Kalkkiliinat peittävät ehtoollisastioita, viinimaljaa eli kalkkia ja leipälautasta eli pateenia ennen ehtoollisen kattamista ja ehtoollisenvieton jälkeen. Liinoissa toistuvat kirkkovuoden mukaiset värit. Selkeimmin värit ovat näkyvissä alttarilla, saarnatuolissa ja messun palvelutehtävissä toimivien yllä.

Honkiniemen kirkon kalkkiliinoihin olen tallentanut lapsuuteni ja nuoruuteni tyttöleirien ja rippikoulujen polkuja Honkiniemessä. Tuolloin maastoon oli rakennettu kiinteät polut, jotka johtivat päärakennukseen ja mökistä toiseen. Honkiniemen kalkkiliinoissa polku näkyy jokaisen liinan keskellä olevassa raidassa. Näihin raitoihin olen tilkkutyötekniikalla ommellen ja erilaisia symboleja aplikoiden tuonut esiin alueen luonnon sekä kristillisen uskon sanomaa.

Vihreä

Vihreän kalkkiliinan polulla on Honkiniemen keväisen heleät koivut sekä ikivihreät havupuut. Polun keskellä on valkoinen kolmio. Se on muisto leirikeskuksen kolmionmallisista mökeistä. Olen yöpynyt niissä kaikissa monien tyttöleirien aikana.

Kirkollisena symbolina kolmio kertoo komiyhteisetä Jumalasta, joka Isänä osoittaa meille rakkauttaan Poikansa kautta. Pyhä Henki tuo tämän rakkauden läsnä olevaksi ja koettavaksi. Liturgisena värinä vihreä kuvaa toivoa, se on kristittynä kasvamisen väri.

Violetti

Violetin kalkkiliinan sinisävyinen polku on kuin Honkiniemen ympärille avautuva järvi. Yhdessä violetin värin kanssa sininen symboloi katumusta ja odotusta. Violetin liinan polulla on ripaus farkkukankaan sinistä. Isosena ollessani rippikoululaiset usein siunattiin vanhempien vierailupäivänä Jouko Mäki-Lohiluoman laululla: ”Niin farkkukansa lähtee taas ulos koloistaan…, Herra siunatkoon teitä, Herra varjelkoon teitä”.

Violetin liinan keskellä on risti. Risti on jäänyt mieleeni Honkiniemen päärakennuksen yhteydessä olleesta vanhasta kappelista. Sen alttariristin äärellä olen 15-vuotiaana rippikoululaisena toiminut ensimmäisen kerran jumalanpalveluksen liturgina.

Alueelle vuonna 2009 rakennetussa kirkossakin on alttarilla risti. Lisäksi risti on kiinnitetty kirkon keskihirteen. Ajattelen tuon ristin olevan siunauksen merkkinä, jonka alta käydään alttarin äärelle.

Punainen

Punaisen kalkkiliinan keskellä on kaksi Pyhän Hengen symbolia, kyyhkynen ja tulenliekit. Mieleeni on jäänyt yksi erityinen kesäaamu isosena ollessani. Kävin rannassa pesemässä yön unet kasvoiltani ja silmistäni. Koko muu alue oli aivan hiljainen, mutta lintujen aamusoitto oli jo alkanut. Kuuntelin ruisrääkkää, joka laulullaan koetteli rippikoululaisten unta, tai toisinpäin. Samalla katselin vesilintuja, jotka sulavasti lensivät aivan vedenpintaa viistäen.

Valkoinen

Valkoisessa kalkkiliinassa hehkuvat Honkiniemen auringonnousut ja -laskut sekä järven yllä leijuva aamun utu ja illan viileydestä järvellä viipyilevä usva. Keltasävyinen polku kertoo myös viestiä Jumalan ikuisesta valosta, joka ei sammu milloinkaan.

Polun keskellä kukkii lähimaastossa kasvava metsätähti ja puolukka. Kukkakuvio on samalla kuin Marian lilja tai Jeesusta suvivirressä kuvaava Saaronin lilja. Näen kukkakuvion myös kuin kruununa, joka on Kristuksen kuninkuuden vertauskuva. Kiitos ja ilo kätkeytyvät tähän liinaan.

Nämä luontoa kuvaavat uudet kalkkiliinat otetaan käyttöön rippikoulukesän alkaessa. Toivon, että Honkiniemen leiripoluilla edelleen kukin voi olla ammentamassa elämäänsä uskoa, toivoa ja rakkautta.

Artikkeli Kalkkiliinoissa uskon ja elämän polut julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miksi ja milloin ehtoollista vietetään?

– Ehtoollinen on Jeesuksen asettama pyhä ateria, kasteen lisäksi toinen luterilaisen kirkon sakramenteista. Ehtoollinen perustuu siihen, että viimeisenä iltanaan Jeesus vietti opetuslastensa kanssa tällaisen aterian, jakoi viinin ja leivän, Klapuri kertoo.

Jumalanpalvelusta, jossa jaetaan ehtoollinen, sanotaan messuksi. Käytännössä messua vietetään joka sunnuntai vähintään yhdessä seurakunnan kirkoista. Vuoden suosituin ehtoollispäivä on kiirastorstai – päivä, jolloin Jeesus asetti ehtoollisen.

Kuka voi tulla ehtoolliselle?

Kaikki kirkon jäsenet. Moni ei tiedä, että myös lapset voivat osallistua ehtoolliselle esimerkiksi vanhemman tai kummin kanssa. Klapuri vakuuttaa, ettei ehtoollinen vaadi osallistujaltaan mitään, vaan sinne voi tulla monenlaisella mielellä, sellaisena kuin on.

Mitä lapset tekevät ehtoollisella?

Lapset voivat osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhemman tai muun aikuisen kanssa tai vaihtoehtoisesti ehtoollista jakava pappi voi siunata heidät. Mitään tiettyä ikärajaa ehtoolliselle ei ole.

– Haluaisin rohkaista vanhempia siihen, että lapsetkin pääsisivät osalliseksi tästä kirkon aarteesta. Lapsille riittää, kun he tietävät, että ehtoollisella muistetaan Jeesusta, Klapuri sanoo.

Miten ehtoollisella toimitaan?

Ehtoollista ei tarvitse jättää väliin, vaikka siihen liittyvät tavat eivät olisikaan tuttuja, sillä pappi johdattaa kyllä tilannetta eteenpäin. Nykyään ehtoollinen jaetaan lähes aina jatkuvan pöydän periaatteella. Se tarkoittaa sitä, että saatuaan ehtoollisen ehtoollisvieras poistuu, ja seuraava tulee tilalle. Ehtoolliselle tultaessa polvistutaan, ja samalla voi tehdä ristinmerkin.

Ehtoollisleivästä saa parhaiten otteen, kun kämmenistä muodostaa kupin, johon pappi laittaa leivän, ja josta se on helppo poimia sormilla suuhun. Tällä hetkellä jokainen ottaa hygieniasyistä itse viinipikarinsa. Pappi kaataa viinin, ja se juodaan itse.

Jos pappi on jakamassa ehtoollista yksin, hän voi käyttää myös astiaa, jonka keskellä on viinimalja ja reunoilla leivät. Tällöin pappi kastaa leivän viiniin ja antaa sen ehtoollisvieraalle.

– Ehtoollisella ollaan toki pyhän äärellä ja sitä korostetaan erilaisilla perinteillä. Silti tämäkin on inhimillistä toimintaa, eikä haittaa yhtään, jos leipä tippuu tai pikari kolahtaa lattialle. Klapuri vakuuttaa.

Ketä siellä käy?

Tavallisessa sunnuntaijumalanpalveluksessa suurin osa osallistujista käy ehtoollisella. Sen sijaan erilaisissa erikoistilaisuuksissa, kuten konfirmaatiossa, moni jää ehtoollisen ajaksi penkkiin istumaan. Klapuri toivoo, että jokainen tuntisi itsensä tervetulleeksi, vaikka edellisestä ehtoollisesta olisikin jo vierähtänyt aikaa.

Mitä pappi ajattelee ehtoollisesta?

– Minulle ehtoollinen merkitsee vahvistusta ja iloa. Silloin tuntuu, että olen matkalla ja tämä on matkaevääni, Klapuri pohtii.

Hän kertoo miettineensä paljon myös ehtoollisen jatkuvuutta.

– Ehtoollista vietetään joka ikinen sunnuntai ympäri maailmaa. Luterilaisessa kirkossa ajatellaan, että Kristus on ehtoollisella todellisesti läsnä. Siitä on hyvä lähteä arkeen ja viikon töihin.

Artikkeli ”Ei haittaa, jos leipä tippuu tai pikari sattuu putoamaan” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Se oli herkkä hetki, jossa kyllä kostuivat silmänurkat ja vähän posketkin, Sannamaija muistelee.

