Hengellinen väkivalta voi rikkoa ihmisen

Yhteisön hylkäämäksi tuleminen ja tutusta ryhmästä irtautuminen on haavoittava kokemus. Moni jää yksin ilman sosiaalista turvaverkkoa.

Uskoa voidaan käyttää vallan välineenä. Hengellinen väkivalta satuttaa ja jättää elinikäiset jäljet. Hengellistä väkivaltaa ei läheskään aina tunnisteta. Rakkauden varjolla voidaan kuitenkin pelotella ja syyllistää, kontrolloida toisen ajatuksia ja käytöstä sekä arvostella toisen uskoa.

Pastorit Ulla Palola ja Tuulia Kokkonen ovat kokeneet, että eristämistä tapahtuu niin evankelis-luterilaisen kirkon sisällä eri herätysliikkeissä kuin myös niin sanotuissa karismaattisissa yhteisöissä kuten vapaa- ja helluntaiseurakunnissa.

– Monissa ahtaissa hengellisissä yhteisöissä kritiikin esittäminen on kiellettyä. Epäkohdan tai epäilyksen esittäjä pyritään hiljentämään ottamalla tämä puhutteluun tai äärimmäisenä keinona erottamalla ihminen yhteisöstä, Kokkonen toteaa.

Yhteisöstä erotettu menettää usein kaikki sosiaaliset kontaktinsa ja jää tyhjän päälle. Kokkosen mukaan pelko hylkäämisestä estää puuttumasta epäkohtiin tai kaltoinkohteluun.

Väkivallan kokemusta lisäävät vaatimukset kielilläpuhumisesta sekä pelottelu pahoilla hengillä ja helvettiin joutumisella. Kun kaikki maailman pahuus on oman ryhmän ulkopuolella, on vaarallista irrottautua joukosta.

– Minä ajattelen että hengellinen väkivalta on kuin luikerteleva käärme – sitä on vaikea nähdä, saati ottaa kiinni, Kokkonen pohtii.

Usein tilanteet ovat kahdenkeskisiä. Väkivaltaa on vaikea todistaa, kun ulkoisia merkkejä siitä ei jää, eikä tapahtuneelle ole muita kuulijoita tai silminnäkijöitä.

Tervehtimistavat muuttuvat

Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon sisällä toimiva herätysliike. Sen piirissä kasvaneet uskovat, että vain tässä yhteisössä olevat pelastuvat. He ovat tottuneet yhteisön antamiin selkeisiin elämänohjeisiin ja rajoituksiin, jotka tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.

Moni kokee tämän kiinteän yhteisön turvalliseksi näiden määrittelyjen kautta. Henkilökohtainen usko on kuitenkin eri asia kuin yhteisön antamat määritelmät, joita ei voi kyseenalaistaa.

Kaikille ei ole helppoa, kun lapsuuden turvallinen usko ei annakaan tilaa omille pohdinnoille uskosta ja elämästä. Hengellinen väkivalta on sitä, että yhteisö katsoo asiakseen määritellä ja kontrolloida, miten yksilön pitää uskoa ja elää pelastuakseen.

– Ei tekijä ehkä edes tunnista väkivaltaa, hän uskoo toimivansa rakkaudesta ja toisen parhaaksi. Meidän kristittyjen pitäisi oppia antamaan tilaa toistemme tavoille elää uskoa todeksi, Ulla Palola sanoo.

Sukulaisten ja ystävien hylkäämäksi tuleminen on raskas kokemus, johon voi liittyä myös häpeän tunteita. Vanhoillislestadiolaisuudessa se ilmenee selvimmin, kun vanhat ystävät eivät enää käytäkään Jumalan terve -tervehdystä, jota käytetään oman yhteisön sisällä.

– Se on yllättävän tärkeä ja vaikeakin asia, että ei enää tiedäkään miten voi tervehtiä, tai voiko ollenkaan, Palola toteaa.

Hän on kokenut herkistyneensä hengellisen väkivallan signaaleille.

– Vähän sama tilanne kuin homeallergikoilla. Hengellisen väkivallan aistii ympärillään, vaikka ulkopuoliset eivät sitä tunnistaisikaan, hän vertaa.

Vertaistuki auttaa

Uskon varjolla tapahtuva kaltoinkohtelu on tuhoisaa niin ihmisen omalle minäkuvalle kuin jumalakuvallekin. Kokkonen ja Palola toivovat, että hengellistä väkivaltaa kokeneet löytäisivät rohkeutta nostaa kipeitäkin asioita esille, vaikka se tuntuisi vaikealta.

Helmikuun lopulla aloittava keskusteluryhmä on tarkoitettu kaikissa kristillisissä yhteisöissä vaikeuksiin joutuneille. Ryhmä on täysin luottamuksellinen, ja ryhmään halukkaat haastatellaan ennen työskentelyn aloittamista.

Kokoontumiskerroilla on lyhyt alustus ja keskustelua. Ryhmän kokoonpano määrittelee, millaisia asioita käsitellään, mutta Kokkonen ja Palola uskovat keskustelua syntyvän ainakin sosiaalisista suhteista, perhetilanteista ja erilaisista peloista. Ryhmä on Jyväskylän evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaa.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos

yhteisö pitää itseään erehtymättömänä

yhteisö tulkitsee Raamattua mustavalkoisesti tai mielivaltaisesti

yhteisön oppeja, toimintatapoja tai johtajaa ei saa arvostella

yhteisö käyttää toisinajattelevia kohtaan rankaisumenetelmiä, kuten puhuttelua

yhteisössä toisinajattelevia ei tervehditä tai heihin kohdistetaan muuta sosiaalista eristämistä

yhteisö käyttää liiallista syyllistämistä tai nöyryyttää julkisesti

yhteisö sanelee seurustelukumppanin ja perhe- ja seksuaalielämän säännöt

yhteisö puuttuu jäsenen ulkonäköön, harrastuksiin tai ammatinvalintaan

yhteisö kieltää psyykkisistä häiriöistä kärsiviä hakeutumasta ammattiavun piiriin

yhteisön opetus ja toimintatavat aiheuttavat lapsille pelkotiloja

yhteisön sisällä tapahtuvia rikoksia ei saateta poliisin tietoon

yhteisö vaatii jäseneltään säännöllistä osallistumista tilaisuuksiin ja rahallista tukea

yhteisö pelottelee irtautumista harkitsevia ulkomaailmassa vaanivilla pahoilla hengillä tai kadotuksella.

Tuulia Kokkonen

 

Jaa artikkeli: