Adele Sibomana tekee vapaaehtoistyötä Kansainvälisen kahvilan keittiössä. Hän on kotoisin Kongosta ja asunut Suomessa 17 vuotta.

– Meidän kulttuurissamme nauretaan paljon ja ollaan iloisia. Täällä saa olla iloinen, Sibomana hymyilee.

– Tämä paikka on hyvä, toiminta on mukavaa, voi tulla syömään ja saada uusia ystäviä.

Sibomana muistaa, miten kaikki asiat olivat uusia, kun hän saapui Suomeen. Nyt hän auttaa maahan tulleita käytännön asioissa, esimerkiksi lähtemällä mukaan kauppaan oppaaksi. Kansainvälinen kahvila on avoinna keskiviikkoisin ja toimii Jyväskylän keskustassa Aseman Pysäkin tiloissa. Kahvilasta
vastaavat Jyväskylän seurakunta, diakoni Sanna Rasinkangas sekä monikulttuurinen vapaaehtoistiimi.

Svitlana Yeremenko saapui Ukrainasta Suomeen lapsensa kanssa pari vuotta sitten. Aluksi perhe odotti, että pääsisi palaamaan kotiin, mutta sodan jatkuttua se ei ollut mahdollista.

Yeremenkon tavoitteena on oppia suomen kieli, jotta hän voisi tulevaisuudessa harjoittaa Suomessa kirjanpitäjän ammattiaan. Hän on parhaillaan kieliharjoittelijana Aseman Pysäkillä.

– Se auttaa, kun kuulen ja voin puhua täällä suomea. Puhumme suomea esimerkiksi samalla, kun laitamme ruokaa.

Myös Volodymyr Tsema-Bursov on kotoisin Ukrainasta ja asunut Suomessa pari kuukautta. Hän on nyt aloittanut suomen opiskelun.

– Kielenne on vaikea, hyvin erilainen kuin esimerkiksi venäjä tai saksa.

Tsema-Bursov ja Yeremenko käyvät molemmat SPR:n kielikerhossa, joka kokoontuu Kansainvälisen kahvilan tiloissa.

Tsema-Bursov on ammatiltaan muusikko ja hän esiintyy Kansainvälisen kahvilan Jamming Night -illoissa.

Jukeji Ndogo on asunut Suomessa muutaman kuukauden ja tekee nyt vapaaehtoistyötä Kansainvälisessä kahvilassa.

– Ihmiset ovat täällä erittäin ystävällisiä ja toimivat yhdessä. Olen muslimi, mutta en tunne olevani täällä erilainen. Tämä on mielestäni parasta Kansainvälisessä kahvilassa.

– On tärkeää, että kristityt ja muslimit voivat tutustua toisiinsa ja toimia yhdessä. Tällä paikalla on lämmin sydän.

Ndogo on kotoisin Etelä-Sudanista, missä hän työskenteli toimittajana. Ennen Suomeen tuloaan hän otti paljon selvää Suomesta: sen historiasta, lainsäädännöstä, tavoista toimia.

– Vapaaehtoisena pystyn kertomaan näistä asioista muille maahanmuuttajille. Osaan kieliä, kuten englantia ja arabiaa ja voin olla tukena tilanteissa, joissa tarvitaan tulkkausapua.

Jokainen on lämpimästi tervetullut.

Kansainvälisen kahvilan toiminta tukee maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välistä tutustumista, kuvaa Jyväskylän seurakunnan maahanmuuttajatyön diakoni Sanna Rasinkangas.

– Tarjoamme seurakuntana tähän turvallisen paikan ja ympäristön. Työotteemme on inklusiivinen, avoin ja salliva sekä pohjautuu uskontodialogiseen ajatteluun. Jokainen on lämpimästi tervetullut.

Kansainvälinen kahvila tarjoaa useita tehtäviä vapaaehtoisille. Vapaaehtoistyö tukee maahanmuuttajien kotoutumista, esimerkiksi kielen oppimista ja ystävyyssuhteiden solmimista. Kahvilan yhteydessä toimii kielikerho, jossa voi opiskella helppoa käytännön suomea, jota tarvitaan arjen tilanteissa. Teemoja ovat esimerkiksi itsensä esittely ja arjen asioiden hoitaminen. Keskustelua on käyty myös eri maiden kansallisasuista.

– Jyväskylässä on kielikerhoja, mutta niitä tarvitaan selkeästi lisää, kertoo Ida Kuikka, joka työskentelee maahanmuuttotyön asiantuntijana SPR:n Länsi-Suomen piirissä.

Kielikerhon ohjaajat ovat vapaaehtoisia, jotka saavat perehdytyksen tehtäväänsä. Ohjaajilta ei vaadita muodollista pätevyyttä, esimerkiksi opettajan koulutusta.

Tiesitkö?

• Jyväskylän seurakunta on mukana Yhteisölähtöisen kotoutumisen hankkeessa. Tämän pohjalta syntyi ajatus Jyväskylän seurakunnan Kansainvälisen kahvilan yhteydessä toimivasta SPR:n kielikerhosta.
• Kansainvälinen kahvila Aseman Pysäkillä, Hannikaisenkatu 27–29, keskiviikkoisin klo 14–18. Musiikki-ilta “Jamming Night” kerran kuukaudessa klo 18–20. Syksyn jammailuillat: 16.10, 13.11. ja 4.12. Lisätietoja diakoni Sanna Rasinkankaalta, 050 5497033.
• Kielikerho kokoontuu Aseman Pysäkillä, Kansainvälisen kahvilan yhteydessä keskiviikkoisin klo 16–17.30.
• Yhteisölähtöisen kotoutumisen hankkeessa Jyväskylän seurakuntaa edustavat Sanna Rasinkangas ja pastori Tiina Koskela.

Summary in English

An International café, Kansainvälinen kahvila, is held from 2.00pm–6.00pm on Wednesdays at Aseman Pysäkki (at Hannikaisenkatu 27–29) in Jyväskylä city centre.

Friendship, learning Finnish, and volunteer work are all reasons that the people interviewed in this article gave for getting involved with the International café.

Adele Sibomana is a volunteer in the international café’s kitchen. She is originally from the Congo and has lived in Finland for 17 years. She also helps immigrants to learn practical matters, such as by accompanying them to the store to act as a guide.

– This is a lovely place with great activities; you can come here to eat and make new friends, says Sibomana.

More information about the café is available from Jyväskylä Parish’s immigration deacon Sanna Rasinkangas on 050 549 7033.

Jamming nights are held once a month from 6.00pm–8.00pm at the café. This autumn’s jamming nights will be held on 16th October, 13th November and 4th December. The Finnish Red Cross’ Kielikerho language club meets on Wednesdays from 4.00pm–5.30pm. The Kielikerho language club can help you to learn simple and practical Finnish for everyday situations.

Artikkeli ”En tunne olevani täällä erilainen” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Vapaaehtoistehtävät ovat mainio vastapaino päivätyölle, sanoo syksyllä vuoden Saapasteko-palkinnon saanut Terttu, Tepa, Ruusuvirta, 59, saapaslainen vuodesta 2014.

Ruusuvirran perheen nuoriso innosti myös äitinsä mukaan Saapastoimintaan.

– Ajattelin, että olen liian vanha, mutta kuulemma yläikärajaa ei ole määritelty, hän nauraa.

Palveluoperaatio Saappaan päivystäjät kohtaavat nuoria kaduilla, festareilla, kouluissa sekä sosiaalisessa mediassa – siellä, missä nuoret viettävät aikaansa. Vapaaehtoiset päivystäjät ovat eri-ikäisiä, eri taustoista ja ammateista. Monenlaista kokemusta ja näkemystä löytyy.

– Kiva, että olemme värikäs porukka. Kaikkien päivystäjäkavereiden kanssa ehtii vaihtaa kuulumisia illan mittaan.

Odotuksissa siintää jo maaliskuu, jolloin kaduille jälleen jalkaudutaan jututtamaan nuoria – tai itse asiassa kaikkia juttusille ryhtyviä.

– Herätämme logoliiveissämme sen verran huomiota, että ihmiset tulevat kysymään mitä porukkaa ollaan. Vuosi vuodelta meidät tunnistetaan paremmin, Ruusuvirta sanoo tyytyväisenä.

Vuosi vuodelta meidät tunnistetaan paremmin.

Päivystämään lähdetään yleensä perjantai-iltaisin, mutta toisinaan myös muulloin, kun nuoria odotetaan paljon liikkeelle. Esimerkiksi koulujen päättyessä keväisin ollaan siellä, missä nuoret kokoontuvat.

Keskustelu aloitetaan kysymällä mitä kuuluu. Kun juttu alkaa luistaa, jotkut haluavat puhua syvällisiäkin asioita. Väkisin ei kuitenkaan tuppauduta, ja keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia. Saappaan päivystäjät tarjoavat yhdessäoloa ja aikuista kuuntelijaa. Tarvittaessa ohjataan muun avun piiriin.

Nuoret kertovat arkipäivän vastoinkäymisistään, ihmissuhteistaan ja kouluasioistaan. Toisinaan kotona ei ole kaikki hyvin. Myös maailmantilanne aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Ruusuvirta on todennut, että ajatuksia on hyvä päästä setvimään jonkun toisen kanssa, ja puhuminen monesti auttaa.

Jyväskylässä nuorilla menee hänen näkökulmastaan pääosin hyvin. Päivystykset sujuvat rauhallisesti.

Koskaan en ole illan päätteeksi katunut, että olen lähtenyt päivystämään.

– Alkoholia näkyy jonkin verran, mutta emme ole havainneet sen aiheuttavan isoja häiriöitä. Koskaan emme ole joutuneet uhkaavaan tilanteeseen.

Suurin osa nuorista käyttäytyy fiksusti ja toisista pidetään huolta.

– Joskus harvoin sattuu ylilyöntejä, mutta eivät aikuisetkaan käyttäydy aina täydellisesti, Ruusuvirta huomauttaa.

Kohtaamiset voivat olla merkityksellisiä, pieniä, mutta isoja asioita.

– Vuosien jälkeen joku voi tulla kertomaan muistavansa minut. Koskaan en ole illan päätteeksi katunut, että olen lähtenyt päivystämään.

Olli Isrikki, 71, on ahkeroinut Aseman Pysäkin ovimiehenä lähes kymmenen vuoden ajan. Paikka on Jyväskylän seurakunnan kaikille avoin kahvila ja vapaaehtoistyön keskus Asema-aukiolla. Ovimies on siellä turvallisuuden vuoksi.

– Toisinaan saattaa tulla eteen hankalia tilanteita ja on sanottava tiukasti muutama sana. Kaikesta on kuitenkin puhumalla selvitty, hän kertoo.

Vapaaehtoistoiminta tuo mielekästä tekemistä ja sisältöä päiviin. Aseman Pysäkki saa Isrikiltä yhden päivän viikossa. Se sujuu yleensä tuttuun tapaan kuulumisia vaihtaen, eikä erityistä valmistautumista tarvita.

Eläkkeellä jää luppoaikaa, ja nämä hommat täyttävät sitä sopivasti.

– Eläkkeellä jää luppoaikaa, ja nämä hommat täyttävät sitä sopivasti. Eipä tule jäätyä kotiin neljän seinän sisälle.

Pysäkin tehtävissä tarvitaan halua auttaa muita. Pitää olla kiinnostunut kuuntelemaan ja innostunut juttelemaan. Maanantaisin kokoontuu vakiintunut vapaaehtoisten joukko, joiden kanssa pidetään yhteyttä.

Isrikki puuhaa vapaaehtoistehtävissä muutenkin. Sammonkodin iäkkäät asukkaat pääsevät hänen kanssaan ulkoilemaan tai kaupungille pikkuostoksille. Vapaaehtoishommia hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveys ja jaksaminen sallivat. Ainoastaan aamuherätys tuntuu välillä raskaalta.

– Koetan olla aktiivinen, kunhan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa pysyn. Omasta jaksamista täytyy pitää huolta.

Hän suosittelee vapaaehtoisuutta muillekin. Monenlaista kun on tarjolla ja tekijöistä pulaa.

– Nykyisin tuntuu olevan harvemmassa sellaiset, jotka ovat valmiita antamaan omaa aikaansa vapaaehtoistyöhön, Isrikki harmittelee.

Kerttu Savela, 84, jatkaisi yhä 65 vuoden jälkeen pyhäkoulunohjaajana, jos tulijoita olisi.

– Vanhemmat eivät enää kannusta lapsiaan pyhäkouluun, hän pahoittelee.

Pitkä vapaaehtoistyön rupeama alkoi vuonna 1958, koska ohjaajia tarvittiin. Pieniä pyhäkoululaisia istui Savelan olohuoneessa jopa 25 kerrallaan ja kolmannessa polvessa.

