Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tilastojen mukaan Suomessa oli viime vuoden lopulla 4 600 yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 264. Asunnottomuus laski muun muassa Jyväskylässä (156 asunnotonta), mutta samaan aikaan pitkäaikaisasunnottomuus lisääntyi.

On tärkeää, että kynnys avun pyytämiseen on tarpeeksi matala.

Jyväskylän Katulähetyksen projektityöntekijä Hanna-Riikka Alasippola on erityisen huolissaan nuorten piiloasunnottomuudesta, joka ei näy tilastoissa.

– Nuoret, joilla ei ole oman talouden hallintaa, ovat kasvava porukka. On työttömyyttä, vaikeuksia opinnoissa ja velkaantumista, jolloin hengaillaan kotona tai kavereiden luona, Alasippola kertoo.

Valtakunnallisen Asunnottomien yön teemana on tänä vuonna Oma koti hurjan kallis. Tapahtumalla halutaan nostaa esiin asumis- ja velkaneuvontaa eli antaa käytännön apua ja neuvoja siihen, miten toimia asunnottomuusuhan alla, miten pysäyttää velkaantumisen kierre ja miten päästä kiinni omaan elämäntilanteeseen sopivaan asuntoon.
Oikealla ohjauksella ja neuvonnalla asunnottomuutta voidaan ehkäistä.

– On tärkeää, että kynnys avun pyytämiseen on tarpeeksi matala. Onneksi on jo tullut hankkeita, joiden kautta voidaan löytää heikommassa asemassa olevia ihmisiä ja ohjata heitä palveluiden piiriin, Alasippola sanoo.

Asumisen kustannukset lohkaisevat ison osan monien asiakkaiden tuloista.

Alasippolan mukaan syyt asunnottomuuden taustalla ovat moninaiset. Taloudelliset ongelmat, pienet tulot, velkaantuminen ja häiriöt luottotiedoissa kasvattavat riskiä joutua asunnottomaksi. Ongelmien odotetaan kasvavan koronakriisin myötä. Moni on tilanteessa, ettei enää selviä vuokranmaksuista ja asumiskustannuksista lomautusten, työttömyyden tai konkurssin seurauksena.

Asumiseen liittyvät vaikeudet näkyvät vahvasti myös Jyväskylän seurakunnan diakoniatyössä, lähes kaikissa kohtaamisissa.

– Asumisen kustannukset lohkaisevat ison osan monien asiakkaiden tuloista, diakonian asiantuntija Kirsi Lepoaho tietää.

Alasippola ja Lepoaho ovat yhtä mieltä siitä, että asumisen kustannukset ovat karkaamassa käsistä.

– Pieniä, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on tarjolla vähän, ja vuokrat etenkin kasvukeskuksissa ovat liian korkeat. Tulot eivät ole nousseet samaan tahtiin kuin vuokrien hinnat, Lepoaho ja Alasippola huomauttavat.

Seurakunnan diakoniatyössä tehdään ennaltaehkäisevää työtä asunnottomuuden uhan torjumiseksi.

– Autamme erilaisissa asumisen kysymyksissä. Mietimme yhdessä asiakkaan kanssa, onko asunto esimerkiksi sopivan kokoinen, opastamme laskujen maksussa ja olemme tukena, jos asiakkaan voimavarat eivät riitä ottamaan yhteyttä Jyväskylän kaupungin asumisneuvontaa, Lepoaho kertoo.

Artikkeli Oma koti yhä monen ulottumattomissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Mieli on sulkenut ne tapahtumat jonnekin syvälle. Terapian avulla muistot ehkä palautuisivat, mutta eri asia on, kestäisikö pääni sitä. Katson mieluummin eteenpäin kuin taaksepäin, hän miettii.

Kodittomuuden kokemuksia hänellä on lapsuudesta ja erovuosilta. Korpikannas muistaa, että hänen lapsuuden perheensä asui milloin missäkin isän työn vuoksi. Sairaalloisella äidillä ei ollut töitä ja isä huiteli omilla teillään.

– Nokipalo parakissa on jäänyt mieleen, ja kaasun pelko.

Kun Korpikannas oli 11-vuotias, hänet sijoitettiin lastenkotiin kahden nuoremman sisaruksen kanssa. Aineellisesti lapset saivat siellä mitä tarvitsivat, mutta omalta kodilta ei lastenkoti tuntunut.

Taistelijaluonne siivitti Korpikannasta eteenpäin. Hän opiskeli mittatilausompelijaksi ja löysi asiallisen oloisen työssäkäyvän miehen puolisokseen. 1980-luvun taitteessa perheeseen syntyivät poika ja tyttö.

Korpikannas kertoo, että mies osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi ja varsinkin humalassa väkivaltaiseksi. Hän halusi silti perheen pysyvän koossa ja sinnitteli. Kun vanhempi lapsista oli peruskoulun ekaluokkalainen, mies pahoinpiteli Korpikannaksen sairaalakuntoon.

– Nappasin avaimen ja pakenin alakerran naapuriin. He soittivat ambulanssin.

Kotiin ei ollut palaamista, sillä mies oli jo antanut tappotuomion. Korpikannas sanoo, ettei hän saanut kaupungin vuokra-asuntoa, koska oli lähtenyt kotoa vapaaehtoisesti. Mies asui lasten kanssa kunnes ero järjestyi.

Siitä alkoi uusi painajaismainen jakso Korpikannaksen ja lasten elämässä. Korpikannas kiersi ystäviensä ja tuttaviensa vierashuoneissa ja sohvilla yli vuoden. Reppuelämä ahdisti ja huoli lapsista oli kova.

Tositilanteen edessä aidot ystävät kuitenkin erottuivat ja jaksoivat auttaa monin eri tavoin.

Korpikannas sai tavata lapsiaan viikonloppuisin ystäviensä kodeissa. Sydän särkien hän maanantaiaamuisin saatteli lapset bussipysäkille, sillä lapset eivät olisi halunneet lähteä isänsä luokse.

Taistelin tuulimyllyjä vastaan.

Koska Korpikannaksella ei ollut kotia, ei hän pystynyt jatkamaan kotiompelijan töitään. Ompelukone jäi miehen luokse, samoin kaikki työ- ja veropaperit. Veroilmoituskin jäi tekemättä, koska entiseen kotiin ei uskaltanut mennä papereita hakemaan.

– Tilanne oli lamaannuttava, se vei kaikki voimat. Taistelin tuulimyllyjä vastaan, ja läheiset pelkäsivät, että epätoivoissani tekisin jotain itselleni. Ilman ystäviä en olisi selviytynyt, hän kertoo.

Vuosi kului kuin sumussa. Sitten mies sai häädön asunnosta, ja Korpikannas muutti entiseen kotiinsa asumaan lasten kanssa.

– En halunnut repiä lapsia irti tutusta koulusta ja kavereistaan, joten jäimme sinne, juurettomuudesta koko oman lapsuutensa kärsinyt Korpikannas toteaa.

Korpikannas löysi 1990-luvun vaihteessa uuden puolison, joka sitten sai myös entisen miehen uhkailusoitot loppumaan.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen selviytynyt.

Asiakkaat palasivat tutun ompelijansa luokse, ja vaikka rahaa oli niukasti, lapset pääsivät lukioon ja harrastuksiin. Nyt Korpikannas voi iloita siitä, että asunnottomuuden kierre on katkaistu, lapsilla on hyvät ammatit ja kodit.

– Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen selviytynyt. Omaa kotia osaa arvostaa, kun sellaista ei ole aina ollut. Ja pääasia on, että lapsista on tullut kunnon kansalaisia.

Suomessa sadat naiset kohtaavat vuosittain perheväkivaltaa. Heille Korpikannas haluaa sanoa, ettei siihen tilanteeseen ei kannata jäädä.

– Odotellessa ehtii tapahtua paljon pahaa. Nykyään on ensikodit ja monia muita paikkoja, joihin voi mennä. Jos ei sosiaalitoimi auta, voi apua kysyä seurakunnilta tai Pelastusarmeijalta, hän neuvoo.

Kirkossa saa olla rauhassa

Taulumäen kirkon ovet ovat avoinna asunnottomien yön ajan 17.–18. lokakuuta iltayhdeksästä aamuyhdeksään.

Ilta- ja aamupalan lisäksi se tarjoaa kodittomalle seinät ympärilleen, musiikkia sekä ihmisiä, joiden kanssa jutella.

– Meillä on tahto ja taito kuunnella hädässä olevia ihmisiä. Tarjoamme paikan, jossa voi pysähtyä, olla edes yhden yön seudun turvassa ja rauhassa, toteaa diakoni Ainoleena Laitinen.

Asunnottomuus on hänen kokemuksensa mukaan aina henkilökohtainen tragedia. Kodittomuus vie ihmiseltä oleellisen: turvan, lämmön, puhtauden ja postiosoitteen.

– Ilman apua ja tukea ei siitä tilanteesta nousta jaloilleen. Elämästä tulee näköalatonta, kun perusasiat puuttuvat, Laitinen sanoo.

Asunnottomuuden taustalta löytyy usein työttömyyttä, särkynyt parisuhde tai mielenterveysongelmia.

– Alkoholin käyttö ja elämänhallinnan puute eivät aina ole kodittomuuden syy, vaan sen seuraus. Asunnottomuutta, sen tuomia lieveilmiöitä ja häpeää turrutetaan alkoholilla.

Teemapäivän aikana halutaankin herätellä päättäjiä sekä vuokranantajia, että asunnoton voi hoitaa asiansa, jos hänellä on asunto, vaikka luottotiedot olisivat menneetkin.

– Seurakunnan mahdollisuus auttaa taloudellisissa asioissa on pieni. Ruoka-apua voimme järjestää ja olla tukena, kun asiakas haluaa selvittää asioita esimerkiksi Kelan ja sosiaalitoimen kanssa, Laitinen toteaa.

Hän myöntää, että yksi yö kirkossa ei paljon auta.

– Tämä on lähinnä muistutus siitä, että kirkkoon voi tulla sellaisena kuin on, ja että diakoniatyön puoleen voi kääntyä hädän hetkellä.

Hän toivookin, että ensi vuonna tapahtumassa saataisiin useampi kirkko yöksi auki. Erityisesti hyödyksi olisivat alueitten monitoimikirkot, joissa voisi tarjota peseytymis- ja pyykinpesutiloja.

Asunnottomien yö

• Asunnottomuuden ja asunnottomuustyön teemapäivä Jyväskylässä 17.10.2019.
• Tapahtumapaikkoina Matara, Tourupuisto ja Taulumäen kirkko.
• Tapahtuman järjestävät yhteistyössä paikalliset toimijat, seurakunnat ja Jyväskylän kaupunki.
• Suomessa on vuodesta 2002 alkaen vietetty YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi Asunnottomien yön merkeissä.
• Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon, omaan kotiin.
• Jyväskylässä on noin 160–170 asunnotonta.

Eliisa Korpikannas osallistuu erikoisasiantuntijana Asunnottomien yön Kuka kuuntelee köyhää -paneelikeskusteluun 17.10. Mataran Tourujokisalissa klo 16.

Artikkeli Koditon tarvitsee ystäviä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tapahtumapaikkana on uusi Tourujoen puisto, tarjoaako se uusia mahdollisuuksia toteutukseen?
Sijainti ja alueen puistomaisuus tarjoavat tapahtumalle erilaisen ympäristön kuin aiempina vuosina. Kiinnostuneiden on helppo tulla paikalle ja vaikuttaa asioihin.

Voiko kuka tahansa jäädä asunnottomaksi?
Asunnottomuus voi koskettaa ketä tahansa, se ei ole vain tietyn moniongelmaisen ryhmän haaste. Riskitekijöitä ovat muun muassa heikko taloudellinen tilanne, luottotietojen menetys, elämänhallinnan vaikeudet, erilaiset riippuvuudet ja mielenterveysongelmat sekä sosiaalisten resurssien vähäisyys. Myös elämäntilanteen muutokset kuten sairaus, ero, muutto toiselle paikkakunnalle tai työttömäksi jääminen lisäävät riskiä.

Miksi asunnottomat ovat pääosin miehiä?
Suomessa asunnottomista neljä viidesosaa on miehiä. Miesten asema on usein hyvin heikko, sillä asunnottomuus on monille vain yksi ongelma muiden joukossa. He jäävät helposti yksin ongelmineen. Miehillä avun hakemisen kynnyskin voi olla korkeampi kuin naisilla.

Onko Jyväskylässä paljon asunnottomia?
Selvitysten mukaan Jyväskylässä oli viime vuonna asunnottomia 131 ja Keski-Suomen alueella 163. Luku on suuntaa antava, koska piiloasunnottomuus ei näy tilastoissa. Erityisesti nuoret majailevat pakon edessä sukulaisten ja ystävien nurkissa.

Miten Katulähetys auttaa asunnottomia?
Meillä on tällä hetkellä Jyväskylässä 157 vuokra-asuntoa sekä ympärivuorokautisesti avoinna oleva ensisuoja ja selviämisasema. Tarjoamme asunnottomille tilapäisiä yöpymismahdollisuuksia, asuntoja sekä asumisen tuen palveluita.

Onko asunto ihmisoikeus/perusoikeus?
Kyllä! Suomen laissa on perus- ja ihmisoikeuksiin säädetty, että jokaisella on oikeus sopivaan asuntoon. Se on yksi ihmisarvoisen elämän kriteereistä.

Onko asunnottomuuden poistamiselle löydettävissä järkevää ratkaisua?
Ennaltaehkäisy on tärkeää. Palveluja pitää kehittää jatkuvasti asiakaslähtöisemmiksi ja hyödyntää kokemusasiantuntijuutta. Tarvitaan myös kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Millä mielellä olet seurannut ihmisroskakeskustelua?
On surullista kuulla asenteellista puhetta itse aiheutetusta ongelmasta tai siitä kuinka kunnolliset ihmiset joutuvat elättämään juoppoja ja narkkareita. Ymmärrän turvattomuuden ja pelon tunteet, jotka aiheutuvat epätietoisuudesta. Asenteellista halveksuntaa on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

Miksi asunnottomat ovat lähellä sydäntäsi?
Jokaisella on oikeus saada asunto ja rakentaa siitä koti ja turvapaikka. Minusta asunnoton tarvitsee arvostavan kohtaamisen kuten kuka tahansa. On hyvä muistaa, että jokainen voi joutua yllättäviin tilanteisiin ja tarvita apua.

Mitä itse odotat eniten tulevalta Asunnottomien yöltä?
Toivon, että tapahtuma herättää huomaamaan asunnottomuuden moninaisuuden ja mahdollisuudet vaikuttaa asiaan. Haluaisin kaikkien ymmärtävän, että jokainen ihminen on arvokas.

Miksi kannattaa osallistua tapahtumaan?
Osallistumalla voi vaikuttaa ja puolustaa jokaisen oikeutta omaan kotiin! Samalla tutustuu paikalla oleviin toimijoihin. Tiedossa on puheenvuoroja ja musiikkia. Tarjoamme myös hernesoppaa, makkaraa ja kahvia.

Asunnottomien yötä vietetään 17.10. klo 18–22 Jyväskylässä Tourujoen puistossa.

Artikkeli Asunnoton ei ole ihmisroska julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.