Yksi kiinnostavista esiin tulleista seikoista oli se, kuinka seurakuntiin päätyneiden teosten taustalla ovat olleet Euroopan kuuluisien taiteilijoiden teokset. Pienten paikkakuntien seurakunnat eivät siis ole olleet irrallaan aikakautensa taidevirtauksista. Osittain tämä on johtunut siitä, että kaikki tarkastellut teokset osoittautuivat lahjoituksiksi arvohenkilöiltä, joilla on ollut mahdollisuus taiteen hankintaan. Kansainväliset yhteydet ovat olleet osa alueen todellisuutta.

Tulipalo tuhosi arvoteokset

Sippolan vanhan kappelikirkon alttaritaulu on lahjoitettu Kansallismuseolle 1915. Anjalankosken seurakunnalle sen on lahjoittanut vuonna 1861 Liikkalan hovin omistaja, kreivitär Helena van Suchtelen, joka oli Venäjän keisarinnan hovineiti.

Samalla paljastui, että Kouvola voisi olla merkittävä taidekaupunki, jos Liikkalan hoviin sijoitettu vanha arvotaide ei olisi tuhoutunut tulipalossa 1860-luvulla. Kartanoon oli nimittäin siirretty Tukholmasta tunnetun taiteenkerääjän ja bibliofiilin, suurlähettiläs Jan Peter van Suchtelenin yksi Euroopan merkittävimmistä yksityisistä taidekokoelmista ja kirjastoista.

Myös Valkealan ehtoollisvälineillä on yhteys Pietarin hoviin, sillä niiden lahjoittaja oli merkittävä venäläinen kenraali Peter Berchmann, josta myöhemmin tuli keisarin Henkivartijakaartin komentaja. Ehtoollisvälineet heijastavat alueen sotahistoriaa, sillä ne liittyvät Kustaa III:n sodan päättymiseen.

Kuvan muuttuvat tulkinnat

Tutkielman erityisnäkökulmana oli pohtia Raamatun ja kuvan suhdetta. Visuaalisen eksegetiikan näkökulma korostaa sitä, kuinka uskonnollinen kuva tulkitsee lähtökohtana olevaa raamatuntekstiä muokaten ja tuoden siihen omia lisäyksiään niin, että taideteos aina heijastaa jotakin omalle ajalleen tärkeää korostusta.

Se, mitä kuvassa nähdään, on kiinnostavalla tavalla liukuvaa ja muuttuvaa. Aikakauden vaikutus kuvan tulkintaan tulee esille jossakin muodossa jokaisen teoksen kohdalla.

Sippolan entisen alttaritaulun kohdalla tämä näkyy niin, että ristiinnaulitun Jeesuksen jalkojen juurelle polvistunut Magdalan Maria jää helposti huomaamatta, sillä hänellä ei enää ole keskeistä roolia kirkollisessa elämässä. Yksi tutkimuksen huomioista on myös tarkastella sitä, kuinka Maria päätyy tälle kunniapaikalle ristin juurella, vaikka evankeliumin kertomukset ristiinnaulitsemisesta eivät häntä sinne sijoita.

Naisten ja lasten asema on yksi teemoista, joka nousi esille sekä Myllykosken kirkossa olevan Hagar erämaassa -maalauksen (1899) että Tirvan kirkon alttarimaalauksen yhteydessä. Kaikki aikakaudet ovat joutuneet pohtimaan asiaa, ja Raamatussakin nämä pohdinnat näkyvät monin tavoin.

Hagar erämaassa -teoksen on maalannut taiteilija Nina Ahlstedt vuonna 1899. Nykykatsojalle ja ehkä raamatunlukijallekin aihe on käynyt vieraaksi, sillä kertomus egyptiläisestä orja-Hagarista ja tämän lapsesta Ismaelista nousee harvoin esiin. Tavallaan tämä ei ole ihme, sillä myöhemmässä tulkinnassa Ismael kuuluu Raamatun ”pahoihin poikiin”. Aiheen pohjana oleva teksti on kuitenkin tavattoman rikas, monivivahteinen, ajankohtainen ja kiehtova, sillä se käsittelee mm. pakolaisuutta, seksuaalisuutta, perhekäsityksiä ja sitä, kuka hyväksytään joukkoon. Tutkimus nostaa esiin myös kuvaan piilotetun teeman lapsen kuolemasta ja siitä, kuinka äiti sen kokee. Taiteilijan omat kokemukset nostavat esiin koskettavan tragedian, joka saa kuvallisen hahmon maassa makaavassa naisessa, jota enkeli lohduttaa.

Luodinreikiä alttaritaulussa

Tirvan alttaritaulun teema Jeesus siunaa lapsia on ollut varsin ajankohtainen tekoaikanaan, sillä keskustelu lasten asemasta kävi kuumana 1800-luvun lopulla. Varsinkin naistaiteilijat maalasivat lapsiaiheisia teoksia.

”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:14)

Teokseen kiteytyy monta ilmiötä tuolta ajalta: siinä on suoria lainauksia kuvaraamattujen kuvitukseen sekä liittymäkohtia uskonnollista taidetta uudistaneeseen ja laajalle levinneeseen nasareenien taiteilijaryhmän taiteeseen. Uusi asia oli myös kansakoulu. Uskonnollisen kasvatuksen rooli oli koulussakin tuohon aikaan keskeistä. Koulun kuvataulut olivat uusi pedagoginen väline, ja niiden toteuttajina olivat tunnetut taiteilijat. Tirvan alttaritaulun maalaaja on jäänyt tuntemattomaksi, mutta teoksen esikuvaksi on paljastunut saksalainen mustavalkoinen vuodelta 1898 peräisin oleva kuvataulu.

Teosten muuttuvat arvostukset kuuluvat myös väistämättä osaksi esineitä. Niinpä aikanaan Sippolan paperille painettu alttaritaulu on todettu ”taiteellisesti arvottomaksi”. Nina Ahlstedtin teosta arvosteltiin siitä, että siinä esiintyy ”kiiltokuvaenkeli”. Tirvan alttaritaulu puolestaan on kokenut kovia, kun sitä on ammuttu Oriveden kirkkoherran pappilassa 19.3.1918 kansalaissodan kiivaan taistelun yhteydessä. Luodinreikiä on konservoitu niin, että maalauskankaan taustaan on liimattu pellavakankaiset paikat ja aukot on peitetty uudelleenmaalaamalla. Jälki ei ole kovin huoliteltua.

Ari Luomajoki

Kirjoittaja on Valkealan seurakunnan kappalainen, jonka ylemmän pastoraalitutkinnon tutkielma on luettavissa Kouvolan seurakuntayhtymän verkkosivuilla: Kouvolan seurakuntien taidetta – Kouvolan seurakunnat

Artikkeli Historia elää kirkkotaiteessa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa. Kun asetut ehdolle tai äänestät, olet edustamassa arvojesi mukaista toimintaa. Seurakunta tarvitsee kaikenikäisiä, eri tavoin ajattelevia seurakuntalaisia ehdokkaiksi, joista luottamushenkilöt valitaan. Luottamushenkilöt pääsevät muun muassa suunnittelemaan seurakunnan toimintaa ja taloutta oman nelivuotiskautensa 2027–2030 ajan.

JOS HALUAT asettua ehdolle, pohdi millaisia asioita haluat edistää. Tutustu valitsijayhdistyksiin: kouvolanseurakunnat.fi/seurakuntavaalit. Ota yhteyttä ryhmän vetäjään ja ilmoittaudu mukaan 15.9. mennessä.

Jos et löydä itsellesi sopivaa ryhmää, voit perustaa oman valitsijayhdistyksen. Pyydä mukaan kymmenen äänioikeutettua seurakunnan jäsentä Kouvolan kaupungin alueelta. Jättäkää yhdistyksen perustamisasiakirja 15.9. klo 16 mennessä Kouvolan seurakunnan seurakuntatoimistoon.

VAALIKONE auttaa äänestäjää löytämään itselleen sopivan ehdokkaan. Täytä vaalikoneen kysely syys-lokakuun vaihteessa. Äänestysnumerot selviävät 1. lokakuuta. Ennakkoäänestys on 3.–7.11. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 15. marraskuuta.

Jos tulet valituksi, luottamushenkilökautesi alkaa joulukuussa 2026. Jos et tule valituksia, niin muista että kirkossa on muitakin luottamustehtäviä, kuten erilaisia vastuuryhmiä ja johtokuntia.

