Alvar Aallon suunnittelema helmi, Aalto-keskus, Seinäjoen keskustassa on rakennettu vuosina 1957–1987. Ensimmäisenä, vuonna 1960, on valmistunut kaunis ja rakastettu Lakeuden Risti, joka on tunnettu erityisesti 65 metriä korkeasta kellotornistaan.

Aikaa nähneen Aalto-keskuksen kunnostustyöt ovat jatkuneet jo vuosia. Seinäjoen seurakunnan Aalto-kokonaisuuden remontti on vaiheistettu neljään eri vaiheeseen, jotta vältytään pitkiltä väistötilatarpeilta.

Yksi osa merkittävää arkkitehtonista Aalto-kokonaisuutta on 3700 neliön seurakuntakeskus, joka sulkeutuu kokonaan vuodenvaihteessa korjaustöiden vuoksi.

– Vuoden 2024 alussa käynnistyy kunnostusprojektin kolmosvaihe, jossa remontoidaan seurakuntakeskuksen ensimmäinen ja toinen kerros, Seinäjoen seurakunnan kiinteistöpäällikkö Timo Mäki kertoo.

Peruskorjaus on välttämätön rakennuksen iän vuoksi.

– Talotekniikka on pääosin alkuperäistä ja se täytyy päivittää tähän päivään. Rakenteet ovat 1960-luvulta ja ne ovat yksinkertaisesti vain tulleet käyttöikänsä päähän. Rakennuksessa korjataan myös niin sanottuja riskirakenteita, jotta saadaan sisäilmastollisesti kaikki kuntoon, Seinäjoen seurakunnan projektiasiantuntija Jussi Hernesniemi avaa.

Toiminta jatkuu hetkellisesti muualla

Seurakuntakeskuksen sulkeutuessa sen koko toiminta siirtyy väistötiloihin. Seurakunnan omia tiloja pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Ulkopuolisille vuokralla ollut Soukkajoen toimintakeskus otetaan käyttöön ja siellä voidaan järjestää muistotilaisuuksia sekä muuta toimintaa. Yhtenä väistötilana käytetään Nuorisokahvila Kismuksen tiloja.

– Isompia tilaisuuksia varten meillä on mahdollisuus vuokrata tiloja yhteistyökumppanilta, Mäki kertoo väistötiloista.

Kolmosvaihe ja sitä myöden seurakuntakeskuksen kunnostustyöt ovat Mäen ja Hernesniemen arvion mukaan valmiita vuoden 2025 loppuun mennessä. Siihen asti seurakuntakeskuksessa käy vilinä, kun paikkoja laitetaan kuntoon.

”Iästä johtuvia peruskorjauksia on pakko tehdä, jotta saadaan sisäilmastollisesti kaikki kuntoon.”

Timo Mäki

– Joitain käyttötarkoituksen muutoksia tehdään myös. Yksi suurimmista muutoksista tapahtuu seurakuntasalissa, jossa poistetaan pääosa penkeistä. Niiden tilalle tulee irtainkalusteita, joiden ansiosta tilasta tulee monikäyttöisempi, Mäki selittää.

– Kirkkopihan julkisivuun toteutetaan myös palauttava muutostyö. Vuonna -84 rakennetun laajennuksen julkisivurakenne puretaan osittain siten, että ulkoseinä siirtyy noin puolitoista metriä sisäänpäin. Muutoksella haetaan fasadiin arkkitehtuuria, joka sopii paremmin alkuperäistyyliin. Muutoksen myötä myös huonejaot saadaan tehokkaammiksi, Hernesniemi jatkaa.

Valvottua ja harkittua

Kun kyseessä on kulttuurihistoriallisesti näin merkittävä kohde, muutoksia ei voida noin vain lähteä tekemään, vaan kaikki on tarkasti valvottua. Museovirasto ja Alvar Aalto -säätiö ovat vahvasti mukana kunnostusprojektissa ja ohjaavat rakentamista. Mäki ja Hernesniemi kertovat yhteistyön olleen toimivaa ja avointa viranomaisten kanssa.

”Kaikki on otettava huomioon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Olen ollut pitkään Aalto-fani, mutta detaljiikan määrä on silti yllättänyt työmaalla.”

Jussi Hernesniemi

– Muutoksista ja muutostarpeista täytyy aina neuvotella. Viranomaiset ovat myös käyneet paikan päällä useampaan kertaan, Mäki sanoo.

Helppo projekti Aalto-keskuksen miljoonaremontti ei missään nimessä ole ollut.

– Aikatauluhaasteet ja kustannustasot liittyvät pitkälti rakennuksen arkkitehtuurin monimuotoisuuteen ja detaljiikkaan. Kaikki on otettava huomioon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Olen ollut pitkään Aalto-fani, mutta detaljiikan määrä on silti yllättänyt työmaalla, Hernesniemi
kertoo.

Toista ei tule vastaan

Projektin ykkösvaiheessa kunnostettiin entisen kirkkokanslian tilat, joihin muutti vuokralle Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli vuoden 2022 joulukuussa. Lisäksi tiloissa on kirkon keskusrahaston IT-tukiyksikkö. Rakennuksessa tehdään vielä pieniä vesikattotöitä, ja vuoden loppuun mennessä sen pitäisi olla täysin valmis.

Tällä hetkellä projektissa on käynnissä kakkosvaihe, jossa remontoidaan seurakuntakeskuksen kellaritilat. Kellariin tehdään päätearkisto, aulatila ja Aalto-varasto. Lisäksi sinne tulee kokous ja tutkijatiloja. Kakkosvaiheen on tarkoitus valmistua 2024 kevättalvella, jonka jälkeen lähtee käyntiin peruskorjauksen kolmosvaihe.

Neljännessä ja viimeisessä vaiheessa kunnostetaan Lakeuden Ristin kirkko ja kellotorni. Kirkossa tehdään muun muassa taloteknillisiä peruskorjauksia ja muutostöitä, peruskorjataan vesikatto ja käydään läpi ikkunoiden sekä ovien kunnostustarpeet.

Aalto-keskuksen saneerausprojekti on kaikin puolin poikkeuksellinen, ainutlaatuinen ja suuri millä tahansa mittakaavalla. Sen voi sanoa varmaksi, ettei Mäen ja Hernesniemen uralla tule toista samanlaista vastaan.

– Työmaita on kierretty paljon, mutta mitään näin haasteellista tai monumentaalista arkkitehtuurikohdetta ei ole koskaan ollut. Vaativuus pitää omalla tavallaan myös mielenkiinnon yllä, Mäki pohtii.

– Olisi mahtavaa nähdä, että tästä tulisi Aallon visioiden mukaan aktiivinen seurakuntakeskus oikein sanan varsinaisessa merkityksessä, Hernesniemi sanoo innon pilke silmissään.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Funktionalismista

Teksti: Eckhard Strahl, arkkitehti. Kuvat: Sarah Senf.

Funktionalismi oli arkkitehtuuri- ja design-muotoilutyyli, joka saavutti kansainvälisen läpimurtonsa 1920-luvulla. Osaltaan funktionalistiselle ajattelulle loivat pohjaa jo 1800-luvun filosofit Schelling, Kant ja Schopenhauer. Sodan jälkeen funktionalismi yleistyi ja hallitsi rakennusalaa läntisessä maailmassa noin vuodesta 1945 lähtien, Suomessa noin 1970-luvun loppuun saakka.

Yhteiskunnassa vallalla oleva arvomaailma oli 1970-luvun alussa muuttunut siten, ettei funktionalismia oikein enää sisäistetty, harrastettiin vain sen yleistä kopioimista. Funktionalismista tuli ”museotavaraa”, jota kyllä arvostetaan, mutta sen sisältöä ja viestiä ei enää ymmärretä. On jäänyt voimaan vain yleinen käsitys tai ihailu, että tilan tai esineen tulee olla pelkistetty ja ”kruusaamaton”, ollakseen kaunis.

Samalla tavoin päättelemällä esine voidaan toisaalta määrittää äärimmäisen rumaksikin. Molemmat määrittelyt ovat oikeastaan täysin vääriä, mutta tämä kertoo vain sen, ettei tyylin sisältöä enää ymmärretä. Vastaavalla tavalla nykypäivänä voi olla vaikea ymmärtää vaikkapa rokokootyylisen huonekalun kaarevia jalkoja, kuten eräs matkaopas minulle kerran Latviassa esitteli linnan kalusteita: ”No näin kummallisesti silloin vain tehtiin.” Ainakin hän oli esittelyssään rehellinen – tyyli vaikutti kummalliselta, koska hän ei ymmärtänyt mitä se symboloi, mikä oli sen viesti ja mikä arvomaailma muotoilun takana.

Silti vielä pitkälle nykypäivään saakka funktionalismin muotoilua ja tyyliä on ahkerasti kopioitu niin meillä kuin muuallakin. Se on jättänyt jälkensä nykyajan arkkitehtuuriin ja omakotitalojen pohjaratkaisuihin, huonekaluihin, tekstiilien kuoseihin ja kaupunkisuunnitteluun – designmuotoilusta puhumattakaan.

Absoluuttisesti optimaalisen muodon etsintä

Funktionalismin yhteinen lähtökohta oli, että etsittiin ”absoluuttisesti optimaalista muotoa” halutulle toiminnalle. Esimerkiksi kirkossa, asunnossa, liikerakennuksessa tai näyttelytilassa tapahtuva funktio, eli se, miten ihmiset halusivat käyttää kyseistä tilaa, muodosti myös sen optimaalisimman muodon – ja oli sen vuoksi erityisen kaunis. Ihmisille lähes käyttökelvoton tila tai ratkaisu oli vastaavasti aina myös ruma.

Yksinkertaisuus, helppous, taloudellisuus tai koristeellisuusvaatimukset olivat toisarvoisia, tärkeintä oli löytää tarkoitukseen optimaalisin ja sen mukaan kaunein muoto. Muoto, jonka mittasuhteet olivat täydellisessä harmoniassa ja jonka pinta- ja väristruktuuri sointuivat hallitsevaan ympäristöön ja maisemaan.

Eurooppalaisessa funktionalismissa vallalla oli ajatus ”toiminta määrää muotoa”.  Amerikkalainen arkkitehti Louis Henry Sullivan oppilaineen, muun muassa Suomessakin tunnettu Frank Lloyd Wright, puolestaan julisti, että ”muoto seuraa toimintaa”. Yhteistä molemmille oli kuitenkin ajatus siitä, miten muodon ja toiminnan tulee muodostaa yksikkö, eivätkä esimerkiksi esteettiset asenteet, tunteet tai talouteen liittyvät näkökulmat saisi häiritä tätä harrasta pyrkimystä löytää ihmisille paras ratkaisu.

Funktionalismiin liittyi vahva usko tekniseen toteutettavuuteen, luottamus uusiin tieteellisiin tuloksiin ja yleinen käsitys siitä, että kaikki rakennustekniset ongelmat voitiin ratkaista järjellä, tiedolla ja logiikan avulla. Tämä ehdoton avoimuus ja positiivinen asennoituminen tekniikan ja tieteen saavutuksiin tarkoitti myös sitä, että uudet rakennusmateriaalit – betoni, teräs ja lasi – yleistyivät nopeasti ja luontevasti, varovaisuus ja kriittisyys niiden käyttöä kohtaan oli vähäistä.

Suomalainen funktionalismi

Funktionalismiin vaikuttivat sen syntyajan aikainen arvomaailma ja poliittinen ilmapiiri. Erot eri maiden poliittisissa virtauksissa selittävät myös sitä, miksi funktionalismi muodostui joka maassa hieman omalaisekseen. Sana ”toiminta” pitää sisällään myös ihmisen halun ja tahdon. Suomalaiseen funktionalismiin heijastui suomalaisten voimakas itsenäisyyspyrkimys – kova tahto näyttää maailmalle oma kansallinen identiteetti, luoda Suomikuvaa ja viedä Suomi maailmalle.

Erityisesti suomalaista tapaa järjestää kaikissa suuremmissa kohteissa avoimia arkkitehtikilpailuja, joihin myös arkkitehtuurin opiskelijat voivat osallistua, arvostettiin ja alettiin kopioida. Tämä nähtiin esimerkiksi saksalaisessa Bauhausissa Walter Gropiuksen johdolla ratkaisevana syynä sille, että suomalaisesta funktionalismista tuli kova vientituote maailmalle. Avoimet arkkitehtikilpailut, modernin, ihmisille helposti omaksuttavan arkkitehtuurin aikaansaamiseksi, yleistyivät nopeasti varsinkin Brasilian kaltaisissa kehittyvissä maissa, mutta myös idässä ja Australiassa. 

Suomalainen funktionalismi teki vaikutuksen maailmalla luonteellaan, avoimuudellaan ja pyrkimyksellään arkkitehtuurin sosiaalisen aspektin huomioon ottamiseen. Suomalaiset arkkitehdit olivat suosittuja erityisesti pragmaattisuutensa takia – he halusivat ennen muuta palvella arkkitehtuurillaan yhteisöä. Lisäksi ihailtiin suomalaisarkkitehtien pidättyväistä esiintymistä, he eivät työntäneet itseään etualalle, eivätkä antaneet hetkellisten muotivirtausten tai trendien vaikuttaa tyyliinsä.

Funktionalismissa myös puuarkkitehtuurilla haluttiin näyttää uutta tietä. Suomessa tämä kehitys törmäsi perinteiseen puurakentamistraditioon, jonka seurauksena suomalainen rakennusala on pysynyt tiukasti vain maamme rajojen sisällä, eikä vastaavaa menestystä maailmalla ole tullut – taloudellinen tappio on todennäköisesti ollut suunnaton, ja sitä pystyttäneen täysin arvioimaan vasta nykypäivän ilmasto- ja energiakriisin aikana.

Alvar Aalto ja Lakeuden Risti

Alvar Aalto on suomalaisen ja maailman modernismin edelläkävijä, joka on määritellyt vahvasti kotimaansa arkkitehtuurielämää ja oman aikansa kaupunkisuunnittelua, kuten myös skandinaavista sisustusta ja designia jo yli puolen vuosisadan ajan ja aina nykypäivään saakka.

Nuori arkkitehti Alvar Aalto omaksui työhönsä funktionalismin ohjenuoran ”muodolla täytyy olla sisältöä”. Valmiin rakennuksen oli palveltava tarkoitusta samalla, kun muoto ja sisältö saatettiin harmoniaan luonnon kanssa. Aallon arkkitehtuurille inspiraation antoivat Suomen maisemat, esimerkiksi metsän suhteellinen pystyraidallisuus eli se, miten puiden rungot muodostivat struktuuria ja missä suhteessa latva oli runkoihin nähden, sekä maiseman voimakkaat vaakalinjat ja tuhansien järvien rantaviivat kumpuilevissa saarimaisemissa. Aallon arkkitehtuurissa on voimakkaasti näkyvissä myös hänen pyrkimyksensä inhimillisempään ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Tämä herätti ulkomailla ihastusta myös monissa sellaisissa maissa, joissa arkkitehtuurin sosiaalinen aspekti ei ollut aiemmin ollut esillä.

Funktionalismi on ollut ainoa arkkitehtuurityyli, jossa käyttäjiä on kuultu suunnittelussa ja heidän näkemyksensä ovat saaneet vaikuttaa lopputulokseen. Vaikeuksia tästä on seurannut silloin, kun näkemyksiä on tuotu esiin vasta rakentamisvaiheessa ja mahdollisesti silloin tehtyjen muutosten kaikkia seurauksia ei ole osattu ottaa huomioon. Yksi esimerkki tällaisesta ongelmasta on Alvar Aallon suunnitteleman Lakeuden Ristin torni Seinäjoella. Torni toteutettiin 1960-luvulla tuolloin täysin uudella liukubetonointitekniikalla ja se oli tarkoitus päällystää tummilla kivilaatoilla. Paikkakuntalaiset halusivat lopulta tornista valkoisen ja kivilaattojen sijasta pinta päädyttiin toteuttamaan rappauksella, jota on sen jälkeen jouduttu korjaamaan säännöllisin väliajoin. Ulkomaalaisissa funktionalistisissa kohteissa vastaavia ongelmia ei ole ollut, koska rakentamisessa on pitäydytty suunnitelmissa. Toisaalta funktionalismin kulta-aikana Suomessa sovelletut rakennustekniikka ja -materiaalit olivat pääsääntöisesti peräisin Keski-Euroopasta, mutta niiden sopivuus meidän ilmasto-olosuhteisiimme jäi usein tutkimatta.

Kirjoittajasta

Eckhard (Eeku) Strahl on syntynyt 26.10.1949 ja kasvanut Rheinessä Pohjois-Saksassa. Hän valmistui arkkitehdiksi 1976 ja on opiskellut myös sisustusarkkitehtuuria. Valmistumisensa jälkeen Strahl työskenteli arkkitehtina kotikaupungissaan, jonka aikana saneerattiin koko Rheinen vanhan kaupungin ydinkeskusta. Vuonna 1980 Strahl muutti Suomeen ja perusti oman arkkitehtitoimiston.

Artikkeli Uudistusten aallot julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mittavan tutkimustyön tuloksena Alvarista Suutarille avautui erityisesti hänen kansainvälinen toimintansa ja kielitaitonsa.

– Aaltojen huonekalut olivat 30-luvulla supersuosittuja eri puolilla maailmaa. Niiden myymistä helpotti se, että Alvar osasi hurmata eri kielillä. Ruotsi oli hänen äidinkielensä, ja suomea hän puhui yhtä hyvin. Lisäksi hän osasi saksaa ja jonkin verran ranskaa ja italiaa. Englantiakin hän opiskeli gramofonin avulla.

Luonteeltaan Alvar Aalto oli itsevarma ja hyvässä mielessä epäilijäluonne.

– Hän ei halunnut sitoutua mihinkään poliittiseen tai uskonnolliseen aatteeseen. On kiinnostavaa, että Aalto on suunnitellut Jyväskylään sekä työväentalon että suojeluskuntatalon.

Lisäksi hän oli boheemi seikkailija, joka piti yllättämisestä. Tämä elämänfilosofia kumpuaa Alvarin lapsuudesta Harjun kupeessa. Samassa pihapiirissä asui tappelupukariksi luonnehdittu August Nyberg, jota Alvar ihaili.

Alvar piti melko boheemista elämänasenteesta.

– Hän oli Aallolle esikuva vähän vaarallisesta ja arvaamattomasta hahmosta. Alvar piti melko boheemista elämänasenteesta, mikä näkyi muun muassa hänen rahankäytössään ja ihmissuhteissaan, Suutari kertoo.

Aino oli Alvaria vakavampi ja introvertimpi. Siinä, missä Alvar vältteli hankalien tunteiden käsittelyä ja halusi esiintyä älykkäänä humoristina, Aino nosti kirjeissään vaikeitakin tunteita esiin ja kohdisti usein syyllistävän katseen itseensä.

Hän piti huolta Aaltojen taloudesta, ja hänellä oli paljon bisnes­älyä. Aino keskittyi huonekalujen ja sisustusten suunnitteluun. Hänellä oli Suutarin mukaan keskeinen rooli suomalaisen designin synnyssä.

– Se on pitkälti Ainon tyylitajun ja taidon ansiota.
Ainoa pidettiin myös modernin naisen esikuvana.

– Hän oli suunnittelija, arkkitehti, puuseppä ja Artekin toimitusjohtaja. Aaltojen kotona oli lastenhoitaja ja kokki. Kaikki tämä oli poikkeuksellista 1920–1930-luvun Suomessa.

Vahva arkkitehtipari oli erityistä siihen aikaan.

Suutari arvioi, että Alvar kohteli Ainoa aikakauteen nähden hämmästyttävän tasavertaisesti.

– Alvar piti Ainoa kolleganaan ja korosti hänen osuuttaan eri hankkeissa. Vahva arkkitehtipari oli erityistä siihen aikaan. Tutkijat korostivat, että he hurmasivat nimenomaan pariskuntana arkkitehtuuri- ja taidepiireissä.

Pariskunnan rakkaus syttyi Ainon tullessa Alvarin toimistoon töihin 1924. Naimisiin he menivät samana vuonna. Alvarin kerrotaan sanoneen, että hän oli Ainolle niin paljon palkkaa velkaa, että ei ollut muuta keinoa kuin mennä naimisiin.

Asioiden naamioiminen huumorin kaapuun oli Alvarille tyypillistä. Aino taas oli kirjoittanut perheelleen tulevasta sulhostaan maanläheiseen sävyyn: ”Kerran se on ihmisen tämäkin hulluus koettava. Ehkä tästä ihan hyvä tulee”.

Alvar oli kysytty luennoitsija eri puolilla maailmaa. Reissujen aikana pariskunta piti yhteyttä kirjeiden välityksellä. Niistä välittyy Virpi Suutarin mukaan molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus. Hänestä oli sykähdyttävää huomata, että Ainon sairauden loppuvaiheissa Alvar toistuvasti kaipasi alkuaikojen yhteiseen luovaan tilaan. Alvar kirjoitti: ”MIT is nothing, Harvard is nothing. Se, mikä merkitsee, on creative power, Pikku-Aino, meissä itsessämme.”

– Alvar on ollut onnellisimmillaan silloin, kun he ovat saaneet tutkia maailmaa yhdessä ja luoda omaa tyyliä rinta rinnan ilman menestyksen tuomaa turhamaisuutta.

Ainon kuolema vuonna 1949 oli Alvarin elämän musertavin kokemus. Alvar työsti surua muun muassa piirtämällä kuvia Ainosta kuolinvuoteella.

Molemmat vaimot ovat olleet kovia ammattilaisia.

Kolme vuotta myöhemmin Alvar meni naimisiin arkkitehti Elissa Mäkiniemen kanssa.

– Elissa palautti ilon Alvarin elämään. Hän osallistui monien kohteiden suunnitteluun ja vei loppuun keskeneräisiä hankkeita Alvarin kuoltua 1976. Molemmat vaimot ovat olleet kovia ammattilaisia, heillä oli vain erilainen lähtötilanne suhteessa Alvariin, Suutari arvioi.

Aalto-asiantuntija, Jyväskylän kaupungin kaupunkisuunnittelu- ja maankäyttöjohtaja Leena Rossi piti Aalto-elokuvaa suurena elämyksenä, joka oli tehty tiedolla ja tunteella.

– Se antoi paljon sellaiselle, joka ei Aallosta ennestään tiedä. Ja sellaiselle, joka tietää, se tarjosi paljon uutta. Siinä esiteltiin Aalto ihmisenä. Se on ollut vähän vältelty aihe. Hänellä oli harvinaislaatuinen kyky ottaa kontaktia ihmisiin ja tehdä heihin vaikutus. Elokuvassa esiteltiin kauniisti myös pariskuntana työskentely. Sekä Aino että Elissa oli tuotu hienosti esiin, Rossi kertaa.

Jyväskylässä on 29 Alvar Aallon suunnittelemaa rakennusta, mikä on eniten koko maailmassa. Keskustan alueseurakunnan tilat sijaitsevat Aallon suunnittelemassa Valtion­talossa (1929). Lue lisää Alvar ja Aino Aallon töistä www.alvaraalto.fi.

Artikkeli Kansainvälinen hurmuri ja modernin naisen esikuva julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.