Ehdotan, että jatkamme aktiivisella linjalla, nyt tähtäimessä olympialaisten uudistaminen. Käytännössä se tarkoittaisi ehdotuksia ja edunvalvontaa uusista kisalajeista, ja myös niistä, joista pitäisi luopua. Poistettavista lajeista ensimmäisenä tulee mieleen mäkihyppy.

Tähän hätään en keksinyt suoranaisia uusia suomalaisystävällisiä lajeja, mutta en ole siitä huolissani. Meillä on tunnetusti vahvat perinteet mitä eriskummallisempien lajien kehittämisessä (mm. pesäpallo, eukonkanto ja pilkkihiihto). Myös aika on puolellamme, seuraaviin kisoihin on aikaa.

Valintaperusteissa korostaisimme asioita, joista Suomi tunnetaan maailmalla. Tasa-arvo, demokratia ja oikeudenmukaisuus. Nykyisten lajien kohdalla niistä ollaan kaukana. Miksi miehet ja naiset kisaavat erikseen, miksi kilpailumatkatkin ovat naisilla yleensä lyhyempiä?

Mäkihypyn tuulihyvityskertoimet ovat puolestaan silkkaa arpapeliä. Tasapuolisuuden nimissä, jos niitä käytetään, ne pitäisi olla käytössä kaikissa lajeissa.

Ampumahiihdossa tulisi hyödyntää suomalaista teknologiaa. Kehittäisimme maalitaulut, jotka toimivat samaan tapaan kuin kameran suljinaukko. Urheilijan aseeseen asennettaisiin anturi, joka langattomasti välittäisi tiedot vaihtuvista olosuhteista. Yksilöllisesti säätyvät maalitaulut reagoisivat antureiden signaaleihin salamannopeasti. Voimakas tuuli tai sankka sumu = suurempi aukko.

Uskon, että näillä keinoin lajista tulisi entistäkin katsojaystävällisempi ja kahvipöytäkeskusteluihin saataisiin uutta paloa.

Artikkeli Heja Suomi! Me noustaan vielä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.