 Lapset ovat aina olleet ihania. Meillä oli ensin asiaohjelmaa, sitten juteltiin ja askarreltiin.

Pyhäkoulu alkoi kahdelta iltapäivällä, ja viimeiset saattoivat lähteä koteihinsa viiden aikoihin. Sen jälkeen hän valmisteli vielä seuraavan kerran sisällöt.

Lapset saivat kuulla, kuinka Jeesus oli lapsena kuten kuka tahansa pieni poika kepposineen kaikkineen. Raamatun kertomukset herättivät myös kysymyksiä, joita mietittiin yhdessä. Rippikoulupapit osasivat palautteen mukaan erottaa, kuka nuorista oli käynyt Kertun rippikoulua. Myös vanhemmat ovat olleet kiitollisia.

– Lapset ovat aina olleet ihania. Meillä oli ensin asiaohjelmaa, sitten juteltiin ja askarreltiin. Toki mehu ja pulla olivat tärkeitä, niitä he odottivat kovasti.

– Olen sanonut, että kannattaa kiittää Taivaan isää siitä, että hän on pannut sanat suuhuni. Minua ei tarvitse kiittää.

Vuosikymmenten touhukkaiden sunnuntaipäivien jälkeen aikaa jää jatkossa enemmän vaikkapa levolle.

– Pihatöiden ja kotihommien jälkeen saatan ottaa pienet päiväunet. Eikös se ole jo sallittua tässä iässä, hän tuumii.

Kuukausittaisten seurakuntailtojen järjestämistä kotonaan Kerttu Savela aikoo jatkaa niin kauan kuin jaksaa.

”Vapaaehtoisuus on seurakuntaelämän ydintä”

Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyön arvo on Suomessa lähes 3,2 miljardia euroa vuosittain. Näin kerrotaan Vapaaehtoistyo.fi -verkkopalvelun marraskuussa yhdessä Kansalaisareenan kanssa julkistamissa vapaaehtoisten kyselyn tutkimustuloksissa. Tutkimukseen osallistui 1 609 henkilöä eri puolilta Suomea.

Kyselyyn vastanneita motivoi tehtäviinsä halu auttaa. Vapaaehtoistyö on heille mielekästä ja merkityksellistä toimintaa, josta saa hyvää mieltä, jolloin henkilökohtainen ja yhteinen hyvä yhdistyvät.

Kysely tuo esiin myös haasteita. Vapaaehtoistehtävät voidaan kokea kuormittavaksi, eikä niihin aina saa riittävää perehdytystä tai koulutusta. Myös koordinointia kaivataan.

Myös työntekijät tarvitsevat osaamista ja uusia tapoja toimia.

Jyväskylän seurakunta vastaa haasteeseen palkkaamalla vapaaehtoistyön koordinaattorin. Projektitehtävään kuuluu muun muassa rakentaa vapaaehtoisten rekisteri, kehittää perehdytystä ja koulutusta sekä miettiä, miten kiinnostuneita uusia tekijöitä tavoitetaan.

– Myös työntekijät tarvitsevat osaamista ja uusia tapoja toimia. Toimintakulttuuria tulee kehittää niin, että seurakuntalaisten aktiivisuus ja ammattilaisten työ voidaan paremmin nivoa yhteen, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen.

Ahosen mukaan tavoitteena on kantaa vastuuta yhdessä, jolloin vapaaehtoiset tehtävät eivät kuormittaisi liikaa. Yhdessä tekeminen lisää myös ammatillisen työn mielekkyyttä.

– Vapaaehtoisuus on seurakuntaelämän ydintä. Jo vuosituhansien ajan Jeesuksen seuraajat ovat halunneet toimia yhteiseksi hyväksi. Kirkon viime vuosikymmeninä vahvistunut ammatillisuus on aika uusi piirre, hän toteaa.

Tilaa uusille tekijöille on, ja etenkin työikäisistä on pulaa. Eri tehtävistä kiinnostuneiden tavoittaminen on iso haaste, ja moni on ennestään kiireinen arjessaan.

– Kirkon ja seurakunnan strategian mukaisesti haluamme antaa enemmän toimimisen mahdollisuuksia seurakuntalaisille, jolloin jokainen voi tulla mukaan sellaisena kuin on, Ahonen painottaa.

Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/osallistu ja vapaaehtoistyo.fi

Seurakunta mukana Vapaaehtoismessuilla Jyväskylän pääkirjastolla 
ke 21.2.2024 klo 14–17.30

Artikkeli Hyvä mieli palkitsee julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meistä tuli hyvät ystävät, hengenheimolaisuuden tunne syntyi jo ensitapaamisella, Seppänen muistelee.

Seppänen jatkoi vapaaehtoistyötä myös seurakunnassa. Mikama tuli mukaan jäätyään eläkkeelle kymmenisen vuotta myöhemmin. Parivaljakkona he ovat tuttu näky Vanhan pappilan seniorikokoontumisissa ja Kaupunginkirkon perjantaisissa Hiljaisuuden hetkissä. Aiemmin he ehtivät toimia vapaaehtoisina myös Aseman Pysäkillä.

– Kahvin keittämisen ja tarjoilujen järjestämisen lisäksi vapaaehtoistyö on ollut erilaisten ihmisten kohtaamista, Mikama kertoo.

Vapaaehtoisena toimiminen on tuonut molemmille paljon uusia ystäviä ja mielekästä tekemistä eläkepäiviksi. Samalla on päässyt itse osalliseksi tilaisuuksien varsinaisesta annista, jolloin työ ja huvi ovat yhdistyneet.

– Kun palaan kotiin, mietin vielä kaikenlaista. Ihan kuin olisi tehnyt isommankin hyvän työn, Mikama toteaa.
– Senioritapaamisissa ihmiset tulevat halaamaan ja kiittämään meitä ja toteavat, että ihanaa, kun olette täällä meidän kanssa, Seppänen täydentää.

Keskustan aluekappalaisen Seppo Wuolion ja seurakuntapastori Heidi Watian mielestä vapaaehtoiset muodostavat yhden tärkeimmistä kulmakivistä seurakuntatyössä.

– Vapaaehtoisten panos ja merkitys vain korostuvat entisestään tulevaisuudessa, kun työntekijämäärä vähenee kirkossa, Wuolio täsmentää.

Kirkko osa elävää kaupunkikeskustaa

Wuolio ja Watia maalaavat kuvaa Kaupunginkirkosta kaiken toiminnan lähtöpisteenä ja alueen hengellisenä keskuksena. Kirkkoon kokoonnutaan yhteen ja sieltä käsin lähdetään ihmisten pariin. Kirkko on sananmukaisesti keskellä kylää ja osa elävää kaupunkikeskustaa.

– Monissa vanhoissa kirkoissa on aita kirkon ympärillä. Meillä kirkkoa ympäröi täysin avoin puisto, johon ihmiset kokoontuvat piknikille tai kulkevat sen kautta suuntaan jos toiseenkin, Watia havainnollistaa.

Keskustan alueseurakunnassa ollaankin havahduttu siihen, että kirkon keskeinen sijainti antaa myös suuntaviivoja toiminnalle. Erilaiset kaupunkitapahtumat kuten Yläkaupungin Yö, Valon kaupunki -tapahtuma ja uudenvuoden vastaanotto kokoavat ihmiset luontevasti kirkkopuistoon.

– Olemme ottaneet koppia näistä tapahtumista ja lähteneet niihin mukaan, Watia toteaa.

Kirkon ovet auki kaikille halukkaille

Wuolion johdolla toimintaa on jatkuvasti kehitetty siihen suuntaan, että kirkon ovet olisivat mahdollisimman usein auki kaikille halukkaille. Eräänlaisena esikuvana hän pitää Tukholman Sankta Klaran kirkkoa, jonka toimintaan Wuolio pääsi tutustumaan vuosia sitten. Soppatykki, kahvikärryt, kirkon avoimet ovet, rukous ja Jumalan sanan todesta ottaminen saivat kirkon täyttymään ihmisistä.

– Pitää etsiä ja löytää tapoja kohdata ihmisiä sekä kirkossa että siellä missä he ovat. Tässä on tärkeää myös diakoninen ulottuvuus, Wuolio täsmentää.

Kirkkoon tullaan myös eri puolilta Jyväskylää ja kauempaakin. Varsinkin kesäaikana, kun ovet ovat Tiekirkkona auki matkailijoita varten.
Keskeisen sijaintinsa ansiosta kirkko toimii ikkunana koko seurakuntaan ja sen jumalanpalveluselämään. Erityismessut ja monipuolinen musiikkitarjonta ovatkin keskeisessä osassa Kaupunginkirkon perustoimintaa.

– Jokainen ihminen tunnistaa kirkon paikaksi, jolla on erityinen tarkoitus. Jumalanpalvelus, rukous, hiljentyminen ja pyhän kohtaaminen, Wuolio tarkentaa.

Wuolio nostaa esiin myös ajatuksen kirkon alakerrassa olevan tilan kunnostamisesta kryptaksi, jossa olisi seurakuntasali ja mahdollisesti kahvila. Suunnitelmat sen osalta ovat vielä täysin auki.

Toteutuessaan se vahvistaisi entisestään toimintanäkyä, jota jo nyt pyritään toteuttamaan Sankta Klaran mallin mukaisesti: diakoninen avoin kirkko, jossa keskiössä ovat ihmisten kohtaaminen, avoimet ovet ja aktiiviset vapaaehtoiset. Vielä toistaiseksi lähdetään torstaisen viikkomessun jälkeen kirkkokahveille Aseman Pysäkille.

Keskustan alueseurakunta

• Aluekappalainen Seppo Wuolio
• 26 työntekijää
• Toimitilat: Kaupunginkirkko, Vanha pappila, Lahjaharjun kappeli, Keskustan nuorten tilat ja päiväkerhotila Yliopistonkadulla
• Alueneuvoston jäsenet: Bella Forsgren, Pirjo-Liisa Junttila, Antti Kakkuri, Eero Kuusela, Jari Ritsilä, Pipsa Wilhelms (pj)
• Alueet: Keskusta, Keljo, Lutakko, Tourula, Lohikoski, Taulumäki, Viitaniemi, Mäki-Matti, Nisula, Mattilanpelto
• kartta.jkl.fi -> aluejaot -> alueseurakunnat

Artikkeli Kirkko keskellä (Jyväs)kylää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Perheeni kanssa tulimme Suomeen vuonna 2015. Egyptissä olin ehtinyt työskennellä pappina ja minulla oli sitä kautta kokemusta turvapaikanhakijoista ja siirtolaisista, joita oli siellä paljon.

Tänne tultuani halusin oppia suomen kieltä ja tutustua vapaaehtoistyön kautta suomalaiseen työelämään. Viime vuonna aloitin Aseman Pysäkillä vapaaehtoistyöntekijänä. Työskentelen siellä kolmena päivänä viikossa. Tänä vuonna työni laajeni Kauppakeskus Sepässä sijaitsevan Kipinän tiloihin, jossa työskentelen kahtena päivänä viikossa.

Ensimmäisiä kertoja Kipinässä vierailtuani minulla syntyi idea suomen kielen keskustelukerhosta ja läksykerhosta. Maahanmuuttajille ei ole paljoakaan paikkoja, jossa he voisivat opiskella kieltä, varsinkaan jos haluaa oppia sitä keskustelemalla. Kipinässä on mahdollista tavata ihmisiä, jutella ja jakaa ideoita.

Normaaleista kielikursseista poiketen haluamme auttaa ihmisiä arkisten asioiden hoidossa. Osa maahanmuuttajista tarvitsee apua postin lukemisessa, laskujen maksamisessa, matkalippujen tilaamisessa tai Kelassa asioimisessa. Mitä enemmän voin heitä auttaa, sitä onnellisemmaksi tunnen itseni.

Kotoutumisen suurin ongelma on, että muualta tulijan on vaikea tutustua tavallisiin suomalaisiin ihmisiin. Se on kuitenkin kielen ohella ainoa tapa sulautua joukkoon, ja sitä kautta tuntea itsensä tervetulleeksi.

Kipinässä olemme maahanmuuttajina päässeet ylittämään tätä kynnystä, tutustumaan jyväskyläläisiin ihmisiin ja juttelemaan heidän kanssaan. Yksinkertaisesti sanottuna, me tarvitsemme suomalaisia opettamaan meille suomen kieltä.

Vapaaehtoistyössä olen oppinut, että kulttuurien kohtaaminen rikastuttaa kaikkia. Jos olemme yhdessä koolla, se vaikuttaa siihen, että koemme olomme turvalliseksi.

Artikkeli Opettakaa meille suomen kieltä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.