Pulkkisten perhe käy silloin tällöin yhdessä ehtoollisella, mutta joka viikko kirkkoon ei tarvitse kiiruhtaa. Lapsille on ehtoollisen yhteydessä siunaus, ja heidän on mahdollista saada myös ehtoollinen yhdessä vanhemman kanssa. Sannamaija ajatteleekin, että perheen neljästä lapsesta Iidamaria ja Antti-Jussi, 8, saattaisivat olla jo siinä iässä, että heidän kanssaan voisi keskustella ehtoollisen merkityksestä ja he voisivat osallistua siunauksen lisäksi myös siihen.

Sannamaijan ja tämän miehen Markus Pulkkisen lapsuudessa kirkossa käyminen oli osa arkea. Usko oli perusarvo, jota ei tullut edes ajatelleeksi. Aina kirkossa käyminen ei kuitenkaan ollut lapsille mieluisaa.

– Minä muistan lapsuuden kirkosta lähinnä sen, että se oli kylmä ja vetoinen ja penkit olivat kovat istua. Välillä vain odotettiin, että pääsee kotiin, Markus nauraa.

Tilaisuus pysähtyä

Pulkkisen perheelle ehtoollinen on tilaisuus pysähtyä, rauhoittua ja puhdistua. Se on hetki, johon koko perhe osallistuu yhdessä.

– Joka kerta ehtoollisen jälkeen on sellainen vapautunut olo. Se on hieno ja juhlallinen hetki, Markus sanoo.

Sannamaija ja Markus ajattelevat, että kirkossa käynti ja ehtoollinen on nykyihmiselle myös oiva tilaisuus rauhoittua. Lapsilleen he tahtovat opettaa, että alttarilla käyttäydytään kauniisti ja kunnioittavasti.

– Tulee hyvä fiilis, kun käy ehtoollisella ja kirkossa hiljentymässä. Se on täydellinen ja tervetullut vastakohta nykypäivän hektisyydelle ja bisnesajattelulle, Markus miettii.

Maissinaksut auttavat kirkossakin

Välillä Pulkkisilta kysytään, miten nelihenkisen pesueen kanssa voi käydä paikassa, jossa lähtökohtaisesti ollaan hiljaa ja paikallaan. Iidamarian ja Antti-Jussin lisäksi mukana ovat Toivo-Oskari, 2, ja kuukauden ikäinen Lempi-vauva. Sannamaijan vastaus on perheellisille tuttu: maissinaksut. Paljon auttaa myös se, että lapset ovat pienestä pitäen tottuneet kulkemaan vanhempiensa mukana erilaisissa tapahtumissa.

– Kirkko on lapsille erinomainen kasvatuksellinen ympäristö. Se, että pitää malttaa olla tunti rauhassa paikallaan on nykyihmiselle vaikeaa – mutta erittäin terveellistä, Markus sanoo.

Perhe pyrkii myös valitsemaan erityisesti lapsille suunnattuja tilaisuuksia, ja kirkossa tulee käytyä etenkin perhemessuissa. Myös kirkon takaosasta löytyvät lelut helpottavat, kun lapset eivät enää jaksa istua paikallaan. Pulkkisista on kuitenkin aina tuntunut, että pienetkin ovat tervetulleita kirkkoon ja ehtoolliselle.

Kaverini ilmaisi asian ihanasti sanomalla, että lapset ovat pyhää melua. Moni voi ajatella, ettei lasten kanssa kehtaa mennä ehtoolliselle, mutta itse olen pikemminkin saanut hyväksyviä katseita ja hymyjä. Lapset tuovat elämää kirkkoon, Sannamaija sanoo.

Pulkkiset ajattelevat kuitenkin, että välillä jumalanpalveluksia voisi myös piristää. Antti-Jussi tiivistää vanhempiensa ajatukset: Kirkossa on kivempaa, kun on leluja. Välillä siellä on tylsä käydä, koska siellä ei tehdä muuta kuin istuta.

– Tuohan on hyvä vastaus. Sellainen mielikuva minullakin on lapsuudesta. Voisi ehkä kyseenalaistaa, että miksi siellä ei voisi välillä tehdä jotain muutakin, Markus vastaa.

Lasten kasvaessa Pulkkiset aikovat keskustella heidän kanssaan ehtoollisesta ja sen merkityksestä. He toivovat, että ehtoolliselle osallistumisesta tulee nelikolle samanlainen luonteva tapa kuin vanhemmilleenkin.

Artikkeli Ehtoollisella mieli rauhoittuu – tervetulleita ovat myös lapset julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.