Pienikin lahjoitus voi olla alku suurelle kesämuistolle. Lahjoita haluamasi summa Mobilepaylla numeroon 44977 tai lahjoita osoitteessa kotimaanapu.fi. Keräysaika päättyy 30. huhtikuuta.

Hae perheellesi kesäiloa

Kouvolassa asuvat vähävaraiset lapsiperheet voivat anoa vapaalippuja Kouvolan seurakuntayhtymän nettisivuilla 15.4.-17.5. Seurakuntien diakoniatyötekijöiden tiimi käsittelee hakemukset luottamuksellisesti hakuajan päätyttyä. Päätökset ilmoitetaan kaikille hakijoille toukokuun loppuun mennessä. Mikäli keräystuotolla ei saada kaikille kriteerit täyttäville perheille vapaalippuja, lippujen saajat arvotaan.

Keräyslupa Kirkkopalvelut ry RA/2020/639

Artikkeli Kesäiloa 2026 -keräys vähävaraisille lapsiperheille Kouvolassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Nykyään ihmisillä ei ole välttämättä käteistä kotona, mutta heille annamme lapulla ohjeet, miten keräykseen voi lahjoittaa esimerkiksi puhelimella. Jotkut eivät halua osallistua, mutta monet lahjoittavat mielellään. Usein vähävaraiset saattavat lahjoittaa myötätunnosta enemmänkin. Ehkä kun on nähnyt hädän itsekin, haluaa auttaa niitä, joilla asiat ovat vielä huonommin, Tommolat kertovat.

He ovat kiertäneet Yhteisvastuukerääjinä kymmenisen vuotta.

– Aikoinaan ajattelin, että tällä tavoin olisi kiva käydä kävelyllä, tutustua naapureihin ja saada samalla hyvää aikaan. Olemme saaneetkin kutsuja tulla kylään ja naapurusto on tullut tutummaksi, Sirkku-Maria kertoo.

HE MUUTTIVAT Kuusankoskelle Markun lapsuudenkotiin vuonna 2009 Markun jäädessä eläkkeelle Myrskylän seurakunnan kirkkoherran virasta. Kesälahdelta löytyy pariskunnan toinen koti, jossa Sirkku-Maria on viettänyt lapsuutensa.

– Kun muutimme Kuusankoskelle, tuntui luontevalta olla mukana uudessa kotikirkossa, ja se on tullut rakkaaksi. Seurakunta on meille tärkeä, ja on ilo palvella ja olla mukana. Olen mukana Kuusankosken seurakuntaneuvostossa, lähetyksen vastuuryhmässä ja Kouvolan yhteisessä kirkkovaltuustossa sekä toimin kirkkoväärtinä, Sirkku-Maria luettelee.

Tommoloiden kotona kokoontuu myös usein Kuusankosken seurakunnan lähetyspiiri. Silloin heidän kotinsa täyttyy kahvin tuoksusta ja puheensorinasta. Sirkku-Maria loihtii pöytään aina jotain suolaista ja jotain makeaa. Lopuksi on arpajaiset. Kesäisin vietetään juhlat pihalla, ja silloin saattaa paikalle tulla parisen kymmentä osallistujaa.

LÄHETYSPIIRIN VETÄMINEN tuntui luontevalta eläkeharrastukselta, sillä muun muassa Kuusankoskella ja Elimäellä matemaattisten aineiden opettajana toiminut Sirkku-Maria oli aikoinaan kymmenisen vuotta vapaaehtoisena lähetyssihteerinä Myrskylän seurakunnassa. Lisäksi hän ollut lähetystyössä Afrikassa.

Namibiassa olin mukana perustamassa uutta koulua, joka on edelleen toiminnassa. Se oli 90-luvun alkua ja siellä näin, miten Kirkon Ulkomaanapu tekee hyvää. Saimme muun muassa koulubussin ja tietokoneen Yhteisvastuun varoilla, Sirkku-Maria muistelee.

Tommoloiden mielestä on hyvä asia, että Yhteisvastuun varoilla tuetaan tänä vuonna vanhustyötä, joka kohdistuu erityisesti kotona asuviin ikääntyneisiin.

– Ikäihmiset tarvitsevat apua. Heitä ei saa unohtaa. Heillä on vielä paljon annettavaa, ja he tarvitsevat seuraa ja virikkeitä. Kun olemme tehneet keräyskierrostamme, olemme välillä tavanneet ihmisiä, jotka ovat jumittuneet koteihinsa. Heille on ollut suuri ilo, kun joku tulee juttelemaan, Tommolat kertovat.

Yhteisvastuu lievittää ikäihmisten hätää

Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa heikoimmassa asemassa olevia syntyperään, uskontoon ja poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Apu kanavoidaan perille diakonia-, sosiaali- ja kehitysyhteistyön kumppanien kautta.

Vuonna 2026 Yhteisvastuu tukee jalkautuvaa ja kohtaavaa vanhustyötä, jossa vahvistetaan arjen turvaa ja osallisuutta erityisesti kotona asuvien ikääntyvien parissa. Puolet avusta kohdistetaan Kirkon Ulkomaanavun katastrofi- ja jälleenrakennustyöhön sekä koulutukseen maailman kriisikohteissa. Toinen puoli menee evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyöhön paikallisesti (30%) sekä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton VALLI ry:n koordinoimaan etsivään vanhustyöhön (20%).

Lahjoita MobilePayn kautta

Seurakunnan omista keräystuotoista 30 % jää valitsemasi seurakunnan diakonian eli auttamistyön käyttöön. MobilePay numerot seurakunnittain: 

Anjalankoski: 75723
Elimäki: 10967 
Kouvola: 96735
Kuusankoski ja Jaala: 41976
Valkeala: 82203

Lahjoita tilisiirrolla

Perinteinen pankkilahjoitusmahdollisuus toimii myös edelleen. Voit lahjoittaa käyttämällä alla olevia tilinumeroita. Muista laittaa maksuun oman seurakuntasi viitenumero.

Tilinumerot
Aktia FI82 4055 0010 4148 41
Nordea FI16 2089 1800 0067 75
Pohjola pankki FI14 5000 0120 2326 28

Viitenumerot
Anjalankoski: 304010
Elimäki: 304036
Kouvola: 304230
Kuusankoski ja Jaala: 304243
Valkeala: 304641

(Kirkkopalvelut ry:n keräyslupa RA/2020/639 voimassa toistaiseksi.)

Artikkeli ”Ilo palvella ja olla mukana” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ihmiset kääntyvät diakonian puoleen, koska joulun alla pienituloisuus korostuu ja ihmisten auttamisen halu kasvaa. Avuntarve ja auttamisen halu kohtaavat diakoniassa jouluna, Kouvolan seurakunnan diakoniajohtaja Nina Silander kertoo.

Ihanaa, että ihmiset auttavat ja osoittavat lähimmäisenrakkautta lähellä ja kaukana.

KOUVOLAN seurakunnan diakonia tuo ihmisiä yhteen Ystävän Kammarissa ja erilaisissa ryhmissä, kuten mielenterveyskuntoutujien omissa ryhmissä ja sururyhmissä. Diakonit kohtaavat ihmisiä myös kahden kesken erilaisten elämänkriisien yllättäessä. Ihmissuhdeongelmat, huoli omasta tai läheisen terveydestä sekä taloudelliset vaikeudet ovat tavallisia aiheita, joita käsitellään diakonian vastaanotolla ja kotikäynneillä. Myös uskon asioissa ja hengellisissä kysymyksissä voi kääntyä diakonian puoleen.

– Ylivoimaisesti eniten diakonian asiakkailla on taloudellisia huolia. Määrä on kasvanut reilusti vuoden takaiseen verrattuna. Syynä on hallituksen leikkaukset, jotka ovat kohdistuneet esimerkiksi asumistukiin. Myös työttömyys on kasvanut ja asumiskustannukset ja yleinen hintataso ovat nousseet, Silander kuvailee.

Joulun alla lapsiperheet hakevat enemmän apua kuin muina aikoina.

Diakonian taloudellisen avun taustalla on aina elämäntilannekartoitus ja talousselvitys.

– Joulun alla lapsiperheet hakevat enemmän apua kuin muina aikoina. Lapset ovat poissa koulusta, jossa he saisivat ruoan, jolloin loma-aikoina jo pelkkä ruoan saaminen pöytään tekee ylimääräisen loven arjen kustannuksiin.

LAPSIPERHEIDEN lisäksi tukea hakevat pienituloiset ihmiset, jotka sinnittelevät kuukaudesta toiseen.

– Joulun alla he ehkä haluaisivat muistaa läheisiään edes pienellä lahjalla tai saada omaan joulupöytään ihan tavallisia joululaatikoita. Jos siinä tilanteessa olisi yhden lahjakortin verran vara valita kaupasta ostoskoriin jotain muuta kuin perusruokatarvikkeet, se olisi aika mahtava joululahja, Silander sanoo.

Kouvolan diakonia ottaa vastaan lahjakortteja ja uusia tavaroita jaettavaksi joulun alla.

– Ihanaa, että ihmiset auttavat ja osoittavat lähimmäisenrakkautta lähellä ja kaukana. Tänäkin jouluna ihmisiä elää äärimmäisessä hädässä ja sodan keskellä. Heille apu menee perille kirkon järjestöjen kautta.

Artikkeli Diakonia vie jouluavun perille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Salosen suvun juuret ulottuvat Jaalaan 18 sukupolven ajan. Hän allekirjoittaa jalon elämän ja sanoittaa sen seuraavasti:

– Ollaan omineen ja sovinnossa. Täällä kotiseutu korostuu, olemme jaalalaisia.

Jarmo Iiskola on syntyperäinen jaalalainen ja tuntee seudun elämäntavat juurta jaksain.

– Yhteisöllisyys ilmenee täällä vahvasti ja on läsnä jokapäiväisessä elämässä.

Antti Nurmen isä on syntynyt Jaalassa, hän itse muutti Jaalaan 1976 ammattiaan harjoittamaan.

– Täällä pidetään naapurista huolta, olemme yhdessä ja välitämme toisistamme.

MAALISKUISENA torstai-iltapäivänä Salonen, Iiskola ja Nurmi olivat tulleet monen muun lailla Meilän juttuun Jaalan Raittiin. Tarjolla on soppaa Arvilan Kotileipomon kotoisan maukkaan ruis- ja hiivaleivän kera, ja lopuksi nautitaan kahvit. Sielukin saa kahden tunnin aikana runsaasti ravintoa.

– Jutustelua ja leppoisaa yhdessä oloa. Käsittelemme myös monia mielenkiintoisia teemoja, kertoo Iiskola tyytyväisenä.

Papit ja diakonit ohjaavat teemojen käsittelyä, ja myös kanttorit vierailevat tapahtumissa, mikä on Nurmen mieleen.

– Musiikki yhdistää ihmisiä. Kuusankoskella on taitavat kanttorit, heidän lauluaan on ilo kuulla.

Yhteisvastuu ja lähetystyö ovat nekin käsiteltäviä aiheita. Salonen nostaa menneistä teemoista erityisesti yhden esiin, sillä myös paikalliset aktiivit vastaavat joskus ohjelmasta.

– Kun kimolalaiset kävivät kertomassa kylän tämän hetken sekä vanhoja ja vielä vanhempia asioita. Se historiikki oli oikea meilän juttu.

DIAKONI Kirsi Hypén-Melander kokee Jaalan ihanana työalueena, missä ihmiset tulevat luontaisesti rupattelemaan. Tämä näkyy siinä, että jaalalaiset lähtevät helposti mukaan erilaiseen toimintaan.

– Täältä löytyy helposti vapaaehtoisia ja monet yhdistykset, kuten Eläkeliitto ja Lions Club, ovat hyvin aktiivisia.

Meilän jutun juuret ulottuvat vuoteen 2022, kun eläkkeellä oleva diakoniatyöntekijä Aino Lemminkäinen ja kappalainen Minna Tanska ideoivat tapahtuman. Kuusi kertaa kevät- ja syyskaudella pidettävä avoimien ovien tapahtuma kokoaa paikalle keskimäärin 20–30 henkilöä.

Hypén-Melander korosti, että jokainen Kuusankosken sekä Jaalan seurakunnassa työtä tekevästä neljästä diakoniatyöntekijästä on jaalalaisia varten. Apua on tarjolla niin toimipisteessä kuin tarvittaessa kotikäynneillä. Hänen Meilän jutun teemansa käsitteli elämän tärkeitä ihmisiä. Alustuksen jälkeen oli hetki omaa työskentelyä ja sitten yhteistä keskustelua aiheesta. Nuorisoseura, seurakunnan lauluryhmä, keskiviikkokerho turinoineen ja kyläyhdistykset, jollainen rantautui vihdoin myös kirkonkylään, täydentävät jaalalaisten aktiivista toimintakenttää

Artikkeli Vahva yhteisöllisyys on Jaalan juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Seme Nelson kertoo, että paenneiden joukossa on sekä eteläsudanilaisia että sudanilaisia.  

”Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeisen sisällissodan aikana, erityisesti vuosina 2013–2016, monet eteläsudanilaiset pakenivat Sudaniin. Nyt he ovat joutuneet palaamaan takaisin Etelä-Sudaniin. Myös sudanilaiset joutuvat nyt jättämään kotinsa ja lähtemään pakolaisiksi Etelä-Sudaniin. Sekä palaajien että sudanilaisten pakolaisten määrät ovat jatkuvassa kasvussa”, Nelson kuvailee tilannetta.  

Etelä-Sudan valmistautuu ensimmäisiin vaaleihin 

Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista vuonna 2011. Vain muutamaa vuotta myöhemmin maa ajautui raakaan sisällissotaan, jonka jäljet näkyvät yhä voimakkaasti. Sisällissodan jälkeinen rauhallinen tila yhteiskunnassa on hauras.   

Oman huolensa arkeen tuovat jo useampaan otteeseen lykätyt, itsenäistymisen jälkeen ensimmäiset presidentin- ja parlamenttivaalit, joita on kaavailtu pidettävän myöhemmin tänä vuonna. Paikalliset pelkäävät vaalien syöksevän maan uuteen kriisiin.  Etenemissuunnitelma vaaleihin laadittiin, mutta tiedonanto ja konkreettiset toimet ja valmistelut hallituksen puolella toteuttaa vaalit eivät ole selviä. Vakava huolenaihe on, että edellytyksiä uskottavien vaalien järjestämiselle ei vielä ole.  Näistä vakavista haasteista huolimatta Etelä-Sudanin yhteiskunta on ollut erittäin sitkeä ja tehnyt uudistuksia kohti suurempaa avoimuutta ja hallituksen vastuullisuutta. 

Ei koskaan enää sotaa 

Kirkot ja uskonnolliset johtajat ovat olleet avainasemassa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa, rauhanomaisten viestien levittämisessä ja erilaisten yhteisöjen välisten vuoropuheluiden edistämisessä. Kirkot ovat olleet ihmisten arjessa mukana auttamassa terveydenhuollossa, koulutuksessa, ruoka-avun välittäjänä ja suojan mahdollistajana. Kirkot ja uskonnolliset johtajat voisivat tukea yhteiskuntarauhaa ja valmiuksia ennen vaaleja, niiden aikana ja vaalien jälkeen. 

”Jotta Etelä-Sudan pääsee jälleen sovinnon ja rauhan polulle ja ystävälliset suhteet palautuvat, on kahden toisistaan vieraantuneen osapuolen päästävä sopuun. Jumala on Kristuksen välityksellä tehnyt meidän kanssamme sovinnon. Meidänkin on tehtävä sovinto toistemme kanssa, eikä enää laskea rikkomuksiamme toisiamme vastaan”, Etelä-Sudanin kirkkojen neuvoston pääsihteeri, isä James Oyet Latansio summaa viitaten toiseen korinttilaiskirjeeseen.  

Kirkon Ulkomaanapu, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto ja Etelä-Sudanin kirkkojen neuvoston (SSCC) järjestivät kaksipäiväinen konsultoivan työpajan Jubassa maaliskuussa 2024. Paikalle kutsuttiin 30 uskonnollista johtajaa keskustelemaan Etelä-Sudanin tilanteesta ja tulevista vaaleista ja jakamaan parhaita käytäntöjä rauhaprosesseista.

Keskustelujen aikana vahvistui ajatus siitä, että jos uskonnollisille johtajille ja kirkoille annetaan valtuutus ja asianmukaiset resurssit, he voisivat tukea vapaiden, oikeudenmukaisten ja rauhanomaisten vaalien toteutumista.

Uskonnolliset johtajilla ja kirkoilla voisi olla merkittävä rooli myös väärän tiedon torjunnassa, sillä kirkkoja pidetään totuudenmukaisen tiedon välittäjinä. Kirkoilla on myös hyvin kattava verkosto tavoittaa ihmiset. Erittäin tärkeää olisi, että uskonnollisten johtajien ja kirkkojen tulisi muodostaa yhteinen viesti, jota välittää eteenpäin. Tähän tarvitaan kaikki mahdollinen tuki.  

Etelä-Sudanin väestöstä yli 70% on nuoria, joten on elintärkeää tarjota nuorille osallistumismahdollisuuksia ja koulutusta rauhan ylläpitämiseksi. Uskonnollisten johtajien suurin huolenaihe on, miten ylläpitää rauhaa ja estää väkivaltaisia konflikteja syntymästä Etelä-Sudanissa. Avain tähän on selkeä ja kovaääninen viesti: Ei koskaan enää sotaa Etelä-Sudaniin. Vaalit tulee järjestää ja niiden on oltava osallistavat, rauhanomaiset​​ ja oikeudenmukaiset. 

