole hankkinut omaa elämäntilanteeni takia. Näin voin nauttia kissoista, mutta en joudu sitoutumaan niihin loppuelämäksi.

Edelliset hoitokissat lähtivät viikko sitten uuteen, pysyvään kotiin. Kaksi kissaa, jotka Koskinen nimesi Tiuhdiksi ja Viuhdiksi, olivat ”kesytettävänä adoptiokuntoon” kuukauden ajan. Villikissan pennut löytyivät kahden ja puolen kuukauden ikäisinä laukaalaisesta navetasta.

– Maatilan väki oli löytänyt kissat ja ruokkinut niitä. He ottivat yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen, jonka kautta pennut päätyivät minulle, Koskinen kertoo.

Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistys maksoi kissanpentujen leikkaukset, madotukset, sirutukset ja eläinlääkärintarkastuksen, jossa tarkastettiin kissojen terveydentila.

Aluksi toinen kissoista oli todella arka, eikä antanut Koskisen mukaan tulla lähelle. Luottamus kasvoi kuitenkin leikin ja ruoan kautta. Pikkuhiljaa pennut tottuivat ihmisseuraan ja reipastuivat.

Sijaiskodin pitäminen kysyy Koskisen mukaan sitoutumista. Eläinlääkärikäynnit ja kesyttäminen vievät aikaa.

– Löytöeläimet eivät ole lähtöisin maailman parhaista oloista. Ei pidä odottaa helppoja tapauksia, sillä kissat ovat usein joko villejä tai vanhoja.

Artikkeli Eläimet kärsivät siellä missä ihmisetkin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Käyn kävelyllä kissojen ja koirien kanssa. Ehkä jonain päivänä aasitkin liittyvät lenkkiporukkaamme, Niiles-Hautanen naurahtaa.

Eläinten seuraa Niiles-Hautanen kaipaa erityisesti silloin, kun olo on väsynyt tai mieli on muuten allapäin.

– Jo pelkästään aaseja katsomalla tulee hyvälle tuulelle. Aaseilla on luonnostaan hyvän sielunhoitajan tuntomerkit: suuret korvat, pieni suu ja ymmärtäväinen katse.

Eläinavusteista toimintaa myös seurakuntaan

Pari vuotta sitten Niiles-Hautanen valmistui työn ohessa eläinavusteiseksi valmentajaksi. Toiveissa on, että koulutusta voisi käyttää hyödyksi myös seurakuntatyössä.

Eläinavusteisesta valmennuksesta tai -terapiasta puhutaan silloin, kun ammattihenkilö käyttää eläimiä apuna työssään.

– Eläinavusteinen toiminta on terapiaa vapaamuotoisempaa.

Tarkoituksena on viedä eläimiä tapaamaan ihmisiä ja tuottaa iloa ja mielihyvää. Tapaamisilla ei ole erikseen määriteltyä tarkoitusta tai tavoitteita, Niiles-Hautanen selvittää.

Seurakunnassa eläimiä ja eläinavusteista toimintaa voisi Niiles-Hautasen mielestä käyttää monin tavoin hyväksi.

– Diakoniassa, leireillä, rippikoulutyössä ja erilaisissa ryhmissä. Olen joskus miettinyt myös eläinavusteista sururyhmää. Eläimet ovat mitä parhain lohdutuksen lähde sureville.

Seurakunnan toiminnassa on mukana paljon vapaaehtoisia, joilla on lemmikkejä. Esimerkiksi vapaaehtoisten järjestämät koirakävelyt voisivat olla hyvä tapa saada ihmisiä liikkeelle ja tapaamaan toisiaan, Niiles-Hautanen pohtii. Vapaaehtoiset voisivat myös auttaa heikossa kunnossa olevia ihmisiä huolehtimaan lemmikeistään, jotta niistä ei tarvitsisi luopua.

Positiivinen vaikutus hyvinvointiin

Susanna Frilander innostui eläinavusteisesta toiminnasta oman koiraharrastuksensa myötä. Hänellä on myös omakohtaisia kokemuksia eläinten positiivisesta vaikutuksesta ihmisiin muun muassa SOS-lapsikylässä suoritetun harjoittelun kautta.

Parhaillaan Frilander opiskelee sosionomiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Sosionomikoulutuksessa eläinavusteinen toiminta kuuluu Green Care -opintoihin ja sen hyödyntäminen on vielä melko uusi asia. Opintokokonaisuus sopii koulutukseen Frilanderin mielestä erittäin hyvin, onhan eläinten läsnäololla tutkitusti todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.

Eläimet vastaavat ihmisen tunnetilaan ja käyttäytymiseen.

Eläinavusteisessa toiminnassa käytetään avuksi monenlaisia eläimiä muun muassa kissoja, koiria, aaseja, minipossuja ja laamoja. Frilander tunnustautuu koiraihmiseksi.

– Olen aina tuntenut vahvaa yhteyttä koiriin. Ne ymmärtävät minua ja minä ymmärrän niitä, Frilander sanoo.

Tällä hetkellä kotona pyörii kaksi terhakkaa jackrusselinterrieriä, 3-vuotias Suffeli ja puolen vuoden ikäinen Roope. Koirarodulla ei eläinavusteisessa toiminnassa ole Frilanderin mielestä merkitystä, soveltuvuus on kiinni enemmänkin koiran luonteesta. Suojelevan luonteensa vuoksi Suffelista ei ole ystäväkoiraksi, mutta avoimemmasta Roopesta Frilander uskoo saavansa mainion kaverikoiran.
Eläinavusteiseen toimintaan osallistuminen vaatii kuitenkin ensin tottelevaisuuskoulutusta ja lisää ikää.

Koirat soveltuvat eläinavusteiseen toimintaan Frilanderin mielestä erinomaisesti, sillä koirat ovat kontaktihakuisia ja niihin tutustuminen on helppoa. Kennelliiton tutkimuksen mukaan koirat ovat luonnostaan tunteellisia, eivätkä ne koskaan valehtele rakastaessaan.

Eivät eivät esitä mitään

Niiles-Hautasen mielestä parasta eläimissä on se, että ne ovat juuri sellaisia kuin ovat.

– Eläimet eivät esitä mitään. Ne vastaavat omalla tavallaan ihmisen tunnetilaan ja käyttäytymiseen.

Niiles-Hautanen on juuri aloittanut psykoterapiaopinnot. Frilanderin tavoin hänkin haluaisi käyttää ”tassuterapiaa” omassa työssään.
Frilander on miettinyt, että voisi ehkä tehdä opinnäytetyönsä eläin-
avusteisesta toiminnasta. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan vielä ole ajankohtaista.

– Nyt keskitytään tämänhetkiseen eläinavusteiseen toimintaan. Seurakunnan koirakävelyt tosin kiinnostavat jossakin vaiheessa. Olisi hyvä saada ihmiset liikkeelle ja sitä kautta vaikuttaa ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Artikkeli ”Tassuterapialla” iloa ja mielihyvää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.