Hyväntekeväisyydellä on pitkä historia. On haluttu pitää huolta niistä, joiden asema on syystä tai toisesta ollut heikko. Apua ovat antaneet yksityiset ihmiset ja sittemmin myös erilaiset järjestöt. Pitkä historia on myös hyväntekeväisyyteen liittyvillä väärinkäytöksillä. Aina on löytynyt niitä, jotka käyttävät hyväkseen hätää kärsiviä, ja niitä, jotka etsivät toisten auttamiseen liittyviä hyötymisen paikkoja.

Britanniasta maailmanlaajuiseksi levinnyt hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam joutui hiljattain keskelle seksiskandaalia. Haitin maanjäristyksen avustustyöhön lähteneitä Oxfamin työntekijöitä syytetään seksin ostamisesta alaikäisiltä. Tämän jälkimainingeissa väärinkäytöksiä paljastui useilta muiltakin hyväntekeväisyysjärjestöiltä, Punainen Risti mukaan lukien.

Tuorein tapaus on kotimainen. Brother Christmas -nimellä hyväntekeväisyyttä harjoittanut suomalaismies on joutunut tukalaan tilanteeseen, kun joulumielen jakajasta on pulpahdellut palstoille myös epämukavia asioita. Tässä vaiheessa emme tiedä, miten tarina päättyy.

Some-aikana auttaminen on aiempaa helpompaa, kun tieto avuntarpeesta leviää hetkessä. Lyhyessä ajassa rahaa saattaa kertyä isojakin summia. Tässä on riskinsä, mutta kun hommat hoidetaan kunnialla, avuliaissa ihmisissä on valtava voima.

Jyväskyläläisen Hanna Pahlstenin ystävien käynnistämä keräys syöpäsairaan ystävänsä muistometsän hankkimiseksi on ollut huikea menestys. Somesta lähtenyt kampanja on saanut palstatilaa myös perinteisissä medioissa, ja sen myötä muistometsän keräystilille on karttunut jo sievoinen summa. Hannan – ja ystävyyden voiman – tarina on koskettanut. Hannan muistometsä -hankkeessa ollaan hyvällä asialla. Oikeasti. Ja kyllä. Elämä todella on epäreilua.

Artikkeli Hyvällä asialla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Emaus-Etindelle tapaa työssään lähinnä näkövammaisia, huonokuuloisia ja omaishoitajia. Työ koostuu sekä kotikäynneistä että ryhmätapaamisista. Kotikäynneillä käydään ulkoilemassa ja hoidetaan arkisia asioita yhdessä.
– Tämä on sellaista rinnalla kulkemista. Joku voi kaivata apua esimerkiksi Kelan lomakkeiden täyttämisessä, Emaus-Etindelle kertoo.
– Omaishoitajina toimivat puolisot saattavat toivoa tuurausta kotona, jotta he pääsevät hetkeksi tuulettumaan, vaikka kävelylenkille itsekseen, hän jatkaa.

Eri ryhmille järjestetään monipuolista virkistystoimintaa: leirejä, kerhoja, metsäretkiä, brunsseja. Seurakunta tekee yhteistyötä kaupungin, keskussairaalan ja erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden, kuten Keski-Suomen Näkövammaisten, Jyvässeudun Omais­hoitajien ja Keski-Suomen Muistiyhdistyksen kanssa.
– Vertaistuki on todella tärkeää, samoin riittävä ulkoilu – että ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan. Jokainen kaipaa sosiaalista kontaktia, Emaus-Etindelle sanoo.
Avun tarpeet ovat huonokuuloisilla ja näkövammaisilla erilaisia. Huonokuuloisten kanssa oppii puhumaan rauhallisesti ja selkeästi. Heikkonäköisille on oltava isot tekstit. Näkövammaisille saatetaan lukea kirkossa laulettavan virren sanoja.

