Alpo täytti hiljan 70 vuotta, mutta huolehtii kodin ulkopuolisista asioista, sillä viisi vuotta nuoremman Leenan jalkaa on operoitu.
– Ei minua pelota, paperitehtaalla osaston työnjohdossa liki 39 vuotta palvellut Alpo vakuuttaa. Silti virukseen liittyvät uutiset ja valtiovallan päätökset ovat koskettaneet omaa elämää. Inkeroisten tarinamiesten kokoontumiset ja kuntosali jäivät tauolle.

Ehdittiin jännittää, miten Meksikoon lähtenyt tytär selviää rajojen umpeutuessa. Lopulta lento kotimaahan järjestyi.

Tekemistä mieli kuitenkin kaipaa. Kotona istumisen vastapainoksi on hypätty toisinaan autoon ja huristeltu Kymijoen kuohuville koskille. Suhde luontoon syvenee.

Heikkilöille on tärkeää seurakuntaan osallistuminen. Nyt hiljaisella viikolla oli pakko hyväksyä, että vuosien perinne kiirastorstain ehtoollisella käyntiin katkesi.  Niinpä Alpo päätti liittyä yhteisöpalvelu Facebookiin. Kannettavan tietokoneen kautta pääsi seuraamaan oman seurakunnan suoratoistona lähettämiä jumalanpalveluksia ja hartauksia. Kun läppärin kytki vielä HDMI-kaapelilla televisioon, kuva siirtyi isolle ruudulle. Älypuhelinversiossa Alpo kiittelee kuvan terävyyttä.

Joskus lähetys katkeili. Silloin striimi katsottiin hieman myöhemmin tallenteelta.
– Vaikka kirkon penkit ovat tyhjät ja kännykkäkamera näyttää rajatun alueen alttarin ääreltä, lähetyksen sanoma on kuitenkin se tuttu, Leena kiittelee.

PIAN LÄHETYSALUSTALTA alkoi löytyä muutakin kiehtovaa. Lähetys- ja evankelioimistyön vastuuryhmässä nuijaa heiluttavan Alpon verkkokalvolle on piirtynyt kuva tutusta papista leipomassa tyhjän haudan pääsiäispullia. Niissä vaahtokarkki suli kuumassa uunissa herkun sisältä. 

Löytyi lisää iloittavaa, olohuonekirkkoja ja kanttoreiden inspiroimia musiikkiesityksiä. Tuli tietoa, että voi myös kurkistaa yhtymän alueen muiden seurakuntien kirkkoihin – tai vieläkin kauemmas. Valkealasta on mieliin piirtynyt usealla kameralla toteutettu lähetys, jonka aluksi drone taivaalta välitti ruutuun koko pyhäkkömiljöön.

JOS HALUSI vaihtelua, radion ohella Ylen tv-jumalanpalveluksia lähetettiin nyt joka pyhä. Vaihtoehtona oli TV7:n lähetys tai kuuntelu Radio Dein kautta.

Alpo toteaa, että nyt tulee aiempaa enemmän ajateltua koko maailman hätää. Vitsaukset koskettavat valtavaa ihmisjoukkoa. Leena taas sanoo, että koto-Suomessa eristyksessä ymmärtää, mikä arvo on asioilla, jotka määräajaksi on nyt otettu pois.

Perhepäivähoitajana aiemmin työskennellyt Leena jo miettii, voisiko uusia välineitä hyödyntää seurakunnassa vaikka hiljenneen pyhäkoulurintaman elvyttämisessä.

Artikkeli Video pääsiäispullista tavoitti Heikkilät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kun korona-aalto kolkutteli maaliskuussa Suomen rajoja, kansalaiset heräsivät. Ikkunoille nostettiin nalleja vilkuttamaan toivoa lasten iloksi. Keskipäivän kirkonkellojen kumahdusten jälkeen muuten hiljaisiin kirkkoihin päästettiin yksittäisiä ihmisiä rukoilemaan.

Juuri silloin kirkko otti viikossa historiallisen digiloikan. Harmauden keskelle hiipi ilo, kun oma alttari ja tutut kasvot välähtivät kodeissa pieniin ja vähän isompiin ruutuihin. Striimattujen jumalanpalvelusten lisäksi mukaan liittyivät kaikki työalat: lapsille kerhot ja kirkkomuskarit, nuorille omat vinkit, vanhemmille ja ikäihmisille uusimuotoiset hartaudet, tervehdykset ja musiikkihetket.

LÄHETYSSIHTEERI Tommi Nikki kuvailee loikkaa hypyksi kylmään veteen.
– Puuttui osaamista ja myös rahaa. Parhaat valmiudet uusimuotoiseen viestimiseen vallitsivat nuorisotyön puolella. Uutta opetellessa ensimmäisissä videoissa näkyi myös tietty rosoisuus ja kotikutoisuus, mitä alalla voidaan pitää myös trendikkäänä. Tv-ruutua tuijotelleille on virkistävää, kun jokaista yksityiskohtaa ei ole loppuun asti hiottu. Totta on sekin, että tehdyt mokat opettavat parhaiten.

Yhtenä esimerkkinä kaluston improvisoinnissa Tommi mainitsee rikkinäisen, jo käytöstä poistetun Sony-puhelimen. Laitteessa oli kuitenkin laadukas kamera, jonka hän irrotti uuteen käyttöön. Sovellukset olivat tervetulleita, sillä neljän kameran järjestelmälle ohjelmineen kertyisi hintaa helposti kymppitonnista ylöspäin.

Uusi tekniikka vaatii myös tekeviä käsiä – ja aikaa. Kaikkine varmistuksineen striimattu suoratoistojumalanpalvelus vaatii enemmän valmistelua kuin se tuttu perinteinen. Jos taas yksittäisen tapahtuman videokuvaus kestää puoli tuntia, laitteiden pystytykseen ja purkamiseen sekä videon editointiin vierähtää aikaa helposti kolminkertainen määrä.

 Kokemusta löytyi muualtakin, sillä ensimmäiset kirkkostriimaukset oli toteutettu Elimäellä jo kolme vuotta sitten. Kirkkoherra Kirsi Hämäläisen mukaan muutosta vauhditti entisen tekniikan vanhentuminen. Kirkkoon asennettiin kiinteä kamera välittämään YouTube-suoratoistoa verkkoon. Ensimmäisenä vuonna toistoja katsottiin 5000 kertaa. Seurakunnassa olikin heti valmius lähetyksiin, tekniikkaa ja kuvaustapaa vain hieman muutettiin.

Anjalankoski seurasi hyvänä kakkosena striimausten tuottajana. Tommi toisten mukana liputtaakin digiloikalle pysyvää jatkoa energisen pomppulinnan tapaan. Yksi peruste on se, että yleisöiltoihin verrattuna seuraajamäärät verkossa usein tuplaantuivat. Jos katseluajankohta ei jollekin sopisi, tallenne on aina katsottavissa.
– Poikkeusajan siunauksena voi seurakuntiin jäädä entistä vireämpi verkkoelämä. Tavoitetaan niitäkin, jotka eivät normaalisti kirkon kynnystä ylitä.

Palaute on ollut niin Elimäellä kuin muuallakin kiittävää.  Hämäläinen näkee, että henkilöstön Teams-työkokoukset verkossa säästävät sekä kulkemista että aikaa.

Kyselyssä pisteitä on annettu yli seurakuntarajojen ripeästä reagoinnista ja lähtötilanne huomioiden sisällön laadukkuudesta. Monille työntekijöistä tyhjille saleille puhuminen on uusi kokemus. Esimerkiksi pastori Maarit Kenttälä tunsi #elämään-luentoa nauhoitettaessa rauhoittavana, kun kameran takana hääri toinen ihminen.

ONGELMILTAKAAN ei vältytty. Heti alussa selvisi, ettei kirkkoverkosta ole striimauskäyttöön. Myös kirkkojen omat ääniyhteydet tuottivat usein kaikuisan lopputuloksen.