Kirkon lähetyskumppanuusneuvottelujen aikana 26.–30. elokuuta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sopimusjärjestöt organisoivat työpajoja. Tiistaina 27.8. klo 14-16 Kirkon Ulkomaanapu (KUA) järjestää Rauhaa ja sovintoa käsittelevän työpajan. Voit lukea lisää järjestettävistä työpajoista tästä linkistä.

KUA, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto ja Etelä-Sudanin kirkkojen neuvosto kutsuvat osallistujia pohtimaan uskopohjaisten toimijoiden roolia yhteiskunnallisessa sovinnossa.  

Mukana isä James Oyet Latansio, pääsihteeri, Etelä-Sudanin kirkkojen neuvosto (SSCC) ja Kerttu Auvinen, ohjelmaneuvonantaja, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto.

Artikkelikuva Koulu Etelä-Sudanissa: Antti Yrjönen/KUA
Isä Jamesin kuva: Albin Hillert/WCC

Artikkeli Hauraan rauhan säilyttäminen kriisien keskellä Etelä-Sudanissa – uskonnolliset johtajat ja kirkot avainasemassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Parasta työssä on ihmisten kohtaaminen

Yhteisvastuukeräys kuuluu kirkon diakoniatyöhön, jota kuvaillaan rinnalla kulkemiseksi, kohtaamisiksi, ilojen ja surujen jakamiseksi, kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi. 

Seurakunnissa sitä tekevät diakonit ja diakonissat eivät kysy vakaumusta tai kirkkoon sitoumusta. Apu on tarkoitettu kaikille, joita elämä koettelee – yksinäisyytenä, sairautena, suruna tai talouden, päihteiden, väkivallan aiheuttamina ongelmina. Apu on maksutonta ja moninaista: hengellistä, henkistä, fyysistä, aineellista … ja yhä hämmästyttävän vähän tunnettua.

Miten apu ja sen tarvitsijat löytävät toisensa?
– Taloudellinen tuki tavoittaa usein myös muun avun ulkopuolelle pudonneet, toteaa Tiia, 32, jolle työssä parasta on ihmisten kohtaaminen.
– Ja vapaus tehdä sitä omalla persoonallaan.

Työn hengellisyys on erityisen tärkeää lapsesta asti seurakunnan kuin kodikseen tunteneelle Tiialle.

Luottamus syntyy pikkuhiljaa

Hän tietää jo rukouksen monelle korkeaksi kynnykseksi, ja kysyykin aina, miltä yhdessä rukoilu tuntuisi. Ketään ei pakoteta mihinkään.

On iso askel tulla puhumaan asioistaan vieraalle ihmiselle. Tiia varaakin tapaamisiin aikaa ja tilaa rauhaisille hetkille. Kysyy aluksi, mitä kuuluu. Antaa ihmisen kertoa sen, mikä hyvältä tuntuu.
– Ottaa aikansa nähdä ihminen kokonaisvaltaisesti. Ongelmatkin ovat usein syviä ja pitkäkestoisia.

On mahdotonta tietää, mitä taustalla on. Joskus paineet purkautuvat ryöppyinä, aina kemiat eivät kohtaa. Tiia toteaa asiakkaan voivan myös vaihtaa työntekijää. Sama pätee diakonian vapaaehtoisiin, jotka kuuluvat Tiian vastuulle.

On haastavaa löytää vapaaehtoisia aikana, jona erityisesti arvostetaan omaa aikaa, mutta:
– Mukaan voi tulla oman tilanteen ja vahvuuksien mukaan. Ja tukea on aina tarjolla.

Somestakin saa apua

Diakoniaan tulee pyyntöjä esimerkiksi juttu- tai ulkoiluseuraksi. Ihmiset ovat liikuttavan kiitollisia saadessaan apua, vaikka ulos pääsemiseen.

Vapaaehtoisrekisteristä vastaava Tiia yrittää ohjata oikeat ihmiset toistensa luo.
– Ensimmäisellä tapaamiskerralla lähden vapaaehtoisen mukaan, ja aina välillä kyselen, miten sujuu.
– Minulle voi myös kertoa, jos vapaaehtoiselle tulee huoli asiakkaasta.

Diakoniatyön tuorein tulokas sai vastuulleen myös somen, jonka käyttöönotto ja kehittäminen ovat vasta alussa.

Verkossa kohtaaminen voi auttaa heitä, joita sosiaaliset tilanteet pelottavat, mutta Tiia muistuttaa somen olevan vain alusta vailla tietoturvaa. Kovin henkilökohtaisia asioita siellä ei kannata jakaa.

Diakoniatyöhön saa yhteyden puhelimitse ja sähköpostitse. Työntekijöiden yhteystiedot löytyvät muun muassa kirkon sivuilta.

Siemenestä suuremmaksi

Koetaanko diakonian apu yhä jotenkin leimaavaksi? Tiia toteaa varmasti kaikkien kohtaavan elämässään vaikeuksia.
– Ne eivät tee kenestäkään muita huonompaa. Olemme kaikki erilaisia, mutta jokainen yhtä tärkeä ja arvokas.

Auttamistyössä vastaan tulee riittämättömyyden hetkiä, joina Tiia yrittää muistaa, että pienikin apu on siemen, josta voi kasvaa suurempaa.

Yksinäinen avuttomuus ei ole hänelle vierasta. Kolme vuotta sitten Tiia menetti äitinsä. Rajattu aika ja rajalliset voimat jakautuivat puolivuotiaan esikoisen hoidon ja oman äidin saattohoidon kesken.

Hän kiittää saaneensa silloin tukea läheisiltään, mutta kaikkea ei heillekään voi kaataa. Tiia ammentaa lohtua kirjoittamisesta ja luonnosta.

Entä he, joilla ei ole ketään tai voimia tehdä mitään!

Tämän muistaminen tekee työstä merkityksellistä. Tämä myös sai imatralaistytön jatkamaan geronomin opinnoista diakoniksi 2016. Tuon ajan sijaisuus Kouvolassa vaihtui vakinaisuudeksi, josta kahden pojan äiti on kiitollinen, mutta yrittää muistaa rajansa. Ja jää keväällä neljäksi kuukaudeksi hoitovapaalle.

Haluaisitko olla avuksi ja iloksi?
Tule mukaan ulkoiluystäväksi!

Vapaaehtoiset ulkoiluystävät tarjoavat tukea ja seuraa ulkoiluun. Ulkoiluystäväksi voi ryhtyä myös oman koiransa kanssa.

Ulkoiluystäväksi iäkkäälle -koulutus:
9.4.2024 klo 16.30-19.30
Kouvolan seudun Muisti ry:n tilat, Hallituskatu 7 B, 4. krs.

Koiranomistaien kanssa sovitaan lisäksi erillinen tapaaminen, johon koirat otetaan mukaan.
Lisätietoa ja ilmoittautuminen 5.4. mennessä p. 040 526 2298 tai verkossa:
www.lyyti.in/uy_kouvola_09042024

Koulutuksen järjestävät Kouvolan seurakunta ja Kouvolan seudun Muisti ry.

Artikkeli Taivaan isän tuella julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keskiviikkoaamu lähenee kello yhdeksää, ja Palokan kirkon alakerrassa katetaan pöytää Aamupalapysäkkiä varten. Diakoni Elina Romar tapaa tuttuja sekä ensikertalaisia kävijöitä, ja diakonissa Päivi Itkonen avaa työhuoneensa diakoniapäivystystä varten.

Päivystykseen tai ajan varaamalla voi tulla juttelemaan mistä tahansa mieltä painavasta asiasta. Apu on maksutonta eikä kirkon jäsenyyttä kysellä.

Seurakunnan diakoniatyöntekijän päivä voi sisältää monenlaisia tehtäviä, ja Itkosen mielestä se on osa työn mielekkyyttä. Työtä voi tehdä itsenäisesti, vaikka paljon tehdään verkostoissa ja yhdessä.

– Kahta samanlaista päivää ei tule. Parasta on, kun voi olla toiselle ihmiselle avuksi, tueksi ja hyödyksi, hän summaa.

Vastaanotolla tai kotikäynneillä voidaan jutella arjen asioista tai etsitään ratkaisuja hankalaan elämäntilanteeseen. Kartoitetaan, mitä tukea kulloinkin on saatavilla ja ohjataan avun piiriin. Soitetaan vaikkapa yhdessä terveys- tai sosiaalipalveluihin tai täytetään lomakkeita. Kun tilanne kartoitetaan, saatetaan kirjoittaa ruokaseteli Ruoka-apu Lyydiaan, ja myös tilapäinen taloudellinen apu voi olla tarpeen.

Joskus pelkästään kuunteleminen auttaa. Toiset haluavat jutella hengellisistä asioista, rukoilla ja laulaa virsiä. Toisaalta apu voi olla hyvinkin konkreettista, kuten verhojen ripustamista tai sängyn alle pudonneiden silmälasien etsimistä.

Aika ajoin vastaan tulee ihminen, jonka huolet, haasteet ja vastoinkäymiset ovat kasvaneet suuriksi.

– Silloin saatan tuntea auttajana ja rinnalla kulkijana riittämättömyyttä.

Aseman Pysäkillä on arkisena maanantaina meneillään tietokilpailu, kuten on ollut tapana jo vuosien ajan. Helena-vapaaehtoinen esittää kysymykset, joihin tietäjät tietävät ja muut arvaavat vastaukset.

Diakonissa Anne-Marie Lehto kuuntelee tyytyväisenä iloista puheensorinaa ja vaihtaa muutaman sanan paikan päälle saapuneiden kanssa.

 Kaikki ovat tervetulleita. Lämpöä, rakkautta ja hyväksyntää on tärkeää välittää erityisesti elämän kolhimille.

– Toiminta pyörii suurelta osin ihanien vapaaehtoisten voimin. Itse voin keskittyä suunnitteluun, koordinointiin ja ihmisten kohtaamiseen, hän kertoo.

Aseman Pysäkki on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jonne voi tulla nauttimaan kahvit voileipien kera ilmaiseksi ja hyvässä seurassa. Kerran viikossa tarjoillaan myös puuroaamiainen. Keskimäärin Pysäkillä käy yli 60 vierailijaa aukiolokertaa kohden. Joukkoon mahtuu muun muassa eläkeläisiä, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia sekä maahanmuuttajia.

– Kaikki ovat tervetulleita. Lämpöä, rakkautta ja hyväksyntää on tärkeää välittää erityisesti elämän kolhimille, Lehto painottaa.

Päiväohjelmaan kuuluu hartaus, ja myös pappi on tavattavissa säännöllisesti. Lehdon mukaan hengellisyys luo turvallisen alustan, vaikka kenenkään vakaumusta ei kysytä.

– Ajattelen, että Taivaan Isä itse johdattaa Pysäkin toimintaa ja rukouksissani pyydän häntä lähettämään sopivan määrän vapaaehtoisia meille jatkossakin.

 Parasta ovat monenlaiset kohtaamiset ja keskustelut ihmisten kanssa.

Diakoni Sami Junttilan työviikko käynnistyi Valtiontalon Silmun toimistossa sähköpostien purkamisella ja soittopyyntöihin vastaamisella, kunnes oli aika käynnistää Silmun olkkari eli lapsiperheiden ja ikäihmisten yhteinen aamuhetki.

– Parasta ovat monenlaiset kohtaamiset ja keskustelut ihmisten kanssa ja pidän erittäin paljon myös hartauksien pitämisestä, kun saa ottaa kitaran mukaan ja laulattaa ihmisiä, hän sanoo.

Päivä jatkui diakoniapäivystyksen kahdenkeskisillä keskusteluilla.

Välillä tulee vastaan myös haastavia tilanteita.

– Joskus ihmisten ongelmat ja vaikeudet ovat niin suuria ja moniulotteisia, että meinaa keinot ja oma tietämys loppua.