MARRASKUUN vaaleissa valitut ovat konkreettisesti uuden edessä, uuden Kouvolan seurakunnan ensimmäisinä luottamushenkilöinä.
–  Luottamushenkilöt ovat tärkeässä roolissa luomassa uuden seurakunnan toiminta- ja hallintokulttuuria. Kirkkovaltuutetut käyttävät seurakunnassa ylintä päätösvaltaa ja he vastaavat siitä, mitkä ovat seurakunnan toiminnan painopisteet. Luottamushenkilönä toimiminen on yksi tapa ilmaista ja elää todeksi kristillistä uskoa ja osallistua seurakunnan toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen, kirkkoherra Kimmo Ylikangas toteaa.

Artikkeli Sinustako seurakuntapäättäjä? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kouvolan ja Anjalankosken emäntä Sanna Ahtiainen kertoo, että Ystävän Kammarin lounaalla käy noin sata henkilöä ja Sunnuntai Specialissa parhaimmillaan jopa 130.

– Myös kirkkokahvit ovat suosittuja. Jos Anjalankoskella on kirkkokahvit, pakkaan kaiken Kouvolassa, kannan autoon ja toivon, etten ole unohtanut mitään, Ahtiainen naurahtaa.

Tarjoilujen vieminen paikasta toiseen on tuttua myös Kuusankosken seurakunnan emännälle Marja-Leena Okalle, joka työskentelee lisäksi Voikkaalla ja Pytynlahden kesäkodissa.

– Keväällä saatan olla päivän Kuusankoskella, käydä kotona ja mennä illaksi Pyttärin saunailtaan. Siinä tulee työpäivälle pituutta, Okka laskeskelee.

Elimäen seurakunnan emäntä Anne Koskinen on iloinen siitä, että on saanut kiertää kaikki Kouvolan seurakuntien keittiöt läpi.

– On saanut nähdä uusia ihmisiä ja ottaa vinkkejä muista keittiöistä. Samalla voi kisailla itsensä kanssa, että muistaako, missä välineet ovat kussakin keittiössä, Koskinen kertoo.

EMÄNTÄ Katja Aho työskentelee Puhjonrannan ja Niinirannan leirikeskuksissa, joissa järjestetään kesän aikana rippileirejä, kuten Pytynlahdessakin. Leireillä ei ole juurikaan ruokahävikkiä. Emännät ovat tarkkana siitä, millaisia nuoria rippileirillä on, sillä paljon urheilevat nuoret syövät enemmän ja juovat leirille varatut maidot parissa päivässä. Silloin täytyy hakea täydennystä.

– Olemme pyytäneet nuorilta ruokatoivelistan, jotta ruoka on varmasti sellaista, joka maistuu. Silloin ruokaa jää jäljelle aika vähän, Okka kertoo.

Ylijääneet puurot hyödynnetään sämpylöiden taikinassa, johon sopivat hyvin myös ruokailusta jääneet porkkanaraasteet ja sosekeiton jämät. Lopputuloksena on ihanaa vastaleivottua sämpylää. Ylijääneet siivuleivät muuttuvat krutongeiksi tai lämpimiksi voileiviksi, ja piimät sujautetaan kuivakakkutaikinaan. Hävikkiä torjutaan myös lahjoittamalla ylijäämäruokaa diakonian kautta tai myymällä ruokarasioita tapahtuman päätteeksi.

Emännät myös keräävät tietoa tapahtumien osallistujamääristä, joiden perusteella arvioidaan sopivaa ruokamäärää seuraavaa kertaa varten. Aina osallistujamäärän arviointi ei ole helppoa.

– Erään papin virkaanasettamisen juhlaan oli hankittu täytekakku 60 henkilölle. Kirkossa olikin 120 henkilöä, joten aloimme puolittaa kakkupaloja, jotka olivat onneksi reilun kokoisia. Kakkua riitti kaikille, Okka kertoo.

HÄVIKKIRUOAN torjuminen on osa seurakuntien ympäristötyötä, johon emännät osallistuvat tekemällä myös ympäristöystävällisiä valintoja ruokien, pesuaineiden ja somistusten hankinnassa. Samat silkkikukat ovat ruokapöytien koristuksena vuodesta toiseen, ja luonto tarjoaa materiaalia vuodenaikojen mukaan: lyhtykoisot, kävyt, havut, mustikanvarvut, keltaiset lehdet ja kelottuneet oksat tuovat tunnelmaa kattaukseen.

Artikkeli Emäntien keittiössä ruokahävikki on pientä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Teologia oli minulle luontainen valinta ja lähdin opiskelemaan sitä Helsingin yliopistoon.

Näin kertoo kappalainen Ari Luomajoki, joka tuli Valkealan seurakunnan palvelukseen vuonna 2008. Työura alkoi Lauritsalassa, missä hän toimi yli 10 vuotta. Heinävesi kahdesti ja Oulu ovat olleet muut etapit ennen Kouvolan seudulle tuloa. Täällä hän on viihtynyt alusta asti.

– Sopivan kokoinen paikka ja hieno kirkko. Täällä aistii vahvan maaseutumaisen mentaliteetin, mikä kumpuaa seudulla syntyneistä ja pitkään asuneista ihmisistä.

Vastaavasti uudet Lautaron tyyliset asuinalueet näyttävät Luomajoelle erilaista ajattelutapaa, missä on helpompi kokea olevansa kouvolalainen.

PAPPINA Luomajoki näkee itsensä nykyään enemmän yleistyöntekijänä. Se on hänestä luontevaa, sillä hän on toiminut papeista pisimpään Valkealassa. Lähetys- ja diakoniapappina hän toimii enimmäkseen aikuisväestön kanssa, mikä tuntuu mielekkäältä.

Kasteiden, avioliittoon vihkimisten ja muidenkin toimitusten vähentyminen näkyy papin työssä. Tilalle on tullut tämän päivän työlle tyypillisiä elementtejä.

– Tiedottaminen kuuluu kaikkien työntekijöiden toimenkuvaan. Digitaalisuus on sekin osa arkea.

Luomajoki on asunut pari vuotta Valamon luostarin vieressä. Työvuodet Heinävedellä toivat hänelle ortodoksielämän tutuksi ja hän ymmärtää sitä maailmaa. Tutustuminen luostarien ja ikonien maailmaan syvensi kokemusta. Pitkä kokemus erilaisista asioista on Luomajoelle vahvuus.

– Papin työssä pystyy käyttämään omia osaamisalueitaan. Minut tunnetaan myös esimerkiksi epävirallisena valokuvaajana.

FIRENZE tunnetaan renessanssitaiteen sydämenä, niinpä matkustamista vaimonsa kanssa harrastava Luomajoki ottaa usein suunnaksi Italian. Kirkot ja niiden taide ovatkin keskiössä hänen matkailussaan ja yksi hänen erikoisosaamisalueensa.

– Kirkollinen kulttuuriperintö on olennainen osa paikallishistoriaa ja sen tuntemus kiinnostaa minua suuresti. Kirkko limittyy läheisesti paikalliseen elämään.

Opintovapaalla Oulussa suoritetut taidehistorian perusopinnot saivat Luomajoen janoamaan lisää. Hän haki ja pääsi Helsingin avoimeen yliopistoon. Vuonna 2019 hänestä tuli teologian maisterin lisäksi filosofian maisteri, pääaineena taidehistoria.

– Tein gradun piispojen muotokuvista. Piispat herättävät yleisesti mielenkiintoa.

KULTTUURISTA sangen kiinnostunut Luomajoki perusti 2020 Kirkko + Taide – kirkollisen kulttuuriklubin. Sen toiminta käynnistyi esimerkiksi Riikka Juvosen ja Kouvolan Taiteilijaseuran pienillä taidenäyttelyillä. Vierailijoiden alustukset sekä matkat erilaisiin kiinnostaviin kohteisiin ovat toiminnan ydintä.

– Nähdä kirkollista kulttuuria eri lailla ja esitellä, mitä hienoa kirkolla on. Aiheita ja mielenkiintoa kyllä löytyy. Klubi vetää mukaan myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan.

Klubin sähköpostilistalla on tällä hetkellä noin 100 henkilöä. Mukaan voi tulla kaikista Kouvolan alueella toimivista seurakunnista. Klubi järjestää 3–5 tapahtumaa vuodessa. Kohteiden kirjo on laaja, Hattulan kirkosta Sinebrychoffin taidemuseoon.

Uuden ukrainalaisen uskonnollisen taiteen näyttely on Luomajoelle hyvin läheinen. Näyttely kiertää Helsingissä ja Oulussa vuoden 2026 aikana.

– Olen saanut Valot pimeyden reunalla -nimisessä näyttelyssä yllättävän aktiivisen roolin. Pienehkö seurakuntapappikin voi näköjään päästä isoihin ympyröihin.

Matkailua, konsertteja, taidenäyttelyitä, lukemista ja valokuvausta harrastava Ari Luomajoki jää ensi vuonna eläkkeelle. Sitä ennen Valkealan kirkkoon on tulossa vielä kaksi näyttelyä, joiden järjestämisessä hän on aktiivisesti mukana.

Kesänäyttelyt Valkealan kirkossa, Kalevantie 5

2026 Paikallisen taiteilijan Natalia Peräsaaren maalaamia ikoneja. Mukana on myös Valamon luostarin maalauskurssin opettajien töitä.

2027  Valkealan kirkon 100-vuotisjuhlanäyttely. Tamperelaisen Annukka Laineen maalaamia mosaiikkimaisia, isokokokoisia, näyttäviä, kristillisiä teemoja käsitteleviä teoksia.

Artikkeli Pappi perehtyi piispojen muotokuviin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Voin kuunnella ihmisten ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä tulevasta seurakunnasta, jonka rakentaminen on menossa. Ja tietysti esitellä kirkon kaunista ideaa ja miljöötä.

Ja mitä olisi kesä ilman kahvittelua ulkoilmassa. Siitä huolehtii osaltaan Maija-Riitta Niemelä, joka kesällä 2023 käynnisti kesäkahvilatoiminnan. Pitkän linjan vapaaehtoisena Niemelä osaa jo aavistaa, mitä kesä tuo tullessaan.

Kahvila on välitön kohtaamispaikka, missä näkee uusia kasvoja ja vanhoja tuttuja, kuulee elämäntarinoita, ja kokee iloa ja naurua.

Keskuskirkon kesään kuuluu myös näyttely, missä on tänä kesänä esillä tunnettujen kouvolalaisten hääkuvia. Kävijöille järjestetään kilpailu, missä voi valita mielestään parhaan nimettömistä kuvista. Ohjelmallinen ja musiikillinen hartaushetki täydentää tarjonnan.

KESÄLLÄ 2025 kirkkoon kävi tutustumassa noin tuhat henkilöä Suomesta ja ulkomailta. Julkisia paikkoja kiertäviä turisteja, kirkkobongareita, entisiä ja nykyisiä kouvolalaisia.

He tulevat istumaan hetkeksi aikaa ja hiljentymään, tutustumaan alttaritauluun ja suuriin urkuihin sekä juttelemaan, mitä mielen päällä liikkuu, kuvaa Rossi vierailijoita.

Niemelä on saanut rinnalleen uusia tekijöitä, joista jokainen voi omaksua itselleen sopivan roolin. Kahvilan toiminta on kehittynyt joka kesä niin tarjonnaltaan kuin ilmeeltään, johon kuuluvat hyvät kalusteet sekä värikkäät liinat ja kukat.

Teemme tätä kaikki yhteisestä halusta ja hyvin sitoutuneesti.

Yksi makea ja suolainen syötävä, myös gluteeniton; kahvi, tee, mehu ja piparia; siinä kohtuuhintainen menu, jonka tuotto menee diakonian ja lähetyksen hyväksi.

Kirkkoa ja hääkuvia esitellään joka arkipäivä, kahvio palvelee keskiviikkoisin ja torstaisin, samoina päivinä on hartaushetki. Kahdessa vuorossa toimivaan kirkonrottaryhmään kuuluu yli 20 henkilöä, kahvila pyörii muutaman aktiivisen voimin.

VAPAAEHTOISTYÖ on Niemelän ja Rossin sydäntä lähellä. Niemelä tuli mukaan nuorena diakoniatyöhön auttamaan ikäihmisiä siivouksessa pihatöissä. Nyt omat lapset ovat jo kesätyöiässä ja opettajaäiti löysi itselleenkin sopivan ”kesätyön”.

Neljäs kesä on alkamassa kahvilassa, mikä tuntuu omalta paikalta. Saan tästä itselleni paljon ja teemme tätä kaikki yhteisestä halusta ja hyvin sitoutuneesti.

Kotiseututyötä tekevä Rossi on kulttuuri-ihminen, hänestä on luontevaa esitellä kotiseutuaan ja -kirkkoaan. Rossi on toiminut pitkään seurakunnan luottamustehtävissä ja aisti viime kesänä seurakuntien yhdistymisen ja Keskuskirkon ympärillä pyörivän kohun.

Kirkon perustyötä on tarjota ihmisille matala kynnys tulla keskustelemaan. Kirkon avoimet ovet ja kahvihetki kesällä sekä Ystävän Kammari syksystä kevääseen ovat tästä mainiot esimerkit. Näillä kymmenillä haluaa vaikuttaa mieluummin tekemällä kuin Napakoissa.

Kouvolan Keskuskirkon kesä 1.6.-7.8.
Tiekirkko ma-pe klo 10-15
Kesäkahvila ke-to klo 10-14.30
Keskipäivän kirkkohetki torstaisin klo 12

Artikkeli Kohtaamisten kesä Keskuskirkossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pienikin lahjoitus voi olla alku suurelle kesämuistolle. Lahjoita haluamasi summa Mobilepaylla numeroon 44977 tai lahjoita osoitteessa kotimaanapu.fi. Keräysaika päättyy 30. huhtikuuta.

Hae perheellesi kesäiloa

Kouvolassa asuvat vähävaraiset lapsiperheet voivat anoa vapaalippuja Kouvolan seurakuntayhtymän nettisivuilla 15.4.-17.5. Seurakuntien diakoniatyötekijöiden tiimi käsittelee hakemukset luottamuksellisesti hakuajan päätyttyä. Päätökset ilmoitetaan kaikille hakijoille toukokuun loppuun mennessä. Mikäli keräystuotolla ei saada kaikille kriteerit täyttäville perheille vapaalippuja, lippujen saajat arvotaan.

Keräyslupa Kirkkopalvelut ry RA/2020/639

Artikkeli Kesäiloa 2026 -keräys vähävaraisille lapsiperheille Kouvolassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Moni maaseudulla asuva ei ole rekisteröinyt syntymäänsä tai avioliittoaan, mikä estää pääsyn sosiaaliturvan piiriin. Naisilla ei usein ole ollenkaan omaa pankkitiliä, vaikka sellainen tarvitaan etuuksien vastaanottamiseksi.
– Tuemme haavoittuvassa asemassa olevia, syrjäseuduilla asuvia yhteisöjä pääsemään taloudellisten palveluiden ja sosiaaliturvan piiriin. Ilman pankkitiliä tai virallisia asiakirjoja ihminen jää helposti kaiken ulkopuolelle, Shakiya sanoo.

Nepalin maaseudulla 80–85-vuotiaatkin voivat olla fyysisesti aktiivisia: he kantavat polttopuita, hoitavat eläimiä ja työskentelevät jyrkillä rinteillä. Kaupungeissa tilanne on toinen. Yhä useampi ikääntynyt päätyy vanhainkotiin, usein vastoin omaa toivettaan, kun lapset asuvat ulkomailla.

Hyvä vanhuus tarkoittaa Shakiyan mukaan ennen kaikkea turvaa ja rauhaa sekä mahdollisuutta elää arvokkaasti oman perheen kanssa.
-Yhteisvastuukeräyksen kautta voimme vahvistaa kestävää toimeentuloa, jotta perheet voisivat pysyä yhdessä. Kun koko perhe voi hyvin, myös ikääntyneet voivat elää turvallista ja arvokasta elämää, Shakiya sanoo.

Artikkeli Nepal Yhteisvastuu-keräyksen kohteena julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Syksyllä 1996 järjestettiin ensimmäinen Herrakammari, missä oli paikalla Pasin lisäksi muutama rohkea mies. Paikkana oli Salaman talo osoitteessa Kauppalankatu 15, jossa eräs ystävällinen rouva oli antanut asuntonsa seurakunnan käyttöön. Siitä lähtien Pasi on ollut kammarin vakiokävijä, aina kun muut työteliään ja menevän miehen aktiviteetit ovat antaneet myöten.

– Täällä on mielenkiintoisia esitelmiä ja juttuja, ja näkee samalla paljon tuttuja. Eikä pidä unohtaa hyvää uskonnollista henkeä.

Pasin pöytäseurueessa nyökytellään päätä ja lisätään, että joka toinen viikko on sopiva tahti tällaiselle tapahtumalle. Kun heiltä kysyy mieleenpainuvinta iltaa vuosien varrelta, moni muistaa jääkiekkoteeman, jolloin paikalla oli noin 70 osallistujaa. Se että vieraana olleen tunnetun valmentajan nimi ei tullut heti mieleen, ei yllättänyt ketään.

URHEILU ja sotahistoria ovatkin aiheita, jotka kiinnostavat erityisesti kävijöitä vuodesta toiseen. Näin kertoo tapahtumaa viitisen vuotta vetänyt Juhani Huovila. Illan teema näkyy myös kävijämäärässä: vakiokävijöitä on 25–30, määrä kaksinkertaistuu oikein kiinnostavan aiheen myötä.

Herrakammarin alkuun juodaan kahvit ja virittäydytään tunnelmaan. Ohjelman avaa vierailijan pitämä esitelmä illan aiheesta. Sitten seuraa keskustelu ja lopuksi pidetään iltahartaus. Seitsemän uutisiksi ehtii hyvin kotiin.

– Tämä formaatti on todettu sangen toimivaksi. Keskustelu on usein vilkasta, toteaa Huovila tyytyväisenä.

Käsiteltäviä teemoja miettii työryhmä, johon kuuluu Huovilan lisäksi kolme henkilöä. Ehdotukset ja vinkit kiinnostavista aiheista ovat tervetulleita. Herrakammarin tunnelmaa Huovila kuvaa rennoksi ja välittömäksi, ja tilaisuus on löytänyt paikkansa seurakunnan tarjonnassa.

– Herrakammari on omanlaisensa matalan kynnyksen tapahtuma, joka ei kilpaile saunailtojen ja raamattupiirien kanssa.

TAPAHTUMAN nimi saattaa herättää joissakin kysymyksiä. Herraseuraan vivahtavaa nimeä mietti taannoin myös Juha Aschan, mutta paikalle uskaltauduttuaan hän on viihtynyt tavallisten miesten ja mielenkiintoisten juttujen parissa nyt kahden vuoden ajan. Huovila löytää nimen taustalta kaksi versiota.

– Toinen juontaa mummokammariin, tämä oli ikään kuin miesten vastaava juttu. Toinen versio liittyy legendaariseen ja isompaan Herra-nimeen.

Eipä silti, myös naiset ovat silloin tällöin tervetulleita miesten seuraan, kun aihe heitä erityisesti kiinnostaa.

HERRAKAMMARI kokoontuu nykyisin Kouvolan seurakuntakeskuksen Luukas-salissa. Helmikuun viimeisenä maanantaina oli vuorossa kokoontuminen numero 531. Illan vieraana oli yhteisöpappi Mia Hagman, joka kertoi ajastaan suomalaisten pappina Amerikassa. Hagmanin värikäs kuvaesitys ja kerronta naulitsi jokaisen katseen ja huomion. Kyllä tässä kammarissa on toden totta aivan oma miehinen otteensa.

Artikkeli Innostavia aiheita miehisessä illassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkovaltuutettu Matti Kaarlenpojan vuonna 2019 tekemä aloite seurakuntien yhdistämisestä johti selvitystyöhön, jonka tuloksena syntyivät viime vuonna Anjalankosken, Elimäen ja Kouvolan seurakuntien aloitteet seurakuntajaon muuttamisesta.

SEURAKUNNAN nimestä äänestettiin täysistunnossa.Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli esitti uuden seurakunnan nimeksi Kymijoen seurakunta. Tätä nimeä on kannattanut myös Kouvolan seurakuntien enemmistö ja seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto. Edustaja Vuokko Vänskä teki kannatetun esityksen, että nimeksi tulee Kouvolan seurakunta, jota Kotimaisten kielten keskus oli suositellut lausunnossaan uuden seurakunnan nimeksi. Lausunnon mukaan seurakunnan nimen tärkein tehtävä on yksilöidä ja paikantaa kohteensa. Äänestyksessä Kouvolan seurakunta -nimeä kannatti kahdeksan ja Kymijoen seurakunta -nimeä kolme edustajaa. Yksi äänesti tyhjää.  

UUDEN seurakunnan kirkkoherraksi tuomiokapituli siirtää teologian tohtori, Kuusankosken kirkkoherra Kimmo Ylikankaan 1.1.2027 alkaen. Tuomiokapituli lakkautti kaikkien Kouvolan seurakuntien kirkkoherrojen virkamääräykset, ja muutti tehtävät kappalaisen viroiksi 1.1.2027 alkaen. Kaikilla Kouvolan seurakuntien kirkkoherroilla oli mahdollisuus ilmaista tuomiokapitulille kiinnostuksensa uuden seurakunnan kirkkoherran virkaa kohtaan.

TUOMIOKAPITULI nimesi järjestelytoimikunnan, joka päättää uudenseurakunnan toiminnan aloittamiseen liittyvistä asioista ja toimii siihen saakka, kunnes uudella seurakunnalla on kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto. Jäsenet kirkkovaltuustoon valitaan marraskuun seurakuntavaaleissa. Puheenjohtaja Kimmo Ylikankaan lisäksi toimikuntaan kuuluu 14 jäsentä, jotka edustavat Kouvolan alueen viittä nykyistä seurakuntaa: Anjalankoskelta Tero Suutari, Merja Rasi ja Elina Lehtomäki, Elimäeltä Elina Nordenswan ja Ilpo Ruokonen, Kouvolasta Jutta Ojanen, Lilli Kailio, Arto Sahamies ja Antero Rossi, Kuusankoskelta Ritva Janhunen, Reino Grönlund ja Leena Inkilä sekä Valkealasta Antti Uljas ja Mikko Rasimus. Kullakin on henkilökohtainen varajäsen.

MITÄ muutos merkitsee seurakuntalaisille? Kimmo Ylikankaan mukaan muutos on hallinnollinen eli seurakunnallisessa toiminnassa ei huomaa näkyviä muutoksia.

– Paikallinen toiminta säilyy jokaisella alueella. Työntekijöiden erityisosaaminen voidaan kuitenkin hyödyntää laajemmin uudessa mallissa. Uudistus tehtiin, jotta seurakunnan toimintaedellytykset voidaan turvata Kouvolassa tulevaisuudessakin.

– Uusi seurakunta kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen sekä rohkaisee välittämään toisista ihmisistä ja luomakunnasta. Perimmäisenä tavoitteena on se, että usko, toivo ja rakkaus tulisivat esille vielä voimakkaammin Kouvolassa, Ylikangas lisää.

Artikkeli Kouvolan seurakunnat yhdistyvät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Eräänä pääsiäisenä munien saalistajat löysivät yllätyksekseen keittiön pöydän alle teipatun salaperäisen avaimen, johon oli kaiverrettu numero, ja mukana oli myös jänön omin käpälin kirjoittama viesti: ”Ken oven tämän aukaisee, hän suklaamunan syödä saa. Siis riennä taloon avaraan, joss’ matkalippuja ostetaan.”

Viesti aiheutti etsijöille aivosumua, mutta ankaran pohdinnan jälkeen he äkkäsivät, että suippokorva oli tehnyt pesänsä kotimme lähellä olevan rautatieaseman säilytyslokeroon. Pupu siis onkin VR:n miehiä!

Lisäksi jänöjussi kuuluu tietojemme mukaan Pupulan ev.lut. seurakuntaan ja sopii vakaumuksensa vuoksi mainiosti pääsiäisen vertauskuvaksi. Sen pesäkolo on pimeä maakuoppa, joka muistuttaa Jeesuksen viimeistä leposijaa. Sieltä pupu pomppaa esiin, kuten Herra haudastaan.

Pupun etujalat ovat lyhyemmät kuin takajalat. Siksi se juoksee ylämäkeen nopeammin kuin pirullinen ketun kehveli.  Niin se pystyy karistamaan kiusaajansa jäljiltään.

Minua ei aina huvita juosta ylämäkeen. Mutta jos kerran pupu – niin miksen minäkin! Sillä tavalla tuo munien jakelija sopii meille malliksi. Ajattelehan pupun nöyrää asennetta elämäsi vaikeina hetkinä ja miettiessäsi hiljaisen viikon tapahtumia. Pääsiäisenä saat sitten iloita Vapahtajan ylösnousemuksesta niin kuin pesästään pomppaava pupu.

Lasse Karppela
kappalainen, Kouvolan seurakunta
Kirjoittaja pomppii tilaisuudesta toiseen Kouvolan seurakunnassa

Artikkeli Pääsiäispupu onkin VR:n miehiä! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.