Myllykoskelainen työpari, kasvatuksen kappalainen Johanna Pesonen ja kanttori Risto Eskola, olivat ehtineet jo jonkin aikaa käyttää työssään Instagramin ja Facebook liven toimintoja liitettynä kevyeen äänentoistoon. Matkapuhelimeen yhdistettynä tuloksena oli hyvä, kaiuton ääni. Kuvaaminen tapahtui omin mobiililaittein. Kohtuuhintaisin peruslaittein pärjättiin jumalanpalvelusten striimauksista vertailun kestävin tuloksin. Johannan kalenterissa oman seurakunnan digiloikka käynnistyi jo 13. maaliskuuta.
– Nuorisotiimi on tehnyt aamunavauksen viikoittain. Iltahartaus lähetetään päivittäin, idea virtuaalisista nuortenilloista yhtymässä otti tulta ja live raamattuopetus ja nuorten silminnäkijät saavat jatkoa. Instagram-puolelle nuoret ovat toivoneet lisää sisältöä, Johanna luettelee. Myös jumisten seuraajissa on paljon nuoria.

Risto hämmästytti pääsiäisenä monet virtuaalisella konsertilla, jossa jokainen instrumentti ja laulu äänitettiin kotona ja kokonaisuus miksattiin yhteen tietokoneella. Suosituiksi tulivat myös kirkkomuskarit. Eräässä niistä Risto monisti virtuaalisesti itsensä kahdeksi. Hahmot lauloivat ja leikittivät katsojia. Sisällöistä seurakunnat ovat vastanneet noin viiden viikon välein, kuvaukset Risto on tehnyt omalla puhelimella ja tabletilla.
– Opit someen olen hankkinut tehdessäni rippikoululaisten videopäiväkirjoja YouTube-sivustolle, Risto paljastaa. Hän myös kiittelee tekijöitä rohkeasta hyppäyksestä omalle epämukavuusalueelle. Teknistä osaamista tarvitaan, mutta sisällön tuottamiseen taitoa löytyy.

NUORISOTYÖNOHJAAJA Eveliina Huuskonen näki omalla paikallaan tärkeäksi, ettei Anjalankosken lastenohjaajien yhteys päiväkerhoperheisiin saa poikkeusaikana katketa. Varsinkin askarteluvinkeistä tuli hyvää palautetta.

Eija Murto antaakin kiitosta nettiin tuotettujen videoiden runsaudesta. Se on samalla tuonut materiaaleille aivan uusia katsoja. Hyvää palautetta on saatu yllättäviltä tahoilta.

Kuusankoskelta nuorisotyönohjaaja Harri Järvensivu haluaa avata seurakunnan ikkunoita myös uusiin suuntiin. Pallo on seurakuntalaisilla. Tulkaa ihmeessä mukaan tarjoamaan osaamistanne!

Valkealan kirkkoherra Arto Helle kiittelee työntekijöiden tahtotilaa. Halua ja yritystä on löytynyt. Maantieteellisesti laajassa seurakunnassa eri yhteisöjen ja ryhmien, muun muassa nuorten aikuisten, tavoittaminen helpottuu. Työnkuviin tultaneen lisäämään aikaresurssi sähköiseen viestintään. Kirkkoon mietitään myös kiinteää striimausta Elimäen tapaan. Saarnat ovat verkossa lyhentyneet, ja musiikilla on yhä tärkeämpi osuus.
– Lastenohjaajat ja varhaisnuorisotyö kehittivät yhdistelmän, jossa tuotetaan kerran viikossa video. Siihen liittyvää aineistoa ja tehtäviä lähetetään kirjeenä niille, jotka ovat sen tilanneet. Lisänä ovat kanttorien kirkkomuskarit. Hiljaisen viikon runsaasta tarjonnasta osa oli tehty etukäteen nauhoittamalla.

Helle viittaa yhteen, saatuun palautteeseen. Siinä todettiin, ”ettei aiemmin sunnuntain jumalanpalvelus juurikaan kiinnostanut. Nyt on kuitenkin pyhäaamuisin kiva asettua kahvikupin kanssa seuraamaan lähetystä”.

Seurakuntaan on muodostettu muutaman hengen ydinporukka, jotka tuottavat sisältöä ja osallistavat muita viestijöiksi ylläpitämällä julkaisukalenteria. Myös jumalanpalvelusten sisältöjä on paneuduttu suunnittelemaan yhdessä.

