Kouvolan seurakuntayhtymän hautaus- ja puistopalveluissa ylipuutarhurina työskentelevä Janne Saarinen kertoo, että aloittaessaan työt Kuusankoskella 30 vuotta sitten tuhkahautauksia oli noin viisi prosenttia kaikista hautauksista. Nyt vastaava luku on lähes 80 prosenttia.

Kouvolassa maan poveen laskettiin 262 vainajaa arkussa viime vuoden aikana, ja tuhkahautauksia oli 790, joista hautausmaiden muistolehtoihin haudattiin 219 vainajaa. Muistolehdossa on yhteismuistomerkki, johon kiinnitetään muistolehdosta viimeisen lepopaikkansa saaneiden vainajien nimilaatat.

Kouvolan hautausmailta löytyy myös muualle haudattujen muistelupaikkoja, sankarihautausmaita, karjalaisten muistomerkkejä, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkkejä sekä tyhjän sylin muistopaikka heille, jotka ovat menettäneet lapsensa tai eivät ole koskaan saaneet lasta.

HAUTAUSPERINTEET ovat muuttuneet vuosien varrella. Aiemmin hautajaiset ovat olleet keskimäärin suurempia, saattoväkeä on ollut enemmän ja hautakumpareet on vuorattu runsailla kukkalaitteilla. Nyt saattoväki on vähentynyt ja kukkien kanssa ollaan maltillisempia.

Saarinen kertoo, että siunaustilaisuudessa voi esimerkiksi olla hiekka-astia, johon saattovieraat voivat käydä laittamassa kynttilän palamaan. Eräissä hautajaisissa saattoväki kirjoitti viimeiset muistosanat vainajalle vaalean arkun kanteen.

– Nykyään on usein myös niin, että lähiomaiset hankkivat siunaustilaisuuteen ison maljakon ruusuja, ja jokainen hautajaisvieras vie siitä yhden ruusun haudalle ja lukee värssyn. Saattoväen ei silloin tarvitse erikseen hankkia kukkalaitteita.

Kukkalaitteiden vaihtaminen yksittäisiin kukkiin on monelle ekologinen tai taloudellinen valinta.

LÄHEISEN KUOLEMA tuo mukanaan paljon kuluja. Hautajaisten järjestämisessä kustannuksia syntyy esimerkiksi vainajan kuljettamisesta, arkun tai/ja uurnan hankinnasta, hautakivestä, hautapaikasta sekä muistotilaisuuden tilavuokrasta ja tarjoiluista. Hautajaisten hintalappu nousee helposti tuhansiin euroihin.

Tilannetta ei helpota se, että viime vuonna seurakuntien hautaustoimen hintoja oli korotettava. Korotuksen taustalla on kirkon lakisääteinen tehtävä ylläpitää hautausmaita ja huolehtia hautaustoimen palveluista. Näiden tehtävien hoitamista varten valtio on maksanut valtionavustusta, josta valtio päätyi viime vuoden budjetista leikkaamaan 19,6 miljoonaa euroa. Seurakunnat eivät myöskään voi käyttää kirkollisverovaroja hautaustoimen kustannuksiin, sillä kirkkolaki sallii verotulojen käyttämisen vain varsinaisiin seurakunnallisiin tehtäviin, ei valtion lailla velvoittamiin tehtäviin.

Artikkeli Hautajaisperinteet ovat muuttuneet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kiva olisi nähdä ihmisiä kasvotusten, mutta etäopiskelu lisääntyy koko ajan ja moni jää sitä kautta yhteisön ja yhdessä olon ulkopuolelle.

Juntunen toimii oppilaitospappina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK), LUT-yliopistossa ja Edukossa. Työkenttänä hänellä on kuusi kampusta ja yli 10 rakennusta, opiskelijoiden lisäksi hän pitää huolta myös henkilökunnasta. Vaan mitä hän oikein tekee.

– Kohtaan ihmisiä heidän omissa ympyröissään. Luon ilmapiirin, missä voi puhua vapaasti opiskelusta, elämästä ja ihan mistä hyvänsä. En pelkää enkä sulje pois mitään aihetta.

Puhumisesta puheen ollen, Juntusella itsellään on puhumisen lahja. Hänen tapansa tehdä työtä on kulkea käytävillä, huoneissa, ruokalassa taukotiloissa; siellä missä ihmiset ovat, ja antautua juttusille. Millaiset aiheet nousevat kohtaamissa esille.

– Opiskelujen edistyminen, mielen haasteet, ihmissuhteet, työssä jaksaminen eli elämän koko kirjo. Pidämme yhteyttä, sovimme tapaamisia; joskus useita ja pitkiäkin jaksoja. Sosiaalisen median kanavat ovat myös mahdollisuus kasvokkain näkemisen sijaan.

JUNTUNEN opiskeli Joensuussa teologian maisteriksi, hänellä on myös ratkaisukeskeisen lyhytterapian koulutus. Siitä on tukea keskusteluissa, joissa hän näkee lisäksi yhden merkittävän edun.

– En tee kirjauksia, mikä poistaa jännitystä kohtaamisista. Voimme puhua vapaasti mistä tahansa ja ihan mitä vaan.

Yksin ei oppilaitospapin tarvitse työtään tehdä. Tukena hänellä ovat oppilaitosten omat hyvinvointiasiantuntijat, kuten kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat ja muu henkilökunta.

– Yksi oppilaitospapin tärkeä tehtävä on luoda verkostoja eri toimijoiden kesken ja yhdistää tekijöitä toisiinsa. Eri tahojen on tällöin myös helpompaa ohjata henkilö toiselle auttajalle.

POHJOIS-SAVOSTA kotoisin oleva Juntunen kallistui nuorena tieteen puolelle ja häntä kiinnosti tutkia erilaisia uskontoja. Papin työssä Pohjois-Karjalassa ja Lapissa hän näki erilaisia seurakuntia ja tehtäviä.

Terapeuttinen työskentely ja työ opiskelijoiden keskellä on Juntuselle luontevaa. Niinpä hän siirtyi Turkuun oppilaitospapin sijaiseksi, ja bongasi siellä Kouvolassa avautuneen paikan.

– Kun oli kyse uudesta tehtävästä, sain luoda sen sisältöä ilman olemassa olevia paineita. Tämä työ on pitkä tie, joka hahmottuu hitaasti matkan varrella.

Opiskelijoille Juntusen työ on arvokasta erityisesti sisällöltään, mutta myös kustannuksiltaan, sillä se on heille maksutonta. Oppilaitospapin virka on päättymässä tämän vuoden lopussa, mutta moni seikka puoltaa sen jatkamista.

Edukon ja XAMKin henkilöstölle tehdystä kyselystä tuli vahvaa tukea. Matalan kynnyksen keskusteluapu, tuki opiskelijoille ja henkilöstölle, yhteisöllisyyden vahvistaminen, turvallisuuden tunteen lisääminen, inhimillisyys ja läsnäolo arjessa; siinä usein toistuneita vastauksia. Juntusesta henkilönä pidetään niin ikään paljon.

– Sain tosi hyvää palautetta siitä, että olen, tulen ja menen sekä teen yhteistyötä ammattitaidolla, lämmöllä ja aidosti. On tärkeää saada palautetta omasta työstään.

ALKANUT lukuvuosi tuo Juntuselle tullessaan muun muassa paljon yhteisiä kohtaamisia: kaikkien oppilaitosten yhteinen Amazing Kouvola, Edukon aloitustapahtuma EdukoFest, opiskelijoiden ja aikuisten retriitit sekä kampus- ja haalaritapahtumat. Keskusteluissa on ollut myös kaikkien uskontojen yhteinen ekumeeninen rauhanrukous.

– Ollaan yhdessä ja kasvokkain, sitä me kaikki tarvitsemme.

Kun Juntunen kulkee pappina eri oppilaitosyhteisöjen keskellä, hengellisyys ja ihmisten omat vakaumukset nousevat luontevasti keskusteluun.

Artikkeli Ihmisten kohtaamista omissa ympyröissään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutoin Hakulinen luontoihmisenä viihtyy metsässä mustikoita ja kantarelleja poimien sekä seurakunnan retkille osallistuen. Kirkkomessut hän sunnuntaisin tapaa katsoa televisiosta, mutta uuden päivän hän avaa poikkeuksetta kädet ristien ja Päivän tunnussanaa silmäillen.

YSTÄVÄN KAMMARIN vastuuhenkilö, diakoni Raisa Hautala toteaa, että parasta diakonian keittolounaalla on yhteisöllisyys, ihmiset ystävystyvät ja saavat seuraa. Se voittaa yksin olemisen.

Hansakeskuksen Pointin jälkeen toiminta alkoi Maria-salissa syksyllä 2023. Mukaan liitettiin 2024 tammikuussa ruokailu, johon osallistujien määrä on vaihdellut 70–90 välillä. Vapaaehtoisia on ollut hyvin tarjolla. Neljäntoista hengen joukosta aina osa on elämäntilanteen mukaan palvelemassa.

Ruokailun ja kahvittelun jälkeen on vuorossa hartaus ja ohjelmahetki tietoiskuineen. Tällä kertaa kanttori Mari Lehtinen laulattaa.

Vapaaehtoisena jakelupöydän takana häärivälle Kaija Heleniukselle ”torstai ei olisi mitään ilman palveluhetkeä”.

– Jäin liikealalla vietetyn 40 työvuoden jälkeen eläkkeelle. Tykkään ihmisistä, joten kotiin en halunnut jäädä. Ruokailijoista löytyy uusia ystäviä, joita kadullakin moikataan ja kysellään kuulumisia. Itselläni on myös monia puhelinystäviä, jotka saavat soittaa, olipa kyseessä hyvä tai huono asia. Uskon, että nykyinen lounaspaikan sijainti vaikuttaa kasvaviin kävijämääriin.

KUN VAJAAT SATAKUNTA lounaslautasta on palautunut pöydiltä jakelukärryihin, kohta ovet kolisevat ja paikalle pyyhältävät vapaaehtoiset tuomaan koulujen ylijäämäruokaa. Vastuuhenkilö diakoni Oskari Lehikoinen voi iltapäivällä kirjata syyskauden avaustapahtumasta dokumentteihin kaksitoista ruuan noutajaa, annoksia jonkin verran enemmän. Suurimmat käyttäjäryhmät olivat nytkin ensisijaisesti eri syistä työelämän ulkopuolelle jääneet sekä eläkeläiset. Syksy näyttää, miten luvut kasvavat.

Jakelun vapaaehtoisista Hanna Sarlo huikkasi keittiön ovella odottavansa ”ihmisten kohtaamista ja ystävyyden kokemusta”. Ensikertalainen Heidi Niemelä puolestaan arvosti”kaiken sujuvuutta”.

Lehikoinen tietää, että kauppojen puolella on ponnisteltu viime vuosina punaliputetun hävikkiruuan supistumisen puolesta. Samaan aikaan avun tarpeen määrä on monesti päinvastainen. Viime keväänä jaettavaa ruokaa saatiin Kouvolassa yhdeltä koululta. Silloin hakijoita oli parisenkymmentä. Nyt mukana on kaksi koulua, joten syksy näyttää tulevan kehityksen. Lehikoinen haluaa kiittää Kouvolan Kipinä ry:tä ruokien kuljetuksesta ja yhteistyöstä.

– Diakonian tärkein tehtävä on vastata hätään. Ruuan ohella tarjoamme myös keskusteluapua, kotikäyntejä, tapaamisia toimistolla, taloudellista avustusta sekä ohjausta ja neuvontaa.

NIMETTÖMÄNÄ PYSYTTELEVÄ hävikkiruuan hakija kiitteli vuolaasti Kouvolan toimintaa todeten, että tietyssä elämänvaiheessa jakopiste oli ainoa ruuan lähde. Rahat tarvittiin parin kuukauden ajan tärkeiden laskujen maksuun. Lisäplussa irtosi siitä, että kouluruoka on valmistettu niin, että se sisältää riittävästi kasviksia, lihaa ja hiilihydraatteja. Nyt jaossa oli kalastajanpyöryköitä ja tillikermaviilikastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta.

Kouvolan seurakuntien kaikille avoimet ruokailut ja ruoka-apu syksyllä 2026

ANJALANKOSKI

• Perjantaipuuro Myllykosken kirkolla, parillisen viikon perjantaina 4.9.–11.12. klo 10–12. Kaikille avoin ja maksuton. Lahjoituksia otetaan vastaan.
• Keskiviikkokeitto Myllykosken Triadissa 23.9., 21.10. ja 18.11. klo 11–12.
  Vapaaehtoinen maksu, aikuiset 5 €.
• Keittoateria Anjalan seurakuntatalossa 29.9., 27.11. ja 24.11. klo 11.30–12.30.
• Hävikkiruokajakelusta voi kysyä diakoniatyöntekijältä p. 040 7654 159. 

ELIMÄKI

• Ruokailu Korian kirkolla to 3.9.,1.10., 29.10 ja 26.11. klo 11.15–12.30. Aikuiset 5 € ja lapset 2 €. 
• Ruokailu Elimäen srk-keskuksessa to 10.9., 8.10. ja 5.11. klo 11.15–12.30. Aikuiset 5 € ja lapset 2 €. 
• Aamupala ja tavaranvaihtopäivä la 12.9. klo 9–11 Elimäen srk-keskuksen kulmakamarissa.
• Aamupala la 10.10. ja 21.11. klo 9–10.30 Elimäen srk-keskuksen kulmakamarissa. 
• Hävikkiruokajakelu to 3.9. klo 13.30–14 Elimäen seurakunnan alueella asuville Elimäen seurakuntakeskuksen kerhoaulassa, jatkuen joka torstai koulujen toiminta-aikoina. Hävikkiruokajakelusta Korialla voi kysyä Marja Rintaselta 040 5673 589.
  

KUUSANKOSKI

• Keittolounas Kuusankosken seurakuntakeskuksessa joka toinen torstai 3.9. alkaen klo 11–12. Aikuiset 7 €, lapset 3 €. Käteinen, korttimaksu tai MobilePay. Sis. keiton, ruokajuoman, leivän, kahvit ja kahvileivän.
• Puuroa ja pullakahvit, leppoisaa yhdessäoloa Voikkaan kirkolla ti 22.9., 20.10. ja 17.11. klo 13–14.30. Diakoniatyöntekijä paikalla.

KOUVOLA

• Diakonian keittolounas torstaisin klo 11 Kouvolan seurakuntakeskuksessa, hinta 5 €, sisältää keiton, ruokajuoman, leivän, kahvit ja kahvileivän. Käteinen tai MobilePay. Klo 12 hartaus ja ohjelmaa.
• Koulujen ylijäämäruokajakelu torstaisin klo 13.15Kouvolan seurakuntakeskuksessa, sisäänkäynti Hovioikeudenkatu 8. Ota noutoruokaa varten oma astia mukaan. Yhteistyössä Kouvolan Kipinä ry.

VALKEALA

• Diakonian ruokajako Valkealan alueella asuville diakoniatoimiston ovella (Kalevantie 12 G) tiistaisin ja torstaisin klo 14. Ei ennakkovarauksia, jos hakijoita on enemmän kuin jaettavaa, kassit arvotaan.
• Taloudellisen avun ajanvaraus torstaisin klo 10–14 p. 040 673 5699.

Artikkeli Ruoka yhdistää ihmiset julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olen löytänyt paikkani seurakunnassa. Suhteeni uskoon on muuttunut paljon läheisemmäksi ja merkitykselliseksi. Asiat eivät tapahdu sattumalta, vaan uskosta.

Kaukasuolla päävastuullisena yrittäjänä vanhempiensa kanssa gluteenitonta luomukauraa ja muita tuotteita viljelevä 26-vuotias Markus Suutari on seurakuntatyössä jo konkari. Kaikki alkoi, kun hän ei ollut vielä syntynytkään.

– Vanhempani perustivat aikoinaan omasta aktiivisuudestaan perhepiirin muiden perheiden kanssa. Olen pyörinyt taaperosta asti vanhempieni mukana ja kulkenut pitkän taipaleen seurakunnan toiminnassa.

Rippileiri Suomen Lähetysseurassa, isosena omassa seurakunnassa, yövahtina ja liikuntajuttujen pitäjänä rippileireillä, siskon kanssa pidetty sählykerho; Suutarin nuoruus oli täynnä touhua, ja hänestä oli kiva yhdistää tapahtumiin uskonasioiden yhteinen pohdinta ja liikunnan ilo.

VAIKUTTAJAKSI Suutari ryhtyi edellisten seurakuntavaalien jälkeen, kun häntä kysyttiin kasvatuksen ja nuorten aikuisten vaikuttajaryhmään. Nyt hän kuuluu Kouvolan seurakuntien nuorten vaikuttajaryhmään, johon myös Kuitunen liittyi keväällä isoskoulutuksen yhteydessä.

– Koen vaikuttamisen nuorten asioihin tärkeäksi. Löytää nuorille paikka mihin mennä ja missä jokainen voi olla oma itsensä. Tämä tuntuu niin omalta kuin vain voi.

Suutarin sydäntä lähellä ovat perusasiat, joihin kuuluu hyvä Raamatun opetus ja uskon asioiden esillä pitäminen.

– Seurakunta on yhteinen ja teemme työtä yhteiseksi hyväksi. Tarvitsemme nuorille helposti lähestyttäviä erilaisia tapahtumia, joissa he viihtyvät.

