Alueella käy vuosittain noin 25 000 vierailijaa. Noin sadan tilausbussin ja venäläisten vieraiden jäätyä viime vuonna tulematta alettiin Mustilassa jo varautua lomautuksiin. Toisin kuitenkin kävi. Kotimainen luontobuumi heijastui lippukassalle aiempaa parempana tuloksena. Voitiin rakentaa uusia polkujakin.  

Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi valmistunut Reinikainen määrittelee Mustilan paikaksi, jossa on etsitty ja testattu tulevaisuuden kasveja. Kyse on Suomen suurimmasta ja vanhimmasta metsäpuutarhasta. Noin 120 hehtaarin puulajipuistossa kasvaa satakunta havupuulajia, noin 200 erilaista lehtipuuta ja satoja erilaisia pensaita ja perennoja. Alue on myös Suomessa harvinaisten lajien geenipankki. Alppiruusujen kukinnasta alkukesällä on tullut paikan tavaramerkki.

MUSTILA on myös vuosia ollut Elimäen seurakunnan yhteistyökumppani. Vuorovaikutusta lujittaa yhteinen arvopohja. Kesäkuussa 2013 Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari vihki käyttöön puulajipuiston vanhimmassa osassa sijaitsevan metsäkirkon. Se on kuin tehty hiljentymiseen. Myös Reinikainen sanoo aika ajoin pysähtyvänsä serbiankuusten muodostamaan pyhättöön, suurten kivien vierelle. Vieressä sijaitsevalla ohjelmapaikalla useampi aviopari on ehtinyt aloittaa yhteisen taipaleensa. Ajatus metsäkirkosta on alkujaan mustilalaisen kasvinjalostustieteen professorin Peter Tigerstedtin.

Metsäkirkon perinteisiin kuuluu juhannuksena järjestettävä tilaisuus, johon kaikilla on vapaa pääsy. Hartaustilaisuuksia pidetään toki muulloinkin.

UUSIIN PROJEKTEIHIN kuuluu katettu Hemlokkimetsän konserttisali, jossa Lieder-hankkeen kautta varmistellaan juhlahetkien onnistuminen.
– Puisto tarjoaa kävijöille ennen muuta elämyksiä. Luonnon voi kokea kierroksilla hyvin eri lailla. Kasvun ihmettä ei silti voi kukaan täysin sanoilla selittää.

Reinikaisen kokemus on, ettei liikkuville perheille Suomessa hyviä lapsikohteita ole liikaa. Pienestä pitäen kasvaville tulisi rakentaa hyvä luontosuhde. Työkaluina käytetään muun muassa puuveistoksia, jotka elävöittävät lasten luontopolun tiedollista antia.

NAPAJÄÄTIKÖT ja Siperian routa sulavat ilmastonmuutoksen kourissa. Reinikainen tuntee toki huolta asiasta, mutta keskittyy lähinnä siihen, mitä pystyy omalla tontilla vaikuttamaan. – Monet maailman ongelmat perustuvat vääriin valintoihin. Itsekkyys rehottaa.

Ilmaston lämpeneminen näkyy lintujen ja hyönteisten muuttoina uusille asuinsijoille. Kasvien liikkuminen on hitaampaa. On myös lajeja, jotka saattavat tarvita ihmisen apua selvitäkseen. Mustilassa on perinteisesti keskitytty kulttuurimaiseman kasvivalikoiman rikastuttamiseen, mutta jatkossa lajien suojelu koetaan yhä tärkeämmäksi.

Pääsiäisen merkityksen Reinikainen näkee hetkenä, jolloin itse voi pysähtyä pohtimaan asioita, hiljentyä, tarkistaa omia arvoja ja viettää aikaa yhdessä perheen kanssa.

Artikkeli Jouluruusut ja lumikellot viestivät keväästä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.