Iltapäivällä Silmussa hiljenee. Junttila keskittyy kuulokkeet päässään verkkopalaveriin, jossa suunnitellaan viikoittaisten vankilavierailujen sisältöjä. Yhteydenpito voi jatkua myös vankilajakson jälkeen, jotta siirtyminen siviiliin sujuisi hyvin.

– Jututan miehiä Jyväskylän vankilan eri osastoilla. Joskus toivotaan kahdenkeskistä keskustelua, ja silloin hakeudutaan rauhallisempaan paikkaan, hän kertoo.

 Voin kulkea hetken rinnalla, vaikka vain kuuntelijana. Sekin voi olla jollekin merkittävä asia.

Työpäivään mahtuu vielä ohjauskeskustelu tiimiläisen kanssa, kun diakoni Niina Torikka tuo kuulumisia Huhtasuon lähikirkkoalueelta.

Päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Ryhmä-Rämä kokoontuu kahvikuppeineen Sepän Kipinän olohuoneen pöydän ääreen. Kesätauon jälkeen on kiva vaihtaa kuulumisia tuttujen kesken.

Diakoni Mira-Maarit Väisänen tapaa ryhmäläisiä viikoittain. Osalla heistä on takanaan pitkä päihdehistoria, ja toiset ovat kokeneet muuten kolhuja elämässään. Jotkut ovat mukana osana kuntouttavaa työtoimintaa.

Jokainen saa avata tarinaansa sen verran kuin haluaa. Ajankohtaisista asioista jutellaan vapaamuotoisesti ja toisensa hyvin tuntevat innostuvat välillä leikkimielisiin väittelyihin. Ryhmällä on taipumus yllättää vetäjänsä. Sen kokoonpano vaihtelee, ja puheeksi saattaa nousta moninaisia asioita. Toistuva teema on vastuun kantaminen omista valinnoista elämän varrella.

– Meidän kahvipöytään on tervetullut, jos ei ole täysin virheetön ja täydellinen ihminen, Väisänen luonnehtii.

Hänelle työssä on parasta ihmisten kohtaaminen, koska jokainen on kokemuksineen erityinen. Toisaalta työn parhaus voi muuttua kuormittavaksi, jos kohtaamisia tulee liukuhihnalta.

– Voin kulkea hetken rinnalla, vaikka vain kuuntelijana. Sekin voi olla jollekin merkittävä asia.

Keskiviikkona lounasaikaan diakoni Niina Torikka on jo ottanut Huhtakotiin saapuvat vastaan ja kuunnellut kaikkien kuulumiset. Pienen hartaushetken jälkeen tulee aika kantaa höyryävä keittokattila pöydän päähän ja jatkaa juttelua ruuan äärellä.

Torikan mielestä diakoniatyössä on parasta sen monipuolisuus ja laaja-alaisuus.

– Diakoniatyö on ihmisten yksilökohtaamista, ryhmiä, hartauksia, jumalanpalveluksia, verkostotyötä, tutkimista ja uuden oppimista, hän kuvaa.

Työssä kohtaa ihmisiä milloin minkäkin asian puitteissa, ja diakoniatyöntekijöihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Palkitsevina hetkinä näkee, kuinka yksinäinen löytää ystävän tai yhteisön, johon kuulua. Tai joku saa avun oikeaan aikaan, ja elämän solmut alkavat avautua.

– Joskus meihin ollaan yhteydessä, kun muu apu ei enää riitä, mutta joku saattaa tarvita muutaman kerran keskusteluapua.

Koivuniemen leirikeskuksen pihalla tuntuu syksyinen viima, mutta näkövammaisten ja huonokuuloisten retkipäivässä vietetään aikaa myös ulkona ja leirinuotion äärellä. Ohjelmallisen päivän aikana viihdytään yhdessä ja osallistujat saavat vaihtelua toisinaan yksinäiseen arkeen. Opaskoira Heta keskittyy ansiokkaasti työhönsä, vaikka rapsuttajia riittäisi ja makkara tuoksuu.

Diakonissa Tuija Emaus-Etindellen työviikkoon on mahtunut jo monta puhelinkeskustelua ja tapaamista myös omaishoitajien ja heidän läheistensä kansa.

– Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä, mutta heidän tulisi malttaa huolehtia myös omasta jaksamisestaan, hän sanoo.

Työtä tehdään myös verkostoissa ja järjestetään tapahtumia eri kohderyhmille, kuten senioreille tai maahanmuuttajille.

Tiesitkö?

• Aamupalapysäkki Palokan kirkon Olotuvalla keskiviikkoisin. Vapaaehtoinen maksu kaksi euroa.
• Aseman Pysäkin kaikille avoin kahvila ma, ti ja to klo 11–15. Tarjolla maksutta kahvia ja voileipiä, tiistaisin puuroaamiainen.
• Ryhmä-Rämä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille Sepän Kipinässä keskiviikkoisin klo 9–11.30.
• Keittolounas Huhtakodilla keskiviikkoisin klo 11–13. Maksu kaksi euroa.
• Lisää diakoniasta Jyväskylän seurakunnan nettisivuilla, Apua ja tukea.
• Diakoniatyöntekijöitä kouluttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak). Opintoihin kuuluu joko sosiaalialan (diakoni) tai terveysalan tutkinto (diakonissa).

Artikkeli ”Parasta on, kun voi olla toiselle ihmiselle avuksi” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Diakonisessa hoitotyössä nostetaan esille myös ihmisen henkinen terveys. Henkinen terveys sisältää ihmisen pyhiksi kokemia asioita, arvoja ja asenteita sekä olemassaoloon eli eksistentialistisuuteen liittyviä käsityksiä.
Ihmisen olemassaolon pohtimiseen liittyvät muun muassa omaan identiteettiin, toivoon, epätoivoon, syyllisyyteen, sovintoon, kärsimykseen ja kuolemaan liittyvät asiat. Nämä nousevat usein pinnalle ihmisen kohdatessa oma tai läheisen vakava sairastuminen tai kuolema.
Henkinen terveys on ihmisen voimavara, joka auttaa yksilöä sopeutumaan ja selviytymään elämän haasteissa.
Henkisellä terveydellä on myös yhteys koettuun elämänlaatuun ja tunne-elämän tasapainoon.
Henkistä terveyttä tukemalla pystytään vahvistamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä tukemaan ihmisen elämänhallinnan selviytymisen kokemusta.
Esimerkiksi saattohoidossa olevien asiakkaiden elämän luopumiseen liittyvän epätoivon hetkillä tutkitusti auttoi vakaumusta kunnioittava hengellinen ja henkinen tukeminen.

Diakoninen hoitotyö tarkoittaa ihmisen kokonaisvaltaisen
hyvinvoinnin tukemista, jossa huomioidaan myös ihmisen henkiset ja hengelliset tarpeet.

Diakonisen hoitotyön asiantuntija on myös vuorovaikutuksen osaaja, joka kykenee kohtaamaan erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä heidän elämänhaasteissaan.
Sairaanhoitaja-diakonissa koulutukseen sisältyy omien arvojen ja vakaumuksen perusteiden pohtiminen, joka kasvattaa itseymmärrystä omasta arvomaailmasta.
Ihmisen tuntiessa omien arvojensa perustan, hän kykenee paremmin kohtaamaan myös toisen ihmisen pohdinnat liittyen hänen arvioihinsa ja henkilökohtaisen uskon kysymyksiin.
Tämä on myös erityistä hoitotyön ammatillista osaamista, jota tarvitaan esimerkiksi muistisairaiden hoitotyössä ja saattohoidossa.

Hengellisyys ja henkisyys ei ole sidottua vain evankelis-luterilaisen tai kristillisen uskon näkemyksiin.
Diakonisen hoitotyön asiantuntijalla on myös uskonnonlukutaitoa ja ammatilliset valmiudet kohdata muun kuin kristillisen vakaumuksen omaavia ihmisiä.
Oleellista on toisen ihmisen arvostus, vakaumuksen kunnioittamien ja keskustelu asiakkaan lähtökohdista käsin.
Toivottavasti jatkossa sairaanhoitaja-diakonissojen asiantuntijuutta pystytään hyödyntämään laajasti terveydenhuoltoalan eri hoitoyksiköissä asiakkaiden hyvän, kokonaisvaltaisen hoidon edistämiseksi.

Lähteet

• Karvinen, I., Lipponen, V., &
  Sipola, V. (2020). Vakaumuksen ja uskon kunnioittaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kirkkohallitus, Diakonia ja sielunhoito.
• Rättyä, L. (2020) Diakonisen hoitotyön periaatteet ja sisältö. Teoksessa Gothóni, R., Malkavaara, M., Rättyä, L., Thitz, P., & Valtonen, M. (toim.). Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
• Sipola V. (2022) Henkinen terveys. Teoksessa Absetz, P., Rautava, P., Patja, K., & Ripatti-Toledo, T. (toim.) Terveyden edistäminen. Kustannus Oy Duodecim.

Syyskuun 1. päivänä vietetään Diakonian viran päivää eli D-dayta, jolloin Diakoniatyöntekijöiden Liitto palkitsee ansioituneita diakoniatyöntekijöitä.

Artikkeli Jokainen kohdataan ihmisenä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Peräseinäjoen kappeliseurakunnan diakoniatyöntekijä Tarja Niemi ei voi tarpeeksi korostaa vapaaehtoisten merkitystä.

– Tänä vuonna mukana on parisenkymmentä vapaaehtoista. Tapahtumaa ei olisi, ellei vapaaehtoisia olisi mukana, Niemi toteaa.

Talkoolainen Anja Haapamäki aloittaa munkkitaikinan teon myyjäispäivänä aamukuudelta. Pian keittiön täyttää iloinen puheensorina.

– Meillä puhutaan ja nauretaan paljon leipomisen lomassa, Haapamäki sanoo.
Munkkeja leivotaan tänäkin vuonna noin 1 500 kappaletta. Simaa tehdään noin 150 litraa.

– Kaikki tekevät kauppansa, Haapamäki tietää vanhastaan.
Hän on ollut talkoolaisena mukana myyjäisissä vuosikymmeniä.

Vapun tapahtumalla merkittävä osuus

Vapun sima- ja munkkimyyjäiset tuottavat merkittävän osan Peräseinäjoen kappeliseurakunnankin Yhteisvastuukeräyksen tuotosta. Varoja kerätään myös laskiaistiistain tapahtumassa, lipaskeräyksillä kauppojen edustalla sekä kolehdeilla.

– Kiertävä listakeräys loppui koronan myötä, Niemi harmittelee.
Suomessa kokee kouluväkivaltaa 40 000 nuorta viikoittain. Yhteisvastuukeräyksen tuotto menee tänä vuonna nuorten väkivallan ehkäisyyn.

– Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 20 prosenttia jää oman seurakunnan alueelle. Sillä voidaan auttaa avuntarpeessa olevia tässä lähellä, Niemi toteaa.
Niemi on iloinen ja kiitollinen jokaisesta mukaan ilmoittautuneesta vapaaehtoisesta. Vaikka talkoolaisia löytyi hyvin tänäkin vuonna, ovat uudet aina tervetulleita.

– Haluamme, että pitkään jatkunut perinne jatkuisi edelleen ja voisimme tehdä hyvää ja olla mukana auttamassa.

Peräseinäjoen kappeliseurakunnassa autetaan Sima- ja munkkimyyjäisten puitteissa ilolla ja sydämellä.

Seinäjoen seurakunnan vappumyyjäiset

Myydään niin kauan kuin myytävää riittää.

Artikkeli Ilolla ja sydämellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

–Erityisesti lapsiperheiden taloudellinen tilanne on vaikeutunut, kertoo johtava diakoniatyöntekijä Virpi Kylmälahti. – Toisaalta yhteiskunnallinen tilanne syventää jo ennestään köyhyydessä elävien toimeentuloa.  

–Yhteiskunnan muutokset näkyvät diakoniatyössä viiveellä. Joten on odotettavissa, että tulevina vuosina vaikeissa elämäntilanteissa olevien henkilöiden ja perheiden avunpyynnön lisääntyvät, Kylmälahti kertoo. 

Seurakunnan syksyn työntekijäkokouksessa pohdittiin, miten seurakunta voi auttaa konkreettisesti. Mitä seurakunta voi tehdä, kun energia kallistuu, ruoka kallistuu ja ihmisten hätä kasvaa? Voisiko seurakunta haastaa ihmisiä välittämään ja tekemään pieniä, hyviä tekoja?  

Johtavan diakoniatyöntekijän Virpi Kylmälahden mukaan hämeenlinnalaisten köyhyydessä näkyy myös inflaation tuomat vaikutukset, jotka korostuvat lapsiperheiden, mutta myös yksin asuvien henkilöiden lisääntyvänä köyhyytenä. 

Diakoniatyössä on huomioitu, että kaupungin perhetyön kautta on tullut v. 2022 enemmän  asiakkaita kuin v. 2021. Sosiaalityöstä on myös lähetetty asiakkaita. 

– Asiakkaiden taloudelliset vaikeudet ovat johtuneet erilaisista elämän kriisitilanteista, perheenjäsenen sairastumisesta, elinkustannusten noususta. Erityisesti ruuan ja polttoaineen hinnan nousu on vaikuttanut talouteen, kertoo Kylmälahti. – Usein ensisijainen diakoniatyön tuen muoto on ruoka-apu sekä jonkun kotitaloututeen liittyvän laskun maksaminen. 

Diakoniatyöntekijöillä on ollut vuonna 2022, yhteensä 2700 tapaamista apua tarvitsevien henkilöiden  ja perheiden kanssa. Lisäksi laitoksissa ja asumispalveluyksiköissä on tavattu 1000 henkilöä. 

Vuoden aikana on järjestetty runsaasti diakoniaruokailuja. Reskan Kulmassa on ollut joka tiistai ilmainen aamupuuro, johon kaikki ovat olleet tervetulleita. Lisäksi kerran kuussa Lähiömessun jälkeen on ollut mahdollisuus nauttia ilmainen keittoateria. 

Aineellinen ja taloudellinen tuki 

Vuoden aikana diakoniatyössä on annettu taloudellista tukea ruoka-apuna ja vaateapuna  sekä myönnetty avustusta laskuihin noin 45 000 eurolla. Ruokakasseja on annettu, yht. 1254 kpl. Säästöpankkisäätiöiden 16 000 euron lahjoituksen avulla voitiin tukea vähävaraisia ikäihmisiä. 

Yksityiset henkilöt ja eri toimijatahot lahjoittivat diakoniatyölle lahjakortteja yht. 5030 eurolla. 

Lahjakortin saivat sata hämeenlinnalaista vähävaraista henkilöä ja perhettä. Lahjakorttien avulla mahdollistettiin mm. jouluruokien ostaminen ja lahjojen hankkiminen lapsille.  

Köyhyys Suomessa 

Johtavan tutkija Anna-Maria Isola (THL) mukaan köyhyys on ollut Suomessa laskusuunnassa vuosikymmenten ajan. Vuoden inflaatio Isolan mukaan mullistanut monen perheen talouden huonoon suuntaan. Yleisradio Oy:n haastattelussa Isola kertoo, että lapsiperheköyhyys on viimeisen vuoden ajan ollut rajussa kasvussa, vaikka köyhyys yleensä on ollut Suomessa vuosikymmenten ajan laskusuunnassa.  

Isola on jo parinkymmenen vuoden ajan tutkinut suomalaisten kokemuksia köyhyydestä. Ihmisten kertomuksissa toistuvat tietyt asiat. 

– Jos köyhyys jatkuu pitkään, arki alkaa toistaa itseään. Eletään vain päivästä toiseen,  

joskus jopa tunnista toiseen, jos on esimerkiksi kipuja eikä ole rahaa ostaa kipulääkkeitä  ennen kuin tuet tulevat tilille. 

Toinen toistuva kokemus pitkään jatkuneessa pienituloisuudessa on Isolan mukaan tunne  

siitä, että ei pysty osallistumaan asioihin, joita ihmiset yleensä tekevät tässä yhteiskunnassa. Elämänpiiri kaventuu, ja lopulta voi olla vaikeaa lähteä ovesta ulos.  

– Pahimmillaan ihminen alkaa nähdä itsensä vain ongelmien kautta. Ei nähdä enää mahdollisuuksia, vaan kaikki asiat alkavat näyttäytyä riskeinä.

•  Hämeenlinna-Vanajan seurakunta perusti diakonian verkkokaupan yhteistyössä Kotimaanavun kanssa. Verkkokaupan kautta voi kotisohvaltaan lahjoittaa esimerkiksi ruokakassin, lapsille urheiluvälineitä ja vaikkapa hyvinvointi lahjakortin vähävaraiselle hämeenlinnalaiselle. Kauppa aukesi helmikuun lopussa.    https://www.hameenlinna-vanajanseurakunta.fi/verkkokauppa.fi 
• Diakoniatyö haastaa hämeenlinnalaisia neulomistalkoisiin. Kaupungissa on suuri pula villasukista ja tumpuista, etenkin miesten villasukkia kaivataan. Valmiit sukat voi viedä diakonikeskukseen Birger Jaarlin katu 3, 13100 Hämeenlinna. 040 804 9350. Avoinna ti, to, pe klo 9–12 
• Seurakunta lisäsi myös ruoka-apua. Maaliskuussa tarjotaan ilmaista keittoa soppatykistä 18.3. ja 25.3. Tarkemmat tiedot Internet-sivuilla.  
  Myöskään kerhoissa ja ryhmissä ei enää peritä välipalamaksuja.  

Artikkeli Operaatio Talvi auttaa hämeenlinnalaisia  julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.