Vaikuttajaryhmä, johon on tavoitteena kaksi nuorta jokaisesta seurakunnasta, hakee kaksikon mielestä vielä muotoaan. Työkaluna toimii WhatsApp-ryhmä, jonka kautta voi heittää, työstää ja jalostaa ideoita. Säännöllisiä kokoontumisia ei ole, etäpalavereita on silloin tällöin.

– Ryhmässä on potentiaalia, mukaan kaivataan enemmän aktiivisia nuoria. Koko yhtymän alueelle suunniteltu laaja nuorten leiri ja iso nuortenilta ovat esimerkkejä työstämme, Suutari ja Kuitunen toteavat.

Kirkollinen lainsäädäntö edellyttää, että nuorten asioille tulee olla oma vaikuttajaryhmä, joka ottaa nopeasti kantaa päätöksentekoon nuorisovaikutusten osalta. Tärkeintä on kuitenkin nuorten etu ja kuulla sitä, mitä nuoret ajattelevat.

SEURAKUNTAVAALIT ovat pian käsillä. Kun isä on ollut mukana seurakunnan päätöksenteossa, ehdokkuus kiinnostaa Suutaria, mutta yrittäjyyden tuomat realiteetit puhuvat osin vastaan.

– On asioita, joiden haluaisin menevän eri tavalla. Olen huolissani kirkon maallistumisesta. Konkretia kiinnostaa, byrokratia kyllästyttää.

16-vuotiaat voivat äänestää marraskuun vaaleissa, Kuitunen täyttää rajapyykin lokakuussa eli hän on äänioikeutettu.

– Pohdin äänestämistä, enkä sulje pois ehdokkaana olemista tulevissa vaaleissa, kun olen täyttänyt 18 vuotta.

Aika asettua ehdolle

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu on käynnissä 15. syyskuuta saakka. Ehdolle asettuvan on oltava seurakunnan konfirmoitu jäsen ja täytettävä 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä 15. marraskuuta. Ehdokas ei voi olla oman seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija tai työntekijä. Ehdokkaiksi kaivataan kaikenikäisiä, eri tavoin ajattelevia seurakuntalaisia eri puolilta Kouvolaa. Vaaleissa asetutaan ehdolle valitsijayhdistyksen kautta. Jos haluaa perustaa oman valitsijayhdistyksen, sitä varten tarvitaan 10 seurakunnan jäsentä.

Valitsijayhdistyksen perustamisasiakirja liitteineen on toimitettava 15.9. kello 16 mennessä Kouvolan seurakunnan seurakuntatoimistoon, Savonkatu 40 (avoinna ma-pe klo 9-15 ja 15.9. klo 9-16) tai Kuusankosken seurakuntakeskukseen, Maunukselantie 3, 3. krs., hallintosihteeri Virpi Myllyharjulle, (paikalla 15.9. kello 9-16).

Ennakkoäänestys on tiistaista lauantaihin 3.-7.11. ja varsinainen vaalipäivä on 15.11. Seurakuntavaaleissa valitaan uuden Kouvolan seurakunnan luottamushenkilöt. He päättävät muun muassa siitä minkälaista toimintaa seurakunnassa järjestetään ja mihin seurakunnan rahoja käytetään.

Artikkeli Halu vaikuttaa nuorten yhteiseksi hyväksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kouvolan seurakuntayhtymän Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja Heidi Kääriäinen kertoo, että soittajien kanssa keskustellaan esimerkiksi ihmissuhteiden kiemuroista, yksinäisyydestä, erilaisista elämäntilanteista ja terveydentilaan liittyvistä asioista.

Myös sotaan ja turvallisuusuhkiin liittyvät asiat, kuten droonit ovat herättäneet soittajissa huolta. Sote-palveluiden tilanteesta käydään myös keskusteluja, kun avuntarve ei täyty ja asiat jäävät roikkumaan. Palvelevassa puhelimessa on kuultu paljon huolta myös hallituksen säästötoimenpiteistä, jotka yhdistettynä yleiseen hintojen nousuun lisäävät taloudellista turvattomuutta ja ahdinkoa.

– Päivystäjät kuulevat usein myös kiitosta palvelun olemassaolosta. Kuuntelijaa ja ymmärtävää ihmistä tarvitaan. Emme voi muuttaa kaikkea, sillä suuri osa asioista on yksilön vaikutuspiirin ulottumattomissa, mutta aina voi tehdä jotain. Rinnalla kulkeva lähimmäinen on merkittävä asia ihan jokaiselle, mutta erityisesti huolissa elävälle, Kääriäinen muistuttaa.

VAPAAEHTOINEN päivystäjä tekee noin kerran kuukaudessa kolmetuntisen päivystysvuoron. Kaikki päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia ja heidät on koulutettu tehtäväänsä.

Uusia päivystäjiä kaivataan kuitenkin lisää. Seuraava maksuton kurssi alkaa Kouvolan keskustassa torstaina 24.9. klo 17. Kurssikertoja on kaikkiaan kahdeksan.

– Kurssilla opetellaan auttavan keskustelun taitoja. Vapaaehtoisen tehtävä on pääasiassa kuunnella, mutta tärkeää on myös osata kuljettaa keskustelua eteenpäin ja luoda toivoa tilanteeseen. Usein on tärkeää auttaa soittajaa löytämään voimavarojaantilanteensa helpottamiseksi. Palvelevassa puhelimessa on tilaa myös soittajan hengellisille kysymyksille ja esimerkiksi esirukouspyynnöille, Kääriäinen kertoo.

Hänen mukaansa vapaaehtoisena päivystäjänä toimiminen sopii tavallisille ihmisille, joilla on aikaa osallistua toimintaan. Iltavirkkuna olosta on myös hyötyä, sillä päivystysvuorot ovat klo 18-24 välillä. Päivystäjän tehtävä on itsenäinen, ja päivystää voi joko seurakunnan tiloissa tai kotona. Tukea tehtävän hoitamiseen saa toiminnanohjaajalta ja muilta päivystäjiltä. Lisäksi päivystäjillä on työnohjausta ja yhteisiä tilaisuuksia muutaman kerran vuodessa.

– Oman elämän asiat on hyvä olla riittävässä tasapainossa, jotta jaksaa asettua kuuntelijan rooliin. Moni päivystäjä on sanonut, että tämän tehtävän ja kurssin myötä on saanut myös henkilökohtaiseen elämään taitoja ja hyötyä muutoinkin, Kääriäinen vinkkaa.

Palvelevan puhelimen uusien päivystäjien kurssi alkaa to 24.9. Kouvolan keskustassa. Maksuton. Kurssikertoja on kahdeksan. Lisätiedot: heidi.kaariainen@evl.fi, 040 7140 557.

Kirkon keskusteluapu auttaa silloin, kun on tarve henkiselle tai hengelliselle tuelle. Valtakunnalliseen Kirkon keskusteluapuun kuuluvat Palveleva nettikirje, Palveleva chat ja Palveleva puhelin.

Palveleva puhelin 0400 221 180
joka päivä klo 18-24

Palveleva nettikirje ja Palveleva chat:
evl.fi/apua-ja-tukea/kirkon-keskusteluapu

Artikkeli Palveleva puhelin kuuntelee ja auttaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yksi kiinnostavista esiin tulleista seikoista oli se, kuinka seurakuntiin päätyneiden teosten taustalla ovat olleet Euroopan kuuluisien taiteilijoiden teokset. Pienten paikkakuntien seurakunnat eivät siis ole olleet irrallaan aikakautensa taidevirtauksista. Osittain tämä on johtunut siitä, että kaikki tarkastellut teokset osoittautuivat lahjoituksiksi arvohenkilöiltä, joilla on ollut mahdollisuus taiteen hankintaan. Kansainväliset yhteydet ovat olleet osa alueen todellisuutta.

Tulipalo tuhosi arvoteokset

Sippolan vanhan kappelikirkon alttaritaulu on lahjoitettu Kansallismuseolle 1915. Anjalankosken seurakunnalle sen on lahjoittanut vuonna 1861 Liikkalan hovin omistaja, kreivitär Helena van Suchtelen, joka oli Venäjän keisarinnan hovineiti.

Samalla paljastui, että Kouvola voisi olla merkittävä taidekaupunki, jos Liikkalan hoviin sijoitettu vanha arvotaide ei olisi tuhoutunut tulipalossa 1860-luvulla. Kartanoon oli nimittäin siirretty Tukholmasta tunnetun taiteenkerääjän ja bibliofiilin, suurlähettiläs Jan Peter van Suchtelenin yksi Euroopan merkittävimmistä yksityisistä taidekokoelmista ja kirjastoista.

Myös Valkealan ehtoollisvälineillä on yhteys Pietarin hoviin, sillä niiden lahjoittaja oli merkittävä venäläinen kenraali Peter Berchmann, josta myöhemmin tuli keisarin Henkivartijakaartin komentaja. Ehtoollisvälineet heijastavat alueen sotahistoriaa, sillä ne liittyvät Kustaa III:n sodan päättymiseen.

Kuvan muuttuvat tulkinnat

Tutkielman erityisnäkökulmana oli pohtia Raamatun ja kuvan suhdetta. Visuaalisen eksegetiikan näkökulma korostaa sitä, kuinka uskonnollinen kuva tulkitsee lähtökohtana olevaa raamatuntekstiä muokaten ja tuoden siihen omia lisäyksiään niin, että taideteos aina heijastaa jotakin omalle ajalleen tärkeää korostusta.

Se, mitä kuvassa nähdään, on kiinnostavalla tavalla liukuvaa ja muuttuvaa. Aikakauden vaikutus kuvan tulkintaan tulee esille jossakin muodossa jokaisen teoksen kohdalla.

Sippolan entisen alttaritaulun kohdalla tämä näkyy niin, että ristiinnaulitun Jeesuksen jalkojen juurelle polvistunut Magdalan Maria jää helposti huomaamatta, sillä hänellä ei enää ole keskeistä roolia kirkollisessa elämässä. Yksi tutkimuksen huomioista on myös tarkastella sitä, kuinka Maria päätyy tälle kunniapaikalle ristin juurella, vaikka evankeliumin kertomukset ristiinnaulitsemisesta eivät häntä sinne sijoita.

Naisten ja lasten asema on yksi teemoista, joka nousi esille sekä Myllykosken kirkossa olevan Hagar erämaassa -maalauksen (1899) että Tirvan kirkon alttarimaalauksen yhteydessä. Kaikki aikakaudet ovat joutuneet pohtimaan asiaa, ja Raamatussakin nämä pohdinnat näkyvät monin tavoin.

Hagar erämaassa -teoksen on maalannut taiteilija Nina Ahlstedt vuonna 1899. Nykykatsojalle ja ehkä raamatunlukijallekin aihe on käynyt vieraaksi, sillä kertomus egyptiläisestä orja-Hagarista ja tämän lapsesta Ismaelista nousee harvoin esiin. Tavallaan tämä ei ole ihme, sillä myöhemmässä tulkinnassa Ismael kuuluu Raamatun ”pahoihin poikiin”. Aiheen pohjana oleva teksti on kuitenkin tavattoman rikas, monivivahteinen, ajankohtainen ja kiehtova, sillä se käsittelee mm. pakolaisuutta, seksuaalisuutta, perhekäsityksiä ja sitä, kuka hyväksytään joukkoon. Tutkimus nostaa esiin myös kuvaan piilotetun teeman lapsen kuolemasta ja siitä, kuinka äiti sen kokee. Taiteilijan omat kokemukset nostavat esiin koskettavan tragedian, joka saa kuvallisen hahmon maassa makaavassa naisessa, jota enkeli lohduttaa.

