Kun ase on ensimmäistä kertaa omissa käsissä, osa miettii, tätäkö tämä oikeasti. Olenko sittenkään valmis siihen, mitä valassa lupaan. Miten uskontoni, etiikkani ja arvoni tähän suhtautuvat. Näiden kysymysten äärellä ei pidä, eikä tarvitse jäädä yksin.
– Tehtävämme on edistää kaikkien täällä toimivien kokonaisvaltaista toimintakykyä, josta papille erityisesti kuuluu henkisen ja eettisen toimintakyvyn tukeminen. Tämä on monikulttuurinen ja -uskonnollinen toimintaympäristö ja toimimme myös sen puolen asiantuntijoina.

Näin avaa kenttärovasti Sanna Timonen omaa ja kirkollisen alan toimenkuvaa varuskunnassa. Karjalan prikaatissa ryhmään kuuluvat hänen lisäkseen sotilaspastori sekä palvelusta samalla suorittavat varusmiesdiakoni ja -pappi.

Uuden saapumiserän ensimmäiset päivät ja viikot korostuvat piikkinä edellä kuvattujen asioiden esiintymisessä. Timonen muistuttaa, että isolle osalle varusmiehistä asiat ovat sisäistyneet hyvin.
– Tämän päivän nuoret ovat valmiita ja suurin osa pärjää hyvin. Kun asenne on kohdallaan, palvelus sujuu nousujohteisesti, aivan kuten on suunniteltu.

TIMONEN KERTOO, että kaikille annettava koulutus on yksi osa sotilaspappien työtä. Oppituntien ja koulutusten aiheet käsittelevät muun muassa etiikkaa, arvoja, kaatuneiden huoltoa ja vuorovaikutustaitoja. Kirkolliset toimitukset, kuten hartaudet ja jumalanpalvelukset ovat niin ikään säännöllisesti pidettäviä tilaisuuksia.
– Meidän on tärkeää tehdä itsemme tutuksi sekä olla näkyvissä, lähellä ja läsnä. Siten meitä on helpompi lähestyä, sillä tässä työssä on oleellista olla ihminen ihmiselle.

Maasto ja siellä tapahtuvat harjoitukset ovat yksi ympäristö tehdä työtä. Timosen mukaan läsnäolo maastoharjoituksissa korostuu uudessa Koulutus 2020 -suunnitelmassa, missä eri koulutusaiheet integroituvat tiiviimmin yhteen.
– Henkilökohtaisissa keskusteluissa pääsee päästämään paineet pihalle ja avautumaan papille, mikä on usein helpompaa kuin kertoa kipeistä asioista oman yksikön ihmisille.

Juttelu nuotiolla tai hihan nykäisy sopivassa tilanteessa ovat esimerkiksi sopivia hetkiä vuorovaikutukselle. Papin ovi on auki ja varusmiespapit kiertävät ja ovat läsnä perusyksiköissä, joten avautumiselle on aikansa ja paikkansa. Jokainen kohtaaminen on hyvin henkilökohtainen.
– Tätä työtä on tehtävä omalla persoonalla, on oltava joka hetki aidosti läsnä. Vastapuoli vaistoaa välittömästi, jos jokin falskaa.

Sota nousee luonnollisesti asepalvelusta suorittavien mieleen, jo sitä käsittelevien uutisaiheiden myötä. Yksi koulutuksen tehtävä on myös suunnata ajatukset sotilaan tehtäviin taistelutilanteissa. – Sota on silti vähän aktiivisesti esillä ja nuorten mielessä. Sitä ehkä pohditaan enemmän oikeussääntöjen ja periaatteiden kautta.

NOIN 2 500 asepalvelusta suorittavaa ja reilut 500 henkilökuntaan kuuluvaa tekevät Karjalan prikaatista yhden Suomen suurimmista varuskunnista. Jotta heistä jokaisen päivä sujuisi mahdollisimman hyvin, on niin fyysisten kuin henkisten voimavarojen oltava kunnossa.
– Olemme täällä kaikkia varten. Normaalit työpaikan asiat ja ongelmat ovat osa arkipäivää ja tuemme myös henkilökuntaa niiden käsittelemisessä. Annamme heille apua myös eri uskontokuntiin kuuluvien henkilöiden ohjauksessa.

Yhteistyö terveys- ja sosiaalialan toimijoiden kanssa tarjoaa lisäksi laaja-alaista tukea varusmiesten asioiden käsittelyyn.

Oma koulutus, työkokemus ja suoritettu asepalvelus antavat Timoselle hyvän pohjan ymmärtää sekä samaistua tukea tarvitsevien tilanteeseen.
– Partiolaistausta ja maanpuolustustahto vetivät minua kutsuntoihin ja palvelukseen, johon astuin 2004. Viimeinen niitti päätökselle oli mahdollisuus yhdistää asepalvelus opintoihin.

Teologian maisteriksi opiskellut Timonen kävi armeijassa aliupseerikoulun kiväärilinjan ja myöhemmin Reserviupseerikoulun (RUK). Hänellä on myös työnohjaajakoulutus.

RUK oli Timosen ensimmäinen työnantaja Puolustusvoimissa vuonna 2010. Muutaman vuoden pätkätyön jälkeen eri joukko-osastoissa hän sai vakituisen viran Karjalan prikaatista 2014. Tämän vuoden alussa hänet nimitettiin kenttärovastiksi, mikä rinnastetaan everstiluutnantin arvoon.

Artikkeli Eettisen ja henkisen tuen olkapää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lapsuuden joulut ovat jääneet erityisesti mieleen. Vietämme juhlan samalla tavalla koko perheen kanssa vieläkin, ja kokoonnumme muutenkin usein yhteen.

Muutin yläasteen jälkeen Mikkeliin opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Nyt asun Jyväskylän keskustassa ja suoritan täältä käsin opintojani valmiiksi.

Teen töitä Suomen Uimakoulun Pikku Joutsenessa uimaopettajana ja vauvauintiohjaajana. Kaverini suositteli hakemaan sinne töihin ja pääsin. Kävin työtehtäviä varten nelijaksoisen koulutuksen Helsingissä. Uintiryhmien nuorimmat vauvat ovat pieniä kolmekuisia. Järjestän vauvoille valokuvauksia ja puuhaan assistenttina kuvauksissa.

Vapaa-ajalla innostun helposti kokeilemaan eri liikuntalajeja. Lenkkeilen tai käyn kuntosalilla viitisen kertaa viikossa.

Heinäkuussa on edessä armeija, ja sen myötä suunnitelmat selvillä vuoden ajaksi. Toivottavasti pääsen Poriin kansainvälisiin valmiusjoukkoihin. Odottelen valintapäätöstä lähiviikkoina. Varasuunnitelmana minulla on Kainuun prikaati.

Tähtään sotilaspoliisiksi, koska aion hakea palveluksen jälkeen Tampereelle Poliisikouluun. Turvallisuus ja ihmisoikeuksien toteutuminen ovat minulle poliisin työssä tärkeitä asioita.

Maailmassa pitäisi päästä eroon viattomien ihmisten kärsimyksestä. Varsinkin terroristinen väkivalta tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja turhalta.

Minusta olisi hyödyllistä opetella puhumaan venäjää. Matkakohteena minua kiehtoo Amerikka ja varsinkin Kalifornia. Joku päivä vielä lähden reissuun.

Tällä hetkellä haaveilen, että saisin hyvän koulutuksen ja pääsisin mielenkiintoisiin töihin. Tärkeintä on saada olla terveenä.

Jos voittaisin Lotossa rahaa, tietäisin sille paljon käyttöä. Osan antaisin Unicefin kautta Afrikan lapsille ja muille puutteessa eläville. Riittävän isolla summalla perustaisin yrityksen, mutta sitä pitäisi sitten miettiä erikseen.

Artikkeli Lottovoitosta riittäisi jaettavaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.