Eniten katsojia saaneet suoratoistot YouTubessa 18.5. mennessä:
1. Hartaus Kuusankosken kirkosta 8.4. (881 katselua)
2. Kiirastorstain kirkkohetki Voikkaan kirkosta 9.4. (776)
3. Toisen pääsiäispäivän konsertti Anjalankosken seurakunnasta (757)
4. Hartaus Kuusankosken kirkosta 6.4. (746)
5. Kiirastorstain lauluja Maria-salista 9.4. (698)

Artikkeli ”Me tarvitsemme toisiamme” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen osallistunut omalta kotisohvalta useaan jumalanpalvelukseen, nuorten aikuisten iltoihin ja kokouksiin. Vaikka ne eivät korvaa oikeaa ihmiskontaktia, niin ne ovat tuntuneet tyhjää paremmalta. Etenkin jumalanpalveluksiin olen osallistunut innolla, sillä normaalisti en käy messuissa yhtä ahkerasti. Olen juhlinut pääsiäistä ruudun välityksellä. Tässä tilanteessa ihmiset ovat olleet yhtä lähellä (tai kaukana). Samassa kaupungissa asuva ystävä on yhtä lähellä kuin toisella puolella Suomea tai ulkomailla asuva. Moni on ehkä ottanut yhteyttä tuttuihin, joihin ei yleensä arjessa tule pidettyä yhteyttä.

Voisimmeko ottaa näistä poikkeusoloista jotain tulevaisuuteen? Toivon, että tämän kaiken jälkeen seurakunnat saavat eri tavalla arvostusta, sillä vaikeinakin aikoina kirkko tekee paljon. Autetaan, kuunnellaan, kohdataan, opitaan uutta. Toivoisin, että osa toimintatavoista jätetään käyttöön, kuten erilaiset nettijumikset, -hartaudet, etäkohtaamismuodot ja ihmisten uudenlainen auttaminen. Sen naapurin vanhemman rouvan puolesta voisi käydä kaupassa, jos hän ei itse pääse. Siihen kaukana asuvaan tuttuun voisi ottaa yhteyttä videopuhelulla useammin.

Vaikka muutos on usein hyväksi, onneksi yksi asia ei ole muuttunut. Kädet ristiin laittamalla saamme yhteyden Taivaan isään niin kuin ennenkin. ”Kehotan teitä ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.” (1.Tim. 2:1-2)

Kirjoittaja on kouvolalainen opettaja ja seurakunnan luottamushenkilö.

Artikkeli Kolumni: Uuden äärellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Nyt kirkon ovet jälleen avataan. Jumalanpalvelukset avoimina yleisötilaisuuksina käynnistyvät 7. kesäkuuta alkaen Kouvolan seurakunnissa. Verkkoyhteys kirkkoon ei kuitenkaan katkea. Jumalanpalvelukseen -vuorollaan Kouvolan eri kirkoista – pääsee joka sunnuntai koko kesän ajan digitaalisesti kotisohvalta, takapihan terassilta tai vaikka mattolaiturilta. Sama koskee esimerkiksi seurakuntien kesäillan konserttisarjaa, joka järjestetään Youtubessa. Verkko palvelee riskiryhmiin kuuluvia ja kaikkia, joille seurakunnan toimintaan osallistuminen sähköisillä kanavilla on hyvä vaihtoehto.

Tulevaisuuden kirkko on kohtaamisen paikka sekä kasvokkain että verkossa. Poikkeusajan opit on aika hyödyntää seurakunnissa. Mitä uutta ja arvokasta seurakunnan digiloikka nosti esille? Kirkon toiminta verkossa tavoitti myös aivan uusia kävijöitä. Miten huomioimme heidät jatkossa? Monelta seurakuntalaiselta löytyy jaettavaa seurakunnan verkkotoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Kirkko seisoo nyt digiajan mahdollisuuksien kynnyksellä. Avataan ovi ja otetaan rohkeasti askelia uudella polulla.

Tällä hetkellä seurakunnat valmistautuvat ihmisten parissa tapahtuvan toiminnan asteittaiseen käynnistymiseen, messuista rippikouluihin ja konserteista kesäkerhoihin. Seurakuntatyön suunnittelua värittää varautuminen: koronatilanteen muuttuessa myös toimintatapoja muutetaan nopealla aikataululla.             
Työ ja rukous kirkossa jatkuvat kaiken epävarmuudenkin keskellä. Usko, toivo ja rakkaus kantavat meidät tämän vaiheen läpi.

Artikkeli Pääkirjoitus: Mahdollisuuksien kynnyksellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.