Luodinreikiä alttaritaulussa

Tirvan alttaritaulun teema Jeesus siunaa lapsia on ollut varsin ajankohtainen tekoaikanaan, sillä keskustelu lasten asemasta kävi kuumana 1800-luvun lopulla. Varsinkin naistaiteilijat maalasivat lapsiaiheisia teoksia.

”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:14)

Teokseen kiteytyy monta ilmiötä tuolta ajalta: siinä on suoria lainauksia kuvaraamattujen kuvitukseen sekä liittymäkohtia uskonnollista taidetta uudistaneeseen ja laajalle levinneeseen nasareenien taiteilijaryhmän taiteeseen. Uusi asia oli myös kansakoulu. Uskonnollisen kasvatuksen rooli oli koulussakin tuohon aikaan keskeistä. Koulun kuvataulut olivat uusi pedagoginen väline, ja niiden toteuttajina olivat tunnetut taiteilijat. Tirvan alttaritaulun maalaaja on jäänyt tuntemattomaksi, mutta teoksen esikuvaksi on paljastunut saksalainen mustavalkoinen vuodelta 1898 peräisin oleva kuvataulu.

Teosten muuttuvat arvostukset kuuluvat myös väistämättä osaksi esineitä. Niinpä aikanaan Sippolan paperille painettu alttaritaulu on todettu ”taiteellisesti arvottomaksi”. Nina Ahlstedtin teosta arvosteltiin siitä, että siinä esiintyy ”kiiltokuvaenkeli”. Tirvan alttaritaulu puolestaan on kokenut kovia, kun sitä on ammuttu Oriveden kirkkoherran pappilassa 19.3.1918 kansalaissodan kiivaan taistelun yhteydessä. Luodinreikiä on konservoitu niin, että maalauskankaan taustaan on liimattu pellavakankaiset paikat ja aukot on peitetty uudelleenmaalaamalla. Jälki ei ole kovin huoliteltua.

Ari Luomajoki

Kirjoittaja on Valkealan seurakunnan kappalainen, jonka ylemmän pastoraalitutkinnon tutkielma on luettavissa Kouvolan seurakuntayhtymän verkkosivuilla: Kouvolan seurakuntien taidetta – Kouvolan seurakunnat

Artikkeli Historia elää kirkkotaiteessa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa. Kun asetut ehdolle tai äänestät, olet edustamassa arvojesi mukaista toimintaa. Seurakunta tarvitsee kaikenikäisiä, eri tavoin ajattelevia seurakuntalaisia ehdokkaiksi, joista luottamushenkilöt valitaan. Luottamushenkilöt pääsevät muun muassa suunnittelemaan seurakunnan toimintaa ja taloutta oman nelivuotiskautensa 2027–2030 ajan.

JOS HALUAT asettua ehdolle, pohdi millaisia asioita haluat edistää. Tutustu valitsijayhdistyksiin: kouvolanseurakunnat.fi/seurakuntavaalit. Ota yhteyttä ryhmän vetäjään ja ilmoittaudu mukaan 15.9. mennessä.

Jos et löydä itsellesi sopivaa ryhmää, voit perustaa oman valitsijayhdistyksen. Pyydä mukaan kymmenen äänioikeutettua seurakunnan jäsentä Kouvolan kaupungin alueelta. Jättäkää yhdistyksen perustamisasiakirja 15.9. klo 16 mennessä Kouvolan seurakunnan seurakuntatoimistoon.

VAALIKONE auttaa äänestäjää löytämään itselleen sopivan ehdokkaan. Täytä vaalikoneen kysely syys-lokakuun vaihteessa. Äänestysnumerot selviävät 1. lokakuuta. Ennakkoäänestys on 3.–7.11. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 15. marraskuuta.

Jos tulet valituksi, luottamushenkilökautesi alkaa joulukuussa 2026. Jos et tule valituksia, niin muista että kirkossa on muitakin luottamustehtäviä, kuten erilaisia vastuuryhmiä ja johtokuntia.

MARRASKUUN vaaleissa valitut ovat konkreettisesti uuden edessä, uuden Kouvolan seurakunnan ensimmäisinä luottamushenkilöinä.
–  Luottamushenkilöt ovat tärkeässä roolissa luomassa uuden seurakunnan toiminta- ja hallintokulttuuria. Kirkkovaltuutetut käyttävät seurakunnassa ylintä päätösvaltaa ja he vastaavat siitä, mitkä ovat seurakunnan toiminnan painopisteet. Luottamushenkilönä toimiminen on yksi tapa ilmaista ja elää todeksi kristillistä uskoa ja osallistua seurakunnan toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen, kirkkoherra Kimmo Ylikangas toteaa.

Artikkeli Sinustako seurakuntapäättäjä? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kouvolan ja Anjalankosken emäntä Sanna Ahtiainen kertoo, että Ystävän Kammarin lounaalla käy noin sata henkilöä ja Sunnuntai Specialissa parhaimmillaan jopa 130.

– Myös kirkkokahvit ovat suosittuja. Jos Anjalankoskella on kirkkokahvit, pakkaan kaiken Kouvolassa, kannan autoon ja toivon, etten ole unohtanut mitään, Ahtiainen naurahtaa.

Tarjoilujen vieminen paikasta toiseen on tuttua myös Kuusankosken seurakunnan emännälle Marja-Leena Okalle, joka työskentelee lisäksi Voikkaalla ja Pytynlahden kesäkodissa.

– Keväällä saatan olla päivän Kuusankoskella, käydä kotona ja mennä illaksi Pyttärin saunailtaan. Siinä tulee työpäivälle pituutta, Okka laskeskelee.

Elimäen seurakunnan emäntä Anne Koskinen on iloinen siitä, että on saanut kiertää kaikki Kouvolan seurakuntien keittiöt läpi.

– On saanut nähdä uusia ihmisiä ja ottaa vinkkejä muista keittiöistä. Samalla voi kisailla itsensä kanssa, että muistaako, missä välineet ovat kussakin keittiössä, Koskinen kertoo.

EMÄNTÄ Katja Aho työskentelee Puhjonrannan ja Niinirannan leirikeskuksissa, joissa järjestetään kesän aikana rippileirejä, kuten Pytynlahdessakin. Leireillä ei ole juurikaan ruokahävikkiä. Emännät ovat tarkkana siitä, millaisia nuoria rippileirillä on, sillä paljon urheilevat nuoret syövät enemmän ja juovat leirille varatut maidot parissa päivässä. Silloin täytyy hakea täydennystä.

– Olemme pyytäneet nuorilta ruokatoivelistan, jotta ruoka on varmasti sellaista, joka maistuu. Silloin ruokaa jää jäljelle aika vähän, Okka kertoo.

Ylijääneet puurot hyödynnetään sämpylöiden taikinassa, johon sopivat hyvin myös ruokailusta jääneet porkkanaraasteet ja sosekeiton jämät. Lopputuloksena on ihanaa vastaleivottua sämpylää. Ylijääneet siivuleivät muuttuvat krutongeiksi tai lämpimiksi voileiviksi, ja piimät sujautetaan kuivakakkutaikinaan. Hävikkiä torjutaan myös lahjoittamalla ylijäämäruokaa diakonian kautta tai myymällä ruokarasioita tapahtuman päätteeksi.

Emännät myös keräävät tietoa tapahtumien osallistujamääristä, joiden perusteella arvioidaan sopivaa ruokamäärää seuraavaa kertaa varten. Aina osallistujamäärän arviointi ei ole helppoa.

– Erään papin virkaanasettamisen juhlaan oli hankittu täytekakku 60 henkilölle. Kirkossa olikin 120 henkilöä, joten aloimme puolittaa kakkupaloja, jotka olivat onneksi reilun kokoisia. Kakkua riitti kaikille, Okka kertoo.

HÄVIKKIRUOAN torjuminen on osa seurakuntien ympäristötyötä, johon emännät osallistuvat tekemällä myös ympäristöystävällisiä valintoja ruokien, pesuaineiden ja somistusten hankinnassa. Samat silkkikukat ovat ruokapöytien koristuksena vuodesta toiseen, ja luonto tarjoaa materiaalia vuodenaikojen mukaan: lyhtykoisot, kävyt, havut, mustikanvarvut, keltaiset lehdet ja kelottuneet oksat tuovat tunnelmaa kattaukseen.

Artikkeli Emäntien keittiössä ruokahävikki on pientä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Teologia oli minulle luontainen valinta ja lähdin opiskelemaan sitä Helsingin yliopistoon.

Näin kertoo kappalainen Ari Luomajoki, joka tuli Valkealan seurakunnan palvelukseen vuonna 2008. Työura alkoi Lauritsalassa, missä hän toimi yli 10 vuotta. Heinävesi kahdesti ja Oulu ovat olleet muut etapit ennen Kouvolan seudulle tuloa. Täällä hän on viihtynyt alusta asti.

– Sopivan kokoinen paikka ja hieno kirkko. Täällä aistii vahvan maaseutumaisen mentaliteetin, mikä kumpuaa seudulla syntyneistä ja pitkään asuneista ihmisistä.

Vastaavasti uudet Lautaron tyyliset asuinalueet näyttävät Luomajoelle erilaista ajattelutapaa, missä on helpompi kokea olevansa kouvolalainen.

PAPPINA Luomajoki näkee itsensä nykyään enemmän yleistyöntekijänä. Se on hänestä luontevaa, sillä hän on toiminut papeista pisimpään Valkealassa. Lähetys- ja diakoniapappina hän toimii enimmäkseen aikuisväestön kanssa, mikä tuntuu mielekkäältä.

Kasteiden, avioliittoon vihkimisten ja muidenkin toimitusten vähentyminen näkyy papin työssä. Tilalle on tullut tämän päivän työlle tyypillisiä elementtejä.

– Tiedottaminen kuuluu kaikkien työntekijöiden toimenkuvaan. Digitaalisuus on sekin osa arkea.

Luomajoki on asunut pari vuotta Valamon luostarin vieressä. Työvuodet Heinävedellä toivat hänelle ortodoksielämän tutuksi ja hän ymmärtää sitä maailmaa. Tutustuminen luostarien ja ikonien maailmaan syvensi kokemusta. Pitkä kokemus erilaisista asioista on Luomajoelle vahvuus.

– Papin työssä pystyy käyttämään omia osaamisalueitaan. Minut tunnetaan myös esimerkiksi epävirallisena valokuvaajana.

FIRENZE tunnetaan renessanssitaiteen sydämenä, niinpä matkustamista vaimonsa kanssa harrastava Luomajoki ottaa usein suunnaksi Italian. Kirkot ja niiden taide ovatkin keskiössä hänen matkailussaan ja yksi hänen erikoisosaamisalueensa.

– Kirkollinen kulttuuriperintö on olennainen osa paikallishistoriaa ja sen tuntemus kiinnostaa minua suuresti. Kirkko limittyy läheisesti paikalliseen elämään.

Opintovapaalla Oulussa suoritetut taidehistorian perusopinnot saivat Luomajoen janoamaan lisää. Hän haki ja pääsi Helsingin avoimeen yliopistoon. Vuonna 2019 hänestä tuli teologian maisterin lisäksi filosofian maisteri, pääaineena taidehistoria.

– Tein gradun piispojen muotokuvista. Piispat herättävät yleisesti mielenkiintoa.

KULTTUURISTA sangen kiinnostunut Luomajoki perusti 2020 Kirkko + Taide – kirkollisen kulttuuriklubin. Sen toiminta käynnistyi esimerkiksi Riikka Juvosen ja Kouvolan Taiteilijaseuran pienillä taidenäyttelyillä. Vierailijoiden alustukset sekä matkat erilaisiin kiinnostaviin kohteisiin ovat toiminnan ydintä.

– Nähdä kirkollista kulttuuria eri lailla ja esitellä, mitä hienoa kirkolla on. Aiheita ja mielenkiintoa kyllä löytyy. Klubi vetää mukaan myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan.

Klubin sähköpostilistalla on tällä hetkellä noin 100 henkilöä. Mukaan voi tulla kaikista Kouvolan alueella toimivista seurakunnista. Klubi järjestää 3–5 tapahtumaa vuodessa. Kohteiden kirjo on laaja, Hattulan kirkosta Sinebrychoffin taidemuseoon.

Uuden ukrainalaisen uskonnollisen taiteen näyttely on Luomajoelle hyvin läheinen. Näyttely kiertää Helsingissä ja Oulussa vuoden 2026 aikana.

– Olen saanut Valot pimeyden reunalla -nimisessä näyttelyssä yllättävän aktiivisen roolin. Pienehkö seurakuntapappikin voi näköjään päästä isoihin ympyröihin.

Matkailua, konsertteja, taidenäyttelyitä, lukemista ja valokuvausta harrastava Ari Luomajoki jää ensi vuonna eläkkeelle. Sitä ennen Valkealan kirkkoon on tulossa vielä kaksi näyttelyä, joiden järjestämisessä hän on aktiivisesti mukana.

Kesänäyttelyt Valkealan kirkossa, Kalevantie 5

2026 Paikallisen taiteilijan Natalia Peräsaaren maalaamia ikoneja. Mukana on myös Valamon luostarin maalauskurssin opettajien töitä.

2027  Valkealan kirkon 100-vuotisjuhlanäyttely. Tamperelaisen Annukka Laineen maalaamia mosaiikkimaisia, isokokokoisia, näyttäviä, kristillisiä teemoja käsitteleviä teoksia.

Artikkeli Pappi perehtyi piispojen muotokuviin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Voin kuunnella ihmisten ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä tulevasta seurakunnasta, jonka rakentaminen on menossa. Ja tietysti esitellä kirkon kaunista ideaa ja miljöötä.

Ja mitä olisi kesä ilman kahvittelua ulkoilmassa. Siitä huolehtii osaltaan Maija-Riitta Niemelä, joka kesällä 2023 käynnisti kesäkahvilatoiminnan. Pitkän linjan vapaaehtoisena Niemelä osaa jo aavistaa, mitä kesä tuo tullessaan.

Kahvila on välitön kohtaamispaikka, missä näkee uusia kasvoja ja vanhoja tuttuja, kuulee elämäntarinoita, ja kokee iloa ja naurua.

Keskuskirkon kesään kuuluu myös näyttely, missä on tänä kesänä esillä tunnettujen kouvolalaisten hääkuvia. Kävijöille järjestetään kilpailu, missä voi valita mielestään parhaan nimettömistä kuvista. Ohjelmallinen ja musiikillinen hartaushetki täydentää tarjonnan.

KESÄLLÄ 2025 kirkkoon kävi tutustumassa noin tuhat henkilöä Suomesta ja ulkomailta. Julkisia paikkoja kiertäviä turisteja, kirkkobongareita, entisiä ja nykyisiä kouvolalaisia.

He tulevat istumaan hetkeksi aikaa ja hiljentymään, tutustumaan alttaritauluun ja suuriin urkuihin sekä juttelemaan, mitä mielen päällä liikkuu, kuvaa Rossi vierailijoita.

Niemelä on saanut rinnalleen uusia tekijöitä, joista jokainen voi omaksua itselleen sopivan roolin. Kahvilan toiminta on kehittynyt joka kesä niin tarjonnaltaan kuin ilmeeltään, johon kuuluvat hyvät kalusteet sekä värikkäät liinat ja kukat.

Teemme tätä kaikki yhteisestä halusta ja hyvin sitoutuneesti.

Yksi makea ja suolainen syötävä, myös gluteeniton; kahvi, tee, mehu ja piparia; siinä kohtuuhintainen menu, jonka tuotto menee diakonian ja lähetyksen hyväksi.

Kirkkoa ja hääkuvia esitellään joka arkipäivä, kahvio palvelee keskiviikkoisin ja torstaisin, samoina päivinä on hartaushetki. Kahdessa vuorossa toimivaan kirkonrottaryhmään kuuluu yli 20 henkilöä, kahvila pyörii muutaman aktiivisen voimin.

VAPAAEHTOISTYÖ on Niemelän ja Rossin sydäntä lähellä. Niemelä tuli mukaan nuorena diakoniatyöhön auttamaan ikäihmisiä siivouksessa pihatöissä. Nyt omat lapset ovat jo kesätyöiässä ja opettajaäiti löysi itselleenkin sopivan ”kesätyön”.

Neljäs kesä on alkamassa kahvilassa, mikä tuntuu omalta paikalta. Saan tästä itselleni paljon ja teemme tätä kaikki yhteisestä halusta ja hyvin sitoutuneesti.

Kotiseututyötä tekevä Rossi on kulttuuri-ihminen, hänestä on luontevaa esitellä kotiseutuaan ja -kirkkoaan. Rossi on toiminut pitkään seurakunnan luottamustehtävissä ja aisti viime kesänä seurakuntien yhdistymisen ja Keskuskirkon ympärillä pyörivän kohun.

Kirkon perustyötä on tarjota ihmisille matala kynnys tulla keskustelemaan. Kirkon avoimet ovet ja kahvihetki kesällä sekä Ystävän Kammari syksystä kevääseen ovat tästä mainiot esimerkit. Näillä kymmenillä haluaa vaikuttaa mieluummin tekemällä kuin Napakoissa.

Kouvolan Keskuskirkon kesä 1.6.-7.8.
Tiekirkko ma-pe klo 10-15
Kesäkahvila ke-to klo 10-14.30
Keskipäivän kirkkohetki torstaisin klo 12

Artikkeli Kohtaamisten kesä Keskuskirkossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.