Kyseessä on espanjalaisen Virgin de la Oliva -osuuskunnan valmistama Málaga Cruz -tyyppinen väkevä viini, jonka Suomessa myytävän pullon etiketissä lukee varsin yksiselitteisesti Kirkkoviiniä – Kyrkvin. Tyylilajinsa nimen mukaisesti viini valmistetaan Málagassa Etelä-Espanjassa.

– Nykyinen viini on ollut meillä käytössä vuoden 2022 alusta. Asiaa tarkastellaan uudestaan joidenkin vuosien välein. Pieni työryhmä kartoittaa yhtäältä nykyisen viinin tilanteen, että onko sen hinta noussut tai taso laskenut, ja toisaalta, onko markkinoille tullut jotain parempaa. Kun on iso seurakunta, viiniä kuluu paljon ja hintakin tietenkin merkitsee, sanoo seurakunnan pääsuntio Jarmo Tanninen.

Makean viinin käyttämisellä haetaan juhlavuuden tuntua.

Seurakunnat saavat päättää käyttämänsä ehtoollisviinin itse, sillä ainoalla reunaehdolla, että viinin on oltava rypäleistä valmistettua. Hedelmä- tai marjaviinit siis eivät kelpaa.

Viini saa olla peräisin mistä maailmankolkasta hyvänsä, ja joissain seurakunnissa onkin käytössä kotimainen Valamon luostarin viini. Sen tuotantomäärät vain ovat niin pieniä, että hinta muodostuu korkeaksi. Tärkeimmät viinin valintaan vaikuttavat tekijät ovat Jyväskylän seurakunnassa maku ja suutuntuma, hinta sekä saatavuus.

– Maku on hyvin seurakuntakohtainen asia, mihin missäkin ollaan tykästytty. Pääsääntöisesti ehtoollisviinit ovat makeita, tarkoitus on, että makuaistimus ei olisi ruokaviinimäinen, Tanninen kuvailee.

– Makean viinin käyttämisellä haetaan juhlavuuden tuntua.

Sokeria Kirkkoviinissä on peräti 200 grammaa litraa kohti eli kyse ei tosiaan ole jokapäiväisestä illallisviinistä. Se on varsin makea jälkiruokaviiniksikin: vertailun vuoksi esimerkiksi useimpien portviinien sokeripitoisuudet liikkuvat 100 ja 150 gramman välillä.

Jyväskylän seurakunta on Suomen suurin evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, mikä merkitsee, että myös viiniä kuluu runsaasti. Pääsuntio Tanninen muistelee, että edellinen viinikuorma tuli perille toukokuussa, kaikkiaan nelisenkymmentä laatikkoa, kuusi pulloa laatikossa. Rapiat 250 pulloa siis. Yhdestä pullosta riittää hieman papista riippuen 80–100 ehtoollisviiniannokseen.

– Toukokuun erällä pärjätään puolisen vuotta, Tanninen havainnollistaa.

Vaikka varsinaisia viinikellareita ei enää ole, säilytetään ehtoollisviini edelleen kirkoissa ja seurakuntakodeissa lukkojen takana.

Erikoiselta saattaa tuntua, että ehtoollisviinin verotuksellinen erityisasema poistui vuonna 2018, minkä jälkeen seurakunnat ovat tilanneet viininsä Alkon verkkokaupasta samaan tapaan kuin yksittäiset kuluttaja-asiakkaat. Tuotteet ostoskoriin, toimitus kotiinkuljetuksella.

 Sillä on hyvä säilyvyys.

Hävikkiä tulee etenkin alkoholipitoisen viinin kohdalla erittäin vähän.

– Sillä on hyvä säilyvyys. Meillä on käytäntönä säilyttää kalkkimaljaan toimituksen päättyessä jäänyt, siunattu viini erikseen, erossa siunaamattomasta viinistä. Tällöin esimerkiksi diakonit, joilla ei ole oikeutta asettaa ehtoollista, voivat jakaa sitä tilaisuuksissa, Tanninen kertoo.

Vastoin yleisiä harhaluuloja ei ehtoollisviini lähtökohtaisesti ole laimennettua – ainakin Jyväskylän seurakunnassa se kaadetaan suoraan valmistajan pullosta siunattavaksi ja tarjottavaksi. Tarjolla on lisäksi alkoholiton vaihtoehto, tukusta hankittava Carl Jung. Lapsille tarjotaan joko alkoholitonta viiniä tai rypälemehua.

Siihen aikaan, kun Jeesus on tarjonnut ehtoollista, ei ole alkoholitonta viiniä vielä ollut olemassa.

– Tässä on autenttisuuden lähtökohta taustalla, sillä siihen aikaan, kun Jeesus on tarjonnut ehtoollista, ei ole alkoholitonta viiniä vielä ollut olemassa. Olen kollegoilta kuullut, että tietyissä osissa Suomea piispat ovatkin sitä mieltä, että ehtoollisella on oltava tarjolla myös alkoholipitoista viiniä. Pelkän alkoholittoman tarjoaminen ei siis kävisi päinsä.

Jyväskylän seurakunnassa tarjottava Kirkkoviini on varsin vahvaa, 15-prosenttista, mikä asettaa tietyt reunaehtonsa sen käytölle.

Piispan ohjeen mukaan ehtoolliselta ylijäänyt, ehtoollista varten siunattu viini tulisi käyttää toimitukseen osallistuneiden kesken sakastissa jälkiehtoollisella varsinaisen seremonian päätyttyä. Ylijäämäviini pitäisi siis varastoimisen sijaan juoda pois.

Käytännössä tämä on kuitenkin usein mahdotonta: papit jatkavat messun jälkeen matkaa kuka kotiin, kuka seuraavaan tilaisuuteen – usein autolla. Tieliikennelaki ja ihmisen elimistön kyky polttaa alkoholia eivät tunnusta eroa siunatun tai siunaamattoman viinin välillä.

Artikkeli Ehtoollisviinin salaisuudet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.