Parasta diakoniatyössä on Emaus-Etindellen mukaan ihmisten tapaaminen ja yhdessä tekeminen. Yksin töitä ei tarvitse tehdä. Siitä pitävät huolen uskolliset vapaaehtoiset, joita ilman seurakunta ei pärjää. Näkövammaistyössä vapaaehtoiset auttavat esimerkiksi kerhotoiminnassa sekä äänilehden lukemisessa.
Emaus-Etindelle vietti kuusi vuotta Kamerunissa diakoniatyössä. Afrikan-reissuilta jäi vaikutteena uskallus ottaa rukoukset rohkeammin osaksi diakoniatyötä. Matkalta jäi myös arvostus sitä kohtaan, kuinka hyvin Suomessa monet asiat ovat: turvallisuus, luonto ja puhdas juomavesi.
– Ja että osaa iloita pienistä asioista. Koen sen jonkinlaisena johdatuksena.
Tärkeitä ominaisuuksia diakoniatyössä ovat tietynlainen tilannetaju, herkkyys kuunnella ja taito reagoida. Taitojen lisäksi vaaditaan tietoja, mitä erityisryhmät vaativat. Kaikki sokeat eivät esimerkiksi kaipaa värien selostamista. Pitää osata asettua toisen ihmisen rooliin.
– Avoin mieli on tärkeää, sillä ensimmäiselle kerralla ei tiedä, millainen ihminen odottaa vastassa.

Artikkeli Rinnalla kulkija julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Palveleva puhelin tarjoaa keskusteluapua nimettömänä ja luottamuksellisesti, siksi Mirja ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään. Kun soittajienkaan ei tarvitse esitellä päivystäjille itseään, on sekä keskusteluavun antaminen että avun pyytäminen helpompaa.

Päivystäjänä toimiminen on alusta lähtien tuntunut Mirjasta hänelle parhaiten sopivalta vapaaehtoistyöltä.

– Tietoisuus siitä, että voin tarjota keskusteluapua sitä tarvitseville, motivoi minua tähän työhön. Kun toimii kuuntelevana korvata toiselle, saa myös itse paljon, hän sanoo.

Kuuntelemisen taito tärkeää

Mirja toimii asiakaspalvelutyössä, jossa saa päivittäin jakaa ihmisten iloja ja suruja. Myös Palvelevan puhelimen päivystäjä auttaa kuuntelemalla ja keskustelemalla. Kuuntelemisen taito onkin päivystäjän tärkeimpiä taitoja.

– Yritän olla läsnä jokaisessa keskustelussa ja annan ihmisten rauhassa puhua loppuun. Keskustelua käydään soittajan ehdoilla. Päivystäjänä yritän kysymysten avulla kartoittaa tilannetta, jolloin soittaja löytää ehkä uusia näkökulmia elämäänsä.

Vakiosoittajat Mirja tunnistaa jo äänestä. Heitä osuu tosin omalle kohdalle nykyisin harvoin Palvelevan puhelimen muututtua valtakunnalliseksi joitakin vuosia sitten. Nyt puhelu saattaa tulla mistä päin Suomea tahansa.

Juhlapyhät vaikeita

Palvelevaan puhelimeen soittaa kaikenikäisiä ihmisiä. Useimmiten soittajaa kalvaa yksinäisyys ja erilaiset ihmissuhdeongelmat perheessä, parisuhteessa tai työpaikalla.

– Vaikeimpia aikoja ovat juhlapyhät, etenkin joulu ja juhannus, jotka ovat perhekeskeisiä juhlia. Monilla ei ole ketään, jonka kanssa juhlaa voisi viettää. Silloin yksinäisyyttä ja siihen liittyvää ahdistusta ja surua halutaan jakaa Palvelevan puhelimen päivystäjän kanssa.

Yksinäisyyden lisäksi masennus ja ahdistus nousevat keskusteluissa esille lähes jokaisella päivystysvuorolla.

– Rankimpia ovat itsetuhoisten soittajien kanssa käydyt keskustelut, mutta onneksi useimmat vaikeat tilanteet selviävät puhumalla, Mirja kertoo.

Asioita voi käydä läpi työnohjauksessa

Päivystäjät saavat työnohjausta mahdollisimman pian jokaisen päivystysvuoron jälkeen. Työnohjausryhmissä on mahdollisuus käydä läpi puheluiden aiheuttamia tunteita ja ajatuksia.

– Ryhmän tuki ja työnohjaus ovat tärkeä osa päivystystä. Ryhmässä oppii ymmärtämään laajemmin päivystystyössä esiin tulleita asioita. Lisäksi on ollut mahtava tutustua toisiin päivystystyötä tekeviin.

Vaikka yksinäisyys ja monet muut ongelmat korostuvat Palvelevan puhelimen toiminnassa, iloa päivystykseen tuovat soittajien jakamat hyvät asiat.

– Joku on löytänyt elämänkumppanin, joku toinen iloitsee omista tai lapsenlapsistaan. Olen saanut myös kokea, miten joku vakiosoittaja on päässyt elämässä eteenpäin.

”Tavallisen ihmisen
taidot riittävät”

Keski-Suomen alueella toimii 120 vapaaehtoista päivystäjää. Joka syksy haetaan uusia vapaaehtoisia vuoden kestävälle peruskurssille, joka käsittää viisi koulutuspäivää. Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja Jaana Ristonmaa muistuttaa, että mukaan voi tulla vaikka kesken kurssin.

Päivystäjäksi hakeutuvalta edellytetään sitoutumista toimintaan vähintään vuodeksi kerrallaan. Päivystysvuoroja on vuodessa 7-8 ja ne kestävät kerrallaan 2,5-3 tuntia.

Päivystäjällä ei tarvitse olla sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutusta.

– Tavallisen ihmisen taidot riittävät, Ristonmaa sanoo.

Päivystäjänä pitkään toiminut Mirja rohkaisee niitä, jotka miettivät kurssille hakeutumista.

– Ilman muuta mukaan, jos tämän tyyppinen vapaaehtoistyö kiinnostaa.

Tiesitkö?

Palveleva puhelin

• Suomen vanhin auttava puhelin.
• Palvelevan puhelimen uusi numero on 0400 22 11 80.
• Päivystys on joka ilta su-to klo 18-01 sekä pe-la klo 18-03.
• Keskusteluapua tarjotaan nimettömänä ja luottamuksellisesti.
• Kirkon keskusteluapua saa myös Palvelevan chatin, Palvelevan netin ja Palvelevan kirjeen kautta.

Artikkeli Palvelevassa puhelimessa puhutaan arjen iloista ja suruista julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Itsemurhia voidaan ehkäistä toimivilla, oikea-aikaisilla perus- ja erityistason palveluilla. Kohtaamalla ihmisiä heidän elämäntilanteissaan ja kuulemalla heitä, saattamalla tarvittaviin palveluihin sekä vahvistamalla selviytymistä. Myös tukemalla ihmisten arkea muun muassa erilaisilla tukitoimilla ja muilla matalan kynnyksen palveluilla, joita ovat esimerkiksi mielenterveyspalvelut, kotipalvelut, kriisiapu, sosiaalipalvelut, nuorten palvelut sekä helpottamalla palveluiden saatavuutta asiakkaille (esimerkiksi palvelujen saaminen ilman ajanvarausta).

Miten itsemurhaa yrittänyttä parhaiten autetaan?

Tärkeää on, että itsemurhaa yrittäneen kanssa käsitellään itsemurhayritys tai itsetuhoiset ajatukset mahdollisimman pian itsemurhayrityksen jälkeen. Terveydenhuollon arvioinnista tulee käynnistyä tarpeen mukainen suunniteltu hoito, jossa itsemurhaa yrittänyttä tuetaan hänen elämäntilanteensa huomioiden. Liian usein itsemurhaa yrittänyt jää vaille suunnitelmallista tukea ja hoitoa.

Entä itsemurhan tehneen läheiset?

Itsemurhan tehneiden läheisten avun saannin turvaaminen on jokaisen ammattilaisen vastuulla. Kriisikeskuksesta saa kriisiapua välittömästi. Lisäksi tukea saa sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä erilaisista järjestöistä muun muassa Surunauha ry – Vertaistukea itsemurhan tehneiden läheiset ry:stä, Nuoret Lesket ry:stä ja Suomen Mielenterveysseurasta. Surunauha on kehittänyt uuden ilmaisen Lohtu-mobiilisovelluksen, jolla voi pitää yhteyttä muihin itsemurhan tehneiden läheisiin suoraan älypuhelimilla tai tableteilla.

Itsemurhien ehkäisypäivän tavoitteena on vähentää itsemurhiin liittyvää leimautumista. Kuinka suuri ongelma leimautuminen on?

Itsemurha on aina vakava asia ja se on peruuttamaton yksittäisen ihmisen ratkaisu. Itsemurhakuolemaa on vaikea hyväksyä ja siihen liittyy monia tunteita. Usein syyllisyyden tunteet voivat olla hyvin voimakkaita. Lisäksi häpeän ja vihan tunteet voivat viivästyttää surun tunteiden kokemista. Itsemurha on traumaattinen kriisi läheisille. Kriisikeskuksen näkökulmasta leimautuminen ei ole itsemurhiin liittyvä ensisijainen ongelma.

Jos itsemurha käy mielessä, mitä tehdä?

Jos ajattelet itsemurhaa, niin puhu ajatuksistasi jollekin läheisellesi tai ulkopuoliselle henkilölle. Hakeudu keskusteluapuun esimerkiksi kriisikeskukseen, työterveyteen, terveydenhuoltoon tai muihin auttaviin tahoihin. Myös internetissä on mahdollisuus keskustella esimerkiksi Tukinetissä (www.tukinet.net) tai Mielenterveystalo.fi:ssä. Mikäli et kykene itse hakemaan apua, soita hätänumeroon 112.

Uskomuksen mukaan se, joka uhkailee itsemurhalla ei sitä kuitenkaan tee. Pitääkö tämä paikkansa?

Itsemurhalla uhkailu pitää aina ottaa vakavasti. Jos joku kertoo sinulle, että hän ajattelee tai suunnittelee itsemurhaa, kuuntele ja keskustele hänen kanssaan rauhallisesti. Kerro mahdollisuuksista saada apua ja rohkaise ulkopuolisen avun piirin. Jos itsemurhalla uhkaava ei ota vastaan apua, soita 112.

Kuinka paljon Suomessa tehdään itsemurhia? Mistä tämä johtuu?

Keskimäärin itsemurhia tehdään kahdesta kolmeen päivässä. Miesten itsemurhakuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin naisten, sillä kolme neljästä itsemurhan tehneestä oli miehiä. Itsemurhayrityksiä on vuosittain 10–15-kertainen määrä itsemurhiin nähden.
Itsemurhilla on monia sosiaalisia ja yksilöllisiä sekä yhteisötason taustatekijöitä, muassa työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, yksinäisyyttä, parisuhde- tai mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä tai väkivaltaa.

Kriisikeskus Mobile, Jyväskylä (014) 266 7150.

Artikkeli Itsemurhalla uhkailu pitää ottaa aina vakavasti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Paikalle tarpeen mukaan

Vapaaehtoiset pelastajat saapuvat paikalle, kun viranomaisten voimavarat eivät riitä. Useimmiten apua pyydetään, kun joku on eksynyt. Vapepa-toiminnassa on etsintäpartioita, koirakoita, enduroita ja sukeltajia. Eri ryhmiä pyydetään paikalle tarpeen mukaan.

Viranomainen ottaa yhteyttä valmiuspäivystäjään ja hän puolestaan kutsuu tarvittavat hälytysryhmät etsintöihin. Etsinnöistä saa kieltäytyä ilman perustelua.

Monesti käy niin, että kadonnut löytyy ennen kuin etsijät ehtivät paikalle.

– Jos matkalla ei ole tullut peruutusta, niin se on merkki, että tulee isot talkoot. Pisin etsintä, jossa olen ollut, kesti kolme päivää, Jyväskylän Ladun päähälyttäjä, valmiuspäivystäjä ja Vapepa-johtaja Mika Virta sanoo.

Virran lyhyimmät etsinnät ovat kestäneet muutaman tunnin. Yleensä etsiminen on hidasta ja vaivalloistakin hommaa.

Virta on toiminut Jyväskylän Ladun Vapepa-tehtävissä kolme vuotta. Ensin hän oli hälytysryhmän jäsen ja kouluttautui sen jälkeen Vapepa-päivystäjäksi ja -johtajaksi. Valmiuskouluttajaksi kouluttautuminen on vielä kesken.

Ei koskaan yksin

Kadonnutta etsitään aina porukalla. Mihinkään tilanteeseen ei saa mennä yksin. Etsijöillä on kuitenkin lupa jättää etsinnät milloin tahansa – vaikkapa silloin, jos etsittävältä on löytynyt itsemurhaviesti.

Tyypillinen etsittävä on dementiaa sairastava vanhus, jonka puoliso on saattanut lähteä hetkeksi asioille.

– Vaikka on turvajärjestelmiä, niin tällaiset tapaukset ovat harmittavan yleisiä. Myös pieniä lapsia eksyy, ja silloin meillä on kova kiire.

Etsittävät löytyvät usein hengissä. Onnistunut etsintä nostaakin ilon pintaan.

– Siinä itketään, nauretaan, lyödään yläfemmoja ja halataan. Tunteet ovat pinnassa. On kuin kulta-aarre löytyisi metsästä.

Vapaaehtoisiin etsintöihin vetää auttamisen halu ja hyvä yhteishenki.

Anjaa etsittiin kolmetoista päivää

Kotipihalla leikkinyt kuusivuotias Anja katosi Muonion Kerässiepillä vuonna 1963. Oman perheen lisäksi naapurit ja tuttavat lähtivät etsimään häntä. Pian etsinnöissä oli myös poliisi,  rajavartiolaitos ja helikoptereita. Koko Suomi seurasi tiiviisti tapahtumia. Tyttöä etsittiin pian järjestelmällisesti maastokuvioittain.

Anja löytyi lopulta 13 päivän kuluttua kuolleena Ounasjoen rantavedestä. Hän oli taivaltanut noin 60 kilometrin päähän kotoaan. Etsijät olivat pari päivää myöhässä. Vapepa sai alkunsa tästä tapahtumasta.

Tiesitkö?

• Keski-Suomessa suurin hälytysryhmä on Jyväskylän Ladulla.
• Vapepan väki on nimensä mukaisesti vapaaehtoista.
• Vapepan toimintaan pääsevät kaikki 18 vuotta täyttäneet tavallisessa liikuntakunnossa olevat.
• Toiminnassa on hyötyä suunnistus- ja ensiaputaidoista.

• Toiminnassa on mukana hieman enemmän naisia kuin miehiä.

Artikkeli Auttamisen halu vetää etsijän metsään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ei se ole kovin häävin näköistä. Saappaan toimintaan vetää auttamisen halu ja lähimmäisen rakkaus. Samalla kokee tekevänsä jotakin konkreettista ja hyödyllistä, Jyväskylän seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Jussi Maasola sanoo.

Maasola kohtaa paljon nuoria, kun kiertelee Palveluoperaatio Saappaan kanssa Jyväskylän kaduilla ja erilaisissa kesätapahtumissa. Suurin osa nuorista osaa juhlia hienosti ja tyylillä. Joku päihtyy liikaa. Saapaslaiset ovat monesti heidän pelastavia enkeleitään.

Saappaan arki on raskasta. Hyvällä palautteella jaksaa kuitenkin porskuttaa pitkään. Saapas onkin saanut positiivista palautetta nuorilta ja heidän vanhemmiltaan. Moni on sanonut, että onpa mahtavaa, kun kirkko tekee tällaista.

Ketään ei tuomita

Saappaan päivystäjät liikkuvat kadulla jalkaisin ja Saapas-autolla. Päivystäjät kulkevat oman turvallisuutensa vuoksi neljänkin hengen porukoissa. He menevät juttelemaan nuorille ja kyselevät meininkiä. Kun kysytään, että onko kaikki ok, niin todella tarkoitetaan sitä.

– Me ei sanota, että hyi olet juonut alkoholia, joudut helvettiin.

Saapas-auto kiertelee eri puolilla Jyväskylää. Päivystäjät juttelevat nuorille ja tarjoavat heille kahvia sekä vettä.

Tarvittaessa viedään kotiin

Jos nuori on päätynyt sellaiseen kuntoon, että ei voi enää huolehtia itsestään, Saapas auttaa. Jos nuoret suostuvat, heidät kuljetetaan kotiin. Kotona jutellaan vanhempien kanssa.

– On positiivista, että asioihin puututaan. Ei ole tarkoitus kiusata ketään – ei nuorta eikä nuoren perhettä, Maasola muistuttaa.

Jos alaikäinen ei pysty huolehtimaan itsestään, niin Saapas on velvollinen tekemään hänestä lastensuojeluilmoituksen. Päihtyneistä nuorista, joilla kontrolli toimii, ei ilmoituksia tehdä.

– Muutenhan me joutuisimme tekemään ilmoituksia nuorista liukuhihnalta.

Päivystystä myös festareilla

Saapas päivystää myös muutamilla festivaaleilla. Siellä sammuneet voivat nukkua turvassa Saappaan selviämiskontissa.

– Nuoret ovat kiitelleet, että heidät on viety turvaan ryöstäjiltä ja raiskaajilta.

Artikkeli Yön pelastavat enkelit julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.