Päiväkoteja, perhepäivähoitoa ja muuta varhaiskasvatusta koskeva uusi varhaiskasvatussuunnitelma astuu voimaan elokuun alussa. Normi pohjautuu vuonna 2015 säädettyyn varhaiskasvatuslakiin.
Paikallisen Vasun valmisteluun osallistuva Kouvolan seurakunnan varhaiskasvatuksen johtaja Hilkka Kuortti pitää hyvänä asiakirjan tarjoamia yhteistyömahdollisuuksia seurakunnille.
– Suunnitelma korostaa positiivista uskonnonvapautta. Sitouttamaton katsomuskasvatus tarkoittaa, ettei yhtä totuutta tai aatesuuntaa opeteta ainoana oikeana totuutena. Lapsella on oikeus katsomukseen. Siihen kuuluvat uskonnot, katsomukset ja uskonnottomuus.
– Perheen omat katsomukset saavat näkyä varhaiskasvatuksessa. Teemat nousevat arjen ja juhlan ympäriltä. Perheet voivat olla rohkeasti vaikuttamassa ja esittämässä toiveita esimerkiksi kertomalla, mikä merkitys juhlapäivillä on ja miten niitä vietetään.
Kouvolan kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Helena Kuusisto selventää omalta puoleltaan julkisen varhaiskasvatuksen roolia:
– Tehtävämme on huolehtia, että lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja perhepäivähoitajat toimivat niin, että lapsi saa varhaiskasvatuslain ja -perusteiden sekä uskonnonvapauslain mukaisen katsomuskasvatuksen. Lapsen uskonnolliseen asemaan liittyvistä valinnoista vastaavat vanhemmat. Kirkon tehtävä on järjestää esimerkiksi pyhäkouluja omissa tiloissaan. Entisessä mallissa uskontoa ja hartautta harjoitettiin päiväkotien tiloissa.
Toisaalta Kuortti muistuttaa, että päiväkodeissa tullaan pitämään esillä lapsiryhmässä esiintyviä uskontoja ja katsomuksia. Eli näkökulma on positiivinen uskonnonvapaus (vapaus uskoa, harjoittaa uskontoa ja kuulua uskonnolliseen yhteisöön).
– Kouvolassa yhteistyötä on tehty pitkään ja katsomuskasvatusta pohdittu yhdessä. Seurakunnat ovat kumppanuuden ohella myös yksi oppimisympäristö lapsiryhmille.
Ketään lasta ei uskonnollisen taustan perusteella haluta sulkea pois ryhmistä. Käsittely ei tapahdu oppituntimaisesti vaan esimerkiksi arjen tilanteiden esiin nostamina.
Lasten kysymykset pulpahtavat esiin spontaanisti vaikka puettaessa tai syliin otettaessa
Päiväkodit tarvitsevat Kuusiston mukaan jatkossa seurakuntaa mentorina. Kirkkohallitus on laatinut työskentelyn apuvälineiksi neljä sisältökoria.
Yleissivistävässä korissa aiheena voivat olla esimerkiksi kirkkorakennukset, hautausmaat tai kirkkovuosi. Perinteiset juhlat -korissa tavoitteena on yhteisöllisyys ja kunnioittavan läsnäolon periaate. Seurakunnan edustaja voi olla kutsuvieras, joka kertoo vuoden kiertoon liittyvistä juhlatraditioista. Yksittäisen virren laulamiselle ei ole estettä.
Kolmas kori Uskonnolliset tilaisuudet on uskonnon harjoittamista. Kyseessä voi olla retki pääsiäiskirkkoon, kouluun lähtevien siunaaminen, seurakunnan näytelmähetki tai kevät- ja adventtikirkot. Koteja informoidaan käynnistä hyvissä ajoin, ja huoltaja ilmoittaa osallistumisesta. Neljäs kori Kasvun ja hyvinvoinnin tuki käsittelee suunnitelmien mukaisesti yhteisölähtöistä ja tasavertaista kumppanuutta uskontojen ja katsomusten kirjoa kunnioittaen. Esimerkkinä retket ja kriisiyhteistyö.
Kuusisto pitää tarinoiden ja kertomuksien – mukaan lukien Raamatun kertomukset – esillä pitämistä päiväkodissa hyvänä asiana. Tarinoista ja kerronnasta syntyy pohdintaa. Kasvuyhteisö ei voi olla tyhjä. Jouluna tontut, seimet ja enkelit kuuluvat omaan kulttuuripohjaamme.
Jos lapsi on tottunut kotona ruoka- ja iltarukouksiin, ne sallitaan päiväkodissakin. Asioita katsotaan ”kaikkien näkökulmasta” eli yksi lapsi ei määritä koko ryhmän tekemisiä. Lasten kysymykset pulpahtavat esiin spontaanisti vaikka puettaessa tai syliin otettaessa. Niihin, esimerkiksi kuolemaan ja enkeleihin, on silloin vastattava.
Kuortti pitää tärkeänä yhteiskunnan katsomuskasvatuksen ja seurakunnan kristillisen kasvatuksen välisen eron näkemistä. Edellisellä on yleissivistävä tehtävä. Kristillinen kasvatus puolestaan tukee uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Seurakunnan toiminta antaa mahdollisuuden Pyhän kokemiseen ja yhteiseen ihmettelyyn hengellisten laulujen, rukousten ja Raamatun kertomusten muodossa.
Artikkelikuva: Anjalankosken seurakunnan, koulujen ja päiväkotien perinteisiin on vuosien ajan kuulunut kohtaaminen joulu- ja pääsiäisnäytelmien äärellä. Tässä eläydytään kärsimysviikon tapahtumiin Anjalan historiallisessa kirkkomiljöössä.
Jaa artikkeli: