Uudet virret taipuvat moneksi

Gospel Covertajat löysi uusista virsistä heti yhteisen sävelen. Käsissä oli uutta ja innostavaa materiaalia, josta he työstivät sovituksia levyllisen verran.

Gospel Covertajat eli Hannes Asikainen, Mikko Miettinen ja Esko Turpeinen pohtivat uuden Virsikirjan lisälehdillä -levynsä myötä suhdettaan virsiin.  Virsikirjan lisävihkon lähes kahdeksankymmentä uutta virttä tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden lähteä kehittelemään omia sovituksia.

Ajatus sopi erityisen hyvin myös yhtyeen perusluonteeseen, Gospel Covertajathan esittää ja tulkitsee nimensä mukaisesti muiden tekemiä hengellisiä kappaleita.

Puolivahinkoprojekti

Turpeisen mielestä projekti käynnistyi kuin puolivahingossa. Yhtye oli jo aiemmin soittanut tilaisuuksissa, joissa esiteltiin mahdollisia tulevia virsiä ja pohdittiin niiden valintaan liittyviä kysymyksiä.

Näin he pääsivät ensimmäisten joukossa tutustumaan uusiin virsiehdotuksiin. Myöhemmin he kävivät läpi lisävihkon materiaalin ja poimivat sieltä kappaleet, jotka herättivät eniten intohimoja ja sopivat luontevasti yhtyeelle.

Mukaan valittiin virsiä, jotka tarjosivat sovittajalle ja bändille sopivasti haastetta. Melodian vaihtelevuus oli yksi valintakriteeri.  Samoin se, että säkeistöjä oli useita, eivätkä ne olleet liian lyhyitä.  Ulos rajattiin hymnimäiset virret, joita lauletaan yleensä myös useammalla kielellä.

– Me pääsimme tavallaan poimimaan parhaat päältä tälle levylle, Asikainen vahvistaa yhteisen kokemuksen.

Monta tyylilajia tarjolla

Virsikirjan lisälehdillä levylle päätyi reilun tusinan verran uusia virsiä. Mukaan mahtui ennen julkaisematonta materiaalia, mutta myös monelle tuttuja lauluja, kuten Suojelusenkeli ja Kahden maan kansalainen.

Uutuuslevyllä virret taipuvat jazzin, elokuvamusiikin ja impressionismin sävyihin. Eri mantereiden rytmimu­siikkiakaan ei ole unohdettu.

Jatkoakin virsilevylle saattaa olla luvassa. Yhtye ehti levyprojektin aikana sovittaa ja äänittää muitakin uusia virsiä tulevaisuutta silmällä pitäen. Virsien valintakriteeritkin voivat olla silloin toisenlaiset. Myös levynkansi teksteineen kannustaa jatkamaan uusien virsien parissa.

– Siinähän lukee selvällä suomen kielellä englanniksi, että Virsikirjan lisälehdillä Vol.1, Turpeinen naureskelee.

Uuden levyn ajankohtaisuus heijastuu myös keikkarintamalle. Gospel Covertajien uusiin virsiin keskittyviä konsertteja on jo sovittu eri seurakuntiin täksi talveksi ja ensi kevääksi. Levyllä ja tulevissa konserteissa kokoonpanoa täydentää bassoa soittava Ilona Rimpilä

Turpeisella on rumpalina vuosien kokemus hyvin sujuneesta yhteistyöstä komppiparinsa kanssa muissa kokoonpanoissa.

Myös Miettinen ja Asikainen ovat iloisia ja tyytyväisiä Rimpilän mukaantulosta. Se on tuonut uusia sävyjä ja lisäväriä kokoonpanon soittoon.

– Ilona on yksi meistä jätkistä, ihan yhtä pöllöt jutut sillä on kuin meillä muillakin, Esko Turpeinen toteaa.

– Hyvä kun on oikea muusikko tullut meidän joukkoon. Taso nousee kaikilla mittareilla, Hannes Asikainen innostuu.

Vakava aihe ei estä musiikillista leikittelyä

Kummeli tv-sarja teki aikoinaan Virsikirjan lisälehdillä -sketseissä tutuiksi hahmot, jotka harmonin säestyksellä kajauttivat ilmoille tavallisuudesta poikkeavan virsiehdotuksen.

Myös Gospel Covertajille huumori on ensiarvoisen tärkeää. Turpeisen mukaan osassa heidän sovituksistaan on lähdetty liikkeelle huumorin kautta.

– Vakavat aiheet eivät estä musiikillista leikittelyä.

Vaikka jäsenten musiikki­mauissa on eroja, he pitävät levyntekoprojektia yhtyeen helpoimpana. Levy tehtiin studiolive-tyyliin, soittimet ja äänityskalusto laitettiin valmiiksi, ja sitten alkoi soitto. Lopputulos on kuultavissa levyllä.

– Tekeminen oli aikuisempaa kuin koskaan. Metodi antoi tilaa ja asiat hoituivat helpommin, vaikka edelleen ollaan välillä hiekkalaatikolla lapioiden kanssa, Mikko Miettinen kertaa prosessia.

Lähes viisitoista vuotta kestänyt yhteinen taipale ei ole saavuttanut kyllästymispistettä, ja musiikin tekeminen maistuu edelleen. Kaikki kolme suitsuttavat yhteistyötä ja hyvin toimivia henkilökemioita.

– Tiedämme aika hyvin toistemme vahvuudet, eikä niitä heikkouksiakaan tarvitse enää niin paljoa korostaa, Hannes Asikainen naurahtaa.

– Sitä tietää valmiiksi, että mistä narusta ei kannattaisi vetää kaveria, mutta vetää silti, Esko Turpeinen löytää heti poikkeuksen säännöstä.

Vaikka jokaisella soittajalla on useita muitakin kokoonpanoja, yhteen palaaminen tuntuu kaikista erityisen merkitykselliseltä. Esko Turpeinen vertaa kokemusta vanhalla tutulla mopolla ajamiseen.

– Ei se kauhean hyvin kulje, eikä se aina suju niin kuin haluaisit. Aina kuitenkin tietää mitä saa, kun sen kyytiin hyppää.

Jaa artikkeli: